Mainitsin uuden vuoden lupauksieni yhteydessä, että olen tullut vähän saksineeksi tukkaani taas omin luvin ja omin kätösin… Lopputulos ei lopulta ollutkaan niin paha kuin alunperin kuvittelin ja nyt olen siihen jopa jo hyvin tyytyväinen keksittyäni, kuinka voin tukkaani laittaa.
Myönnän, että en ole kovin pikkutarkkaa tai maltillista ihmistyyppiä. Kun saan jotakin päähäni, tahdon toteuttaa sen välittömästi enkä jaksa esimerkiksi uuden hiusidean saadessani odottaa, että varaisin kampaaja-ajan. Otan mieluiten sakset välittömästi käteen ja alan hommiin.
En ole myöskään kovin pikkutarkka tyyppi. Hiukset ovat vain hiukset ja nehän kasvavat aina takaisin. Jos jokin menee pieleen niin sitten keksitään jotain muuta. Ja sitäpaitsi nehän ovat tosiaan vaan hiukset eivätkä sydän, keuhkot tai muu elintärkeä osani.
Olen halunnut kasvattaa pitkät hiukset, mutta minulla on ollut viimesten vajaan 1,5 vuoden aikana niiden kanssa yksi ongelma: mustasta omaan vaaleaan sävyyn siirtyminen teki melkoista hallaa omalle tukalleni, sillä sekin prosessi toteutettiin pääosin omin kätösin hiuksia turhaan varjelematta. Kävin viimeksi kampaajalla viime maaliskuussa, jolloin latvoja saksittiin varovasti ja viime kesällä Ruotsalainen avusti minua leikkaamaan itselleni uuden hiusmallin, mutta nyt vaajata puolta vuotta myöhemmin hiusteni kärsineet latvat suorastaan huusivat jälleen saksia pelastajikseen. Hiuksia ei ole enää värjätty yhdeksään kuukauteen, mutta kaikki hiusosiot noin 15 cm tyvikasvun jälkeen ovat olleet melkoisen huonossa kunnossa kaikista niistä aiemmista blondailuista, joita ne ovat osakseen saaneet.
Tyylikkään, leukaperiin ulottuvan polkan leikkaaminen olisi ollut helpoin ratkaisu, mutta en ollut siihen valmis. Pyöreät poskeni ja pallopääni eivät ole sitä sirointa kaliiberia kantamaan polkkatukkaa ja vaikka alankin hankkia kolmenkympin uskottavuutta iästä, stressistä ja huonoista yöunista hankituilla juonteilla, tekee lyhyt polkkatukka minusta helposti vain ennenaikaisesti rupsahtaneen näköisen lapsen.
Siitä huolimatta tartuin omin kätösin saksiini ja aloin pätkiä tukkaani kovalla kädellä. Päästäkseni eroon haparoista latvoista, oli senttejä lyhennettävä roimasti.
Sen sijaan, että olisin kuitenkaan toteuttanut operaatiota koko päähäni, päätin viimein toteuttaa yhden tukkamallin, josta olin jo pitkään haaveillut.
Tukka saikin siis toistaiseksi kyytiä vasta toiselta puolelta ja pitenee takaa yhä mukavasti kohti toista puoltaan. Teinkin siis kompromissin, jonka ansiosta kutrien kasvattelu on jälleen hitusen helpompaa, kun riesana ei ole loputonta määrää latvoistaan katkeilevia hiuksia. Epäsymmetrinen puolipitkä polkka on tällä hetkellä parhaimmillaan hieman kiharrettuna, mutta näyttää mukavalta myös suoristettuna kunhan vaan jaksan nähdä hieman vaivaa sen laitossa.
Katsotaan, saanko vihdoin tämän vuoden aikana kasvatettua ne hyvinvoivat ja oman väriset hiukseni pidempiin mittoihin!
Mitä teidän hiuksillenne kuuluu?
Vaaleat, luonnonkiharat ja marraskuussa leikattu A-malli (niskasta lyhyempi ja pitenee eteen) plus viime keväänä leikatun otsiksen kasvatusprosessi. Niska vilkkuu takaa ja pisimmät hiukset ei yllä vielä moneen kuukauteen olkapäille. Hiusöljyillä ja biotiinillä koitan nyt kasvattaa pidempää mallia vauhdilla, tämä lyhyt sopii kasvonpiirteilleni, mutta ulkoiluharrastuksissani ja liikkuessa pitempi malli olisi helpompi pitää pois tieltä.
Uuden vuoden lupauksena meen kampaajalla seuraavan kerran vapun jälkeen 😀
Moi Virve! Siis ehdottomasti leikkaa tuollainen yhtä lyhyt tukka kuin tuo lyhyempi puoli, sopii sulle aivan loistavasti! 🙂 Leikkaisin samantien samanlaisen jos ei olisi jo aikoinaan tullut todistettua, että ei vaan sovi mun päähän lyhyet hiukset..
Itsekin harrastavan nykyään kotiparturointia koska tuntuu turhalta maksaa siitä, että leikataan pelkät kuivat latvat. Pitkässä hiuksissa pieni amatöörimäisyys ei niin näy joten sama leikata itse. 🙂
Tosi nätti on tuo sinun oma väri! Mulla on vaaleaksi värjätty (ei blondattu) puoleen selkään ylettyvä paksu tukka. On välillä raivostuttava ja edessä mut en raaski leikata enää kun on niin hyvässä kunnossakin… Sit se jää aina auton oven väliin 🙂