Minimalistinen elämä tavaroiden vähentämisen jälkeen

Viime aikoina blogissani ei ole liiemmin näkynyt uusia minimalismiin liittyviä postauksia. Tiedän, että siihen liittyvät postaukset ovat kuitenkin hyvin suosittuja ja minusta on mukavaa kirjoittaa niitä, sillä olenhan jo muutamien vuosien ajan jatkuvasti tavoitellut aiempaa minimalistisempaa elämää.

Viime viikkoina minimalismi ei kuitenkaan ole ollut mielessäni enää samalla tavalla kuin ennen ja uskon, että tämä selittyy minimalismin paradoksilla: kun elämä on minimalistista, ei asiaa enää tule edes liiemmin ajateltua, sillä elämästä on raivannut pois turhat, ajatuksia kuluttavat asiat ja voi vain keskittyä olennaiseen. 

Minimalistista elämää eläessä minimalismia ei varsinaisesti tule useinkaan edes ajatelleeksi.

Lue myös: Essentialismi – mitä se nyt sitten on?

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Olen mukana muutamissa kotimaisissa ja kansainvälisissä minimalismiin liittyvissä Facebook-ryhmissä, joita vilkuilen silloin tällön, jos satun käymään tietokoneella Facebookissa (kännykästäni olen poistanut Facebook-sovelluksen enkä käytä sitä selaimellani).

Keskustelujen aiheet vaihtelevat sen mukaan, miten kukakin ryhmäläinen toteuttaa minimalismiaan – juttuhan on nimenomaan siinä, ettei ole vain yhtä oikeaa minimalismia, vaan minimalistista elämää voi elää monella tavalla. Jollekin tärkeintä on, että kodin sisustus näyttää minimalistiselta, toinen karsii parhaillaan tavaroita ahkerasti, kolmas on henkisellä matkallaan ja neljäs on voinut vetää minimalismin äärimmilleen kaikin tavoin.

Yksi kysymys, joka ryhmissä nousee tasaisin väliajoin esiin on kuitenkin se, kun joku kokee saavuttaneensa tavoittelemansa kaltaisen minimalismin ja kysyy sitten muilta, että mitäs nyt.

Mitä minä teen minimalistisessa kodissani? Kuinka te saattee aikanne kulumaan? Mitä seuraavaksi?

Lue myös: Millainen minimalisti olet? – 7 erilaista tyyppiä

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Vaikka  minimalismi on ja sen kuuluukin olla jokaisen itsensä näköistä uskon, että ihan liian moni ajattelee minimalismin ja erityisesti siihen liitettävän tavaroiden karsisimisen ratkaisuksi asioihin, vaikka todellisuudessa minimalismi on vain väline, jonka avulla saavutetaan muita asioita.

Minimalismi ei ole määränpää, vaan avuksi otettava keino, jolla voi saavuttaa haluamansa määränpään.

Olen ennenkin blogannut siitä, kuinka koen minimalismin tärkeimmän kysymyksen olevan miksi. Minusta on todella tärkeää tietää, miksi on lähtenyt minimalistiselle matkalleen ja mitä haluaa sillä saavuttaa, sillä jos ei ensinnäkään tiedä, mikä on tarkka tavoite, on siihen äärtettömän hankalaa (ellei jopa mahdotonta) päästä.

Lue myös: Minimalismin tärkein kysymys on MIKSI

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Minulla minimalismi lähti todella konkreettisista asioista ja uskon, että niin se lähtee muillakin: halutaan vähentää tavaroita, koska vähemmällä tavaramäärällä elämisessä on kieltämättä tietyt etunsa.

Asiat löytyvät helpommin, siivoaminen sujuu nopeammin, uuden ostamiseen tarvitsee käyttää usein vähemmän aikaa ja rahaa (ellei sitten ole sellainen esteettinen minimalisti, joka nimenomaan haluaa käyttää paljon aikaa ja rahaa uusien, minimalistiselta näyttävien sisustusesineiden valintaan ja hankintaan) ja hommaan liittyy monia muitakin plussapuolia.

Minulla tavaroiden vähentäminen oli todella suuressa osassa elämää pitkälle toista vuotta. Joku voi ajatella, että siinä menee minimalismin pointti, sillä tavaroita vähentäessähän niitä pitää nimenomaan ajatella jopa aiempaa enemmän. Niin tosiaan pitääkin, mutta minulle se oli osa matkaa ja siinä vaiheessa sitä minun vain piti tehdä niin, jotta voin edetä.

Kun tavarat pikkuhiljaa vähehivät, opin jatkuvasti uutta itsestäni. Opin, mistä pidän, mitä haluan ajallani oikeasti tehdä sekä tutustuin ylipäätään itseeni paremmin. Olinhan jatkuvasti ollut kysymässä itselläni, halusinko pitää tämän ja käytänkö tätä oikeasti.

Se on ollut mielenkiintoinen matka, jolla olen edelleen ja uskon sen olevan jatkuvaa ketjureaktiota, joka tönäisee minua aina vain uusien asioiden pariin.

Lue myös: Minimalismin 11 positiivista vaikutusta elämässäni

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Kun meidän oli pari kuukautta sitten ennen korona-aikaa vielä tarkoitus lähteä pois Ruotsista ja laittaa asuntomme vuokralle, kävin tavaroita läpi entistäkin kriittisemmällä silmällä. Kun suunnitelma sitten hetken näytti siltä, ettemme lähdekään reput selässä Aasiaan, vaan matkalaukun kanssa Suomeen, pakkasin laukkuun kaikki pakattavissa olevat, jäljelle jääneet henkilökohtaiset tavarani.

Lopulta kävikin niin, että päädyimme jäämään Ruotsiin. Meillä oli lattiasta kattoon vuokralaista varten puunattu (kalustettu) asunto ja kaikki viimeisetkin henkilökohtaiset tavarat pakattuna. Se oli täydellinen lähtöasetelma alkaa selvittää, mitkä ovat oikeasti niitä tavaroita, joita tarvitsisin ja mitkä voisivat pysyä pakattuna laukkuuni, jonka päätin rullata sellaisenaan vinttikomeroomme.

En kokenut laukussa olevan enää niinkään mitään ylimääräistä (paitsi vähän liikaa kosmetiikkaa), mutta siellä oli tavaroita, joita en juuri nyt tarvinnut – kuten vaikkapa talvitakki, suomalainen Plussa-kortti ja muuta vastaavaa hyödyllistä, mutta ei juuri nyt tarpeellista.

Lue myös: Säästin tavaroita fantasiaminälleni, jota ei edes ole olemassa

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Siitä lähtien elämäni on ollut monilta osin ihanan helppoa ja äärimmäisen minimalistista. Aluksi en ottanut kotiin takaisin lähes mitään ja elin noin kuukauden lähestulkoon pelkillä niillä tavaroilla, jotka olin pakannut Aasiaan lähtöä varten reppuuni. Jos tarvitsin niiden lisäksi jotain, kävin hakemassa sen vintiltä laukustani.

(Ja noh, hain sieltä kyllä vähän ylimääräistä kosmetiikkaakin. Myynnissä olevan asuntomme asuntoesittelyjen vuoksi päädyin lopulta hakemaan sieltä myös lähes kaikki parikymmentä vaatettanikin, sillä ilman niitä vaatehuoneemme ei näyttänyt kuulemma kauhean kodikkaalta näytöissä ja myyntikuvissa.)

Minun ei tarvinnut ajatella, että elänpä tässä nyt tätä minimalistista elämääni, tai että no kohta sitten elän sitä minimalistista haave-elämääni, sillä ideana oli, että minulla on kaikki ne tavarat, joita tarvitsin ja joita käytin, joten tavaroihin keskittymisen sijaan saatoin laittaa fokukseni aivan muuhun, eli itse siihen elämiseen.

Saatoin siis minimalistisesta elämästä haaveilun sijaan elää sitä minimalistista elämää ja täyttää sekä aikani että ajatukseni niillä jutuilla, joille olin minimalismin avulla halunnutkin löytää lisää tilaa. Nyt olen nauttinut siitä jo parisen kuukautta ja se tuntuu juuri niin hyvältä kuin miltä haaveilinkin sen tuntuvan.

Omalla kohdallani tähän tilanteeseen pääseminen vaati kuitenkin sen, että ensin vähensin hitaasti tavaroitani toista vuotta ja mietin niitä sinä aikana paljon.

Ajatuksena ei kuitenkaan ollut vähentää tavaroita vain vähentämisen ilosta, vaan minulla oli mielessäni selkeä visio siitä, miksi tein niin ja mitä sellaista tavaroiden vähentämisen myötä tapahtuisi tai olisi mahdollista tapahtua, mitä ei välttämättä tapahtuisi (ainakaan niin helposti) ilman sitä.

Lue myös: Tämän vuoksi pidän hidasta vähennysprosessia parhaana

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Olen postannut jo aiemmin siitä, millä kaikilla tavoilla olen kokenut minimalismin vaikuttaneen elämääni positiivisesti ja varsinkin viimeisten kuukausien aikana se kaikki on korostunut todella paljon.

En koe, että olisin vielä ihan täysin maalissa tavaroiden vähentämisen suhteen, sillä minulla on vielä ylimääräistä kosmetiikkaa, jota käytän pois ja vähän liian monet sukkahousut, joita kyllä varsinkin talvella käytän, mutta joiden hajoamista en tule harmittelemaan.

Yleisellä tasolla koen kuitenkin, että ympärilläni on nyt vain tavaroita, joita käytän ja jotka helpottavat arkeani, eli poissa ovat ne jutut, jotka ovat ainakin jollakin tasolla tuntuneet vaikeuttavan sitä tai vain seisovat kodissamme toimettomina vailla käyttöä.

Joku yksittäinen esine ei itsessään tietenkään tee arjesta vaikeaa, mutta kun kotona on niitä paljon, vaatii niiden järjestely ja huoltaminen aikaa, mikä taas on pois niistä asioista, joita mielummin teen.

Kun siis alkaa vähentää tavaroita, koen itse erittäin tärkeäksi miettiä, mille sen kautta raivaa tilaa ja aikaa.

Mikä on se ihan konkreettinen juttu, johon haluaa tuon ajan ja tilan käyttää. Näkemys siitä voi muuttua matkan varrella, kun itseensä tavaroiden vähentämisen kautta tutustuu mahdollisesti paremmin joutuessaan jatkuvasti kysymään itseltään, pidänkö minä tästä tavarasta oikeasti ja haluanko käyttää sitä.

Lue myös: Tämän vuoksi haluan puhua minimalismista

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Kuten sanoin, en siis ole viimeaikoina liiemmin ajatellut, että tässä minä nyt elän tätä minimalistista arkeani, sillä kun elämästä on karsittu pois turhat aika- ja energiasyöpöt, koen vain eläväni sitä omaa, juuri minut onnelliseksi tekevää arkeani. Se on tuntunut ihanalta.

Se ei varmastikaan koostu samoista asioista, kuin jonkun toisen onnelliseksi tekevä arki koostuisi, mutta sen ideana onkin vain sopia juuri minulle – onhan kyseessä juuri minulle kustomoitu kokonaisuus.

Viime aikoina minimalismin rinnalle onkin noussut yhä vahvempana simple living, joka tarkoittaa elämän ja asioiden yksinkertaistamista ja siitä ihan tavallisesta arjesta nauttimista. Viime kuukausina olen kokenut, että ne ennen niin tavalliselta tuntuneen arkiset asiat aamukahvin juonnista linnunlaulun kuunteluun avonaisesta ikkunasta ovat tuntuneet ihan erityisen hyviltä.

Lämmin iltasuihku, hyvä lukuhetki sohvan nurkassa kirjan kanssa, aamulla pitkään sängyssä loikoilu ja omaan ihanaan sänkyyn nukahtaminen ovat kaikki olleet niin ihanan yksinkertaisia juttuja, joita ei ole arjessa tuntunut ennen edes miettineeksi samalla tavalla, mutta joiden ilon olen löytänyt nyt uudella tavalla.

Lue myös: Kuinka kumppanin saa vähentämään tavaroita?

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Elämän yksinkertaistaminen kietoutuu yhteen yleisen elämän leppoistamisen kanssa ja ylipäätään yhdistyy siihen, kuinka pienet asiat lopulta tuovat suurta iloa, kun niihin tajuaa kiinnittää huomiota.

Kuulostaa ärsyttävän kliseiseltä, mutta on niin totta ja minimalistisen elämän myötä olen alkanut nauttia niistä enemmän sekä ylipäätään löytää enemmän niitä arjen iloja, jotka ennen vain ohitin ne välillä jopa itsestäänselvyyksinä kokien.

Ennen mietin jatkuvasti, että mitä seuraavaksi ja mitä uutta elämääni haluan, mutta nyt keskityn enemmän nauttimaan siitä, mitä minulla jo on.

Se ei tarkoita, ettenkö haaveilisi asioista, tekisi uusia juttuja, suunnittelisi jossakin määrin tulevaa tai olisi esimerkiksi taloudellisesti varautunut siihen. Sen rinalle on kuitenkin löytynyt minimalismin myötä uusi tapa osata paremmin nauttia siitä, mitä minulla jo on.

En tarvitse joka päivälle uusia vaatteita, vaan iloitsen niistä, jotka jo omistan. Kotia ei tarvitse olla jatkuvasti laittamassa uusiksi, vaan siellä jo olevat asiat ovat hyviä. Tottakai välillä jonkun uuden asian hankkiminen helpottaa elämää ja tuo iloa, mutta nyt koen löytäväni ilon paremmin siitä, mitä minulla jo on ja se on tunut elämään ihanaa rauhallisuutta ja jopa mielelle eräänlaista levollisuutta, jota minulla ei ole ennen ollut samalla tavalla.

Lue myös: Tee kodistasi helpommin siivottava näillä minimalistin vinkeillä

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Kuulinkin vähän aikaa sitten aivan ihanan lausahduksen, jonka halusin painaa mieleeni:

”Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.”

Arjen ei tarvitse olla täynnä suuria ja mullistavia asioita, vaan se rakentuu niistä pienistä, usein hyvinkin yksinkertaisista hetkistä.

Taistelin pitkään kaiken maailman kiitollisuusjuttuja vastaan, koska ne kuulostivat ärsyttäviltä kliseiltä, joista some oli tehnyt trendikkäitä, mutta nyt on pakko sanoa, että ei niitä käy kieltäminen. Kun tajuaa, mistä kaikesta voikaan arjessaan olla kiitollinen, lisää se väkisinkin hyvänolon tunnetta ja onnellisuuden kokemusta.

Toisaalta siis koen, että olen omassa minimalismissani samaan aikaan määränpäässä, mutta silti kuitenkin vasta aivan alussa. Olen siis vasta tavoittanut sen etapin, jossa ylimääräiset tavarat on lähes täysin karsittu ja nyt voin keskittyä nauttimaan juuri sellaisesta minimalistisesta elämästä, jollaisesta olen itse haaveillut tavaroita vähentäessäni.

Lue myös: 5 tapaa kokeilla minimalismia

Minimalistinen elämä koti Ostolakossa Virve Fredman minimalismi

Onko minimalismi tai tavaroiden vähentäminen ollut muille ajankohtainen asia viime aikoina?

Löydät täältä yli 100 muuta postaustani minimalismista ja minimalistisesta elämästä.