Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kiloa huulipunaa – vai syökö sittenkään?

Moni on varmasti kuullut varsin pelottavalta kuulostavan väitteen siitä, kuinka keskivertonainen kuulemma syö elämänsä aikana 3,5 kiloa huulipunaa. Joidenkin ”tutkimusten” mukaan luku on kaksi kiloa ja joidenkin mukaan taas neljä, viisi tai jopa kuusi kiloa.

Oli kilomäärä mikä tahansa, kuulostaa luku aina hurjalta. Luku jää kummittelemaan monien kuluttajien mieleen ja jotkut tuotemerkit jopa nappaavat sen viestintäänsä haluten korostaa, että koska huulipunaa syödään niin paljon, on erityisen tärkeää valita käyttöön juuri heidän huulipunansa, sillä se on turvallinen. Moni meistä kuluttajista nyökyttelee kiitollisena, sillä kukapa haluaisi syödä elämänsä aikana kolmea kiloa keholleen haitallista huulipunaa.

Usein tällaista shokeeraavaa tietoa myös jaetaan eteenpäin kyseenalaistamatta sen paikkansapitävyyttä. Onhan sen pakko olla fakta, jos kerran joku sanoo, että asiaa on joskus tutkittu jossakin.

Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kg huulipunaa

Kuinka paljon 3,5 kiloa huulipunaa sitten on?

Huulipunia on toki eri kokoisia, mutta keskimääräisen huulipunan voisi sanoa painavan 3,5 grammaa Esimerkiksi MAC-huulipunat painavat usein 3 grammaa ja Estée Lauderin ja Guerlainin huulipunat tavallisesti 3,5 grammaa. Monilla merkeillä huulipunat ovat pienempiä ja 2 g painavia huulipunia näkee paljon, joten 3,5 grammaa on ihan hyvä koko tehdä laskutoimitus.

3,5 kiloa huulipunaa on yhtä kuin 3500 grammaa, mikä tarkoittaa siis 3,5 gramman huulipunista puhuttaessa tuhatta huulipunaa.

Laskutoimitusta ei tarvitsisi edes jatkaa pidemmälle kun jokainen jo tiedostaa, ettei taatusti syö elämänsä aikana tuhatta huulipunaa.

En itse käytä samaa huulipunaa päivästä toiseen, mutta jos käyttäisin uskoisin, että realistisesti sen voisi ehkä ajatella kestävän keskimäärin 2 kuukautta. Vuodessa voi siis ehtiä käyttää kuusi huulipunaa ja jos oikein ajatellaan, että joku on jatkuvasti lisäämässä punaa, niin lasketaan nyt sitten, että huulipunia ehtii käyttää vuodessa kahdeksan.

Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kg huulipunaa

Jos huulipunia käyttää tätä tahtia 15-vuotiaasta 85-vuotiaaksi eli 60 vuoden ajan, ehtii elämässään käyttää 480 huulipunaa. Epäilen, ettei moinen kulutus edusta millään tavalla keskivertokuluttajaa, mutta tämä laskentamalli on nyt worst case scenario.

Käytän itse usein huulimeikkejä, mutta kaikki huuliltani katoava ei todellakaan päädy kehoni sisään. Se tarttuu pääasiassa kahvikuppeihin, lasin reunoihin, servetteihin ja päivän päätteeksi usein ihan vain vanulappuun, jolla poistan meikkini. Nykyään yhä useampi huulipuna on myös tehty erityisen kestäväksi, joten se tulee nimenomaan poistaa huulilta meikinpoistoaineella.

Ei siis ole ollenkaan realistinen ajatus, että kaikki huulilleni laittamani päätyisi syötynä sisääni.

Sain talvella sähköpostiini viestin, jossa eräs tunnettu kosmetiikkamerkki kertoi vaihtopäivistään, joille kuluttaja saattoi tuoda oman, turhaksi osoittautuneen huulipunansa ja saada sen tilalle merkin oman huulipunan. Ajatus oli teoriassa hyvä, sillä mitäpä niitä itselleen sopimattomia huulipunilla turhaan kotona jemmaamaan.

Karvani nousivat kuitenkin pystyyn, kun tempauksen mainonnassa todettiin yleisesti kuulemma sanottavan, että päivittäin huulipunaa käyttävät naiset syövät sitä elämänsä aikana jopa pari kiloa. Okei, merkki ei ovelasti väittänyt asiaa faktana, vaan pelotteli väitteensä vastuun heiltä pois ottavaan muotoon, mutta sai silti kulmakarvani todellakin koholleen. Ei olisi tarvittu kovin pitkää matematiikkaa ja järkevää ajattelua tulla siihen tulokseen, ettei väite pidä millään muotoa paikkaansa, mutta merkki oli tietoisesti valinnut käyttää markkinoinnissaan pelottelua faktojen sijaan.

Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kg huulipunaa

Oman brändin ja sanoman promoaminen pelottelulla ja pelon lietsonnalla on minusta aina väärin.

Varsinkin luonnonkosmetiikan puolella tätä näkee jostain syystä todella paljon. Minun on itseni aina vaikeaa innostua tuotemerkistä, jolla ei ole parempaa tapaa kehua itseään kuin vaikkapa kertoa, että se myy myrkyttömiä tuotteita, joita on turvallista käyttää. Tätä näkee luonnonkosmetiikan puolella todella paljon ja esimerkiksi omaan some-feediini on viimeaikoina jatkuvasti hyppinut mainos myrkyttömästä dödöstä. Suomennettuna tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, ettei merkki myy lainvastaisia tuotteita. Minulle se on kuitenkin lähtöolettamus eikä mikään erityistä luottamusta herättävä myyntiargumentti.

Samoin jos jonkun tuotemerkin edustaja tulee kertomaan minulle merkin ihanista tuotteista, jotka eivät sisällä kemikaaleja, menen automaattisesti erittäin epävastaanottavaiseen ja passiiviseen tilaan, sillä joko on selvää, ettei henkilöllä ole pienintäkään ymmärrystä kemiasta ja tuotteistaan tai sitten hän yrittää myydä minulle vain ilmaa – kemikaalitonta tuotetta kun ei ole olemassakaan, ellei sitten joku myy purkitettua tyhjiötä.

Jotta voin itse kiinnostua merkistä, on sillä oltava tarjota minulle jotain, mikä tekee sen minun silmissäni kiinnostavaksi. Aivan samalla tavalla kuin ihmisiäkään ei kehoteta yrittämään hankkia kavereita vain kertomalla muille, miksi he ovat jotakin toista tyyppiä parempi valinta kaveriksi, ei toimintamallissa ole minun mielessäni tuotteiden ja brändien mainonnassakaan mitään järkeä.

Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kg huulipunaa

Heinäkuussa 2019 EU:n kosmetiikkalainsäädännössä tuleekin voimaan uusi suositus, joka kieltää jo varsin asiattomaksi tulleen negaatiomainonnan. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kosmetiikkatuotteita saa mainostaa esimerkiksi kertomalla, etteivät ne sisällä jotakin ainesosaa, jonka käyttö tuotteissa on täysin laillista. Tällä pyritään välttämään laillisten, nykytietämyksellä turvallisiksi todettujen ainesosien mustamaalaus ja kuluttajien pelottelu, mitä moni merkki harrastaa. Jatkossa tuotteen myyntiargumentteja eivät siis saa olla esimerkiksi parabeeniton, jos parabeeneja on laillista käyttää.

Argumenttina ei myöskään saa sanoa, ettei tuote sisällä jotain ainesosaa, jota sen tyyppisessä tuotteessa ei muutenkaan tavallisesti olisi tai joka on muutenkin lailla kielletty. Myrkytön huulipuna on siis ehdottomasti kielletty, sillä mikään kosmetiikkatuote ei saa olla myrkyllinen. Varsinkin luonnonkosmetiikan kohdalla on näkynyt usein pitkiä listauksia siitä, kuinka tuote ei sisällä sitä, tätä tai tuota, vaikka mitään niistä ainesosista ei tavallisesti edes muutenkaan käytettäisi sen tyyppisissä tuotteissa.

Jatkossa on myös kiellettyä markkinoida tuotetta EU:ssa käyttäen termejä eläinkokeeton tai cruelty free, sillä EU:ssa ei muutenkaan saa myydä elänkokeilla testattua kosmetiikkaa eivätkä tuotteet voi olla muuta kuin cruelty free. Näin kaikki yritykset pysyvät samalla viivalla eikä joku yritys voi omilla mainoslauseillaan laittaa huonoon valoonmuita yrityksiä, jotka noudattavat lakia olemalla vaikkapa eläinkokeettomia, mutta eivät vain ole tehneet siitä numeroa. Vegaanista tuotetta voi kuitenkin edelleen myydä kertomalla, ettei se sisällä eläinperäisiä ainesosia.

(Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea lisää Kiinan eläinkoekäytännöistä, jos ne tulivat tässä yhteydessä mieleen.)

Minusta tässä mennään todella hyvään suuntaan ja odotan innolla, että uudet säädökset astuvat heinäkuun alussa voimaan.

Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kg huulipunaa

Mitä mieltä te olette pelottelun käytöstä myyntiargumenttina?

17 kommenttia artikkeliin ”Nainen syö elämänsä aikana 3,5 kiloa huulipunaa – vai syökö sittenkään?”

  1. Tarkoittaakohan tuo lakiuudistus sitten myös sitä, että myöskään tuitepakkauksissa ei saa enää olla mainintaa parabeenittomuudesta, hajusteettomuudesta tai eläinkokeettomuudesta vai ainoastaan sitä, että noita asioita ei saa mainita tuotteiden markkinoinnissa? Jos nuo tekstit pitää poistaa myös tuotteista itsestään niin minusta tässä mennään kyllä takapakkia asiakasystävällisyyden kanssa, sillä moni välttää syystä tai toisesta joitakin ainesosia kosmetiikassa ja nykyään se on tehty helpoksi, kun tuotteissa mainitaan esim nyt se parabeenittomuus.

    • Itse olen ymmärtänyt uudistuksen niin, että merkintöjä ei saa käyttää pakkauksissakaan. Näin ollen pakkauksessa ei saa jatkossa lukea parabeeniton, jos EU-lainsäädäntö sallii parabeenin käytön kyseisessä tuoteryhmässä. Tällä pyritään muun muassa siihen, että negatiivisella mielikuvalla ei johdettaisi kuluttajaa harhaan – osa valmistajista on käyttänyt parabeeniton/silikooniton/joku-muu-ton väittämiä myös sellaisisten tuotteiden markkinoinnissa, joissa kyseistä ainetta ei muutoinkaan normaalisti käytetä. Näin valmistaja tulee mustamaalanneeksi muita tuotteita, jos sanoo omansa olevan vaikka silikooniton vaikka kaikki muutkin tuotteet ovat sitä.

      Sen sijaan esim. hajusteettomuudesta saa mainita tuotteessa. Näin esimerkiksi hajusteyliherkkille soveltuvat tuotteet on helppo löytää.

      Riippuu siis, mitä väitetään ja mistä tuotteesta. Kannattaa tutusta Tukesin hyvään tiivistelmään kosmetiikan markkinointiväittämistä: https://tukes.fi/kemikaalit/kosmetiikka/kosmetiikan-markkinointivaittamat

      Täältä puolestaan voi lukea EU:n komission kosmetiikan markkinointiväittämäohjeistuksen kokonaisuudessaan: https://ec.europa.eu/docsroom/documents/24847 Ohjeistus julkaistiin jo 2017, mutta merkintöjen tulee olla sen mukaisia heinäkuusta alkaen.

      • Joo, tarkoittaa sitä. ”Claims” on englanniksi se sana, jota homma koskee, eli suomeksi ”tuoteväitteitä” missä tahansa yhteydessä mainonnasta pakkauksen kylkeen.

        Kiitos TII kun selvensit! 🙂

  2. Ai että mä rakastan näitä sun hyvillä faktoilla ja vertauskuvilla ladattuja kirjoituksia! Ihanaa kun ihmisellä on faktat hallussa ja osaa jakaa ne vielä noin hyvin argumentoiden. En voi muuta kuin lukea ja nyökytellä. Ja ehkä jaan tämän(kin) tekstin! Kiitos!

  3. Eläinkokeettomuudesta pakko kysyä, tuleeko leaping bunny ja PETA:n bunny merkinnät myös laittomiksi EUssa muutoksen myötä?

    • En usko, että tulee, sillä ne ovat vain tunnuksia, jotka saadaan, kun tuote täyttää tunnuksen vaatimukset. Sen sijaan tuotteiden kylkeen ei muuten vain saisi kirjoitella cruelty free tai eläinkokeeton tuote, sillä nuo ovat olettamuksia ja lain vaatimuksia lähtökohtaisesti. 🙂

  4. Muutaman kerran on tullut mieleen, että kukahan kieltäisi ylipäätäänkin täysin järjenvastaisten argumenttien käytön tuotteen myynnissä jtga markkinoinnissa… Jokunen aika sitten minulle yritettiin myydä suoristusrautaa argumentilla ”… Tää on niin hyvä rauta, kun tää nostaa hiusten sisältä ne kaikki hiuksen sisältämät luonnolliset öljyt pintaan, joten hiukset sit kiiltää. Jos on huono rauta, niin sitten ne öljyt palaa vaan siellä hiuksen sisällä, ja hiuksesta tulee tosi karhea…” Että mitä!?!

    • Olisi ihanaa, kun jollakin taholla olisi mahdollisuuksia puuttua näihin enemmän. Hyvin usein myös kosmetiikkamyyjät höpöttelevät asiakkaille mitä sattuu tajuamatta, että jakavat virheellistä tietoa. Tähän ei varsinaisesti voi puuttua mitenkään, mutta toivotaan, että myyjät kouluttaisivat itseään aktiivisesti. 🙂

  5. Vau,tosi hyvä uutinen tuo negaatiomainonnan kielto! Itse luotan tutkittuun tietoon ja en välttele parabeeneja, mineraaliöljyä tai alumiinidödöjä. Repesin tuolle purkitetulle tyhjiölle :’D

  6. Ah, tätä lakimuutosta on odotettu. Huomaan, että omakin käpy meinaa jatkuvasti palaa kun lukee näitä pelottelevia mainoslauseita. Toivottavasti ne nyt oikeasti jäisi historiaan!

    Ja siis joo, tää huulipunien syöminen on kyllä yksi maailman naurettavimmista jutuista. Jos et nyt sattumalta vedä perjantaipizzan sijaan perjantaipunaa lusikalla naamariin, niin ei tuo kilomäärä vaan voi täyttyä 😀

  7. Pelottelumainonta on sekä alkeellista että haitallista, etenkin, kun ottaa huomioon EU:n tiukan kosmetiikkalainsäädännön. Esim. EU-tasolla sallittujen parabeenien mustamaalaaminen on todella kummallista, koska monet parabeenien eri versiot ovat tehokkaita ja hyvin siedettyjä säilöntäaineita, mistä syystä niitä käytetään myös lääkkeissä.

    Parabeeniahan on luonnostaan vaikkapa mustikoissa, jotta marjat eivät mätäne jo ennen kypsymistään. Sen lisäksi parabeenit ovat biohajoavia eli eivät kerry elimistöön tai luontoon vaan hajoavat nopeasti. Kuinka moni muu säilöntäaine toimii niin?

    Nyt tilalla on toinen toistaan pahemmin allergisoivia säilöntäaineita (esim. metyyli-isotiatsolinoni ja vastaavat) tai runsaasti alkoholia. Ja voi pojat, miten nopeasti tuolle MI-säilöntäaineelle herkistyinkään.

    • Joo, tuo on todella hurjaa, että kuluttajille luodaan pelko ja kuluttajat, jotka eivät tunne aihetta tarkasti nappaavat siitä kiinni ja sen perusteella yritykset ovat pakotettuja formuloimaan tuotteita, jotka aiheuttavat sitten niitä allergioita. :/

  8. Hienoa, että olit asian esille. Tärkeää tuoda ilmastonäkökulmaa ja kulutuskäyttäytymisen muutosta näkyväksi. Hyvä myös kuulla tuosta Ruotsin verotuksesta ja postikuluista, tässä(kin) ilmastoteossa on naapurimaa Suomea edellä, toivottavasti täällä tullaan pian perässä.

  9. Hallelujaa tuolle eläinkokeettomuudelle! Se ärsyttää mua mainonnassa ihan suunnattomasti! Ei sillä, että toivoisin eläinkokeita, vaan sillä ratsastaminen.

Kommentointi on suljettu.