Yksi suurimmista opintokokonaisuuksistani ellei peräti se suurin täällä Lontoossa kosmetiikan kemian opintojeni parissa on luentosarja nimeltään ”skin care”. Toisin kuin kurssin nimi antaa ymmärtää, emme todellakaan istu luennoilla vaan keskustellen siitä, kuinka ihoa tulisi hoitaa, vaan kyse on paljon monimutkaisemmista asioista.
Viikoittaiset luennot koostuvat erityyppisten tuoteryhmien valmistusta käsittelevistä luennoista ja jokaista luentoa seuraa laboratoriokerta, jossa valmistamme näitä ensin teoriassa meille pohjustettuja tuotteita. Ensimmäisellä labrakerralla formuloimme luonnonkosmetiikan ”green emulsion”, seuraavalla ihokarvojenpoistovoiteen (ei siis vaan sheivauksessa apuna käytettävää ainetta vaan ihan sen karvoja poissulattavan voiteen) ja vuorossa on vielä esimerkiksi dödön ja itseruskettavan valmistusta. Kurssi on siis mitä mielenkiintoisin.
Kurssin realiteetit iskivät kuitenkin vasten kasvojani jo heti ensimmäisellä luennolla. Siinä missä minä olen vasta opiskellut kemian perusteet ja suomalaiset luokkakaverini tahkovat parhaillaan läpi kosmetiikkatuotteiden peruskoostumuksia ja raaka-aineita sekä erilaista emulsioteoriaa liittyen siihen, kuinka emulsiot syntyvät ja mistä ne koostuvat, olin minä nyt paikallisiin luokkatovereiheni verrattuna aivan hukassa. Nämä nimittäin olivat oppineet kaiken tuon jo viimevuonna ja olettamuksena oli, että kaikki tiesivät jo kaiken, joten ensimmäinen tunti oli kertausta. Kaikille oli selvää, mikä oli O/W ja W/O emulsoiden ero ihan tarkalleen, minä vain tunnistin termit.
Continous phase? Disperse phase? Microemulsions? Mitä on ”agitation”, mihin se edes liittyy? HLB? Ai Hydrophile-Lipophile-Balance, no sepäs selvensi asian! Flocculatio? Coalescence? Fuck, I’m domed!
Kerroin opettajalle luennon jälkeen, etten ole koskaan opiskellut moisia asioita. Sanoin kuitenkin, että opiskelisin ne nyt. Hän toivotti ”all the best” ja olisi varmasti antanut minulle linkkejä tai kirjaneuvoja, mutta tiesin pärjääväni itsekin, kovapäinen suomalainen kun olen eikä tuo samainen labrapostauksessakin esillä ollut opettajahahmo muutenkaan ollut niitä suosikkejani, joiden kanssa tahtoisin tietämättömyydestäni enempää keskustella. Tärkeintä oli, että tiesin, mitä en tietänyt ja osasin lähteä opiskelemaan oikeita asioita itsenäisesti.
Ensimmäisen viikon aikana en vielä lähtenyt hommaan sillä intensiteetillä, minkä se tarvitsi keskittyen vielä tekemään muita kouluhommiani, mutta tajusin sen kamalan ensimmäisen labrakokemukseni jälkeen, että tässä tarvittaisiin nyt kunnon pänttäystä.
Ja sitten minä aloin päntätä. Pänttäsin, pänttäsin ja pänttäsin. Viikon ajan vietin suuren osan ajastani nenä kiinni erilaisissa opuksissa niin koulun kirjastossa, kahviloissa, Tower Bridgen juurella istuskellen kuin kotonakin. Aloitin aikaisin ja lopetin välillä vasta kello kolme yöllä. Koulun kirjaston kello kymmenen sulkemisaikakin tuntui aivan liian aikaiselta, minähän olin ihan liekeissä! Päätin, että minähän hemmetti vieköön oppisin nuo asiat. Se ei vaadi kuin päättäväisyyttä ja perslihaksia ja niitä oli nyt oltava.
Hankin koulun kirjastosta 60 sivuisen opuksen, joka kertoi emulsioteorista tarvittavat asiat englanniksi. Kulutin varmasti parikymmentä tuntia tavatessani sitä läpi ja tehdessäni muistiinpanoja. Päätin, että minun täytyi oppia asiat nimenomaan englanniksi, sillä englanniksi minä niitä täällä tarvitsisin. Kun ymmärtäisin asiat oikeasti voisin sitten vaan Suomessa asioita käsitellessä tarkistaa oikeat termit suomeksi. Tarkistin läpi jokaikisen sanan, jota en ymmärtänyt. Jos vastaan tuli konsepti, joka ei vaan auennut, aloin googlettaa.
Tahkosin ja tahkosin. Luin läpi suomalaisten luokkakavereideni kurssimateriaalit samoista asioista oman kouluni nettisivuilta. Luin samat asiat läpi toisesta kirjasta eri tavalla esitettyinä. Ja vielä kertaalleen kolmannesta. Sain jopa eräältä aivan ihanalta bloggaajalta ja koulumme entiseltä oppilaalta mailia, jossa hän ihan oma-aloitteisesti tuskani huomattuani lähetti minulle aiheeseen liittyvän luentoesityksen ja lupasi auttaa minua, jos en ymmärrä jotain. Tuossa vaiheessa paruin liikutuksesta sitä kohtaan, että joku minulle vieras ihminen voi olla noin hyväntahtoinen!
Osaan olla tarvittaessa todella määrätietoinen ihminen ja perusluonteeseeni kuuluu tietyntyyppinen joko-tai eläminen, eli jos johonkin lähdetään, niin se tehdään täysillä. Ja tämän minä tein ihan täysillä.
Ja nyt voin sanoa, että minä ymmärrän. Siinä ohella, kun opiskelin tuon viikon aikana ne asiat, joita aikataulumme ja lukujärjestyksemme meitä muutenkin vaati opiskelemaan, opiskelin myös emulsioteorian ja nyt ymmärrän täysin, kuinka emulsiot koostuvat, mitä nuo aiemmin hämmentyneenä kielläni pyörittelemäni termit tarkoittavat ja tiedän, mitä minun tarvitsee tietää tai ainakin, että mistä löydän sen tiedon, jota en muista.
Nyt tiedän, miksi eri aineet lisätään eri järjestyksessä tuotepohjaan ja mitkä tekijät lisäämisjärjestykseen voivat vaikuttaa. Ymmärrän nyt ihan hemmetisti paljon enemmän kuin vielä viikko sitten. Tiedän, miksi labrassa käytetään tiettyjä laitteita ja mitä niillä mitataan. En ehkä osaa käyttää jokaista niistä vielä, mutta siihen sentään varmistin opettajalta saavani häneltä apua.
Minulla on ihan hemmetin varma olo tästä kaikesta ja ennen kaikkea itsestäni nyt. Hitto vie, I did it!
Tsemppiä kaikille niille muille jotka pakertavat juurikin vaikka niiden koulukirjojensa parissa. Kyllä te ihan tosi ymmärrätte ja opitte, kun vaan niin päätätte!
PS. Tänään oli vuorossa toinen labrakertani (ensimmäinen kauhukerta on luettavissa täältä). Tulkaahan lukemaan huomenna postauksestani, kuinka se sujui!
Oi että, hyvä Virve !
Itse juurikin kamppailen lukion kemian, fysiikan, matiikan, ruotsin, jne. Kanssa. Ja mietin välillä – miten voin osata tämän asian kun en tajua edes käsitteen selitteessä käytettyjä käsitteitä? Miksi juuri tuo menee noin eikä niin miten minä sen ajattelen? Olen myös amiksessa kouluttautumassa laborantiksi, joten uskon että tuo kaikki on vaikeaa, itselleni ainakin suomeksikin opetettuna labratyöt on välillä ihan hepreaa.
Ehkä se tästä. 🙂
Tsemppiä opintoihin !
Kiitos. 🙂 Minun vinkkini on, että googlea kehiin ja päätöstä, että nyt opiskelen näitä x verran aikaa. Jos tulet valmiiksi ennen sitä, niin hyvä (jos siis voit oikeasti sanoa, että opit jo kaiken), mutta jos et niin sitten vaan käytät aikaa hommaan niin kauan kun olit siihen aikonutkin käyttää. Jos tietää etukäteen, että seuraavat neljä tuntia on varattu tämän opiskeluun niin on helpompaa, kun ei tavallaan mielessään kiirehdi, että kun nyt äkkiä selaisin tämän läpi niin pääsisin muihin hommiin. Tsemppiä siis sinnekin! 🙂
Vau! Kunpa saisin edes murto-osan tuosta opiskelumotivaatiosta itselleni, niin gradu olisi jo hyvällä mallilla…. Arvostan!
Kiitos! Into selittynee varmasti täysin sillä, että asiat ihan aidosti kiinnostavat minua suunnattomasti. 🙂
Huh ja vau!! Minä olen aina pitänyt opiskelusta ja opiskelinkin pitkään, mutta enpä varmasti koskaan ole ollut läheskään noin motivoitunut ja määrätietoinen. Onnea opintoihisi, nauti innostasi ja kaupungista! Enpä ihmettelisi jos kuulisimme sinusta vielä kosmetiikkateollisuuden mullistajana tms… 😉
Kiitos! 🙂
Respect! Sinä varmaan menisit vaikka läpi harmaan kiven! ☺
-B-
Kiitos <3
Hyvä Virve! Oot ihan huippuhyvä kun jaksat 🙂 Mulla olisi tällä viikolla sama urakka, mutta suomen kielen kanssa. Olen sairauteni takia joutunut olemaan poissa luennoilta (ei sillä, että siellä niitä yhtään ymmärrettävämmin selitettäisiin kuin kirjoissa), enkä ole jaksanut tehdä kotitehtäviä. Siksi arvostan suuresti sua, että olet jaksanut vain istua ja päntätä, hyvin tehty! 🙂
Tsemppiä ihan hirveästi! Aloitus on se vaikein homma, mutta kun vaan määrätietoisuudella laittaa hommat käyntiin ja saa aloitettua, niin hommat lähtevät rullaamaan. 🙂
Oot ihan mun sankari Virve!
Kiitos! <3
Kun teillä näkyy oppikirjankin kannessa lukevan 'Protective Packaging', olette varmaan käyneet läpi eri pakkausmuotojen stabiiliutta / hygienisyyttä. Voisit ihan kysyä opettajaltanne, miksi niitä epähygienisiä pakkausmuotoja ylipäätään enää firmoissa suositaan .. kun niissä tehoaineet haihtuvat ja hapettuvat nopeammin. Luulisi ilmiön olevan yleisesti tiedossa kosmetiikkakemisteillä, ei vain Paula Beguonilla 😉