Erilainen kirja minimalismista: Zero Waste – jäähyväiset jätteille

*Sis. mainoslinkin

Uppouduin viime viikolla jälleen yhteen mielenkiintoiseen minimalismia käsitelleeseen kirjaan, kun korvanapeissani pyöri Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille -kirja.

Olin kirjan nimen mukaisesti olettanut sen käsittelevän vain nollahukkaa eli oman jätekuorman radikaalia pienentämistä, joten vaikka kirja oli kiinnostanut minua kovasti, en ollut aiemmin saanut tartuttua siihen. Myönnän, että minua jopa pelotti alkaa kuunnella sitä, sillä en ollut varma, olisinko valmis kuuntelemaan tunteja, kuinka väärin elin, kun taloudestamme syntyi roskaa.

Kun kuitenkin vihdoin annoin kirjalle mahdollisuuden saatoin huomata, että olin ollut täysin väärässä sen sisällön suhteen. Se oli nimittäin todella timanttista tavaraa ja kirjoitettu niin kivalla fiiliksellä, ettei sitä kuunnellessa tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei kykene olemaan täydellisen jätteetön ihminen, jonka viiden vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin.

Zero Waste – jäähyväiset jätteille -kirja täydensikin loistavasti minimalistista elämäntapaani ja toi lisää uusia ajatuksia hitaamman elämän elämiseen. Koska kirja oli niin täynnä hyvää sisältöä, halusin nostaa sen esiin täällä bloginkin puolella. Uskon nimittäin, että tämä on loistavaa luettavaa kaikille, joita elämän yksinkertaistaminen kiinnostaa.

Lue myös: Tämän vuoksi ostolakko on huono idea

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Mitä on zero waste?

Zero waste – käsitteellä viitataan elämäntapaan, jossa pyritään elämään niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. On kuitenkin mielestäni hieman tulkinnan varaista, millaisen elämän laskee zero waste -elämäksi, sillä toisin kuin monissa maissa, on meillä todella hyvät kierrätysmahdollisuudet ja jää itsensä tulkittavaksi, mikä on itselleen zero waste: se, että vain kierrättämättömäksi kelpaavaa roskaa ylipäätään syntyy mahdollisimman vähän vai se, että myös kierrätettävää roskaa muodostuu vain vähän.

Tämä kirja lähestyi aihetta mukavalla tavalla kannustamalla siihen, kuinka zero waste eli suomeksi nollahukka on loppuelämän juttu ja nimenomaan elämäntapa eikä vain ohimenevä projekti, jossa yritetään hetki elää elämää niin, että omat jätteet mahtuvat lasipurkkiin ja lopetetaan sitten kun todetaan, ettei se pitkässä juoksussa onnistu.

Kirjan sivuilla annetaankin todella hyviä konkreettisia vinkkejä nollahukkakodin jokaiseen huoneeseen ja niistä voi poimia käyttöönsä ne, jotka itselleen sopivat. Nollahukkakodissa jätteen määrä pyritään siis minimoimaan eikä suoranaisesti täysin eliminoimaan, sillä se on nyky-yhteiskunnassa vain havoin mahdollista.

Kirjan vinkit on jaoteltu helppoihin, keskivaikeisiin ja edistyneisiin vinkkeihin, eli jokainen voi itse päättää, millä tasolla nollahukkaelämää haluaa elää. Kirjan lopussa on myös kattava määrä erilaisia sivustoja ja yrityksiä, joista voi olla hyötyä nollahukkaelämää eläessä.

Nollahukkaperiaatteen noudattaminen ei edellytä täydellisen nollahukkatilanteen saavuttamista heti tai ylipäätään edes koskaan ja jokainen voi määritellä tavoitteensa itse. Jokaisen panoksella on merkitystä ja suuremmassakin kuvassa katsottuna on iso ero, tuleeko roskaa yksi pussillinen viikossa, kahdessa vai kuukaudessa.

Nollahukan tarkoituksena ei ole arvostella muita ja kytätä, ovatko he tarpeeksi zero waste ansaitakseen nimittää elämäntapaansa niin, vaan käännetään katse siihen, mihin voi itse vaikuttaa, eli omiin valintoihin.

Kirjassa muistutetaan, ettei zero waste ole suosiostaan huolimatta vain trendi, vaan koko elämän kattava suunnanmuutos. Vahinkoja ja virheitä siis sattuu aina välillä, vaikka yrittääkin parhaansa. Niistä tulee vain ottaa opiksi ja yrittämistä tulee niistä huolimatta jatkaa.

Pidin erityisesti, kuinka kirja muistutti kärsivällisyyden tärkeydestä ja siitä, että itselleen on oltava armollinen ja että joustavuus on tärkeää. Vaikka yleisesti puhutaan nollahukkakodista, ei asiaa tarvitse lähestyä kaikki tai ei mitään -mentaliteetilla. Jokainen valinta on tärkeä eikä itseään tarvitse alkaa ruoskia siitä, ettei ole täydellinen nollahukkaihminen.

Zero waste -elämää voi siis elää, vaikka ei kirjaimellisesti olisikaan täysin jätteetön. 

Kirjan kirjoittaja ei ole aina elänyt zero waste -elämää, vaan hänellä on aivan tavallinen tausta, johon kuuluu useimpien kodille tyypillinen laaja skaala kodin siivoustarvikkeita, jatkuvaa vaatekaapin päivitystä uusilla vaatteilla, kylppärin kaapin aktiivista täyttämistä ja muita niitä ihan tavallisina pitämiämme valintoja. Onkin siis mukavaa kuulla kirjasta, millaisia asioita hän on muuttanut matkansa varrella.

(Otso Sillanaukeen Nollahukka-blogia voi lukea täällä ja Nollahukkaa voi myös seurata Instagramissa.)

Lue myös: Tiesitkö, että ruotsalaisuuden sydämessä asuukin minimalismi?

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Pidin kirjassa ylipäätään siitä, kuinka se ohjaa jätteiden vähentämisen kautta ajatuksia pois kuluttamisesta ja tavaroiden hankkimisesta, jotta tilaa olisi tärkeämmille asioille – kyse on siis aivan samasta asiasta kuin minimalismissakin pohjimmiltaan ja kirjassa sivutaankin minimalismia mukavasti.

Zero waste -ajatus itsessään liittyy vahvasti elämän yksinkertaistamiseen – aivan kuten minimalismikin. Kun elää yksinkertaisemmin, kuluttaa myös vähemmän ja kun kuluttaa vähemmän, syntyy vähemmän jätettä. Kukaan ei kuitenkaan vaadi luopumaan itselleen merkityksellisimmistä asioista, vaan pois karsitaan vain ne vähemmän merkitykselliset, jotta merkityksellisimmille jutuille on enemmän tilaa.

Zero waste -elämäntavan tarkoitus on paitsi säästää maapalloa, mutta myös helpottaa omaa elämää ja juuri siitä oman elämän helpottamisesta minimalismissakin on kyse.

Elämää yksinkertaistetaan keskittymällä olennaiseen ja ennen kaikkea määrittelemällä itselleen, mikä omalla kohdallaan on juuri sitä olennaisinta ja mikä taas ei.

Elämän ja kodin yksinkertaistaminen laittaa myös esimerkiksi miettimään, kuinka paljon asunnossaan haluaa säilyttää vain yhteen tarkoitukseen käytettäviä tavaroita, säästävätkö kaikki kodin vekottimet oikeasti aikaa ja vaivaa, ovatko ne putsaamisen ja huoltamisen arvoisia ja voisiko niiden viemän tilan käyttää johonkin muuhun.

Lue myös: Tee kodistasi helpommin siivottava näillä minimalistin vinkeillä

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Monet minimalistista elämää eläneet ovat usein kuin huomaamattaan vieneet elämäänsä zero waste -suuntaan, sillä kuluttamisen vähentäminen johtaa helposti vähemmän jätettä tuottavaan elämäntapaan.

Toisaalta en ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että zero waste ja minimalismi kulkisivat automaattisesti käsi kädessä. Tiedän paljon minimalisteja, jotka lähestyvät asiaa vain keskittymällä tavaran määrään miettimättä liiemmin ympäristöasioita.

Ehkä jopa ajattelin zero waste -ihmisten elävän jossain määrin päin vastoin kuin minimalistit, sillä uskoin zero waste -elämää elävien pitävän helposti kiinni useimmista tavaroista, sillä niille voisi olla jossakin vaiheessa jotain käyttöä, vaikka niitä ei nyt tarvitsisikaan. Eiväthän zero waste -ihmiset luopuisi tavaroistaan!

Olin myös ajatellut, että zero waste -elämäntavan mukaan elävät ovat jotenkin erityisen luovia sekä käsistään käteviä ja säästävät kaikenlaista loihtiakseen siitä sitten jotain uutta ja tarpeellisempaa. Aivan eri lajia siis minun kanssani, joka vihaa kaikenlaista näpertelyä.

Vaikka kirjassa puhutaan paljon siitä, kuinka nollahukkatavoitteen kannalta on parasta käyttää sitä mitä jo omistaa mahdollisimman kauan, pidän siitä, ettei kirja kuitenkaan kehota säilyttämään kaikkea varmuuden vuoksi, vaan kannustaa laittamaan kiertoon sen, mille ei ole itsellään tarvetta, jotta joku muu voi hyödyntää sitä.

Juuri näin kirjan kirjoittajakin on siirtynyt minimalistisempaan elämään, jossa nollahukalla on iso rooli. Hän karsi kodistaan ylimääräiset tavarat ja toteaa kirjassa, että kun kotona on vähemmän tavaraa, uusien tavaroiden kertymisen kaappeihin ja kodin tasoille huomaa helpommin, minkä lisäksi myös siivous sujuu tietysti sutjakammin. Zero waste -tyyppikään ei siis haudo kodissaan tavaraa vain varmuuden vuoksi.

Nollahukka myös lähtee itseasiassa aivan samasta periaatteesta kuin minimalismikin: turhaa tai ylimääräistä tavaraa ei yksinkertaisesti vain oteta vastaan.

Minusta Zero Waste – jäähyväiset jätteille onkin ihana kirja niille, jotka ajattelevat minimalismin muunakin kuin kodin estetiikkaan liittyvänä mieltymyksenä ja etsivät uusia keinoja yksinkertaistaa omaa elämäänsä. Monet kirjan vinkit ovat toki perusjuttuja, mutta minulle ainakin teki hyvää, kun joku muistutti minua niistä.

Samalla kirja muistutti, kuinka paljon erilaisia pieniä juttuja omassa kodissaan ja arjessaan voikaan tehdä jätemäärää vähentääkseen. Kaikkea ei tarvitse tehdä eikä omasta elämästä tarvitse tehdä itselleen liian hankalaa, mutta jos tiedostaa, ettei maapallo kestä nykyisiä kulutustottumuksiamme ja haluaa tehdä asian eteen jotain muuttamalla asioita omassa elämässään, saa tästä kirjasta taatusti paljon inspiraatiota.

Kirja esitteli myös zero waste -elämän viiden koon periaatteen: kanna mukana, karsi, käytä uudelleen, kierrätä ja kompostoi.

Uuden jätteen määrää voi ehkäistä kantamalla mukana joitakin kertakäyttöisten asioiden käyttöä ehkäiseviä tarvikkeita ja karsimalla kodistaan turhia tavaroita ne voi laittaa kiertoon jollekin, jolla voi olla niille tarvetta.

Käyttämällä asioita uudelleen joko niiden elinikää pidentämällä tai kokonaan uudella tavalla voidaan jälleen ehkäistä niiden joutumista roskiin. Jos tavarasta kuitenkin on lopulta luovuttava kun se hajoaa eikä sitä voi enää uusiokäyttää, tulee se kierrättää oikein tai kompostoida, mikäli kompostointi on mahdollista.

Lue myös: 5 tapaa kokeilla minimalismia

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Olin ennen kirjan lukemista ajatellut, että minähän hoidan homman itseasiassa melko hyvin. Minimalismin myötä harkitsematon shoppailuni on vähentynyt olemattomiin ja hankin uusia tavaroita vain tarpeeseen.

Meiltä tulee lajittelematonta sekajätettä noin leipäpussillinen parissa viikossa ja kaiken muun jätteen kierrätämme todella tunnollisesti – meillä on kotona jopa oma lajitteluhuone, jonne keräämme kaiken mahdollisen kerättävissä olevan ja josta sitten kuskaamme roskaa kierrätyspisteille.

Taloyhtiöllämme on vain biojätteen keräys ja yksi sekajäteroskis, joten oletuksena on, että ihmiset hoitavat itsenäisesti kierrätettävän jätteen keräyksen, sillä talonyhtiön roskis olisi nopeasti täynnä, jos sinne päätyisi jatkuvasti kierrätettävää tavaraa. Me siis viemme kävellen noin puolen kilometrin päässä olevalle lajittelupisteelle paperit, pahvit, muovit, metallit sekä lasit ja paristot, lamput ja pienet elektroniikkajätteet puolestaan viemme lähimmän ostoskeskuksen pienelle keräyspisteelle.

Keräämme kaiken lajiteltavan jätteemme ja säilömme esimerkiksi muoveja ja kartonkeja kotona tavallisesti noin kuukauden, jonka jälkeen kannamme ne lajittelupisteille. Lajittelupisteen säiliöt on tehty niin, ettei niihin voi vain kaataa isoa määrää  tavaraa, vaan roskat puretaan niihin kasseista kourallinen kerrallaan pienehkön luukun kautta. Kun tätä prosessia on tehnyt reilut viisi vuotta, on todellakin tullut tietoiseksi siitä, minkä verran jätettä oma kotitalous tuottaa – sen verran tuskaista tuo kaiken tuottamansa jätteen uudelleen katselu aina on.

Koska kuitenkin olemme tunnollisia lajittelijoita, lankesin helposti siihen kirjassakin esitettyyn sudenkuoppaan: ”voinhan minä kuluttaa, kun kuitenkin kierrätän”.

Kierrättäminen on aina hyvä ja tärkeä asia, jota todellakin tarvitaan, mutta suurin ongelma on edelleen kuitenkin liiallinen kulutus. Kirja toi kuitenkin hyvän muistutuksen: miksi tyytyä lajittelemaan, kun voi ylipäätään vähentää jätteen määrää.

Olemme jo pitkään yrittäneet vähentää pakkausjätettä kaupassa esimerkiksi käyttämällä kankaisia hedelmä- ja vihannespusseja sekä kestokasseja, joita käytämme muutenkin jatkuvasti. (Ohuet hedelmäpussitkin muuttuivat täällä Ruotsissa muuten juuri maksullisiksi!)

Olemme myös yrittäneet kiinnittää huomiota ostamiemme tuotteiden pakkausjätteen määrään. Voimme jättää asioita ostamatta, jos ne on mielestämme pakattu järjettömästi ja osoittaa sillä, ettemme halua tukea sen tyyppisten tavaroiden myyntiä.

Toisaalta tuotteen pakkaus kuluttaa tavallisesti kuitenkin huomattavasti pienemmän määrän luonnonvaroja kuin sen sisältämän tuotteen kasvatukseen tai valmistukseen on mennyt, joten pelastamme hävikkilaareista mielellään myös tuotteita, joissa on muovikääreet. Lähettyvillämme on myös heikosti kauppoja, joista voisi ostaa tuotteita ilman pakkauksia.

Zero waste -shoppailu ruokakaupassa on usein haastavaa myös siksi, että vaikka luulen tekeväni hyvän päätöksen ja ostan tuotteita, jotka eivät ole pakkauksissa voi olla, että pakkausjätettä on ollut niden ympärillä valtava määrä ennen kauppaan myyntiin nostamista ja en vain näe sitä.

Lue myös: Mistä tavaroiden vähentäminen kannattaa aloittaa?

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Zero waste -liike itsessään on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa jätteiden vähentämisellä on todellakin ollut tärkeä rooli, sillä maan kierrätysjärjestelmä ei ole mahdollistanut jätteiden helppoa ja kattavaa kierrätystä.

Asiat, jotka meillä on itsestäänselvää kierrättää eivät kuitenkaan ole kierrätettäviä läheskään kaikkialla. Kun asuimme puoli vuotta Bangkokissa koimme todella ahdistavaksi sen, ettei jätteiden lajitteluun ollut mahdollisuutta ja että muoviroskaa tuntui tulevan sisään ovista ja ikkunoista.

Asumme nykyään Ruotsissa ja jo useampi vuosi sitten uutisoitiin maailmanlaajuisesti, kuinka Ruotsilla on outo ongelma, kun yli miljoona kotia lämmitetään jätteiden poltosta syntyvällä energialla, mutta jätteitä ei ole tarpeeksi, joten muut maat maksavat Ruotsille (kuulemma 43 dollaria tonnilta) saadakseen antaa jätteensä tänne.

Kun siis asuu maassa, jossa lähes kaiken tuottamansa jätteen voi kierrättää ja meistä täällä asuvista puhutaan siksi maailmanlaajuisesti ylistävään sävyyn, voi kierrättämällä helposti hankkia itselleen hyvän tai ainakin riittävän hyvän omantunnon. Näin saattaa helposti lakata kiinnittämättä huomiota tuottamansa jätteen määrään.

Itse koen lievää ahdistusta minulta yhä syntyvästä kosmetiikkajätteestä, sillä minulla on edelleen paljon ylimääräistä kosmetiikkaa, vaikka haaveilenkin elämästä, jossa sitä ei olisi näin paljon. Olen lahjoittanut kosmetiikkaa pois valtavia määriä ja nyt jäljellä on sellainen määrä, jonka voin itse käyttää pois ennen sen pilaantumista. Koen silti, että käytän edelleen enemmän kosmetiikkaa kuin mitä tulevaisuudessa aion tulla käyttämään.

Olen yrittänyt kompensoida kosmetiikkajätteen määrää muilla elämän osa-alueilla ja loppujen lopuksi olen kokenut tärkeimmäksi, että minulta syntyy mahdollisimman vähän kertakäyttötuotteisiin liittyvää jätettä. Sen määrän ei tarvitse olla nollassa, sillä kangasnaamio silloin tällöin itsensä hemmotteluun käytettynä tai evääksi otettu rahkapurkki eivät kaada minusta maailmaa, kun kulutustottumukset ovat yleisellä tasolla harkittuja.

Vaikka koen syyllisyyttä minulla yhä olevista kosmetiikkavarastoista, antoi kirja minulle niihin ihanaa armollisuutta muistuttamalla, ettei minun tarvitse olla maalissa vielä ja että riittää, kun teen parhaani nyt ja uusien valintojen kohdalla. En voi muuttaa menneitä valintoja, mutta voin elää jatkossa parempien valintojen mukaisesti.

Kirja kannustaa minusta miellyttävällä tavalla kohti tiedostavampaa ja yksinkertaisempaa elämää ja sen vinkit sopivat minusta jokaiselle riippumatta siitä, kuinka minimalistinen on tai kuinka paljon ympäristöasioita on ennen miettinyt.

Kirjassa käydään läpi myös zero waste -elämää vauvan ja lapsen kanssa ja annetaan vinkkejä siihen, kuinka lapsista kasvatetaan ympäristötietoisia aikuisia. Pidinkin kirjan muistuksesta siitä, ettei maailma ole meidän, vaan lainassa tulevilta sukupolvilta.

Lue myös: 7 tapaa välttyä kiusaukselta ostaa uutta

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Yksi roskiin suoraan liittymätön, kirjan eniten minussa ajatuksia herättänyt kohta oli toteamus siitä, kuinka tulevaisuuden tavoittelu voi estää meitä elämästä juuri nyt. Tämä oli minusta loistavasti sanottu.

Minimalismin kannustaman elämänmuutoksen myötä olen itsekin opetellut yhä enemmän elämään hetkessä ja vaikka minulla onkin valtava taipumus posottaa jatkuvasti eteenpäin yritän tehdä parhaani, jotta voin nauttia elämästä enemmän tässä ja nyt.

Ennen mietin paljon enemmän, mitä seuraavaksi haluaisin tehdä tai hankkia ja mitä minun pitäisi nyt tehdä, jotta minulla olisi siihen rahaa ja mahdollisuuksia. Nyt olen oppinut paremmin nauttimaan yksinkertaisista arjen asioista sekä oleman kiitollinen jo omistamistani asioista sekä elämästäni ylipäätään.

Zero waste -ajatuksen ja elämän yksinkertaistamisen yhteydessä kirjassa puhutaan minimalismin rinnalla myös digitaalisten ärsytysten karsimista. Kirjoittaja halusi lopettaa ajan turhan tuhlaamisen somessa ja verkossa, ja nämä ovat varmasti asioita, joita monet muutkin haluavat tehdä voidakseen paremmin olla tässä ja nyt.

Kirjassa nostetaankin varsin paljon esiin yksinkertaisempaa ja hitaampaa elämäntyyliä ja sitä, kuinka yksinkertaisempi elämä on mahdollisuuden elää pienemmillä tuloilla ilman, että on kuitenkaan tarvinnut luopua asioista, joista nauttii.

Tämä on kokonaisuus, jonka allekirjoitan ja johon voin täysin samaistua. Oli ihanaa tajuta, ettei omaa unelmaelämäänsä elääkseen tarvinnutkaan olla kartuttamassa kokoajan lisää, vaan sen saattoi löytää vähentämällä.

Lue myös: Päätin jäädä testieläkkeelle – mitä ihmettä?

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Kirja käsitteli kuluttamisen vähentämistä monelta kannalta ja vaatteet olivat tietysti yksi osa. Otso totesi, kuinka vaatteiden odotetaan tuovan tyytyväisyyttä omaan ulkonäköön ja kuinka etsimme jatkuvasti juuri niitä oikeita vaatteita, jotka tekisivät tyytyväisemmäksi itseensä ja siinä matkalla rahaa menee tietysti jatkuvasti hukkaan.

Usein noilla vaatteilla ei edes ole itselleen suurta arvoa, sillä ne on hankittu halvalla ja siksi niitä on myös helppoa korvata uusilla.

Kirja kääntää kysymään itseltään, onko viiden euron paita sen kaiken arvoinen, mitä se on aiheuttanut ja kun kysymystä miettii noin, on vastaus tietysti, että ei se ole.

Poden itse välillä syyllisyyttä siitä, ettei vaatekaappini koostu ekologisista vaatteista, joten oli ihanaa saada kirjasta muistutus siihen, että ekologisin vaate on käytetty vaate ja se, jonka jo omistat. Olisi hullua alkaa rakentaa vaatekaapista ekologista korvaamalla vanhoja vaatteita uusilla, ekologisilla vaatteilla vain siksi, että vaatekaappiaan voisi kutsua ekologiseksi. Ekologisin valinta on käyttää vaatekaapistaan löytyviä vaatteita niin pitkään kuin vain on mahdollista ja vielä senkin jälkeen uusiokäyttää tekstiilit leikkaamalla ne vaikka siivousräteiksi.

Vaikka kirja siis kertoo ympäristöystävällisistä vaihtoehdoista itselleen uusien asioiden hankinnan yhteydessä, muistuttaa se silti usein, että ensisijaisesti kannattaa käyttää, mitä kotoa jo löytyy ja viivyttää sen joutumista kaatopaikalle mahdollisimman pitkään. Ei siis ole järkeä vaihtaa bambukampaan, jos kotona on jo kampa.

Vaikka kirja kyseenalaistaakin paljon kuluttamista ja siinä todetaan, etteivät tavarat itsessään tuo onnea, tiedostetaan kirjassa kuitenkin, että ne silti mahdollistavat juuri sen oman elämäntavan ja voivat siksi olla tärkeitä. Kuluttamista ei siis tarvitse lopettaa, mutta omia tottumuksiaan on hyvä miettiä ja tarvittaessa myös järkeistää.

Kirjassa nostetaan suurimpana ongelmana esiin nimenomaan kertakäyttökulttuuri ja uskon, että se lähtee pitkälti omista ajatuksistamme: usein ei vain tule ajatelleeksi, mitä kaikkea kertakäyttöistä itsensä salliikaan käyttävän, sillä tähän nyt on vain pieni juttu. Yhdessä siitä kaikesta voi kuitenkin syntyä melkoinen vuori jätettä.

Zero Waste – jäähyväiset jätteille onkin mielestäni hyvän mielen nollahukkakirja, joka antaa valtavasti intoa ja inspiraatiota ilman syyllistämistä ja saarnaamista. Tämä kannattaa minusta ehdottomasti lukea tai kuunnella!

*Zero Waste – jäähyväiset jätteille -kirjan voi kuunnella Nextoryn äänikirjana täällä.

Lue myös: 8 kuukautta samoissa vaatteissa

Zero waste jäähyväiset jätteille kirja minimalismista

Millainen suhde teillä on nollahukka-elämäntapaan?

4 kommenttia artikkeliin ”Erilainen kirja minimalismista: Zero Waste – jäähyväiset jätteille”

  1. Hei! Olen seurannut ja parhaani mukaan toteutanut zero wasteä noin kolme vuotta. Asiaa on helpompi noudattaa, mitä ”normaalit” ihmiset yleensä luulevat. Viime vuosina on otettu käyttöön termi low waste, mikä on hieman armeliaampi. Mielestäni zero wastessä pyritään minimoimaan myös kierrätettävät roskat. Kierrätyshän vie myös rahaa, hukkaa energiaa ja kaikkea kierrätettyä ei pystytä kuitenkaan hyödyntämään täydellisesti.

    Vastaa
  2. Mielestäni myös Otso itse on siirtynyt zero wastesta low wasteen.

    Tuo oli kyllä hyvä kirja, joskin ehkä hiukan nuoren kaupunkilaisen näkökulmasta kirjoitettu.

    Vastaa
  3. Näin korona-aikana on helppo seurata perheen kokonaiskulutusta. Lasten vaatteet ovat saaneet kulua aivan rei’ille saakka ja saattavat edelleen jatkaa elinkaartansa ”remppahousuina”. Toisaalta nyt kun koulut ja eskarit avautuivat vielä kevääksi, tuli kiire ostaa lapsille ehjiä housuja. Lastenvaatteissa kulutus on todella kova ja olen huomannut, että paksummat colleget ovat ainoita housuja, jotka kestävät vähän pidempään. Toisaalta meiltä löytyy myös ties kuinka monta vuotta vanhoja H&M- t-paitoja, jotka kestävät pesusta toiseen aivan uskomattomalla tavalla. Laadukkaampi miesten t-paita saattaa taas kulahtaa jo kymmenessä pesussa.

    Ruoan suhteen olen vuosien varrella oppinut hyödyntämään ”jämiä”. Päänsisäinen reseptivalikoima kattaa siis ruokia, missä voi hyödyntää myös edellispäivän ruokia, jolloin roskiin menevien ruokien määrä on vähentynyt. Hävettää kyllä myöntää, että nyt korona-aikana, kun on tehty jättiostoksia, on voinut jääkapista löytyä paketti jauhelihaa tai kanaa, jossa on päiväys mennyt yli. Tähän on nyt onneksi kehittynyt keinoksi pakastaminen. Onneksi virheistä voi oppia ja toimintatapoja voi muokata enemmän toimiviksi.

    Kierrättäminen on myös helpompaa, kun siitä saa rutiinin. Nyt voi jo ”aivot narikassa” täyttää autonperää kierrätys-tuotteilla ja tehdä kaiken vaikka kauppakäynnin yhteydessä. Isommasta projektista on tullut pienempi homma, joka toki vie aikaa, mutta ei tarvitse enää ajattelua tai muistamista niin paljon kuin ennen.

    Vastaa

Jätä kommentti