Inside the Industry 6: Konsultti Millie Kendal auttaa rakentamaan kosmetiikkayrityksiä

En tiedä kuinka paljon enää jaksatte kuulla hehkutustani Lontoon koulusta ja vaihto-opinnoistani, mutta en vaan voi uskoa, että joka ikinen koulupäivä voi millään kyetä tuomaan näin paljon uutta tietoa ja elämyksiä minulle!

Mietin jälleen eräänä päivänä, viitsisinkö lähteä koululle vain siksi, että minulla on 1,5 tuntia kurssia nimeltä career coaching ja netin tietojen mukaan syventyisimme tällä luennolla pääosin itsetutkiskeluun ja itseemme.

Koska muu koulupäivämme oli etänä, oli suuri osa luokkakavereistani päättänyt jo etukäteen olla tulematta paikalle vain tuon pienen hetken vuoksi. Aamulla sängyssä maatessani ajatus unien jatkamisesta houkutteli minua aivan suunnattomasti, mutta sitten taas muistin, että joka ikinen kerta kun vain olin koululle mennyt, olin aina saanut imeä itseeni jotain sellaista tältä alalta, jota en olisi muuten kotiin jäädessäni tajunnut.

Koska tämä koko syksy on ollut minulle yhtä itsetuskiskelua ja henkistä matkaa ajattelin, että menkööt sille samalle tielle sitten tämäkin iltapäivä. Päätin siis mennä.

Teimme tunnilla harjoitteita löytääksemme sen persoonamme, jollainen olemme työelämässä. Jos nuo harjoitteet eivät jo itsessään tuoneet minulle loistavia hyötyjä niin se mitä tapahtui sen jälkeen vasta olikin mieletöntä.

Luokkaamme käveli lisään nainen, jolla oli ”joku Kendallin konsultointitoimisto”, kuten asian ymmärsin. Ja nyt tuo daami oli tullut kertomaan meille kymmenkunnalle paikalla olevalle opiskelijalle tarinansa.

Hän oli lopettanut koulunkäynnin kapinallisena viisitoistavuotiaana Los Angelesissa asuessaan, jonka jälkeen hänen kampaajaisänsä oli sanonut hänelle, että hänen täytyi mennä sitten ainakin töihin ja auttanut hänet lopulta muutaman mutkan ja välietapin kautta pääsemään tekemään pieniä vuoroja Shu Uemuran toimistolla pienissä tehtävissä.

Kaikki meni hyvin, kunnes eräänä päivänä hänen pomojensa välillä paljastui suhde ja työpaikka ajautui kriisiin monien lähtiessä sieltä pomojen mukana. Mitäpä hänkään sinne nyt sitten enää menisi, kun ei siellä ollut pomojakaan paikalla, hän ajatteli ja meni mielummin auttamaan isäänsä hänen kampaamoonsa.

”Mitä sinä täällä teet?” kysyi hänen isänsä. ”Jos ei siellä kerran enää ole pomojakaan niin mene sinne ja ota heidän paikkansa sitten!” kehotti isä. Ja niin hän meni ja otti. Ja kolmessa kuukaudessa Shu Uemura alkoi nousta ylöspäin.

Homma oli aluksi hankalaa, sillä merkki oli kaikkea muuta paitsi helppo lähtien jo ihan sen nimenkin ääntämisestä. 21 vuotiaana hän kuitenkin kiersi jo maata itse Shu Uemuran toiveesta avaten uusia liikkeitä.

Merkille tuli loistava sysäys siinä vaiheessa, kun hän pääsi Japaniin käymään Shu Uemuran toimitiloilla. Vastassa häntä oli huone täynnä pelkkiä japania puhuvia miehiä, mutta hän oli sisukas.

Hän koki, että vaikka merkillä olikin portfoliossaan aivan mieletön sävyvalikoima, puuttuivat sieltä ne meidän värityksellemme täydelliset nudesävyt. Hän vaati niitä, auttoi luomaan ne, ne tehtiin ja ne myivät hyvin. Ja Shu Uemuralla meni hyvin. Ja jatkossa 23-vuotias Millie oli se, jolta uusien tuotelanseerausten yhteydessä kysyttiin mielipidettä.

Myöhemmin urallaan Millie oli mm. mukana luomassa omaa merkkiä, jota myytiin Bootsissa. Hänellä ei ollut kokemusta kosmetiikkakemistin hommista ja hän jopa turhautui mennessään keskustelemaan merkin Bootsin kemistien kanssa, joilla ei ollut hajuakaan siitä, millaisia asioita nykypäivän asiakkaat halusivat.

Kemistit tuntuivat elävän omassa aikakapselissaan kaukana menneessä eivätkä ymmärtäneet yhtää nykytrendejä. Ei, hän ei haluaisi luomivärejä, jotka häipyisivät jo luomille laittaessa ja kyllä, hän halusi luomivärejä, jotka olisivat helppoja käyttää ja häivyttää.

”Ai te luulette, että tässä on muka pigmenttiä? Katsokaapas, kun tämä tummempi-ihoinen nainen laittaa tätä luomilleen, vieläkö näette jossain muka luomiväriä?”

Homma oli kiivasta taistelua, sillä Millie ei ymmärtänyt kemistejä eivätkä kemistit häntä. Hän tiesi, mitä halusi, mutta ei osannut opettaa kemistejä tekemään sitä. Lopulta lopputulos kuitenkin saatiin sopivaksi ja uusi kosmetiikkamerkki saatiin ulos.

Erään luomivärin sävynumero oli 64 ihan vaan siksi, että vasta laboratorioporukan tarjoama 64. versio miellytti häntä koostumukselta tarpeeksi.

Nykyään Millie pyörittää paitsi omaa, erilaisella konseptilla toimivaa kosmetiikkaketjuaan (siitä lisää toiste, sillä voi pojat, se se vasta juttu onkin!), toimii hän myös konsulttina kosmetiikkamerkkien brändäämisessä. Suomeksi hän siis auttaa ihmisiä luomaan heidän omia kosmetiikkamerkkejään.

Hän on se, joka auttaa tekemään toimintasuunnitelman ja luomaan merkistä yrittäjän näköisen. Hänelle ei riitä, että asiakas kuvailee itseään hempeän naiselliseksi ja vihreitä arvoja korostavaksi, vaan hän saattaa jopa pyytää asiakasta vaikka lähettämään kotoaan toimistolleen kymmenen valikoitua esinettä tutkittaviksi, jotta hän ymmärtää tarkemmin, kuka ja millainen asiakas oikeasti on.

Hän osaa myös sanoa, mitä ei kannata tehdä. Kerran eräs asiakas oli tullut juttelemaan hänelle halustaan luoda oma meikkisarja. Hän katseli asiakasta arvioiden ja mietti mielessään asiakkaan omia meikkejä, jotka olivat epämääräiset paksut siniset häivyttämättömän luomiväriviivat.

Meikkimerkistä ei ikinä voisi saada hänen näköistään ja miksi nainen, joka ei edes selvästikään osaisi meikata tahtoisi luoda meikkimerkin? Lopputulos oli, että he päätyivät luomaan naisen nimellä uuden sivellinsarjan ja nainen oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Oli aivan mielettömän inspiroivaa kuulla, kuinka hän kommunikoi asiakkaidensa kanssa konsepteja kehittäen. Hän on  se tyyppi, johon voi ottaa yhteyttä, kun brändillä vaikka menee huonosti tai jotain täytyy uudistaa tai markkinoille täytyy tuoda jotain uutta eikä lanseeraaja ole ihan varma, kuinka sen voisi tehdä.

Hän kertoo, onko idea hyvä, hän hankkii sopivia valmistajia ja jakelukanavia, hänellä on homma hallussa, mutta hän antaa asiakkaidensa myös keskittyä näyttämään ne omat vahvuutensa. Ihan mieletön toimenkuva ja vieläpä sellainen, jonka hän on aivan itse itselleen omalla työllään rakentanut ihan ilman koulutusta. Ei ollut edes tullut mieleen, että tuollaisia tyyppejä voisi olla!

Hän puhui meille aivan sunnattoman inspiroivasti siitä, kuinka meidän tehtävänämme oli löytää ne kuluttajien tarpeet. Mille kuluttajilla voisi olla tarvetta, mistä he haaveilevat salaa mielessään? Itseruskettavan epätasaista lopputulosta tasoittavasta suihkeestako? Voisiko sellaisen kehittää?

Hän näki kokoajan ympärillään mielenkiintoisia purkkeja ja pakkauksia. Voisiko tämän tuotteen pakata tuollaiseen kenties? Miltä se näyttäisi? Hän tiesi, että uusina alalle lähtevinä ihmisinä meillä on hirveä halu heittää pöytään kerralla kaikki panokset ja ideat, mitä meillä vaan on tarjota. Joskus lopputulos voi kuitenkin olla parempi, kun jotain jättää pois tai jotain korvaa jollain muulla.

Jälleen kerran olin aivan suunnattoman inspiroitunut minulle tarjoutuneesta kolmeneljäsosatunnista.

En yleensä tee näin, mutta tällä kertaa päätin, ettei minulla ole mitään menetettävää ja marssin luennon lopuksi esittäytymään hänelle ja kertomaan suomalaisesta blogistani pyytäen, että saisin kertoa hänen pitämästään luennosta siellä sillä paloin halusta saada jakaa kokemukseni kanssanne. Tuntitilanne oli kuitenkin ollut melko intiimi ja koin, ettei välttämättä olisi kohteliasta jakaa sen sisältöä julkisesti kysymättä häneltä siihen lupaa, vaikkei hän sitä tuskiin koskaan saisikaan tietää.

Hän innostui kovasti ja tarjosi minulle heti PR-kontaktinsa yhteystiedot, jotta saisin parempaa materiaalia täytteeksi. Ja kun luennosta kiittäessäni sain häneltä kortin, johon hän oli kirjoittanut myös nimensä tajusin, kuka hän on…

En tiedä, sanooko nimi Millie Kendall teille mitään, mutta kun minä olin alkanut vuonna 2005 opiskella kosmetologiksi, katselin teeveestä Rubyn ja Millien Meikkikoulua, jossa Ruby Hammer ja Millie Kendall loihtivat asiakkaille meikkejä ja kertoivat meikkivinkkejään. Nauhoitin jaksoja ja olin niistä aivan innoissani.

Minusta oli mieletön ajatus, että he antoivat työkseen vinkkejä ihmisille kosmetiikan käyttöön ja ihailin heitä suuresti. Minäkin halusin tehdä sitä työkseni. Ja niin: äitini toi minulle viisi vuotta sitten tuliaisena merkin aivan loistava siveltimenkin ja tuo samainen Ruby & Millie oli juuri se sarja, jonka Bootsille lanseeraamisen hankaluudesta hän oli meillekin puhunut. Hän oli SE Millie!

Olin jälleen kerran aivan tohkeissani. Aika mieletöntä, että nyt yhdeksän vuoden jälkeen istuin kuuntelemassa häntä livenä työskenneltyäni lähes yhtä pitkään kosmetiikkamyyjänä itsekin niitä vinkkejä ihmisille jakaen ja pitäen samalla kuudetta vuotta blogia, jossa muutaman tuhatta ihmistä käy päivittäin lukemassa juttujani kosmetiikasta. Ei nyt ihan oma TV-show, mutta tarpeeksi lähellä.

Kuinka monta ihanaa asiaa voinkaan täällä oppia ja kuinka inspiroituneeksi tämä koulu voikaan minut saada!

Kenelle muulle Millie Kendall on tuttu?