Hyvin suureksi yllätyksekseni näyttää vahvasti siltä, ettei tämän Etelä-Korean reissuni koetinkiveksi olekaan muodostumassa kosmetiikka, vaan ostohalujani ovat herätelleet aivan muut asiat. Koluan kyllä mielelläni edelleen kosmetiikkaliikkeitä läpi ja katselen niiden tarjontaa uteliaana, mutta minun ei ole tehnyt kauheasti mieli ostaa mitään.
Mikä sen sijaan on tuottanut minulle paljon mietittävää ovat korealaiset vaatekaupat, jotka ovat kevään myötä täyttyneet toinen toistaan ihanemmista vaatteista, joista suurin osa on juuri sellaisia, joita käyttäisin todella mielelläni.
Kun keväällä 2014 kävin Soulissa ensimmäisen kerran tajusin välittömästi, että soulilaisnaisten tyyli ja maku osuu lähes täysin yksiin kanssani. Soulittaret rakastavat naisellisia mekkoja ja hameita, jotka voivat kyllä paljastaa reilustikin jalkoja, mutta eivät liiemmin rinnustaa. Yläosat ovat usein naisellisia, kauniisti laskeutuvia tai hyvinkin löysiä, mitä sitten kompensoidaan joskus jopa melko lyhyelläkin hameella, joka on silti aina tyylikäs.
Soul on täynnä pieniä myymälöitä, joista saa hyvälaatuisia, Etelä-Koreassa tehtyjä vaatteita hyvin edulliseen hintaan ja kun kävin täällä ensimmäistä kertaa, täytin niillä matkalaukkuni totaalisessa hurmiossa.
Paitsi että eteläkorealaiset vaatteet ovat kauniita, laadukkaita ja edullisia, ovat ne yleensä myös täydellisesti minulle istuvia. Lukuunottamatta isoja vaateketjuja, myyvät soulilaiset liikkeet vaatteita tavallisesti vain yhdessä koossa, joka on paitsi keskiverto soulilaisen kokoa, myös sattumalta minullekin lähes aina loistavasti istuva.
Olen mielestäni hieman kurvikkaampi ja rintavampi kuin keskiverto korealaisnainen, mutta koska koreattaret suosivat vaatteita, jotka eivät mene vartalonmyötäisesti, asettuvat ne omaan, hitusen enemmän vartalonmyötäisyyttä hakevaan, mutta makkarankuoria välttelevään makuuni täydellisesti. Näenkin hyvin usein jo silmänmääräisesti, että voisin ostaa myynnissä olevan yhden koon vaatteen ja se olisi todennäköisesti juuri minun kokoani.
Voitte siis arvata, että Soul on täynnä uusien vaatteiden hankintaan yllyttäviä kiusauksia. Hommassa on kuitenkin pari muttaa.
Ensinnäkään vaatteita ei yleensä saa pienissä myymälöissä (joita Soul on pullollaan) sovittaa. Kyse ei ole vain siitä, etteikö myymälöistä löytyisi sovituskoppeja, vaan ihan selkeästä sovituskiellosta.
Paikalliset ovat tottuneet tähän ja useimmat ovat varmasti oppineet omat mittasuhteensa yhden koon vaatteisiin nähden (jotka eivät kuitenkaan ole mitään ihan miniminikamaa, vaan sopivia tällaiselle 155 senttiselle, noin 50 kiloiselle naiselle). Sovituskieltoa ei mielletä ongelmaksi, sillä paikalliset eivät muutenkaan halua tavallisesti arjessaan käyttää liian tyköistuvia ja tiukkoja vaatteita, joten jos vain näyttää siltä, että vaate mahtuu, on se todennäköisesti hyvä.
Minä en osaa ajatella asiaa näin, sillä en ole ruumiinrakenteeltani mikään super siro ja minulla on rinnustaa, joten jos vaatetta ei ole leikattu makuuni sopivaksi, saavat rintani sen kohoamaan irti vartalosta, minkä jälkeen se laskeutuu ympärilleni teltaksi, joka ei todellakaan imartele muotojani. Minulle on tärkeää, että vaate istuu, sillä vaikka minulla olisi kaunis mielikuva siitä, miltä vaate päälläni näyttäisi, on todellisuus usein aivan jotain muuta. Löysät ja liehuvat vaatteet eivät vain näytä päälläni yhtä hurmaavilta kuin hentoisen soulittaren päällä, joten haluan aina kokeilla niitä.
Soulissa näyttää valiitsevan vaatteiden suhteen samanlainen kertakäyttökulttuurimainen, ”mitä välii” -henkinen asenne, jonka olen huomannut Tukholmassa korotustuvan todella paljon. Vaatteita hankitaan, koska ”kyllähän mä tätä nyt jossain käytän” ja ”kun tää sitäpaitsi on niin halpa”.
Itse meinaan yhä langeta tuohon jälkimmäiseen, mutta ensimmäisen olen jo onnistunut kitkemään melko hyvin pois. On ollut ihanaa elää lokakuusta lähtien pääsääntöisesti kahdella mustalla mekolla (kotivaatteet poislukien), joita täydensin juuri poimimalla kokeeksi käyttöni myös yhden paidan ja housut, sillä reissuun olisi muuten pitänyt ottaa niin monta paria paksuja mustia sukkahousuja viemään laukussa tilaa.
Nautin siitä, ettei minun tarvitse koskaan miettiä, että mitä pukisin päälleni, sillä jokainen vaatteeni sopii lähes jokaiseen tilanteeseen enkä joudu enää nykyään uhraamaan ajatustakaan niiden miettimiselle. (En koskaan myöskään kyllästy vaatteisiini, sillä kyllästyminen vaatisi, että miettisin vaatteitani, mutta en oikeastaan koskaan mieti.) Se on niin ihanaa ja tekee elämästä niin helppoa, etten edes halua elämääni sellaisia vaatteita, joille löytyy varmasti käyttöä joissakin tilanteissa. Sellaiset vaatteet eivät vain enää sovi ajatusmalliini tai siihen elämään, jollaista haluan elää.
Myönnän silti, että kauniit vaatteet houkuttelevat minua täällä kovasti. Ruotsissa on raskasta asua, sillä ruotsalaiset ovat hulluja trendien perässä juoksijoita ja rehellisesti sanottuna useimmat niistä trendeistä näyttäisivät päälläni aivan naurettavilta.
Varsinkin Tukholmassa asuessa tuntuu, että kaupat ovat täynnä samanlaisia vaatteita ja jokaisella on päällä ne vähän liian lyhyet mustat trumpettihousut ja jalassa paksupohjaiset lenkkarit. Ne eivät ole minua yhtään, mutta oli trendi mikä tahansa, täyttyvät ruotsalaiset kaupat siitä ja se on kaikilla päällä.
Täällä Soulissa samanlainen ilmiö toistuu kyllä selkeästi ja vaatekaupat ovat täynnä hyvin samanlaisia vaatteita, mutta erona on se, että ne kaikki ovat aivan minun tyylisiäni.
Näin kevään tullen kaupat on täytetty hurmaavilla kukkamekoilla, joiden ohut ja laskeutuvat materiaalit saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Vaikka olen ollut vannoutunut mustien mekkojen käyttäjä, olen katsellut päivästä toiseen kaiholla toinen toistaan hurmaavampia kukkamekkoja, joilla on hintaa tavallisesti 8-16 euroa. (Jos näette postauksen kuvissa hintalappuja, niin 10 000 paikallista rahaa eli Etelä-Korean wonia on vähän alle 8 euroa.)
Entinen minäni olisi ajatellut kuten soulilaiset ja todennut, että mekot (ja ihanat kukkapaidat!) ovat niin halpoja, että eihän se edes haittaa, jos ne eivät täysin sovi. Kyllä minulta löytyy kotoa varmasti jotain sellaista, mihin ne voi yhdistää, eli kyllä niitä voi edes joskus käyttää tai sitten vain laitan ne kiertoon, no big deal.
Nykyään en osaa ajatella näin. En halua ostaa vaatteita olematta varma siitä, että ne istuvat minulle hyvin ja sopivat täydellisesti jokapäiväiseen elämääni. Vaikka kaunis kukkamekko sitäpaitsi istuisi minulle täydellisesti, ei se silti kaikessa kirjavuudessaan ole kuitenkaan vaate, jota voisi käyttää yhtä huomaamattomasti joka päivä kuin mustaa mekkoa voi. Mustaan mekkoon kukaan ei kiinnitä huomiota, mutta värikkästä kukkamekkoa jatkuvasti käyttävästä tulee se kukkamekkotyttö.
En siis vain voisi ostaa sellaista, sillä vaikka sitä voisikin välillä käyttää, olisi se taas yksi sellainen turha vaate vaatekaapissani, jonka en näe kuuluvan nykyiseen tai tulevaan elämääni vaatteen kauneudesta huolimatta.
Minulla on selkeä visio siitä, millaista haluan parin vuoden kuluttua elämäni olevan eivätkä tavarat, joille ei ole päivittäistä tai lähes päivittäistä käyttöä yksinkertaisesti vain kuulu siihen.
Olen pohdiskellut tätä dilemmaa Instagram Stories -klipeissäni, joissa olen jälleen jatkanut matkakokemuksiani. Moni onkin ollut hämmentynyt siitä, ettei paikallisissa vaatekaupoissa saa sovittaa vaatteita, joten ajattelin avata asiaa lisää täälläkin, sillä monia se varmasti mietityttää.
Soul on tosiaan täynnä pieniä yksityisiä putiikkeja, joiden valikoima koostuu yhdessä koossa myytävistä vaatteista. Useimmissa liikkeissä ei ole sovituskoppia tai jos sellainen on, voi siinä olla hyvin selkeä kielto, joka kertoo paitojen ja mekkojen sovituksen olevan kiellettyä, mutta housujen ja hameiden puolestaan sallittua.
Syy tähän on käytännössä se, etteivät myyjät halua vaatteiden sotkeentuvan meikistä. Kun vaatteita ei saa sovittaa, ei niihin myöskään tule meikkitahroja. Paikallisille tämä ei ole ongelma, sillä ovathan vaatteet myös niin halpoja, etteivät hutiostokset näytä harmittavan. Eräässä kaupassa näin tänään jopa kiellon, joka kertoi, ettei alle tietyn hintaisia vaatteita saa sovittaa.
Jos puolestaan menee isomman ketjun myymälään, saattaa siellä saada sovituskoppiin mennessään käsiinsä isohkon, kertakäyttöisen paperiarkin, joka on tarkoitus asettaa päänsä päälle kasvojen suojaksi ennen kuin vetää päälleen puseron tai mekon, jotta vaatteeseen ei tule kasvoista meikkitahroja. (Niissä on siis tarjolla eri kokoja ja tuotteita saa sekä sovittaa että palauttaa.)
Törmäsin tähän käytäntöön itse ensimmäistä kertaa Japanissa ja ensimmäinen kokemus sovituskopissa käynnistä oli mielenkiintoinen, kun mukaan vielä otti senkin käytännön, että kengät tuli riisua ennen sovituskoppiin astumista.
Käytännössä vietän siis nämä pari viikkoa ihastellen jokaisessa kaupassa näkyviä kukkamekkoja ja kukkapaitoja, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei kaikkea kaunista tarvitse aina itse omistaa jos sille ei ole jatkuvasti käyttöä. Tällaiselle ohuelle kukkamekolle on Ruotsin sääolosuhteissa muutenkin vain kausiluontoista käyttöä, joten hankintana se ei ole mitenkään fiksu.
Epäilen sitäpaitsi muutenkin, että tämä tavallisesti niin minimalistisiin kuoseihin mieltyviin sllmiini iskenyt kukkamekkomania on vain tilapäistä enkä enää kotiin palattua koekaan kukkamekoissa liihottelua yhtä luontevaksi jutuksi kuin mitä se täällä Soulissa on. Ruotsissa kukkakuoseihin pukeutuminen kun ei olisi koskaan edes juolahtanut mieleeni!
Moni voi kokea mekko-ostoksien näin suuren pohtimisen aivan turhana ja ajatella, että se nyt vain on yksi mekko, osta sellainen hitto vie. Tosiasiassahan kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä mekosta vaan siitä, että haluan lähes elämäni mahtuvan parin vuoden kuluttua matkalaukkuun ja lähteä maailmalle.
Vastaavia ”mekkotilanteita” tulee varmasti tulemaan vastaan useita ja on vain opittava järkeilemään, koska jonkin asian hankkiminen on oikeasti fiksua ja kannattavaa ja koska taas kyse on hetkellisestä halusta, joka menee kyllä ohi ja jonka ohimenemisen myötä tajuaa, ettei hankinta todellaan olisi ollut välttämätön.
Millainen suhtautuminen teillä on uusien vaatteiden hankintaan?
Lue myös:
Käytän vain kahta vaatetta – näin se sujuu
Saman vaatteen käyttäminen joka päivä helppottaa elämää
4,5 kuukautta kahdella vaatteella – tältä se on tuntunut
Hei! Ihana ajattelutapa! Olen myös minimalistinen luonteeltani ja nyt sinun ja muutaman muun inspiroimana aion myös vähentää lisää tavaroita ja vaatteita, sillä tarpeetonta tavaraa löytyy vielä jonkinverran. Olen noin puolisen vuotta sitten löytänyt blogisi ja nyt kommentoin ekaa kertaa, kiitos ihanasta blogista! Seuraan sinua myös instassa, kiitos myös ihanista videoista soulista!
Kiva kuulla, että minimalismista ja blogista on ollut inspiraatiota! <3
Hei! Onkohan kirjasi mahdollisesti tulossa joskus myös äänikirjana?
Ei ainakaan toistaiseksi ole ollut puhetta sellaisesta valitettavasti. :/
Pakko kysyä että mistä tiedät että vaatteet ovat Etelä-Koreassa valmistettuja? Lukiko pesulapussa niin? Hinta kuulostaa liian halvalta ollakseen totta. Tunnistatko hyvän laadun vai oletatko vain niiden olevan laadukkaita?
Vaikka vaate olisi ommeltu koreassa niin missä kangas on valmistettu?
Minimalismin lisäksi miettisin myös vastuullisuutta ja ilmastonmuutosta. Yhden puuvillakilon tuottamiseen menee 10 000 litraa makeaa vettä.
Kivoja kukkamekkoja löytyy varmasti myös kirpputoreilta niitä kaipaaville. 🙂
Vaatteissa lukee täällä todella korostetusti ”Made in Korea” (logollisessa niskalapussa usein jo), sillä paikallisille korealaiset asiat tarkoittavat takuuta sen laadusta. (En ole ainakaan googlettamalla löytänyt mitään sellaista tietoa, etteikö vaatteita myös oikeasti valmistettaisi täällä, mutta jos jollakin on lisätietoa korealaisten ”Made in Korea” -vaatteiden valmistuksesta niin kuulen mielelläni.) Kankaiden valmistuspaikasta en tosiaan tiedä, mutta tämä viittaus oli nyt tosiaan vain siihen, että vaatteet itsessään ovat minusta laadukkaita enkä puutu tässä sen enempää vaatteiden eettisyyteen yms. 🙂
Laatu merkitsee eri ihmisille varmasti eri asioita. Jos nyt poissuljetaan vaatteen materiaalin vaikutus ympäristöön yms. niin itselleni laadukas vaate tarkoittaa sitä, että se kestää hyvänä pitkään eikä hajoa käsiin ja sitä voi ongelmitta pestä eikä se näytä hetkessä kulahtaneelta eikä siitä myöskään lähtökohtaisesti roiku lankoja tai ole paljon huolittelemattomia yksityiskohtia (=näytä halvalta ja hajoaa nopeasti). Kaikki ne vaatteet, jotka olen itse aikoinaan Soulista ostanut ovat olleet tällaisia ja esimerkiksi viitisen vuotta vanha kevättakkini on kestänyt pesukonepesut 1-2 kertaa vuodessa ja paidat, mekot ja hameet olen kymmeniä kertoja pessyt koneessa. Itse kiinnitän tuollaisiin asioihin huomiota arvioidessani, vastaako vaate minun käsitystäni laadusta. Jos vaikuttaa siltä, etten voi huolettomasti pestä sitä enkä näe sen kestävän useamman vuoden säännöllistä käyttöä, ei se ole minulle laadukas.
Toki täältäkin löytyy monenlaista tavaraa, mutta kun kauppoja katsoo huomaa, että useat vaatteet ovat identtisiä, eli tulevat varmasti samoilta massatuontantotehtailta ja materiaalit ovat valmistajan kannalta ”helppoja” ja kestäviä keinokuituja.
Kirpputori on tosiaan paras paikka ostaa vaatteita, jos vaatteita tavitsee. Toisaalta ajattelen myös, että jos vaatteita oikeasti ostaa vain hyvin harvoin ja tarpeeseen, on tärkeämpää ostaa itselleen kätevästi yksi täydellinen vaate, jolle on paljon käyttöä kuin vähän sinne päin oleva kirpparivaate, joka ”ajaa asiansa”, mutta jota ei ehkä käytä niin paljon ja jonka löytääkseen pitää käyttää paljon vapaa-aikaa ihan vain kirppareita pyörien.
Olisin itse nykyään erittäin mielelläni ihminen, joka keskittää ostoksensa käytettyihin tavaroihin. Tykkään tosin ostaa nekin mielummin netin kautta, sillä kun tietää, mitä tarkalleenottaen haluaa, joutuu koluamaan läpi melkoisen määrän ihan vääränlaisilla räteillä täyettyjä kirppareita löytääkseen sen, mikä puolestaan vie turhaan aikaa. Tämän vuoksi joskus voi olla helpointa vain ostaa se yksi kohdalle sattunut täydellinen vaate, jolle on varmasti paljon käyttöä.
Itse nautin kuitenkin nyt eniten siitä, ettei vaatteita tarvitse ostaa. 🙂
Hei! Minä en osta enää mitään vaatetta kokeilematta, pois lukien sukat ja alushousut. Juurikin siksi, että olen aivan tarpeeksi täyttänyt UFF:n laatikoita uusilla vaatteilla, koska en ole jaksanut kokeilla niitä kaupassa.
Moikka,
Tuli tästä mieleen että sitten kun olet neljän vuoden jälkeen maailmalla reissaamassa ja teet mahdollisesti vain etätöitä niin tuleekohan pukeutumisesi muuttumaan? Tarvitsetko enää mustaa mekkoa vai onko silloin aika kukkamekoille ja biksuille? Eli muuttaako minumalismius muotoaan joissain jutuissa kun elämäntyyli on erilainen. En siis tiedä tiedätkö itsekään mutta heräsi tästä kysymys 🙂
Voi varmasti muuttaa! 🙂 Pukeutumisen tulee olla kätevää senhetkisessä elämäntilanteessa ja jos vaikka asuisin paikassa, jossa olisi jatkuvasti +35 olisi vaatetuskin aina sen mukainen. 🙂
Sittenhän himmailet sinne asti ja lentää mustat mekot nurkkaan kun aika koittaa ☀️
Japanissa onneksi saa suurimmassa osassa pikkuputiikkejakin sovittaa vaatteita, kasvoille laitetaan kertakäyttöinen kangassuoja (näyttää vähän pesupussilta) tai pyyhe ettei mihinkään mene meikkiä.
xx Laura / Laura Loukola Beauty Blog
Joo, siellä tosiaan tutustuin tuohon käytäntöön ensimmäistä kertaa. 🙂
”…myyvät soulilaiset liikkeet vaatteita tavallisesti vain yhdessä koossa” Siis mitä?! Ei kamala, en voisi itse shoppailla varmasti mitään noissa ihanissa pikkuputiikeissa 175cm pitkänä ja rinnakkaana O.o Onko siellä todella väki niin samankokoista? Ei tulisi kuulonkaan missään länsimaissa että tuollainen yhden koon taktiikka olisi ok vaan sehän tuntuisi syrjinnältä!
Etelä-Korea ja varsinkin sen suuret kaupungit ovat mentaliteetiltaan hyvin erilainen paikka kuin monet länsimaat ja se mikä länsimaissa koettaisiin syrjinnäksi ei (ilmeisesti) ole täällä sitä. Toki pidemmät ja rintavammat löytävät täältä varmasti vaatteita, sillä korealaiset rakastavat heille ”isoja” ja löysiä vaatteita, mutta jos silmiin sattuu pikkuliikkeissä joku tietty tyköistuva malli, on erittäin todennäköistä, ettei sitä ole kuin yhdessä koossa.
Esimerkiksi myös vaikkapa meikkipohjia löytyy edelleen usein vain kahdessa sävyssä, vaikka nykyään valikoimaa onkin laajennettu (https://blogit.terve.fi/ostolakossa/korea-kahden-meikkivoidesavyn-maa/).
Hauska teksti. Mutta etkö ole ennen törmännyt sovitusliinaan? Nykyäänkin monissa sovituskopissa on huivi, joka tosiaan on tarkoitus laittaa pään yli vedettäviä vaatteita sovitettavissa pään ja varsinkin kasvojen ylle, jotta sovitettava vaate pysyy puhtaana. Monissa halpaketjukaupoissa tosiaan tällaista liinaa ei löydy, ja niissä huomaakin vaatteita, jotka ovat meikkivoiteen tai huulipunan sotkemia. Itse käytän sovitusliinaa jopa kotona, jos puen juhlavaatteen meikin jälkeen ja mekko on pään yli vedettävä.
Sinulla on hauskoja tekstejä, minkä lisäksi olen ostanut monia suosittelemiasi tuotteita, ja muitakin tuotteita, sekä eBaystä että Eleveniltä. eBay on niin kätevä ja edullinen, vaikkakin toimitusajat ovat taas vähän pitempiä taas.
Edellinen tekstisi miehistä kosmetiikkaostoksilla oli kanssa hyvä. Minulle tuli ihan novelli-inspiraatio siitä. Olen siksi äikän maikka ja kauneusfani. Mukavaa lomaa!
Jos löytyy kauppa jossa voi sovittaa niin ota mekot koppiin ja ota selfieitä, joita voit sitten talvella katsella. Niillä varmaan saa jo mekkohimon laantumaan. Eihän niitä ostaa tarvitse.
Tämä oli mahtava idea! 😀