Muistaako joku, kun kirjoittelin viime kesänä teille Aasiassa hyvin suositusta kosmetiikan ainesosasta hevosöljystä? (Postauksen voi lukea täältä.)
Kyseessä on siis hevosen lihaa hyödyntävän ruokateollisuuden sivutuotteena syntyvä ainesosa, joka on juuri sitä, miltä sen nimi kuulostaakin: nätisti sanottina hevosen öljyä eli karskimmin summattuna hevosihraa.
Aasiassa ainesosa on hyvin suosittu ja kuten kerroin, löytyi Tokiosta kosmetiikkaosasoilta ihan omia ”horse fat” -hyllyjä, joille oli koottu kaikki hevosöljyyn liittyvät tuotteet. Siellä ajatus kuolleista hevosista hyödynnetystä rasvasta ei aiheuta kuluttajissa kauhistelua ja hevosöljy on jopa varsin suosittu ainesosa, sillä se on koostumukseltaan hyvin lähellä ihmisen omaa talia ja tekee siksi kuulemma iholla ihmeitä.
Kun postasin aiheesta viimeksi, kuulin hyviä pointteja sekä aineosan käytön puolesta että sitä vastaan. Tämän jälkeen olen käynyt aiheesta myös useita keskusteluja hevosiin liittyviä asioita enemmän ymmärtävien kanssa ja kuullut, kuinka moni hevosia harrastava voisi itsekin ihan hyvillä mielin hyödyntää hevosöljyä jos voisi tietää sen olevan fiksusti ja hyvissä olosuhteissa tuotettua.
Vaikka innostunkin itse helposti kaikista uusista aasialaisista trendeistä, ei hevosöljy ole silti onnistunut ottamaan minua pauloihinsa.
Valtavassa kosmetiikan verkkokaupassa työskennellessä pääsee kuitenkin kosmetiikkamaailman eturiviin seuraamaan asioita ja meille tarjotaan valikoimiin vaikka minkälaisia tuotteita, joista yksi oli esimerkiksi maailman kenties tunnetuin hevosöljyyn perustuva Guérisson 9 Complex -tuotelinja, jonka hevosöljyä sisältävä, hermesmäisen tyylikkääseen pakkaukseen pakattu pullo ilmestyi toimistonpöydälleni eräänä päivänä.
Päivän polttava kysymys toimistollamme olikin tuolloin, voisimmeko myydä verkkokaupassamme hevosöljyä sisältävää kosmetiikkaa.
Tuotteen sisältämä hevosöljy oli tuotettu Saksassa eikä Aasiassa, josta peräisin olevan hevosöljyn tuotannon eettisyys on herättänyt erityisesti arvailuja ja spekulointia. Olisiko Pohjola valmis hevosöljylle?
Emme uskoneet, että olisi emmekä oikeastaan uskoneet itsekään olevamme ja päätimme, että emme lähde myymään hevosöljyä sisältävää kosmetiikkaa. Kukaan ruotsalaisista kollegoistani ei edes halunnut näytepulloa itselleen, joten se päätyi minulle ja olen edelleen ollut hieman arka tarttumaan siihen ja miettinyt usein, ollaanko meillä päin koskaan valmiita hevosöljyä sisältäville tuotteille.
Voitte siis arvata, että hämmästykseni oli suuri, kun bongasin uusimmasta Stockmannin Hullujen Päivien kuvastosta sunnuntaille luvatun kangasnaamiotarjouksen, jossa aasialaisen Mitomo-merkin hevosöljyä sisältäviä kangasnaamioita kaupiteltiin huippuhyvään kahden euron kappalehintaan.
Stockmann tarjosi Hulluilla Päivillään hevosöljynaamiota – tämä oli jo kyllä ihan kampanjapäivien nimen mukainen juttu! Tuntui suorastaan uskomattomalta, että kaikista suomalaisista yrityksistä juuri melko konservatiivisella imagolla varustettu Stockmann oli etunenässä kauppaamassa hevosöljykosmetiikkaa asiakkailleen.
En tiedä, onko hevosöljynaamion tarjoaminen tietoinen valinta vai onko sisäänostotiimi vain saanut hyvän kasvonaamiotarjouksen, johon he päättivät tarttua tutkimatta asia sen enempää, mutta jännältä kuulostaa. Veikkaan, että monen ostoskoriin sujahtaa halpa kangasnaamio asiaa sen enempää miettimättä, mutta sujahtaisikohan edelleen, jos tulisi tavanneeksi läpi sen pakkaustekstit huolella?
Olen nyt pohtinut asiaa jo pari päivää mielessäni sitä erilaisista näkövinkkeleistä lähestyen osaamatta sanoa, onko tämä cool vai ei. Mitä mieltä te olette?
Tuleeko teidän Hullujen Päivien ostoskoriinne sujahtamaan sunnuntaina Mitomon hevosöljynaamio?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Tutustuin hiljattain aasialaiseen ejiaon tuottamiseen. Se on aasinnahasta tehtyä liivatetta, loput aasista päätyvät tunkiolle. Koska Kiinan aasimäärä ei riitä enää tuottamaan kaikkea myytävää ejiaota, ovat kiinalaiset perustaneet omia teurastamoita Afrikan eri valtioihin. Aaseista maksetaan ihan hyvä hinta, samoin suoraan taljoista, joten aaseja varastetaan ja lopetetaan mitä mitenkin.
Teurastus ei sinällään ole ongelma, mutta koska kiinalaiset eivät tunnetusti ole mitään eläinten suuria ystäviä, ovat kuljetusmatkat pitkät eikä eläimiä ruokita tai juoteta kun ne odottavat muutaman päivän tai kokonaisen viikon teurastustaan. Maissa, joissa teurastusta ei valvota kovin tarkkaan, ovat elävät ja kuolleet aasit sekaisin. Esimerkiksi Suomessa elävät eläimet eivät saa nähdä tai kuulla kun kaveri tapetaan.
Kiinassa aaseja tapetaan mitä mielenkiintoisimmilla keinoilla, esimerkkiksi nuijimalla päähän. Lopetus ei siis tapahdu kertalaakista kuten pulttipyssyllä.
En pysty uskomaan että Aasiassa pystytään tuottamaan mitään eläinperäistä tuotetta läheskään yhtä eettisesti kuin Euroopassa. Jos hevosrasva olisi tehty Euroopassa, niin ostaisin sitä ilman muuta. Vaikka harrastan hevosia, on (suomalainen) hevosenliha suurta herkkuani, koska täällä hevoset ovat eläneet pääsääntöisesti hyvän elämän ja lopetettu asianmukaisesti. Hevosenliha tuntuu jakavan paljon mielipiteitä, osa hevosharrastajista tyrmää sen täysin eikä ymmärrä miten kukaan voi syödä sitä ja toinen puoli on sitä mieltä että se on erittäin eettinen valinta lihaksi.
Kiva saada kommentteja asioihin perehtyneiltä, kiitos! 🙂
Ei. Ei (myönnän, 100-prosenttisesti tunteella mennään). Olen siirtymässä luonnonkosmetiikkaan muutenkin, mutta vaikken olisikaan, hepparasva olisi silti liian ällö ajatus. 🙁
No onhan hepparasva luonnonkosmetiikkaa 🙂 Se ei ole synteettistä. Vegaanista se ei ole, enkä tiedä kuinka moni luonnonkosmetiikkafirma tuohon lähtisi, mutta raaka-aine, joka voisi löytyä luonnonkosmetiikasta.
Hevosöljy, vars. Aasiassa tuotettuna, EI kylläkään ole eko sertifioitua eikä millään lailla muutenkaan luonnonkosmetiikkaa.
Tää on jollain kierolla tavalla tosi siistin kuulosta mun mielestä. Mä oon semmonen ihminen, että mitä enemmän saadaan eläimestä hyödynnettyä ja mitä vähemmän eläintä muokataan palvelemaan yhtä tarkoitusta (kts. hanhien pakkosyöttäminen ja turvottaminen isomman maksan takaamiseksi), sen parempi. Joten jos teurastettavista hevosista kaavitaan rasvat kosmetiikkateollisuuden käyttöön, niin en pidä sitä erityisen vääränä. Ainakin jos toinen vaihtoehto on, että se rasva vaan poltetaan tai pistetään biojätteeksi. Tietysti jos hevosia aletaan teurastamaan vaan rasvan vuoksi, eikä se liha ja muut osat mee kaupaksi, niin sit aletaan olla vähän iffy puolella. Mutta siis tehdäänhän tätä puullekin. Kokoajan panostetaan enemmän ja enemmän siihen, miten sellutuotannon sivutuotteista saadaan hyödynnettyä mahdollisimman paljon, jotta mahdollisimman vähän tavaraa päätyy poltettavaksi.
Hullareiden tarjoukseen liittyen, en nää mahdottomana, että nappaisin ostoskoriin noita, jos saisin tietää, ettei raaka-aineen tuotanto ole epä-eettistä (näin teurastamisen skaalalla). Varmaan monen mielipide muuttuis, jos tietäisivät mitä se sisältää, mutta ignorance is bliss. Mutta ethän sä tiedä mitä mikään tuote sisältää, jos et katso inci-listaa (pl mainosvalttiainesosat). Se suosikkikuorinta voi sisältää edelleenkin mikromuoveja ja tietämättäs kuormitat luontoa. Suosikkiseerumissa voi olla vaikka hylauronihappoa ja mietit vaan, kuinka hyvin se kosteuttaa. Voit pitää jotain tuotteita ihan surkeana, kun sun iho ei tykkää, etkä tiedä että ne sisältää ainesosaa, jolle oot tietämättäs allerginen, kun et oo lukenu inciä koskaan ja löytäny jotain yhteistä tekijää niistä. Jos on ainesosia, joita ei halua käyttää, niin se vaatii itseltä valppautta. Sitten pitää myös muistaa, että käsitys eettisyydestä vaihtelee kulttuureittain ja aasialainen kosmetiikka voi olla hyvää, mutta raaka-ainetuotanto voi olla kyseenalaista, eteenkin tämän hevosenrasvan kohdalla. Sen vuoksi mielelläni pitäytyisin eurooppalaisessa kosmetiikassa tämän raaka-aineen osalta ainakin.
Hyvä kommentti ja hyviä pointteja! 🙂
Minua alkoi nyt mietityttää ihan off topic -aiheena tuo hyaluronihapon mainitseminen kommentissasi. Liittyykö siihen tai sen käyttöön jotain erityistä, mistä en ole tietoinen? (Mikromuovit kosmetiikassa ovat tuttu juttu.)
Ei liity mitään jännää. Tarkotin vaan, että siellä voi olla hyvää ja pahaa, josta et vain tiedä, jos et lue. Se yksi ainesosa voi olla se syy miksi tuote on täydellinen tai katastrofi iholle.
Aah 🙂
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta tuotteelta. Onhan se hienoa, että joku on keksinyt tuonkin osan hevosesta hyödyntää! Ymmärrän kyllä myös, minkä takia tämä on osan mielestä esteettisesti väärin. Saa nähdä tuleeko itsellä koskaan kokeiltua. Mielelläni kuulisin ja juttelisin aiheesta lisää.
Mä jo kommentoinkin tän saman viimeksi, mutta kopioinpa nyt osia siitä tähänkin, kun aihe varmasti herättää tälläkin kertaa keskustelua…
Itse entisenä heppatyttönä ja hevosalan ammattilaisena en näe hevosen syömisessä mitään pahaa. Varsinkaan meillä, kun hevosia ei kasvateta lihan takia. Päinvastoin. Hevosia on äärimmäisen vaikea saada teuraaksi (Suomessa) ja kuollut hevonen on käytännössä ongelmajätettä. Mitä ihmeen järkeä on polttaa tai kärrätä kaatopaikalle satoja kiloja syömäkelpoista, ja btw erittäin laadukasta, lihaa?! Teurasongelma aiheuttaa myös sen, että hevosia ei välttämättä lopeteta, niitäkään, jotka sen ansaitsisivat, vaan rikkinäisiä tai sairaita eläimiä myydään tietämättömille pilkkahintaan tai ilmaiseksi.
Rasvan käyttäminen itsessään on mun mielestä ihan järkevää. Hukkaan se teurastamolta muutoin menee. Ymmärtääkseni hevosen rasva on oikeastikin aika hyvää rasvaa. Olemme itsekin keittäneet hevosen rasvasta kaviorasvaa hevosille joskus (ei Suomessa). Siihen se oli ihan parasta ja raaka-aine teurastamolta ilmaista. En tosin tiedä, onko siinä juuri ihmisiholle jotain erityistä taikaa tai muutenkaan mitään parempaa kuin esim sianrasvassa. Sianihra ymv varmaan vaan menee esim elintarviketeollisuuden käyttöön, kun taas hevosen rasva menee hukkaan, joten se on helppo/halpa/saatavilla oleva raaka-aine?
Sen sijaan Aasiassa hevosia varmaan kasvatetaan ihan tehotuotantomeiningillä ja sellaista elämää en hevoselle toivoisi missään nimessä. Mietin myös miten hevonen saadaan tuottamaan rasvaa/lihaa mahdollisimman paljon, hevonen kun on luonnostaan aika ”kuivakka eläin”, liha on todella vähärasvaista. Lisäksi hevonen kasvaa moneen muuhun eläimeen verrattuna todella hitaasti. 1-3-vuotiaskin hevonen on vielä sellainen pyryharakka. Kai he ovat kehittäneet jotain pullasorsa lihahevosrotuja?!
Ongelmallista tuossa on mun mielestä raaka-aineen alkuperä. Mitään Aasia+eläintuotanto tuotetta en missään nimessä halua tukea. Saksa nyt varmaan olisi ihan ok, mutta onko hevonen tosiaan kasvanut siellä? Keski-Euroopassa on jo vuosia (kymmeniä) ollut isona ongelmana teurashevosten rahtaus Puolasta ymv vastaavista maista. Niitä saa lähes ilmaiseksi toreilta ja markkinoilta, eikä siinäkään mitään. Ongelmaksi asian tekee se, että nämä eläimet joutuvat sitten kestämään sietämättömän pitkiä kuljetuksia ahtaissa, huonoissa oloissa ilman ruokaa ja vettä ennen teuraaksi päätymistään. Saako rasvan alkuperäksi siis merkitä Saksa, jos itse hevonen on rahdattu jostain ihan muualta Saksaan teurastettavaksi? Lihatuotteisiinhan on nykyään merkittävä alkuperämaa, teurastusmaa ja pakkausmaa, mutta kosmetiikkaan tuskin…
Moi Virve, toivottavasti olet kunnossa Tukholman synkistä tapahtumista huolimatta! Itse en ikinä ostaisi hevos öljy tuotteita. Enkä kyllä osta mitään muutakaan Aasiassa tai oikeastaan juuri missään muussa kuin Pohjoismaissa tuotettua hevos peräistä tuotetta edellä mainitusta, erittäin painavasta syystä, joka ikävä kyllä on totta ;( Yritän muutenkin välttää lähes kaikkea eläinperäistä kosmetiikassani, koska useimmiten se on paitsi huonommin ihmisellä toimivaa kuin kasviperäiset aines-osat (kuten ravinnossakin) tai jopa mahdollisesti vaarallista vars. jos alkuperästä ja tuotanto tavoista ei ole takeita (kuten esim. Creuzfeld-Jacobin tautia tarttui myös ihmisiin kun käytettiin sairastuneiden eläinten luuydintä raaka-aineena ihmisille tarkoitettuun liivatteeseen 🙁
Huh, olipa monta kirjoitusvirhettä suht lyhyeen tekstiin saatu mahdutettua..
Niin voi joskus käydä kun liian suurella innolla ja liian vähällä ajalla kirjoittaa. Onneksi ei olla sydänkirurgeja kuitenkaan ja kyse on vain kosmetiikkablogista. 🙂
..Vai oliko tekstin sisältö kenties itsellesi liian vaikeaa ymmärtää? Vai mistä noin ilkeä kommentti?
Tämä ei tietääkseni ole mikään suomen kielen tentti vaan kauneus blogi, jossa ainakin ennen oli kiva vaihtaa ajatuksia ja lukea muiden kommentteja..
<3
Heppatyttö täällä, en käyttäisi tai ostaisi. Siis sinänsä en pidä eettisesti vääränä, hyvä vaan että kaikki ruhosta irtoava hyödynnetään, mutta tosiaan juuri missään muualla ei teurastus”bisnes” ole kovin eettistä kuin Pohjoismaissa. En ole halunnut koskaan käyttää myöskään esim etanavoiteita, sillä ne ällöttää. Tässä ehkä vähän sama juttu. En myöskään hevosha söisi, sillä mulle se olis ihan sama jos söisin sitten vaikka kissaa tai koiraa, mutta ymmärrän niitä, jotka syövät. Eli siis, teuraseläinten olot suuressa osassa maailmaa on niin surkeat, että ihan jo senkin takia jättäisin käyttämättä, mutta en myöskään halua levittää kaverin ihroja naamalle 🙂
Yksi sana. Ei.
Juu ei. En missään nimessä halua tietoisesti tukea mitään, missä yhdistyy ”Aasia” ja ”eläin”. Valitettavan harvoin mitekään kiva tai edes siedettävä kombo eläimelle tämä.. 🙁
Kokeilin viime joulun aikoihin juuri tuota Mitomon mustaa hevoskangasnaamioo, kun tuli tilattua yksi kokeiluun. En oikein vieläkään osaa sanoa pidinkö siitä tai oikeastaan, että oliko siitä iholleni hyötyä, mutta vikaa ei löytynyt. Ehkä pitäs vielä tilata semmonen ja koittaa tarkkailla mahdollisia hyötyjä tarkemmin. Ootko käyttänyt etanauutetta sisältäviä aasialaisia tuotteita? Me like and my skin loves for some reason 😀 Itse löysin aasialaisen kosmetiikan ja ihonhoidon salat vasta viime vuonna ja oon vieläkin aivan innoissani, uusia juttuja löytää vaan lisää! Siksi myös on oikein mukava lukea blogiasi, hyvin menee ja hyvältä näyttää, tsemppiä! 🙂
Minä kokeilin tuota kuvissani näkyvää SkinFood-merkin hevosnaamiota, mutta jotenkin en vain osannut nauttia siitä kasvoillani kun tiesin, mitä se sisältää. Minulle naamiohetki on sellainen hemmotteluhetki ja jotenkin ei vain tullut hemmoteltu olo – mietin vain, että kasvoillani on hevosen ihraa ja ei tuntunut mukavalta ajatukselta… 😀
Olen AIVAN totaalisen rakastunut COSRX-merkin Snail Mucin 96 Essenceen, joka sisältää 96% etanaseerumia! Ihosta tulee niin ihanan pehmeä ja kosteutettu! Jostain syystä etanalima ei sitten tunnukaan enää yhtään ällöttävältä, mutta ehkä erona on se, ettei se ole peräisin kuolleista etanoista… 😀
Itselleni kosmetiikassa tärkeintä on että tiedän sen olevan eettisesti kestävää. Siksi nuo aasialaiset tuotteet ovat t-o-d-e-l-l-a kyseenalaisia. Samoin tekee pahaa kaikki Macit, L’Orealit ym joita täälläkin hehkutetaan. En vain ymmärrä miksi käyttää kaikesta mielettömästä valikoimasta juuri niitä eläimillä testattuja tuotteita.
Kosmetiikan eläinkokeet ovat onneksi EU:ssa kiellettyjä ja Koreassa kielto tulee voimaan 2018. 🙂
http://blogit.terve.fi/ostolakossa/inside-industry-13-kosmetiikan/
http://blogit.terve.fi/ostolakossa/inside-industry-35-ei-nyt-pahalla-mutta/