Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?

Ostolakossa minimalismi

Olen viimeaikoina postannut blogissani sekä Instagram Stories -klipeissäni tavallista enemmän minimalismista ja saanut mielettömästi kommentteja ja viestejä siihen liittyen. Kaikki aiheeseen liittyvät jutut ovat saaneet huikean hyvän vastaanoton ja niitä on toivottu kokoajan lisää. Ihan mahtavaa!

Tavaroiden vähentäminen ja erityisesti minimalismi on ajatuksena kiinnostanut monia ja minulta onkin kyselty, olisiko jossakin esimerkiksi joku kirja, jonka kautta aiheeseen voisi syventyä tarkemmin. Ajattelinkin siksi kirjoittaa hieman pohdintaa siitä, mitä se minimalismi minun mielestäni on ja kuinka sitä voisi olla helppoa lähteä lähestymään, jos aihe kiinnostaa.

Ostolakossa minimalismi

Minusta on kaikkein tärkeintä miettiä ensin, mitä minimalismi on, sillä kun sen ajatuksen sisäistää, voi moni minimalismia veroksunut itseasiassa jopa innostua siitä jossain määrin.

Toisin kuin moni luulee, ei minimalismi oikeasti ole kilpailua siitä, kenellä on vähiten tavaroita ja kuka elää askeettisimmin. Minimalistiksi ryhtyminen tai minimalismin tavoittelu edes jossain määrin ei siis todellakaan tarkoita, että lähes kaikesta omaisuudestaan tulisi luopua. On totta, että minimalisteilla on usein melko vähän tavaroita, mutta se ei johdu siitä, että tavaroita vähennettäisiin vain vähentämisen vuoksi vaan siitä, että niiden vähentämisessä on tarkoitus.

Minimalismin kantavana ajatuksena on, että kun elämästä karsii pois ne asiat, jotka eivät tuota iloa ja hyötyä, jää enemmän tilaa niille asioille, jotka tuottavat iloa. Minimalismi on siis loppujen lopuksi varsin yksinkertainen konsepti ja keskittyy ainoastaan siihen, että elämässä olevat asiat tuottavat iloa ja hyötyä.

Minimalismi ei siis tarkoita, että kaikesta tulisi luopua. On mahdollista olla minimalisti ja omistaa valta hyllyllinen kirjoja tai sata meikkipalettia, mutta vain jos niiden omistaminen tuottaa iloa. Jos kirjojen nimien näkeminen saa hymyn huulille, niiden paperi tuntuu ihanalta sormia vasten ja tuoksu tuo hyvän olon, ovat ne selvästi jotain sellaista, mistä saa nautintoa. Jos puolestaan kaunis luomiväripaletti saa tuntemaan onnen ja ilon tunnetta siitä, että sen omistaa ja että sitä saa käyttää tai edes voi katsella omassa kodissaan, täyttää se ehdottomasti tehtävänsä iloa tuovana esineenä.

Ostolakossa minimalismi

Useimmilta meistä löytyy kotoa kuitenkin valtavasti tavaroita, joiden omistaminen ei tuota minkäänlaista iloa.

Tavaroita omistetaan usein siksi, että ne on helpompi säilyttää kuin hankkiutua niistä eroon, ne on saatu lahjaksi joltakin eikä niistä siksi haluta luopua, niillä on tunnearvoa tai niistä on maksettu niin paljon, että niistä luopuminen tuntuu siltä, kuin rahat heittäisi hukkaan.

Tosiasiassa rahat heittää pahiten hukkaan jättämällä turhat tavarat kotiinsa. Niistä on maksettu, mutta ne eivät tuota arvonsa edestä yhtään iloa käyttämättöminä seistessä. Pahimmillaan niiden katsominen jopa harmittaa joka kerta, sillä se saa aikaan piston sydämessä: miksi ihmeessä menin tuhlaamaan noihin jalkoja hiertäviin kenkiin tai tuohon laitteeseen noin paljon? Karuin ajatus onkin kun herää huomaamaan, että kaikki, mitä ympärillään kotoa on, on joskus ollut rahaa, jonka on itse valinnut käyttää tavaroihinsa.

Minä uskon, että tällaisissa tapauksissa poissa silmistä, poissa mielestä on paras taktiikka. Tavaran voi myydä edullisesti eteenpäin jollekin toiselle ja vaikka siitä ei saakaan takaisin samaa summaa, jonka siihen alunperin tuhlasi, voi se nyt sentään löytää uuden omistajan, joka oikeasti osaa nauttia siitä.

Jos ympärillään olevia sijoituksiaan katsoo ja on tyytyväinen, että on hankkinut rahoillaan kaiken sen, voi olla hyvillä mielin. Jos kuitenkin miettii, että miksi nämä tavarat ovat täällä, kun olisin voinut itse sen sijaan olla niillä rahoilla jossain muualla, maksaa pois suuren osan lainaa tai käyttää rahat jotenkin muuten, ei varmasti ole täysin tyytyväinen.

 

Ostolakossa minimalismi

Moni ei halua luopua tavaroista, sillä uskoo nille olevan joskus vielä tarvetta. En koe, että siinä on mitää väärää siinä tapauksessa, että henkilö nimenomaan tuntee itsensä onnelliseksi tietäessään, että jos hänelle ikinä tulee tarve juuri sille esineelle, löytyy sellainen hänen kotoaan. Toisille se saa hyvän ja levollisen mielen eikä siinä ole mitään pahaa. Jos stressiä aiheuttaa se, että mitäs jos toinen pölynimurimme hajoaa, kannattaa toinen tietysti pitää varalla, jotta itsellään on levollinen mieli.

Minimalismissa ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa, jonka mukaan omaa elämää pitäisi elää ja jonka sääntöjä jokaisen pitäisi noudattaa. Siinä vain yksinkertaisesti keskitytään raivaamaan elämästä pois kaikki, mikä ei tuota iloa, jotta voi keskittyä siihen, mikä oikeasti tuottaa iloa.

Kuinka tavaroiden karsimisen sitten voi järkevästi aloittaa?

Olen jo vuosia halunnut itse vähentää tavaroitani, mutta en aluksi millään löytänyt siihen sitä kantavaa ajatusta, jonka mukaan edetä. Mietin vain, että tavaraa on liikaa ja sitä pitää vähentää, mutta en ollut ihan varma, kuinka se onnistuu. Otin aina välillä vähentämisen suhteen pieniä spurtteja ja pyrähdyksiä, mutta hankin silti aina säännöllisesti kotiini jälleen lisää turhia tavaroita. Minulta puuttui se kantava ajatus.

Suurin sysäys tavaroiden vähentämiselleni tuli kuitenkin muutamia vuosia sitten, kun luin sittemmin hyvin suosituksi nousseen ja silloin juuri julkaistun japanilaisen Marie Kondon The Life Changing Magic of Tidying Up -kirjan (suom. Siivouksen elämää mullistava taika). Tuo KonMari-metodin maailmanlaajuisesti tunnetuksi tehnyt opas oli minusta täydellinen teos johdattelemaan mieleni oikealle taajuudelle.

 

Ostolakossa minimalismi

Kirjan idea on loistava. Siinä missä tavallinen tavaroiden vähennysprojekti keskittyy perinteisesti pohtimaan, mistä hankkiudutaan eroon, keskittyy KonMari päättämään, mitkä tavarat tuovat elämään niin paljon iloa ja hyötyä, että ne haluaa pitää. Jos esine ei pirskahtele iloa tai ole tarpeellinen, ei sitä pidä säilyttää. Juuri tuo kysymys siitä, tuottaako joku esine elämään iloa ja hyötyä on ollut minullakin se kantavin ajatus omaisuuttani karsiessani.

Tottakai ne iloa pirskahtelemattomat ja hödyttömät tavarat heivataan sitten pois elämästä, mutta on paljon helpompaa päättää, mitä haluaa pitää kuin miettiä, mistä luopua.

Marie Kondon kirja johdattelee lukijan loistavasti läpi siivousprojektin. Itse kuuntelin sen äänikirjana aloitellen jo sitä kuunnellessa karsimisprojektia ja tämä toimi minulla loistavasti. Motivaationi pysyi kohollaan, kun kuuntelin samalla aiheeseen liittyvää tsemppausta ja sain uusia ahaa-elämyksiä.

Kun KonMari-metodin toteuttaa oikealla tavalla, voi se tuntua hieman työläältä, mutta on silti erittäin palkitseva. Oikeaoppisesti kodin tavarat on jaoteltu kirjan mukaan erilaisiin ryhmiin, jotka käydää tietyssä järjestyksessä läpi. Näin mieli saadaan viritettyä oikealle aaltopituudelle päätösten suhteen helpoilla tavaroilla, joista edetään sitten niitä haastavimpia kohti.

Ostolakossa minimalismi

KonMari-metodi on minusta loistava, mutta sen haasteellisuus voi monille olla sen toteutustavassa. Koska kaikki omat tavarat käydään läpi kategoria kerrallaan tarkoittaa se, että tavaroita pitää kasata yhteen sieltä täältä pitkin kotia.

Menetelmän ideana on nähdä kerralla, että omistaa jo 50 paria kenkiä ja näin ollen kyetä paremmin analysoimaan, mitkä niistä ovat iloa tuovia ja tarpeellisia sen sijaan, että niitä näkisi kymmenen paria yhdessä kaapissa, toiset kymmenen paria toisena päivänä toisen huoneen kaapissa, jonain päivänä 20 paria varastokomerossa ja vielä viimeiset kymmenen paria auton takakontissa, kuntosalin lokerossa ja työpaikan kaapissa. Monien tavaroiden kohdalla niiden määrän tajuaa parhaiten vasta kun ne on kaikki nähnyt yhdessä ja todennut, ettei esimerkiksi kahden ihmisen talous tarvitse kahdeksaa paria saksia.

Vaikka KonMari-metodi ei kokonaisuudessaan tuntuisikaan itselleen parhaalta tavalta käydä tavaroita läpi, suosittelen silti lukemaan Marie Kondon kirjan tavaroiden vähentämistä aloittaessa, sillä se virittää mielen niin hyvin oikeille taajuuksille ja antaa hyviä ajatuksia mietittäviksi tavaroista luopumiseen liittyen. YouTubesta löytyy myös paljon videoita, joilla Marie Kondo puhuu KonMari-metodista ja joita itse tykkään ainakin kovasti kuunnella.

Olen joskus alkanut käydä kotiani läpi KonMari-metodilla, mutta omaksunut siitä loppujen lopuksi vain ajatuksen siitä, että kotiin jäävien esineiden tulee tuottaa iloa tai olla hyödyksi. Jaan mielelläni myöhemmin myös muita hyvinä pitämiäni juttuja tavaroiden vähennykseen ja minimalismiin liittyen, mutta ykkösvinkkini asiaa ajatteleville on ehdottomasti lukea Marie Kondon kirja.

Ostolakossa minimalismi

Kuka muu on tutustunut KonMari-metodiin?

Postauksen kuvat ovat lempparialueeltani Tukholmassa eli Hammarby Sjöstadista ja sen ympäristöstä. Alue on aivan Viking Linen terminaalin vieressä ja toivon, että jonain päivänä meilläkin on siellä asunto. 


Lue myös:

Miksi en enää haluakaan ostaa lisää kosmetiikkaa

Minimalismiprojekti etenee: kävin läpi omaisuuteni

7 asiaa, jotka ulkomaille muutto opetti minulle minimalistisesta elämästä

Palkitseva luopumisprosessi – näin tavaroista luopuminen sujui

 

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!

 

Seuraa minua somessa:

7 kommenttia artikkeliin ”Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?”

  1. Olipa hyvä, kun mainitsit kirjan. Pitääpä käydä katsomassa oisko pikkuisessa kirjastossamme sitä tai mahdollisuutta tilata lainaan toisista kirjastoista. Minulla on 5 henkinen perhe ja 3 lemmikkiä.. Olen nyt puolisen vuotta tuskaillut tämän ”törky”määrän kanssa ja lueskellut mielenkiinnolla juttujasi. Keräsin keväällä 2 jätesäkillistä (!!) lastemme pehmoleluja enkä ole raskinut viedä niitä mihinkään koska-entä jos vien sit niitä the rakkaimpia leluja pois. Todellisuudessa kukaan lapsista ei ole kaivannut yhtäkään niistä. En edes tiedä mistä nurkasta alottaisin! Syksyllä ostin uudet keittiöpyyhkeet, koska suurinosa vanhoista oli jo aikansa eläneet. Kuinkas sitten kävikään? Vanhat on edelleen kaapissa täyttönä.
    Huomaan kyllä jonkinlaisen ahdistuksen kaikenlaisen turhan säilyttelylle. Mitä itse haaveilen on a) Kun tavaraa ei ole niin paljon on siivous ja järjestyksen pito helpompaa. B) Jos saan jotenkin viritettyä heräteostelijan pois päältä säästyy sekä rahaa, että luontoa (summasummarum etelänmatka vie ne rahat ja hyödyn luonnolle..eeh) c) lapset oppisivat, että tavarat ei varsinkaan määrällisesti tuo onnea. D) oisha se ihanaa, kun ois vaan ne ihanimmat jutut näkösällä, vaatekaapista löytäis jotain jne
    Nii! Ja e) jotain sais myytyä =rahaa tai lahjoittaa = hyvä mieli.
    Viikon päästä tämä odottamani ”siivousloma” alkaa:) . En malta…!!

    Vastaa
  2. Minimalismi <3 Olen super-innoissani että sinäkin olet kiinnostunut tästä elämäntavasta!
    Itsekin olen vasta "aloitteleva minimalisti" mutta nyt jo olevan kokenut miten vapauttavaa on antaa/myydä/heittää pois sellaisia tavaroita joista ei ole koskaan nauttinut tai oikeastaan edes tarvinnut (miksi hitossa olen ostanut viisi kauhaa kun käytän yleensä niitä kahta jotka ovat sopivan kokoisia…).

    Omassa äidissäni on hamstraajan "vikaa" ja lapsuuden kotiini on jemmattu mm. ne tyhjät jogurttipurkit, monen vuoden ajalta lehtitilauksia, VHS-kasetteja…
    Tästä johtuen olen aina inhonnut krääsää ja liikaa tavaraa mutta silti kaapeista tuntui kuitenkin löytyvän kaikkea tyhjänpäiväistä.

    Haaveilen että pääsen muuttamaan mieheni kanssa lähitulevaisuudessa Helsinkiin (täältä Keski-Suomen sydämestä) ja muutto tulisi olemaan suhtkoht kivuton koska tavaran paljous ei tule tuottamaan lisästressiä 🙂

    Tykkään käyttää itsestäni kuvausta minimalistinen materialisti hedonisti 😀
    Pidän kauniista esineistä, matkailusta ja hyvästä ruuasta <3

    Vastaa
  3. En ole lukenut Marien kirjaa mutta muutama viikko sitten keräsin kaikista asuntoni kolkista mittavan läjän olohuoneen lattialle tarpeetonta tavaraa ja melkoinen vuori siitä syntyikin. Lahjoitin kaikki ja loput mitä jäi niin roskiin vaan. Nyt on ihana olla kun tietää missä on mitäkin, kaikki omilla paikoillaan ja tavarat ei pursuile

    Vastaa
  4. Suosittelen lämpimästi Netflixistä löytyvää The Minimalists -dokkaria! Dokumentin herroilla on myös blogi ja podcasteja, mutta dokkarista on hyvä aloittaa. Ei sisällä KonMarin tyylisiä järjestelyvinkkejä tms, mutta antaa ajattelemisen aihetta minimalismiin ylipäätänsä. KonMari on mielestäni oikein hyvä sitten varsinaiseen tavaroiden karsimisprosessiin. Jään seuraamaan näitä minimalismipostauksia innolla 🙂

    Vastaa
    • Joo, minultakin ääni The Minimalists -kaksikon dokkarille, YouTube-videoille, blogille ja podille! 🙂

      Vastaa
  5. Erittäin suositeltava kirja on myös ammattijärjestäjä ja kulttuurihistorijoitsija Ilana Aallon Paikka kaikelle. Siinä hän taustoittaa hyvin niitä syitä, jotka johtavat ylimääräisen tavaran kertymiseen. Näiden syiden ymmärtäminen ja tunnistaminen auttavat luopumisessa ja järjestelyprosessissa.

    Vastaa
  6. Superlike minimalismipostauksille!

    Itse olen useamman vuoden pyrkinyt minimalismiin ja luullut jo olevani perillä. Voin kertoa, ettei siltä tuntunut kun muutin Hollantiin 4. kerrokseen perinteiseen korkeaan ja kapeaan taloon, jossa joka ikinen tavara piti omin kätkösin kiikuttaa noiden kapeiden portaiden läpi. Ja sen lisäksi säilytystilaa on tosiaankin täysi 0 täälläpäin maailmaa – eli jatkossa mitään tavaroita ei voi piilottaa kaapin perälle, koska ei ole sellaisia 😀 Miten siis pitää tavaramäärä kurissa, eikä haalia enää yhtään enempää tavaraa ihanista putiikeista?

    Vastaa

Jätä kommentti