Kuten vielä Thaimaassa ollessamme kerroin, oli meillä suurena suunnitelmana tyhjentää kodistamme kaikki loputkin ylimääräiset tavarat kun palaamme Ruotsiin. Nyt tässä on ollut pari viikkoa aikaa palautua ruotsalaiseen elämään ja vihdoin eilen saimme sitten aikaiseksi aloittaa kaikkien talomme varastokomeroon jemmaamiemme tavaroiden läpikäynnin.
Tavaroita tuntui jääneen sinne kahdesta syystä.
Ensimmäinen syy oli, ettei meillä ole autoa.
Olisi vain niin helppoa itsekkäästi päättää, että minä haluan nyt kaikesta turhasta eroon ja mättää vain kaikki tavarat sekajätteeseen asiaa sen kummemmin ajattelematta. Ai että, kuinka helppoa se olisikaan!
Minusta on fiksu päätös vähentää tavaroiden määrää, mutta vain jos vähennyksen toteuttaa järkevästi. Tavaroille on tärkeää yrittää löytää uusi koti jos ne vain ovat käyttökunnossa tai muuten ainakin pitää huoli, että ne kierrättää oikein.
Helpoimpia ovat tietysti sellaiset tavarat, joista voi vain laittaa Facebookiin myynti-ilmoituksen tai lahjoittaa ne pois ensimmäiselle, joka lupautuu ne noutamaan.
Haastavimpia ovat kuitenkin ne tavarat, jotka on kätevintä vain viedä kerralla lahjoitettuja tavaroita jälleenmyyvään liikeeseen tai jotka täytyisi viedä erityiseen lajittelupisteeseen. Ilman autoa homma ei suju kovin kätevästi varsinkaan niiden tavaroiden kohdalla, jotka tulisi vielä jätteiden lajitteluun, joten tällaisia esineitä oli kertynyt varastokomeroomme valtavasti.
Komerosta löytyi asuntomme edellisen omistajan sinne jättämiä hyllyjä, metallitankoja, puolikkaita maalipurkkeja ja muuta hankalaa jätettä. Tämän lisäksi sinne oli jäänyt meiltä pari miehen kasaamatonta IKEA-hyllyä, joista emme edes tienneet, oliko niihin kaikkia osia tallessa. Miehen muuttokuormassa meille päätynyt valtava, vanha ja likainen matto oli sekin painava tilasyöppö, jota emme olleet saaneet vietyä minnekään ilman autoa.
Toinen syy tavaroiden kertymiselle oli, että olin luullut haluavani pitää tavarat.
Varastokomerossa oli tavaroita, joita olimme ennen ajatelleet tarvitsevamme, mutta joita nyt katselimme entistäkin kriittisemmin. Vähäinen määrä kodin tekstiileitä, keittiötarvikkeita ja pieniä sisustusesineitä saivat nekin nyt kutistua entistä pienempään määrään ja lähteä uuteen kotiin.
Erityisen kriittisellä silmällä kävin läpi laatikot, joiden uskoin sisältävän asioita, joilla on tunnearvo. Olin raahannut niitä mukanani ympäri Suomea ja nyt vielä Ruotsiinkin asti ilman, että olin koskaan käynyt niitä ihan ajatuksella läpi. Uskoin laatikoissa olevan ihania lapsuuden muistoja, kivoja kuvia, mielenkiintoisia piirrustuksia ja hauskoja tarinoita sekä tietysti niitä kiusallisia teinivuosien päiväkirjoja.
Lähes ainoa, mikä piti paikkansa oli, että laatikoista löytyi läjä kiusallisia teinivuosien päiväkirjoja, joita en vielä 31-vuotiaanakaan kehtaa lukea läpi, mutta jotka koin silti haluavani säilyttää. Muuten useampi ”muistojen” täyttämä laatikko kutistui lopulta varsin pieneksi määräksi säilytettäviä valokuvia ja muutamia muita paperisia muistoja, jotka kaikki joskus vielä varmasti skannaan digitaaliseen muotoon.
Laatikoista löytyi aivan valtavat määrät aivan turhia juttuja, joista ei tullut mieleen mitään kivoja muistoja ja jotka olin vain heittänyt niihin ja sen jälkeen rahdannut niitä turhaan muuttokuormissani ympäri Suomea ja vielä meren yli Ruotsiinkin. Mitä ihmettä 31-vuotias tekee pussillisella murskautuneita maitohampaitaan, luokkaretkestä muistona jemmaamamallaan poron sarven palasella tai omalla lapsuuden hiustupsullaan?
Kävin läpi valtavan määrän papereita ja kuskasin niitä paperinkeräykseen monta painavaa kassillista. Laatikot vähenivät pikkuhiljaa ja oloni keveni samaa tahtia. Vein myös komeron perukoilta löytyneitä ylimääräisiä kenkiä ja kodin tekstiilejä kävlymatkan päässä olevaan keräyslaatikkoon ja vaikka käteni alkoivat olla päivän päätteeksi melko väsyneet, oli oloni mahtava. Tuntui niin hyvältä käydä tavaroita läpi ja huomata, että ne jutut, joiden oli luullut olevan itselleen tärkeitä eivät olleetkaan sellaisia ja elämä jatkuisi aivan samanlaisena ja jopa paremmalta tuntuvana ilman niitä.
Voiko olla ironisempaa kuin löytää tällainen teininä kirjoittamansa teksti laatikosta, jota on raahannut muutoissa ympäriinsä ja tajuta samalla, että laatikko on täynnä turhia tavaroita ja papereita, joilla on luullut olevan tunnearvoa, mutta joilla ei sitä todellakaan ole:
Päivä oli antoisa ja sain käytyä läpi oikeastaan ihan jokaisen omistamani tavaran. Olen itse sitä tyyppiä, joka tykkää rykäistä projektit läpi mahdollisimman reippaalla työnteolla niin putkeen kuin vain mahdollista ja mies taas on sellainen tasaiseen tahtiin järjellä töitä tekevä ja lepoa arvostava tyyppi, joten hänelle jäi vielä muutamia laatikoita läpikäytäväksi.
Minulla on nyt ihana fiilis siitä, että oikeasti sain vihdoin käytyä läpi kaiken, mutta ihan vielä ei tunnu, että oloni olisi täysin keventynyt. Seuraava juttu on nimittäin ihan oikeasti vuokrata muutamiksi tunneiksi se puuttuva auto ja käydä ajelemassa ne ylimääräiset tavarat second hand -liikkeeseen sekä omiin kierrätyspisteisiinsä. Toivon kuitenkin, että saamme tehtyä sen jos ei tämän viikon aikana niin viimeistään ensiviikolla. Sen jälkeen on nimittäin varmasti hyvin kevyt olo!
Jos siis aiemmassa postauksessani mietin voisiko käydä niin, että luulen etukäteen komerossamme olleen vain turhia tavaroita, mutta niitä läpikäydessäni koenkin, etteivät ne olekaan turhia ja haluan pitää ne, niin tämä pelko ei todellakaan käynyt toteen. Komerossa oli jopa paljon enemmän turhaa tavaraa kuin osasin kuvitellakaan enkä malta odottaa, että saamme vuokrattua auton ja pääsemme lajittelemistamme tavaroista eroon!
Onko joku muu innostunut käyttämään kesäisiä vapaapäiviään suursiivoukseen?
Lue myös:
Puoli vuotta alle sadalla tavaralla
Unpacking party – mitkä tavarat tuovat minulle iloa?
Askel lähemmäs minimalismia – näin aion tyhjentää kotini
7 asiaa, jotka ulkomaille muutto opetti minulle minimalistisesta elämästä
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Kiitos, ihana juttu hassuine lapsuusviesteineen! Tuli mieleen omalta kohdaltani, että pitääkö minun olla oman elämäni museoitsija tai historioitsija?Riittääkö digikuva muistoksi sen mukanaraahattavan paperin tai tavaran sijasta? Kiinnostaako minua itseäni vanhana lapsuuden kiiltokuvakansio, jos ei niin ketä varten sitä mukana kuskaan läpi vuosikymmenten?
Paperitavara on haasteellisinta (joko tylsää tai muistoja), sain tästä tsemppiä sen käsittelyyn.
Minä koen, että kuvilla itsellään ei ole minulle arvoa kun en kerran halua pitää niitä esillä ja muistot ovat olemassa muutenkin, mutta juuri se kuvien katselu voi herättää niitä muistoja mieleen. Siksi oli mukavaa käydä kuvat läpi, poimia niistä osa talteen ja skannata ne myöhemmin digimuotoon tilan säästämiseksi. 🙂
Hieno projekti ja super, että todella kierrätät kaiken <3 Terveisiä helteen pakoilusta sisältä eli kaappien siivoamisen keskeltä. Omat on siivottu aikapäivää sitten, mutta onneksi lähipiiri pyytää apuun. Täällä siis parhaillaan anopin kaapeilla ( pyynnöstään) kierrätän& järjestän, jotta kaikki kaapissa oleva näkyisi oven avattua ja siihen pääsisi helposti käsiksi. Ettei tarvitsisi ostaa ties monensia uusia korvaamaan kadonneita/en jaksa ettii/ ihan vaan varmuuden vuoksi.
Juuri naureskelin tiistaina itselleni, kun päätin kuluttaa hellepäivän aamun käymällä läpi vaatekaappiani. Me siivosimme jo keväällä miehen kanssa varastomme, mutta vaatekaappini on odottanut raivausta jo jonkin aikaa. Olen aika ahkera viemään ylimääräisiä tavaroita kierrätykseen, joten en ajatellut vaatekaapistani löytyvän enää yhtä IKEA-kassillista enempää kirppistavaraa, jonka olin jemmannut ylähyllylle odottamaan seuraavaa kirppistelyä. No, lopputuloksena on kaksi IKEA-kassillista ja niiden lisäksi vielä kaksi muovikassillista vaatteita, laukkuja, kenkiä, koruja ja kaikenlaista muuta roinaa. Onneksi olen varannut kirppispöydän maanantaiksi!
Minä räjäytin vaatehuoneen pari viikkoa sitten. Voi jumal****** kun sinne pikkukopperoon mahtuu paljon tavaraa! Olen nyt paklannut ja maalannut kopperon seinät, mies laittoi uuden lattian (laminaattia, helppoa) ja hyllykiskot on kiinnitetty uudestaan. Ei ole kiva remontoida, kun kopissa ei ole ikkunaa tai ilmastointiputkea ja sää on helteinen. No joka tapauksessa hyllyjako nyt vähän muuttui ja vaatehuoneeseen pitää saada muutama asia mitä siellä ei ennen ollut, joten kaikki tavara pitää käydä läpi ja karsia. Esim vaaterekki, vaikka se onkin vain 60cm leveä, ja siinä roikkuvat vaatteet vievät sen verran tilaa, että karsimista kyllä on tehtävä. Se onkin sitten seuraava homma. Olen mielessäni jo pyöritellyt asioita ja vähän niinkuin konmarittanut etukäteen. Luopuminen on vaikeaa, mutta olen huomannut, että siinäkin kehittyy.