Kosmetiikasta bloggaaminen on hyvin suuri osa elämääni ihan jo senkin vuoksi, kuinka suuren osan ajastani se nappaa. Käytän melko paljon aikaa bloggaamiseen, mutta ihan vain siksi, että nautin siitä. Olen leikilläni kutsunut itseäni maanisdepressiiviseksi kosmetiikkabloggaajaksi, sillä termi kuvaa erittäin osuvasti ja tarkasti suhtautumistani bloggaamiseen.
Minulla on usein niitä maanisia bloggausvaiheita. Niiden aikana näen joka puolella postausideoita, listaan kännykään ja paperille postauksien aiheita sekä kotona, töissä että työmatkoilla ja kirjoitan päässäni jatkuvasti postauksia. Olen liian suurpiirteinen (ja askartelua vihaava) ihminen pitääkseni järjestelmällistä ja trendikästä bullet journalia, joten ideani päätyvät tavallisesti ensimmäisen käsiini sattuneen avatun kirjekuoren pinnalle kirjoitettuna niin sekavalla ja krypisellä käsialalla, etten aina edes itse tunnista sitä omakseni.
Pääni sisällä asuu pieni tarinankertoja, joka höpöttää postauksia korvaani jatkuvalla syötöllä ja yritän ehtiä kirjoittamaan niiden parhaita ideoita ylös. Voin jopa pompata sängystä pystyyn juuri kun olen nukahtamaisillani ihan vain kirjoittaakseni ylös idean tai tekstin pätkän, joka mielessäni juuri välähti. Joskus ryntään suihkusta pois kesken suihkuttelun kun mieleeni tulee jotain tärkeää, mikä täytyy kirjata ylös juuri sillä minuutilla, ettei ajatus katoa päästäni. Muuten voin unohtaa, kuinka tämä shampoo käyttäytyi. Tai että se uusi huulikiilto tuoksui nimenomaan nallekarkeille.
Minulla saattaa välillä olla nukahtamisvaikeuksia ja sekavia unia, sillä postaukset eivät jätä minua rauhaan silloinkaan kun painan pääni illalla tyynyyn. Näinä maanisina kausina vietän työpäivän jälkeen illat koneella tekstiä tuottaen ja koko viikonloppu voi kulua kuvia räpsien ja blogipostauksia ajastaen. Yritänkin aina pitää 2-4 viikon postaukset valmiiksi ajastettuina, jottei minulle tulisi stressiä siitä, että jotain olisi pakko olla luomassa seuraavalle päivälle. Pakon vuoksi kirjoittaminen ei minulta luonnistu ja bloggaamisesta katoaa silloin kaikki into.
Näinä maanisina aikoina postauksia voi kertyä luonnoksiin niin paljon, että sitä seuraa suorastaan jo pieni ähky: haluaisin laittaa useita postauksia jo ulos, koska olen niiden sisällöstä itse niin innoissani, mutta kun niitä on jonossa jo valmiiksi 40 kappaletta niin jotkut nyt vain joutuvat odottamaan vuoroaan. Samalla mielessäni on edelleen valtavasti juttuja, jotka haluaisin kirjoittaa.
Maanista vaihetta seuraa sitten bloggausmasennus. Yhtäkkiä ei vain huvita yhtään. Ei ole mitään sanottavaa, tulee vain huonoja kuvia, naama punoittaa ja iholla on finnejä,ulkona on hämärää eikä kuvaaminen ota onnistuakseen, kirjoittaminen ei suju ja haluan vain maata sohvannurkassa ja katsoa Netflixiä. Ja tottakai silloin joku anonyymi aina kirjoittaa blogiin sen satunnaisen ikävän kommentinkin vielä, joka vie fiiliksen ihan täysin.
Tulen töistä kotiin enkä saa koko iltana aikaan yhtään mitään. Sitten koen sitäkin huonompaa omaatuntoa siitä, etten saanut aikaan mitään ja päätän, että viikonloppuna sitten kyllä taas teen jotain. Viikonloppuna ahdistun ajatuksesta, että jotain pitäisi nyt vihdoin ihan oikeasti tehdä ja jatkan Netflixin katsomista pitäen salaa blogilomaa. Siinä missä en aiemmin ehtinyt nähdä ketään bloggausmanialtani nyt en puolestaan halua nähdä ketään nysväyskauteni lamaannuttamana.
En silti ole ihan niin epätasapainoinen tyyppi, kuin mitä äsken kertomani kuvaus ehkä antaa ymmärtää. Nautin maanisista bloggausvaiheistani ja olen silloin niin täynnä intoa ettei tosikaan. Olen ehkä oikeastaan jopa parhaimmillani silloin. Jokaisella on varmasti kausia, kun on mielettömän innostunut jostakin, oli se sitten lenkillä käynti, leipominen, hyvän kirjasarjan lukeminen tai mitä vain.
Niiden kausien ansiosta minun on myös mahdollista antaa itselleni aina välillä lupa ihan täydelliseen rentoutumiseen silloin, kun bloggausmania ei ole päällä pahimmalla vimmallaan. Siksi en myöskään tahdo ”tuhlata” jonoon jättämiäni postauksia julkaisemalla useampaa postausta päivässä. Kuten koko käsitteeni maanisdepressiivisestä bloggauksesta, myös viittaus sen depressiiviseen vaiheeseen onkin lähinnä kärjistettyä leikinlaskua (vähättelemättä ihan oikeaa maanisdepressiivisyyttä tietysti, ettei joku nyt käsitä väärin).
Tosiasiassa nautin siitä, että saan välillä olla tekemättä yhtään mitään. Ruotsalainen työviikko on kuitenkin 40 tuntinen, minkä lisäksi työmatkat ja lounastauotkin voivat venyttää arkipäiviä kovasti ja aktiivinen bloggaaminenkin vie reippaasti aikaa. Mieheni on yrittänyt saada minut ymmärtämään, ettei aina tarvitse yrittää olla tehokas ja että varsin moni viettää työltään jäävää vapaa-aikaa usein ihan vain telkkaria tai Netflixiä tuijottaen ja että se on normaalia.
Olen alkanut sisäistää asiaa jo hyvin ja sallin itseni olla pile of poop kuten meillä kotona tuota olotilaa kutsutaan sekä yrittänyt löytää noita kahden tunnistamani olotilan välimuotojakin. Harjoittelen sitä vielä, mutta varsin hyvällä menestyksellä kuitenkin. Onneksi mieheni on luonteeltaan hieman samaa laatua kuin minäkin ja hänelläkin on työn lisäksi oma aikaa vievä juttunsa, joten ymmärrämme toisiamme.
Halusin tai en, niin parasta bloggausaikaa minulle ovat kuitenkin viikonloput, sillä varsinkin näin talvella ne ovat olleet ainoa hetki kun voin ottaa blogikuvia luonnonvalossa. Tämän vuoksi kaikki täytyykin aina optimoida melkoisen tarkasti, sillä yhteen kuvaussessioon tulee saada mahdutettua mahdollisimman monen eri postauksen kuvitus ja tuotedemonstroinnit eikä valoisaa aikaa ole varsinkaan talvella loputtomasti. Ja luoja paratkoon, jos ulkona on satanut lunta ja se valoa tuova kattoikkunamme on peittynyt pimentävän lumikerroksen alle!
Luomiväristä voi ottaa lähikuvia ilman, että kulmakarvoja tai meikkipohjaa on vielä tehty. Sen jälkeen on hyvä ottaa ripsiväristä lähikuvia ja kuvata sitten uutta kulmakarvatuotetta. Kun silmä- ja kulmameikki on valmis, voi koko kasvoista ottaa kuvia meikkivoidepostaukseen.
Kun meikkipohja on valmis ja kuvattu, voi samoja kuvia hyödyntää sekä luomivärin, ripsivärin että kulmatuotteen postauksessa. Jos kokeilussa olleet tuotteet toimivat ja meikki on kunnossa, voi huulille kokeilla muutamat eri huulimeikit vielä. Samalla voi vielä ehkä ottaa kuvia poskipuniin, varjostustuotteisiin ja hiuksiin liittyvistä jutuista.
Jos joku ihmettelee, miksi otan niin monet blogini kuvat nykyään sängyssä maaten niin syynä ei ole se, että olisin yhtäkkiä tullut ihan suunnattoman laiskaksi. Syynä on yksinkertaisesti se, että varsinkin näin talvella meidän loft-asuntoomme tulee tosiaan kunnolla valoa vain kattoikkunasta. Tavallisesti hyvin valaistuja kuvia saisi ikkunan edessä seisomalla, mutta kattoikunan alla seisominen ei toimi samalla lailla ja minun onkin suunnattava kasvoni kokonaan kohti ikkunaa saadakseni niille tasaisesti valoa. Makaaminen kattoikkunan alla onkin siis paras keino saada hyviä kuvia. Voittekin siis hyvin bongailla lähikuvista silmistäni heijastuvan kameran taivaan ja kattoikkunan raamit.
En ole kovin pikkutarkka tyyppi, mikä on toisaalta ihan hyväkin juttu. En jaksa nysvätä samaa juttua turhan pitkään, minkä vuoksi pystyn onnekseni olemaan tehokas sitä halutessani. Olen myös oppinut vuosien kuluessa ymmärtämään, mihin aikaa kannattaa käyttää ja mihin ei ja että itselleen pitää osata olla armollinen jaksaakseen. Maailma ei kaadu kirjoitusvirheisiin tai muihin pikkujuttuihin. (Tai omani ei ainakaan kaadu, joidenkin lukijoiden maailma kyllä joskus tuntuu kaatuvan niihin.)
Kosmetiikkabloggaajan elämä on tietysti täynnä juuri niin pinnallisen kuuloisia ongelmia kuin miltä hänen statusnimikkeensäkin jo kuulostaa. Tuotteita ei kannata kokeilla ennen kuin niistä on ottanut kauniita kuvia, kuvia ei ehdi ottaa kuin tietyillä hetkillä ja kun ei ole kuvia eikä ole ehtinyt kokeillakaan tuotteita, ei niistä voi kirjoittaa. Näitä murheita pohtiessa voi aina samaan hengenvetoon miettiä, kuinka ihanan yksinkertaisiin asioihin ne oman elämän ongelmat usein rajoittuvatkaan. Sen tajuaminen jos mikä saa jo olon tuntumaan hyvältä.
Kosmetiikkapurkkien sekaisia terveisiä kaikille lukijoille tällä hetkellä sitä maanista bloggausvaihetta elävältä bloggaajaltanne!
Kuulostaa tutulta. Mä sain vähän aikaa sitten hyvä postausidean kun olin jo mennyt sänkyyn. Siitä sitten nousin ylös ja ajattelin kirjoittaa vain muutaman avainjutun muistikirjaani. Päädyinkin kirjoittamaan lähes koko postauksen siltä istumalta.
(Joo, olen vanhanaikainen, mulla on muistikirja bloggaamista varten. Kun tulee hyvä idea, ei siinä ehdi availla tietokonetta tai näpytellä kännykän muistioon. 🙂
Minä yritän aina ottaa muistikirjaa käyttöön, mutta sitten se aina katoaa jonnekin tai ei ole käsien ulottuvilla silloin kun sitä tarvitsisi… 🙂
Olet ihana *hali*
<3<3
Meni taas koko postausteksti ihan ohi, kun oli niin hyviä kuvia sinusta. Olet kyllä selvästi jotenkin kaunistunut viime aikoina. Ehkä se johtuu niistä tulevista häistäsi 🙂
Voi kiitos, ihana! <3
Olinkin kiinnittänyt huomiota makuuasennossa otettuihin kuviin, selvisi sekin :D. Itsekin tykkään kuvata luonnonvalossa, en varmaan osaisi edes ostaa omia pikku studiovaloja.
Joo, ei tosiaan ole kyse pelkästä uudesta tyylijutusta noiden makuuasennossa otettujen kuvien kanssa. 😀 Hankin juuri studiovalot pari kuukautta sitten, mutta toimivat lähinnä tuotekuvissa vain.
Postaus toive tuosta beccan primerista kiitos 🙂
Yes, on työn alla! 🙂
Olet kyllä niin ihana ja inspiroiva ihminen! 🙂 ei mulla muuta.
Kiitos ihanasta kommentista! <3
Ei vitsit miten monia asioita tunnistin itseenikin sopiviksi tuosta sinun kirjoituksestasi xD
Ihana kuulla, että joku muukin on samaa sorttia! 🙂
Ethän ikinä lopeta bloggaamista, sulla on selvästi lahjoja kirjottamiseen. Kirjotat niin mielenkiintoisesti, hauskasti ja huumorilla. Oot miun lempibloggaaja!
Kiitos ihanasta kommentista, siitä tuli ihan mielettömän hyvä mieli! <3
Pakko kysyä, kun tuosta kuvasta bongasin että sulla on jouerin tuote! Ilmeisesti sellainen heidän huulituote? Haluaisin kysyä, että mistä olet sen tilannut – olen itse jo useamman kuukauden halunnut tilata heiltä sen Papayen ja Skinny dipin, mutta kun postikulut ovat niin huimat niin en ole vielä raatsinut :/
Joo, Papaye juuri vilkkui siellä! Brittiläisestä Cult Beautysta tilasin omani. 🙂
Oletko sävyttänyt hiuksiasi jotenkin? Tämän postauksen kuvissa hiuksesi näytti lämpöisemmän väriseltä. Vai huijaako vaan valaistus yms…
Taitaa vaan valaistus vähän lisätä lämpöä, en ole sävyttänyt tukkaa. 🙂
Moikka ja kiitos ihanasta blogistasi, juttujasi jaksaa lukea vielä vuosien jälkeenkin vaikkei kulloinkin kyseessä oleva tuote aina ole edes millään tavalla itselleni ajankohtainen. Välillä sun heitoille nauraa ääneenkin. Tällä kertaa hekottelen hauskalle yhteensattumalle, että mekin parhaan ystäväni kanssa kutsutaan itseämme kakkaläjiksi jos sattuu aikaansaamaton hetki. Ainakin tämmöiselle aika ajoin alakoululaisen huumorintajulle hauska yhteensattuma ehehe.
Mä kirjoitan paljon postauksia valmiiksi päässäni, varsinkin ihonhoitosarjoja testatessa tästä on paljon apua! 🙂 En yleensä välttämättä edes tee niistä muistiinpanojakaan, vaan luotan sitten siihen fiilikseen, että tarpeeksi prosessoitua sitä tekstiä sitten vaan tulee 😀 Toki on mullakin muistikirja jossain, ja haha, kirjekuorelle tai muulle ”roskapaperille” olen saattanut kans tehdä jotain muistiinpanoja 😀
Moikka! Pisti silmään upeat ripset tuossa yhdessä kuvassa, missä sulla on nudet huulet ja joka on tuon kuvan yläpuolella missä pusuhuulet on rajattu punaisella. Mitä ripsaria sulla on siinä? Upeen näköistä!
Ja kiitos ihanasta blogista, oon kuulunut hartaaseen lukijakuntaan ihan alkuajoista lähtien. Tsemppiä, oot huippu! <3
Siinä on vasta pari päivää sitten testiin ostettua Too Faced -merkin Better Than Sex -ripsiväriä, joka on AIVAN MIELETÖN, kuten kuvasta jo näkyykin. Postaus tulossa sitten jossakin vaiheessa, kun postausjono vähän etenee… 🙂
Ja kiitos ihanista sanoista! <3
Kiva postaus, mutta otsikko pisti silmään. Mielestäni hieman mauton, koska maanis-depressiivisyys on vakava mielenterveyden sairaus. Olisit voinut kuvailla bloggaamistasi vaikka vuoristoratana – välillä täytyy kitkuttaa ylös ja joskus taas lennetään vauhdilla alas. Muuten tykkään kyllä aina lukea sun blogia 🙂
Kiitos kommentista! Kaiken voi toki aina tehdä paremmin, mutta minusta maaninen ja depressiivinen kuvaavat sanoina erittäin osuvasti suhtautumistani bloggaamiseen. Se, että käytin niitä tässä yhteydessä ei kuitenkaan millään lailla tarkoita, että olisin jotenkin vähätellyt maanisdepressiivisyyttä sairautena. Pahoittelen, jos koit sen niin. Vuoristoradan ylä- ja alamäet kuitenkin ottavat vain hieman vatsanpohjasta, mutta kuvaukset maanisdepressiivisyyden oireista sopivat melko osuvasti nimenomaan kuvaamaan suhtautumistani bloggaamiseen, kuten postauksen teksti asiaa selittääkin. Olen silti pahoillani, jos koet rinnastuksen mauttomaksi.
Olen valitettavasti samoilla linjoilla Nannan kanssa tässä asiassa. Näen että ”normaalin” mielialavaihtelun vertaaminen maanis-depressiivisyyteen on aika mautonta, vaikka et tosiaan sitä pahalla tarkoittanutkaan 🙂
Mania ja depressio ovat kuitenkin sellaisia tiloja jotka ovat usein vähintäänkin lievästi psykoottissävytteisiä, ja kaikkea muuta kuin ”hauskoja” tai sellaisia joista tulisi laskea leikkiä. Maniaankin kun liittyy kriteereinä mm. täysi holtittomuus ja jopa hengenvaarallisten riskien ottaminen, ja puuhakkuudesta huolimatta se että mitään on vaikea saada levottomuuden takia valmiiksi, puhumattakaan päiviä kestävästä täydellisestä unettomuudesta. En oikein näe näiden piirteiden sopivan sinun käytökseesi, vaikka itse kuvailit niiden sopivuutta 🙂
Kiitos, että tarkensit asiaa. Pahoittelen, että ilmaisun käyttäminen tässä yhteydessä on tuntunut mauttomalta.
Levittele lehtiöitä ja kyniä ympäri kämppää 🙂 Yksi suihkuunkin, johonkin hyllyyn (varmaan pyyhe-/tavarahylly löytyy) ei tarvi rynnätä suihkusta ulos kun voi kirjottaa kylppärissä mitä mieleen tulee.. 😉 Ja pieni lehtiön kärsimä kosteushaitta nyt ei estä sitä siellä säilyttämästä.
Vähintään hanki joku oma kosmetiikkalehtiö, mihin kirjottelet musitiinpanoja 🙂 (kirjekuoresta päätellen ei vielä käytössä, ellei niitä sit oo muualla jossain, mutta ei vaan tuu käytettyä)
Ite haluaisin jonkun nätin (n-ä-t-i-n, koska se nyt on hurjan tärkiää.. :D) lehtiön keittiön tai eteisen seinään tarralapuilla kiinni, enkä ees tarvi mitään kosmetiikka-/blogijuttuja talteen, kun lähinnä mm. ostoksia, korvamatoja ja muuta outoa.. 😀 Muka ”jos joskus jaksais blogia väsätä” -juttuja, jotka ei päädy sit mihinkään muualle ku omiin kansioihin. 😀 Mut mä oonkin niin huonomuistinen, että kaikki mitä ei sais unohtaa pitäs melkeinpä kirjottaa ylös.
Heippa! Täytyy aivan tulla kommentoimaan, että näytät kyllä näissä kuvissa uskomattoman kauniille! Täydellisen onnistunut look! 🙂
Voi kiitos, olipa ihana kommentti! <3
Uutena lukijana tämä postaus oli minusta tosi kiva, kertoi sinusta ja ihmisestä meikkien takana. Ja oli hyvin kirjoitettu, vaivaa oli nähty mitä arvostan kovasti. Kiitos sinulle!
Kiitos! Mukava kuulla, että postaus piirsi vähän kuvaa tyypistä blogin taustalla. 🙂
Ihanaa, Virvekin on vain ihminen. 🙂
Ja välillä varsin epätasapainoinen sellainen vieläpä! 😉