Tänään Inside the Industry -postaussarjassa käydään miettimässä, mistä kaikista osatekijöistä kosmetiikkatuotteen hinta rakentuu. Monet asioista ovat useille varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta minusta ajatuspolku oli hauskaa käydä huolella läpi. Se, mitä kuluttajalle lopulta jää kosmetiikkatuotteesta maksettavaksi ei nimittäin ole pelkkää sattumaa ja ihan vaan pelkkä imagokysymys.
Kosmetiikkatuotteen hintaan vaikuttavat tietysti paitsi tuotteessa käytetyt raaka-aineet myös kaikki työ niiden taustalla. Onko jotakin tuotteen ainetta täytynyt tutkia pitkään? Onko raaka-aine itsessään halpaa vai kallista? Kuinka eri aineita prosessoidaan yhteen? Kuinka paljon koneet syövät energiaa ja kuinka paljon työvoimaa tähän kaikkeen tarvitaan?
Myös tuotteen pakkaus maksaa. Kyse ei ole pelkästään siitä, maksaako lasipullo materiaalina enemmän kuin muovipullo vaan myös siitä, että oikean muotoisen pakkauksen saavuttamiseksi on voitu joutua tekemään valmistuskoneessa paljon säätöjä ja uusia oikeanmallisen pakkauksen muotoilevia muotteja on voitu joutua luomaan ja nämä kaikki näkyvät jälleen tuotteen hinnassa. Jopa se, onko pakkaukseen painettu tekstiä ja koristeita viidellä vai viidellätoista eri värillä vaikuttaa pakkauksen lopulliseen hintaan.
Tuotteiden kuljetuskin tietysti maksaa. Paitsi että raaka-aineiden ja pakkausten kuljetus tehtaille maksaa, maksaa myös itse valmiiden tuotteiden kuljetus varastoihin ja niistä eteenpäin jakelijoille.
Ei ole sama, painaako samankokoinen pullo 100 vai 200 grammaa, sillä mitä enemmän pullo painaa, sitä vähemmän niitä voi pakata samaan tienpäällä tuotteita kuljettavaan rekkaan sen painorajoitusten vuoksi ja sitä enemmän rekkoja taas on tienpäällä, mikä sekin jälleen maksaa. Ja mitä enemmän tuotteet vievät tilaa, sitä enemmän varastointikin voi maksaa.
Paitsi että kuluttaja maksaa itse tuotteesta ja sen kehityksestä sekä kauppoihin kuljetuksesta, maksaa hän myös tuotteen markkinoinnista ja myynnistä. Kaikki se tuotteen ympärillä pyörivä mainostus rahoitetaan yhtiön budjetista ja raha budjettiin tulee tietysti vain ja ainoastaan tuotemyynnistä. Jokainen yhtiön erilaisissa toimenkuvissa tuotekehittelystä myyjään ja toimitusjohtajaan saa myös palkkansa, mikä sekin tulee tuotemyyntien voitosta.
Selvää lienee myös se, että jokainen hommiin osallistuva taho tahtoo saada osuudestaan voittoa ja kosmetiikassa prosessista usein prosentuaalisesti ajateltuna eniten voittoa käärii tuotteita myyvä kauppa, joka sekin tosin jälleen käyttää voittonsa oman liiketoimintansa pyörittämiseen. Kosmetiikassa hyvin yleistä onkin, että tuotteen sisäänostohinta on noin puolet sen ulosmyyntihinnasta.
Kun siis lopulta miettii ajatuksella koko homman läpi on suorastaan ihme, että kosmetiikkaa (tai ylipäätään mitään) voi saada halvalla.
Halutessaan firmat osaavat kehitellä toimivia tuotteita myös edullisesti… esim. monet amerikkalaiset vähemmän tunnetut pikkumerkit, joilla ei ole valtavia mainosbudjetteja. Mieleen tulee vaikkapa iherbin kautta myytävät firmat Andalou Naturals, NutriBiotic (molemmilla erinomaisia seerumeita!!), Avalon Organics… toki volyymitkin ja kannattavuus ovat amerikkalaisessa mittakaavassa suuremmat kuin Suomen, mutta silti..
Korealaiskosmetiikan maailma on myös täynnä kohtuuhintaisia tähtituotteita, esim. Misshan 'dupet' Estee Lauderin ja SK-II seerumeista .. 🙂
.. ja onhan nuo Pirkka-tuotteetkin kohtuuhintaisiai 😉
Aiotko mennä tähän aiheeseen vielä syvemmin? Esim. mistä pakkauksen kustannukset koostuvat, mitkä osat pakkausta ovat kalliita/edullisia, missä ja miten pakkaukset tehdään, entä raaka-aineiden kustannukset jne.? Ja itseäni mietityttävä asia, että mikä siveltimissä oikein maksaa tai ei maksa, koska hyvissäkin siveltimissä on hirveän suuria hintaeroja.
Pakko tarttua pieneen yksityiskohtaan! 🙂 Tuotto ja voitto eivät ole sama asia. Esim. palkka ei tule voitosta. Ensin maksetaan palkat ja muut kustannukset, ja jos sen jälkeen viivan alle jää jotain, on kyse voitosta.
Olen töissä tietyn merkin kosmetiikkaliikkeessä ja haluaisin, että kuluttajat ymmärtäisivät, että tottakai tuote maksaa enemmän kun pitää maksaa liikkeen vuokrat, työntekijöiden palkat, sähköt jne – verrattuna sitten markettikosmetiikkaan, jossa tuottajalle ei tule näistä kuluja.