Puhun täällä blogissa paljon minimalistisen elämän tavoittelusta ja olen aivan varma, että se on jollakin tapaa avain onnellisuuteen. Kaikkialla toitotetaan, kuinka hyvää meille tekee hankkiutua ylimääräisistä tavaroista ja muustakin elämästä raskasta tekevää painolastista eroon, joten pakkohan sen on olla totta.
On kuitenkin yksi hyvin tärkeä asia, joka kannattaa käydä mielessään läpi ennen minimalistiselle tielle lähtöä, sillä jos sen jättää pohtimatta, ei minimalistinen elämä välttämättä olekaan niin tyydyttävää kuin mitä sen on uskonut olevan. Kysymys on yksinkertainen, mutta sen vastaus ei välttämättä ole sitä:
Mitäs sitten, kun vihdoin olen karsinut kaiken ylimääräisen?
Ajatus elämästä, jossa ei ole turhia, sotkua aiheuttavia ja siivousta häiritseviä rojuja tuntuu aluksi kiehtovalta. Minusta se on ainakin täynnä mahdollisuuksia: vähemmän aikaa pyykinpesuun, siivoukseen ja kateissa olevien tavaroiden etsimiseen sekä enemmän rahaa käytettävänä matkusteluun, elämyksiin ja kokemuksiin. Tottakai se kuulostaa hyvältä. On ihanaa, kun tavararöykkiöt eivät tee mieltä rauhattomaksi ja sisällä on levollinen olo.
Tosiasiassa täysin suunnittelemattomana minimalismi voi kuitenkin tuottaa jopa valtavan pettymyksen. Tavaroiden karsiminen itsessään on kuin jännittävää peliä, jossa jopa vähän haastetaan itseään sekä iloitaan pienistä ja välillä vähän suuremmistakin voitoista. Kun kodista sitten on tyhjennetty kaikki ylimääräinen ja se varsinainen tavaroiden karsiminen on saatettu loppuun, saattaa kuitenkin yhtäkkiä iskeä hämmentävä olo: mitä minä nyt teen?
Kysymys on todella yleinen ja sitä näkee paljon minimalismiin liittyneissä keskusteluissa. Moni on ollut niin innoissaan tavaroiden vähentämisestä ja uskonut sen olevan ratkaiseva asia onnellisuuden tavoittelussa, mutta huomaa tavaroiden vähennyttyä, ettei olekaan yhtään sen onnellisempi kuin aiemmin. Yhtäkkiä koti on jopa tyhjä ja siellä tuntuu jopa tylsältä.
Teinkö jotain väärin, kun en nyt olekaan onnellinen ja oliko tavaroiden vähentäminen jopa virhe, jota pitäisikin jopa katua? Näiden ajatuksien keskellä saattaa helposti palata takaisin vanhoihin tapoihinsa ja alkaa jälleen tuoda kotiin tavaroita.
Se kaikkein tärkein juttu tavaroiden vähentämisessä onkin miettiä, miksi tavaroita vähentää. Ilman sen selventämistä voi nimittäin olla hyvin vaikeaa tulla onnelliseksi.
Tavaroiden vähentämisen syyksi ei ole kannattavaa valita vain sitä, että tavaroiden vähentäminen tuo elämään tilaa tai aikaa, sillä pelkkä aika tai tila tekee harvempaa onnelliseksi. Suuri kysymys onkin, mitä sillä vapautuneella tilalla tai ajalla haluaa sitten tehdä, kun sitä on saanut.
Toiset haluavat tilaa, jotta kotona voi harrastaa maalausta, askartelua, joogaa tai vaikka rivitanssia, eli asioita, joista nauttii ja jotka tekevät onnelliseksi. Toiset taas haluavat aikaa, jotta noiden edellä mainittujen juttujen lisäksi elämästä voi nauttia perheen tai läheisten kanssa puuhastellen.
Kun kotona ei tarvitse käyttää aikaa siivoukseen ja tavaroiden etsintään eikä töissä tarvitse olla kellon ympäri voidakseen ostaa kotiin lisää tavaraa, on mahdollista lähteä perheen kanssa puistoon, ystävän kanssa syömään tai vaikka yksin lomamatkalle nauttimaan vieraasta kulttuurista.
Tavaran karsimiselle ja minimalismistisen elämän tavoittelulle onkin siis aina hyvä asettaa konkreettinen syy.
Omia konkreettisia syitäni tavaroiden vähentämiselle ollu se, että kun minulta vapautuu aikaa kodin järjestelyltä (ja kaupoilla pyörimiseltä), voin ottaa rennosti. On ihanaa saada olla tekemättä töiden jälkeen mitään ja juuri nyt se on nautinnollista, sillä minulla on jo useamman vuoden ajan ollut sellaiseen vain hyvin vähän aikaa. Kirjoitan blogia ja teen 60% työviikkoa, mutta niiden ulkopuolella en halua käydä tällä hetkellä missään harrastuksessa, askartelukurssilla tai muissakaan riennoissa. Opiskelen nettikursseilla minua kiinnostavia juttuja, katson Netflixiä ja nautin.
Tavaroiden vähenemisen puolesta minua houkuttaa ajatus siitä, millaisen vapauden tunteen se antaa. Kuten olen aiemmin maininnut, haaveilen juuri nyt siitä, että hankimme pakettiauton, muunnamme sen matkailuautoksi ja lähdemme kiertämään Eurooppaa. Haluan nähdä uusia paikkoja, tehdä uusia juttuja ja tehdä vähän jotain muutakin sellaista, mistä salaa mielessäni haaveilen.
Mitä vähemmän minulla on tavaraa, sitä vaivattomampaa kotimme vuokraaminen on ja sitä helpompaa omat tavarat on pakata mukaan. Ultimaattinen haaveeni onkin siis edelleen, että koko henkilökohtainen omaisuuteni mahtuisi matkalaukkuun. Ihan täydellisesti näitä ajatuksia ei ole viety loppuun asti, mutta ne ovat kyllä mietinnässä.
Jos mielessä ei siis ole selkeää visiota siitä, mitä tavaroiden karsimisen aikaansaamalla tilalla ja ajalla tekee, ei hommaan kannata minusta välttämättä edes ryhtyä, sillä lopputuloksena ei varmasti ole onnellisuus.
Jos ajatukset kuitenkin ovat selvät, on myös varsinainen vähennysprojektikin helpompaa kun voi kysyä itseltään, haluaako mielummin pitää tallessa mummon vanhoja räsymattoja, lapsuuden koulukirjoja ja laatikoittain väärän kokoisia vaatteita sen sijaan, että niiden viemään tilaan voisi vihdoin rakentaa sen oman harrastenurkkauksen, jossa olisi vihdoin tilaa ja aikaa puuhailla.
Pahimmassa tapauksessa tilanne voi nimittäin olla, että maksaa itsensä kipeäksi asumalla tarpeettoman isossa asunnossa ihan vain siksi, että tilaa vievät turhat tavarat eikä niiden säilyttämisestä aiheutuvien kustannusten (kallis vuokra tai asuntolainan lyhennykset) vuoksi ole rahaa elää ja tehdä asioita, joita oikeasti haluaisi tehdä. Onko sellaisessa elämässä sitten järkeä?
Mille te haluaisitte saada enemmän aikaa tai tilaa?
Lue myös:
Näin minimalistinen elämä on sujunut
Minimalismi toi elämään rauhallisuutta
”Onpas askeettista!” – väärinymmärretty minimalismi
Minulla alkaa toinen erä konmarinointia tässä ihan juuri ja tämä oli hyvä kirjoitus sitä ajatellen. Se vain vahvisti minun päätöstä kotini suurmarinoimisesta mutta nyt voin vielä selkeämmin sanoa Miksi. Tiesin sen kyllä aiemmin mutta en ollut muodostanut selkeää ”mottoa”. Nyt sellainen on.
Minä haluan minimalistisen kodin, koska siistissä avarassa pääosin valkoisessa kodissa saan enemmän aikaan kuin sotkuisessa tai tavarantäyteisessä. Kun olen juuri siivonnut kodin saan mielenrauhaa ja muita minulle mieluisia asioita aikaiseksi. Jos taas on sotkuista, ihan mihin tahansa ryhtyminen, oli se sitten siivous, kynsien lakkaus, elokuvan katsominen tai neulominen on liki mahdotonta tai ryhtymiseen voi mennä tuntejakin. Tämän asian haluan muuttaa.
Haluaisin saada tilaa ja aikaa esim joogaamiseen ja liikkumiseen muutenkin. Lemmikkien takia matkustelu on jäänyt entistä vähemmälle eron jälkeen kun asun yksin, joka kerta pitää hankkia jostain hoitaja käymään hoitamassa eläimet. Haaveilen että voisin vaan rentoutua ja pitää huolta itsestäni, mutta remontti ja stressi sekä töissä että siviilissä (läheisten sairastelut ja auttamiset) on vienyt voimat. No, ehkä vielä joskus musta tulee zen ja on sitä kuuluisaa tilaa ja aikaa itselle.
Itsellä tavoitteena ei ole minimalistinen elämä, mutta haluaisin kyllä kohtuullisen rankalla kädellä vähentää kotimme tavaroita. Lähinnä siksi, että nyt kaikille asioille ei ole selkeää omaa paikkaa, ja tavaroita lojuu siellä täällä. Lisäksi kotimme menee noin päivässä siivouksen jälkeen aivan sekaisin, enkä pysty keskittymään täällä oikein mihinkään. Ja siivoaminen on aina kamala urakka, kun se alkaa sillä, että lojuville tavaroille etsitään joku jemma. Ja sinnehän ne sitten unohtuvat ja katoavat.
Mulla tavoitteena on, että joka tavaralle on oma paikka, eikä se ole pöydänkulma tai lipaston päällinen. Haluan, että lipasto, kaapit ja vaatehuone ei ole täyteen tungettu, vaan että tavarat ovat siellä väljästi. Nämä kaksi yhdistämällä yleisilme on siisti, löytää haluamansa etsimättä ja siivoaminen on helppoa. Olen vähentänyt tavaraa nyt nelisen vuotta pikkuhiljaa enkä juuri enää osta mitään. En tavoittele minimalistin elämää, vaan siistiä ja helppoa elämää. Tavoite on vielä täyttymättä, mutta mihinpä tässä on kiire. Osa tavaroista on kuitenkin jo tiukasti omalla paikallaan eikä näille paikoille laiteta muita tavaroita. Esimerkiksi joulukoristeet on yhdessä pienessä lipaston laatikossa. Jos sinne jotain uutta tulee (ei oo tulossa kuitenkaan), niin jotain vanhaa lähtee, koska kaikkien joulukoristeiden pitää mahtua siihen laatikkoon. Kesällä remontoin vaatehuoneen ja muutin siellä hyllyjärjestystä. Halusin pitkät takit roikkumaan tangolle ja tämä tietysti söi muuta säilytystilaa. Kuumimmalla kesähelteellä maalasin seiniä, kiinnitin hyllyjä ja karsin tavaraa. Tuli siisti ja nyt vaatehuone on helppokäyttöinen. Suurin osa tavarasta meni kiertoon, roskiin meni vain hyvin pieni osa.