Minimalismi on selkeä trendisana, joka vilahtelee siellä täällä. Minimalismi vaikuttaa kiinnostavan ja jopa kiehtovan monia, sillä minimalistiseen elämään liittyy kieltämättä useita varsin houkuttelevia etuja, joita olen listannut yhdentoista esimerkin verran tässä aiemmassa postauksessani. Kukapa ei haluaisi esimerkiksi säästää rahaa ja aikaa sekä löytää tavaroitaan helpommin.
Vaikka nautinkin itse minimalistisesta elämästä, en silti kuitenkaan usko, että se on jokaisen makuun eikä sen minusta tarvitsekaan olla.
Uskonkin, että tosiasiassa minimalismia enemmän monia kiinnostaa vähentää tavaraa, mutta moni vain puhuu näistä toistensa synonyymeinä.
Tavaroita voi kuitenkin vähentää ilman, että on minimalisti tai tähtää minimalistisempaan elämään. Tässä postauksessa summaan omia ajatuksiani siitä, mitä itse koen minimalismin ja tavaroiden karsimisen eroksi.
Lue myös: Tämän vuoksi vaaka ei kuulu minimalistiseen elämääni
Mistä tavaroiden karsinnassa on kyse?
Kun puhutaan pelkästä tavaroiden karsimisesta, tarkoitetaan tavallisesti halua helpottaa omaa elämää raivaamalla kodista sellaisia tavaroita, joille ei ole tarvetta.
Tavaroiden karsimisen taustalla ei tarvitse olla sen suurempaa filisofiaa tai muuta tavoitetta kuin se konkreettinen hyöty, jota tavaroiden vähentämisellä sillä hetkellä tavoitellaan.
Yhdelle se on siistimpi olohuone, toiselle siivoukselta säätynyt aika, kolmannelle turhalta roinalta vapautuneen tilan tuomat harrastusmahdollisuudet, neljännelle henkinen helpotus, viidennelle helpompi muutto ja kuudennelle jotain ihan muuta.
Usein tavaroita raivataan pois siis ihan konkreettisista syistä, sillä niiden valtaama tila halutaan esimerkiksi käyttää paremmin ja kokea mieluisammaksi.
Vaatekaapista turhien vaatteiden raivaaminen voi tarkoittaa, että sopivat lempparivaatteet löytyvät paremmin, verkkokellarin raivaus puolestaan mahdollistaa sen, ettei joulukoristeisiin käsiksi pääseminen vie jatkossa tunteja, vaan kellarissa säilytettäviä tavaroita on mahdollista tarvittaessa myös käyttää.
Moni kokee tavaroiden raivaamiseen jopa vapauttavaksi. Voi olla ihanaa päästä eroon vanhoista romuista tai päästää tavaroista luopumien myötä irti menneestä elämänvaiheesta, mutta usein kyseessä on vain toimenpide, joka toki jollain tapaa vaikuttaa omaan elämään, mutta ei välttämättä muuta sitä sen radikaalimmin.
Usein tavaroiden karsinta onkin prosessi, joka tehdään eri vuodenaikoina tai esimerkiksi muutamien vuosien välein elämäntilanteen muuttuessa ja nurkkien pikkuhiljaa täytyttyä tavaroista.
Koska siinä ei kuitenkaan sen syvällisemmin keskitytä usein ehkäisemään tulevia tavaravirtoja, päädytään tilanteeseen mahdollisesti myös uudelleen.
Lue myös: Onko minimalismi vain hyvätuloisten etuoikeus?
Kuinka minimalismi eroaa tavaroiden karsimisesta?
Myös minimalismin pohjalla on tavaroiden karsiminen – ellei sitten ole jo lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa niitä ei liiemmin ole.
Aivan kuten kuka tahansa tavaran karsija, karsii myös minimalisti pois niitä tavaroita, joista ei ole hänelle iloa tai hyötyä. Toinen karsii niitä rankemmalla kädellä, toinen puolestaan lempeämmin.
Siinä missä tavaroiden karsiminen kuitenkin tyypillisesti on vain projekti, joka hoidetaan pois alta ja sen jälkeen palataan jotakuinkin normaaliin elämään (ehkä tosin muutamien hutiostosten tajuamisen vaikutuksesta hieman harkitsevampa kuluttajana), on minimalismissa pohjimmiltaan kyse elämäntavasta.
Yksinkertaistetusti sanottuna tavaran karsiminen on tekemistä, minimalismi puolestaan kokonaisvaltaisempi elämäntapa, joka voi näkyä elämässä eri tavoin riippuen siitä, kuinka kukin omaa minimalismiaan toteuttaa.
Tavaroiden karsimisessa onkin etupäässä kyse nimenomaan tavaroista, kun taas minimalismissa mietitään usein syvemmin, millaista elämää halutaan elää ja karsimisen (niin tavaroiden kuin mahdollisesti myös muiden elämässä olevien asioiden) tavoitteena on ohjata elämää kokonaisvaltaisemmin siihen suuntaan.
Minimalismiin elämäntapana kuuluu siis usein tavaroiden vähentäminen, mutta monille se riittää, jolloin kyse on nimenomaan tavaroiden raivaamisesta.
Minimalismi kuitenkin eroaa tavaroiden raivaamisesta siinä, että siinä missä tavaroiden karsinta on usein vain sillä hetkellä ja siinä elämäntilanteessa tapahtuva juttu, pyritään minimalismilla usein muuttamaan omaa tulevaa käytöstä ja kulutustottumuksia sellaisiksi, ettei tavaraa kasaannu uudelleen. (Toki moni tavaroita karsivakin voi tehdä näin.)
Lue myös: KonMari ja minimalismi – näin ne eroavat toisistaan
Mistä minimalismissa on kyse?
Pohjimmiltaan minimalismissa on siis kyse elämäntavasta, jossa omaa suhdetta tavaroihin pohditaan hieman syvällisemmin. Tämä vaikuttaa paitsi nykyhetkeen, mutta yleensä paljon myös tuleviin valintoihin.
Korostan kuitenkin jälleen, että jokaisen minimalismi on juuri sellaista, millaiseksi sen itse tekee. Ei siis ole oikeaa tai väärää tapaa olla minimalisti, on vain erilaisia tapoja, joista kaikki ovat ihan yhtä hyviä.
Joku voi esimerkiksi olla minimalisti kodin estetiikan vuoksi, eli käyttää esimerkiksi paljon rahaa ja aikaa siihen, että kodin asiat ovat tarkkaan harkittuja. Näkemykset niistä voivat muuttua usein ja huonekaluja vaihdetaan tilanteen mukaan.
Tässä aiemmassa postauksessani esittelinkin seitsemän erilaista lähestymistapaa minimalistina oloon.
Monia elämäntapaminimalisteja yhdistää kuitenkin filisofisempi näkemys siitä, kuinka elämästä karsitaan asiat, jotka eivät tuo iloa tai hyötyä, jotta elämässä on enemmän tilaa niille asioille, jotka vastaavasti tuovat iloa tai ovat hyödyksi.
Tästä ajatuksesta voi lukea lisää aiemmasta essentialismia koskevasta postauksestani täältä. Essentialismissa on siis kyse siitä, että määritellään, mikä on juuri itselleen olennaista ja keskitytään siihen karsien pois muut asiat.
Se, kuinka laajalle osa-alueelle tämän elämänkatsomuksen vie on kiinni minimalistista itsestään. Yhdelle esimerkiksi riittää, että tämä ajatustapa näkyy kodin sisustuksessa. Kaapeissa ja varastossa voi olla tavaraa, mutta kun ne ovat poissa silmistä, ovat ne myös poissa mielestä.
Toinen taas haluaa, että kaikki kodin tavarat (myös ne piilossa olevat) on kuratoitu huolella eikä saa rauhaa, jos kaapeissa seisoo joutilaana turhia tavaroita. Joillekin tämän lopputulos voi tarkoittaa isompaa määrää tavaroita, toisille taas pienempää – joku voi jopa laskea tavaroitaan ja saada nautinnon siitä.
Vaikka minimalismi lähtee yleensä tavaroiden vähentämisestä, voi minimalistinen elämäntapa voi myös laajentua muillekin osa-alueille kuin konkreettisiin tavaroihin.
Joku voi olla minimalistinen myös rahan käytön suhteen, jollakin se näkyy myös digikaaoksen kesyttämisenä ja joku vie minimalismin aina vain syvemmälle, eli myös henkiselle puolelle.
Tällainen henkilö voi harkita tarkkaan, kuinka aikansa haluaa käyttää, millaista työtä tekee ja kuinka se sopii omiin arvoihin, millaisia ihmisiä ympärilleen haluaa ja muutenkin keskittyä henkiseen hyvinvointiin.
Näitä kaikkia asioita voi ja yleensä myös kannattaisikin toki pohtia myös ilman minimalismia, mutta minimalismin myötä elämän huolellinen kuratointi tulee usein ajankohtaiseksi hyvin kokonaisvaltaisesti.
Monille minimalismi alkaa tavaroiden karsimisesta, mutta kehittyy pikkuhiljaa elämäntavaksi, joka voi näkyä monilla elämän osa-alueilla.
Lue myös: Mistä minimalismissa on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?
Kuinka vähän pitää omistaa, että voi kutsua itseään minimalistiksi?
Ei ole olemassa mitään minimalistien kultaista kirjaa, joka paljastaisi vaikkapa tietyn tavaramäärän, jonka alitettuaan saisi kutsua itseään luvan kanssa minimalistiksi.
Jos koet olevasi minimalisti, niin olet täysin vapaa kutsumaan itseäsi sellaiseksi. Jos kuitenkin vain haluat vähentää tavaroita, niin älä pelkää, siihen ryhtyminen ei vielä tarkoita, että sinusta tulisi minimalisti ja sinun pitäisi kutsua itseäsi sellaiseksi.
Kaikki minimalistisesti elävät eivät edes halua kutsua itseään minimalisteiksi. Itse tykkään käyttää sanaa, sillä sen avulla voin yhden sanan kautta välittää helposti muille, kuinka suhtaudun tavaraan ja pienen selityksen kautta usein myös tarkentaa, kuinka ylipäätään suhtaudun elämään.
Minimalismissa ei siis kilpailla kenenkään kanssa siitä, kenellä on vähiten tavaraa ja kuka on minimalistinen tai osoitella sormella sitä, joka ei ole tarpeeksi minimalistinen.
Silloin kyse on mielestäni enemmän vain tavaroiden vähentämisestä, sillä minimalistisen elämän avainkysymyksiä on, millaista elämää haluaa itse elää ja mitkä tavarat palvelevat sitä. Jokainen varmasti tietää, että kaikilla meillä on tähän erilainen vastaus.
Minimalismin ainoa tavoite onkin kuratoida oman elämän sisältö juuri itseään optimaalisesti palvelevaksi siinä määrin, kuin itse tuota kuratointia haluaa harjoittaa.
Minimalismin tai tavaroiden karsimisen ideana ei ole luopua mistään, mitä tarvitsee tai mitä pitää itselleen tärkeänä. Niissä vain luovutaan asioista, joita ei tarvitse ja jotka eivät tuota itselleen iloa. Se, että omistaa jotain useampia kappaleita kuin muut ei tarkoita, etteikö voisi olla minimalisti.
Tavaran karsimisessa prosessi voi usein olla nopeampi suoritus, minimalismissa taas monille kyse voi olla syvällisemmästä itseensä, omiin arvoihinsa ja ajatuksiinsa tapahtuvasta sukeltamisesta, joka syvenee monesti pikkuhiljaa. Näiden raja voi kuitenkin olla juuri niin häilyvä kuin mitä itse haluaa.
Harvoin edes päätetään lähtökohtaisesti, että minustapa tulee nyt minimalisti, vaan moni tavaroita karsimaan ryhtynyt havahtuu vain pikkuhiljaa siihen, että tavaroiden vähentyessä huomaa samaistuvansa minimalismiin liittyviin ajatuksiin.
Loppujen lopuksi melko harva haluaa elää minimalistista elämää, mutta sitä useampi haluaa karsia pois ylimääräisiä tavaroita.
Tavaraa voi siis karsia ilman, että määränpää liittyy mitenkään minimalismiin ja minimalismista voi hakea inspiraatiota tavaran karsimiseen, joka ei tähtää minimalismiin.
Voit siis kutsua tai olla kutsumatta itseäsi minimalistiksi ja vähentää tavaraa niin vähän tai paljon kuin haluat. Tärkeintä on vain, että elää elämää, joka tuntuu juuri itsestään hyvältä.
Lue myös: Tee kodistasi helpommin siivottava näillä minimalistin vinkeillä
Molemmat kiinnostaa paljon.
Itse koen, että karsiminen ja minimalismi on kyllä hyvin lähellä toisiaan, tai karsiminen voi ikään kuin johtaa minimalismiin. Ensin tulee tarve karsia turhat tavarat ja sen myötä halu karsia ehkä vieläkin lisää ja myös välttää uudestaan siihen liian tavaran kurimukseen joutumista. Minusta lopulta kyllä ollaan tilanteessa, että karsiminen on oikeastaan kääntynyt minimalismiksi.
Itse välillä mietin, onko mulla joku tavoite, minkä vuoksi haluan kaiken turhan pois… en ole mitään erityistä keksinyt, enkä mitään suurta johdatusta kokenut aiheeseen liittyen. Mä vaan ajattelen, että turha on turhaa, ja sen voi poistaa. Realismia vai minimalismia? Ja vaikka mulla, tai meillä kotona, on tavaraa enemmän kuin itse haluaisin (ihan oman maun mukaan en voi elää, kun täällä asuu muitakin), koen kuitenkin olevani minimalisti (sekä realisti, heh).
Aika ajoin tuntuu, että jos haluaisi olla oikein hard core minimalisti, pitäisi joogata ja meditoida, käyttää vain pellavavaatteita ja paljasjalkakenkiä, olla vegaani ja syödä vain bambuisilla välineillä, sekä omistaa mielellään myös kissa. =D
Taiteesta puhuttaessa minimalismi tarkoittaa pyrkimystä keskittyä kaikkein olennaisimpaan ja karsia ilmaisu turhista rönsyistä. Esim P. P. Rubensia ei millään tavalla voi kutsua minimalistiksi, vaikka jossain taulussa olisikin vähemmän ihmisiä kuin toisessa. Tältä pohjalta väitän, että karsimisen lopputuloksella on merkitystä; jos edelleen on lähempänä tavaravuoria kuin yksinkertaisuutta, ei ole kyse minimalismista. Tai vastaavasti – jos tavaraa on aina ollut vain vähän, jos on osannut aina keskittyä vain olennaiseen, voidaan tilaa pitää minimalismisena, vaikkei olekaan karsinut mitään.
Jokainen voi määritellä itse mikä on sopiva määrä tavaraa, mutta toivoisin ettei jokainen loisi itse sanoille merkityksiä, koska silloin kommunikaatio takkuaa.