Rakastan korealaista ihonhoitoa ja siihen tutustuttuani en voisi kuvitellakaan, että luopuisin siitä. Vastapainona monivaiheiselle korealaiselle ihonhoitorutiinille olen kuitenkin viimeaikoina ihastunut aivan erityisen paljon ranskalaiseen tyyliin meikata. Korealaisen täydellisen ihon tavoittelun ja länsimaalaisen Instagram-meikin rinnalla se on nimittäin ihanan raikas tuulahdus tavallista elämää, aitoutta ja huolettomuutta.
Olen käyttänyt viimepäivät ahmien ranskalaista meikkityyliä käsitteleviä blogeja, YouTube-videoita ja verkkolehtien artikkeleita. Minulla on ollut etukäteen jonkinlainen näkemys siitä, millainen ranskalainen tyyli meikata on, mutta aiheeseen on ollut aivan mielettömän kiehtovaa sukeltaa syvemmin.
Ranskalaisen kaunistautumisen syvimpänä olemuksena on se, ettei lopputulos saa näyttää siltä, että sen eteen on nähty vaivaa. Lopputulos on rento, huomaamaton ja luonnollinen, eli täysi vastapaino esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vilkkuvalle lookille, jossa iho on ladattu täyteen meikkivoidetta ja peiteainetta, jotka on leivottu kasvoille puuterikerroksella. Siinä ei näy vahvoja varjostuksia, ei täydellisesti piirrettyjä kulmakarvoja, vahvoja cut crease -luomivärejä tai tekoripsiä. Se ei tarkoita, että kasvot näyttäisivät meikittömiltä vaan siltä, että lopputulos on juuri sellainen ”no äkkiä tässä nyt vähän jotain sutaisin kasvoilleni” ja se toimii täydellisesti.
Ranskalaisen meikin salaisuus on nimenomaan siinä, ettei meikkipohja yritä edes näyttää täydellisen virheettömältä, sillä harvan meistä iho on sellainen luonnostaan ja virheettömän täydelliseksi meikattu iho näyttää siltä, että sen eteen on nähty vaivaa. Läpikuultavat, sävyttävät päivävoiteet ovat ranskattarien suosikkeja ja meikkipohja voi syntyä helposti myös ilman meikkivoidetta, kun kasvoilla käyttää vain peiteainetta niillä paikoilla, joilla sitä erityisesti kaipaa ja sipaisee päälle hieman puuteria. (Meikkivoiteen skippaaminen ja korvaaminen peiteaineella ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkialle kasvoille levitetään sitä kompensoimaan runsaasti peiteainetta.)
Itseasiassa kuulin jopa erään ranskalaisen meikkiteilijan kertovan, ettei hän koskaan laita meikkiä nenäänsä, sillä nenä on niin keskeisellä paikalla kasvoja, että kun sen jättää meikkaamatta, syntyy muille illuusio meikittömästä ihosta.
Ranskalaisilla naisilla ei näe vahvoja korostuksia ja varjostuksia, joilla pyritään muuttamaan kasvojen luonnollista muotoa. Kulmakarvoista ei yritetä väkisin muotoilla samanlaisia kuin kaikilla muillakin, vaan korostetaan vain sitä niiden omaa muotoa ja lisätään vähän sävyä. Silmäluomille ei levitetä huomion vievää luomivärisävyä, vaan maanläheisillä sävyillä viedään huomio itse silmiin.
Minua viehättääkin ranskalaisessa meikissä juuri se, ettei sillä pyritä tekemään itsestään muun näköistä kuin mitä itse on vaan vain korostamaan omia piirteitä. Se on ihanan anteeksiantavaista sekä jopa jotenkin voimaannuttavaa ja vapauttavaa. Siinä ei ajatella, että mitkä ovat minun virheitäni ja kuinka peitän ne ja teen kasvoistani enemmän valtavirran mukaiset. Siinä uskalletaan olla oma itsensä ja siksi se saakin sellaisen fiiliksen, että ranskalaisilla naisilla on oltava keskivertoa parempi itsetunto, kun heille riittää niin huomaamaton kasvojen korjailu – me kaikki kun tiedämme, kuinka helpolla kasvoja saisi meikin avulla korjailtua hieman enemmänkin.
(Ja jotta kukaan nyt ei käsitä väärin en tietenkään tarkoita, että paljon meikkaavilla olisi jotenkin huono itsetunto, olenhan itsekin aina ollut paljon meikkaava enkä koe, että se liittyisi itsetuntooni. Moni meikkaa koska yksinkertaisesti tykkää siitä ja kokee sen jopa taiteen muotona, jonka avulla itseään on hyvä ilmaista. Jos kuitenkin vaikkapa vertaan itseäni meikittömänä ja meikattuna,on minulla meikattuna varmempi olo, sillä silloin olen kätkenyt ne jutut, joista en niin välitä ja luonut kasvoistani sellaisen version, josta itse pidän enemmän ja jossa minulla on siksi mukavampi olo. Tottakai kätken vaikkapa tummat silmänaluset ja finnit juuri siksi, että minulla on paljon varmempi olo, kun ne ovat piilossa, sillä muuten suorastaan tuntuu, että ne huutavat kaikkia kiinnittämään niihin huomionsa.)
Ainoa hoetaan, että punainen huulipuna kaipaa kaverikseen huolitellun ihon, muta ranskattaret onnistuvat silti näyttämään hyvältä punaisessa huulipunassa, vaikka kasvoilla olisi hieman epätasainen väri. Se on minusta jopa hieman hämmentävää. Punaiset huulipunat myyvät Ranskassa hyvin, mutta myös sen murretut sävyt ovat suosittuja. Nudesävyiset sekä pehmeät, ruusuiset roosat myyvät myös, mutta kuulemma kirkkaat pinkit ja muut klassisesta sävyskaalasta poikkeavat punat eivät ole yhtä suosittuja. Pariisitar kun ei perinteisesti seuraa trendejä vaan on uskollinen tyylilleen, mikä on esimerkiksi täysi vastakohta tukholmalaiselle naiselle, joka haluaa aina tietää, mikä on trendikästä ja päivittää olemustaan sen mukaan.
Jos minun pitäisi määritellä ranskalainen meikki, tarkoittaisi se punaisen huulipunan lisäksi silmänrajauksia, jopa varsin runsastakin määrää ripsiväriä, ehkä hieman huomaamatonta luomiväriä (illalla sitten vähän tummempaa luomiväriä utuisesti levitettynä), poskipunaa, kulmameikkituotetta sekä mahdollisesti hieman peiteainetta ja puuteria. Toki ranskatar on pienessä etulyöntiasemassa siinä mielessä, että hänellä on usein luonnostaan suomalaista tummemmat piirteet, sillä tummat kulmakarvat ja ripset tekevät heti ilmeestä näyttävämmän.
Uskon, että ranskalaisen meikkityylin huolettomuus kompensoituu tyylikkäällä pukeutumisella, sillä huolettomuus ei kuitenkaan tarkoita homssuista tai suttuista lookkia. Klassinen pikkumusta, hillitty määrä koruja, korkkarit ja kaunis laukku luovat heti tyylikkään lopputuloksen, jolta minunkin työlookkini saa mielellään näyttää. Meikkipohjan vähentäminen minimiin tuntuu kiehtovalta, mutta hieman vieraalta ja jopa jännittävältä. Vaikka sanoinkin, etten suoranaisesti koe meikin ja itsetunnon kulkevan käsikädessä myönnän, että jos luon iholleni mahdollisimman virheettömän meikkipohjan, on minulla myös varmempi olo.
Toisaalta olen kuitenkin äärimmäisen viehättynyt aasialaiseen ja länsimaiseen meikkityyliin verrttuna jopa hieman kapinalliselta tuntuvalta ajatukselta siitä, ettei ihon tarvitse olla virheetön. Meillä hoetaan aina, että kaunis meikki lähteää kauniista meikkipohjasta, mutta ranskattaret näyttävät upeilta juuri siksi, että kasvot, joita ei ole meikattu virheettömäksi antavat heille karismaa. Itseasiassa karisma oli hyvin usein juuri se sana, jota näin ja kuulin ranskalaisten käyttävän kauneusihannettaan kuvaillessaan. Persoonallisten piirteiden avulla syntyy juuri minun lookkini eikä minun ole tarkoituskaan näyttää keneltäkään muulta. Pisamat, laajentuneet ihohuokoset ja muut ihovirheiksi ajateltavat asiat ovat täysin okei ja sen ajatteleminen tuntuu valtavan vapauttavalta virheettömyyteen pyrkivässä meikkimaailmassa.
Myös ranskalaisen hiustyylin vaivattomuus houkuttaa. Ranskattaret eivät nysvää tukkaansa pikkutarkkoja yksityiskohtia, vaan lopputulos näyttää aina siltä, että tukka oli herätessä juuri niin. Tosiasiassa tukkaan on voinut kulua aikaa ja suolasuihketta, mutta se ei silti näytä siltä. Täytyy tosin myöntää, että vaikka tykkäänkin klassisesta hiustyylistä, en pidä itselläni kovin suttuisesta pehkosta, joten rennot rantakiharat eivät ole se omin juttuni. Ranskalaiseen tyyliin perehtyessäni monessa yhteydessä jopa vinkattiin, ettei hiuksia edes kannattaisi harjata päivittäin, jotta niissä on enemmän tekstuuria!
Katsotaan siis, alkaako ranskalainen tyyli adoptoitua myös minulle, vai voittaako normaali pakkeloitu linjani sitten kuitenkin trenditietoiseen Tukholmaan palattuani.
Keneen muuhun ranskalainen huolettomuus meikissä vetoaa?
Kuvat: Usplash
Lue myös:
Näin englantilaiset meikkaavat
Kuinka ruotsalaiset meikkaavat?
Näin teen arkimeikkini – mantrana ”ei se ole niin justiinsa”
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Minuun on aina vedonnut ranskalaisten huoleton mutta samalla huoliteltu tyyli ja koen sen omakseni. En missään vaiheessa innostunut instatyylisestä meikkaamisesta ehkä juuri siksi.
Ranskalainen tyyli on kyllä ihanan elegantti ja klassisen tyylikäs! 🙂
Hahaa! Olen asunut Ranskassa vuosia, ja luonnehdintasi osuu maaliin. Ranskatar pitää puneutumisesta ja asusteista, käyttää koruja ja värikkäitä vöitä, kävelee usein koroilla ja vaihtaa käsilaukkua asun mukaan. MUTTA: ranskatar ei halua antaa itsestään laittautunutta sunnuntaivaikutelmaa, tarkoitus on luoda illuusio joka viestii: ”heräsin juuri, tältä näytän aamulla”. Ranskattarien käsitys seksikkäästä on samaa laatua: se pörröinen tukkahan näyttää juuri siltä, että ranskatar nousi juuri sängystä oltuaan kuumilla lounastreffeillä mysteerisen rakastajansa luona! Minihame on ok, mutta sen seuraksi puetaan sitten ballerinat tai kivat tennarit, minihame+korot olisi liikaa yrittämistä.
Kiva kuulla, että verkossa tehdyn tutkimuksen seurauksena syntynyt luonnehdinta osui oikeaan. Mukava myös kuulla ranskalaisen tyylin kuvaus sieltä asuneelta. Juuri tuollaiseksi minäkin olen sen ymmärtänyt, joten ihana saada vahvistus. 🙂
Mitä olen Ranskassa pyörinyt, paikallisten ihon, huulien, ripsien, kulmakarvojen ja hiusten sävy on vaan niin toimiva luonnostaan, ettei niitä tarvitse paljon säätää. Tällainen pohjoismaalainen albiino näyttää siellä ihan kummitukselta. Tai no, näyttäähän sitä täälläkin, mutta ero korostuu lämminsävyisten ihojen ja tummien karvojen maassa.
Mikä sen sijaan ällistytti mua, niin ranskalainen luonnollisuus voi mennä siihen pisteeseen, että hygieniapuoli saattaa pettää ihan kunnolla ja sehän ei kuvissa näy. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku uskomattoman upea ja viimeisen päälle tyylikäs nainen haisee jo metrin-parin päähän todella pistävästi hielle. Kesäkuumalla ainoa paikka, jossa olen naisten osalta ilmiöön törmännyt, on Ranska. Luonnollisuudesta täydet kymmenen pistettä 😀
Samaa luonnollisuutta harrastavat siellä miehetkin. Ulkopissaaminen sinne tänne on heille ihan luonnollista, eikä ole väliä, vaikka lähistöllä olisi yleisöäkin. Jotenkin vaikuttaa hassulta, kun iso mies yhtäkkiä kiskaisee vetskarin auki muiden nähden ja alkaa ’ruiskumaalata’ jotakin sopivaa pöheikköä. Liekö runsaassa kastelussa selitys maan vehreydelle? Tämä toki on hiukan maaseutumaisempi ilmiö, kaupungeissa hommaa näkee harvemmin.
Ohhoh, tämäpä oli mielenkiintoista kuulla! Kiitos, että jaoit! 🙂
Itseasiassa ranskalaisia kauneusjuttuja lukiessa ja katsoessa kävi hyvin selväksi, kuinka ranskalaiset rakastavat nimenomaan kaikkea luonnollista ja vierastavat ”kemikaaleja”. Monelle tosin oli hyvin epäselvää, miten he määrittelevät hyvät ja huonot kemikaalit ja moni vain ajatteli suoraan, että mikä tahansa kosmetiikkatuote, joka on ostettu apteekista on heti parempi kuin muut tuotteet ja jotenkin puhtaampi. Ehkä siis juuri tuo antiperspirantin välttely liittyy tähän kemikaalikammoon. 🙂
Ranskalaiset ovat mun mielestä kuin lapsia tai teinejä ja selvästi jonkinlaisia luonnonlapsia sielultaan. Heihin voi ärsyyntyä ja heihin voi hermostua, mutta lopulta ranskalaisiin pätee sama kuin lapsiin, tuskastuttavan rakastettavia eikä niille voi suuttua pitkäksi aikaa.
Vaikka ovatkin erittäin sivistyneitä ja koulutettuja, ranskalaiset elävät usein kuin Ranskan ulkopuolista maailmaa ei olisikaan tai ei ainakaan tarvittaisi yhtään mihinkään. He voivat käydä tropiikin lomilla omassa maassaan, koska heillä on hallussaan paljon Euroopan ulkopuolisia alueita hyvinkin kuumilla vyöhykkeillä, mm. Karibialla ja Polynesiassa ja lisäksi monien entisten siirtomaiden (mm. Afrikassa) pää- tai kakkoskieli on ranska. Pitäähän sitä lomillakin saada puhua ranskaa ja laatusapuskaa on oltava ja vain ranskalaiset handlaavat molemmat heidän mielestään oikeaoppisesti.
Jos haluat saada kosmetiikan lisäksi oheisfiilistelyä ja hupaisaa ulkopuolista näkemystä ranskalaisista ja heidän mielenlaadustaan, kannattaa lukea Peter Maylen Ranskaan liittyvät kirjat. Maylen tapa nähdä maa sinne muuttaneena brittinä on hillittömän hauska ja eläväinen ja samalla hän tuo maan charmin ja omalaatuisuuden lämpimästi esiin.
Myös Helena Petäistö (MTV:n entinen Pariisin kirjeenvaihtaja) on kirjoittanut useita kirjoja Ranskasta ja ranskalaisuudesta suomalaisin silmin nähtynä, ja myös ne ovat huikean mielenkiintoisia, valaisevia ja hauskoja ja toimivat myös matkailullisesta perspektiivistä katsottuna. Suosittelen, jos janoat pohjustusta ranskalaisuuteen 🙂
Sun ajoittain täällä blogissa pilkahteleva ilkikurisuus yhdistettynä Ranskaan ja ranskalaisuuteen olisi varmasti mielettömän hauska yhdistelmä. Voisit olla kuin uusi Peter Mayle, muuttaa sinne ja kirjoittaa sieltä bestsellerin…!
Ehkä ranskalaisessa kulttuurissa mielletään luonnollisten tuoksahdusten vetävän romanttisesti puoleensa toisen sukupuolen edustajia? 😉
Voi hyvinkin olla totta, ainakaan tällainen hienhajuinen tyylikäs daami ei näytä herättävän minkäänlaista reaktiota paikallisissa, vaikka muut saattavat kyllä vilkuilla hiukan kummeksuen.
Onhan ranskalaisilla myös erittäin voimakkaan tuoksuisia juustoja ja usein juustokauppa haisee ulos asti töpäkälle jalkahielle. Samoin sellaiset aidot ranskalaiset omenasiiderit, joiden luonnehdinnassa lukee ’tallimainen’, tuoksahtavat hiukan lannalle. Nam…! Onneksi nykyään niitä muistaa jo vältellä, koska jotenkin ruokailun fiilis tuppaa hiukan latistumaan juoman ollessa lannanhajuista 😀
Tämä tyyli todellakin kiehtoo. Harvoin katson ihaillen pakkeloitua naamaa, mutta persoonalliset luonnolliset kasvot sykähdyttävät ja ovat niin paljon mielenkiintoisemmat. Tätä meikkipohjatonta ihoa olen vaalinut nyt kesällä, saa nähdä mitä tapahtuu talven tullen, tuntuu että talvisin iho vaatii kunnon meikkivoiteen, nyt kesän olen mennyt TODELLA luonnollisella Lumene Nordic Nuden Natural perfection cc-voiteella, olen jättänyt rajaukset pois, luomille laitan vain sipaisun rusehtavaa luomiväriä jos sitäkään. Kulmat meikkaan ja ripsiväriä laitan.
Tuo on totta, että persoonallisemmat piirteet kutsuvat katsomaan enemmän kuin perusmuotiin pakkeloidut kasvot. 🙂
Jos olisi kokoajan pieni päivetys, kuten kesällä, niin menisin aina juuri tälläisellä tyylillä! Nyt juuri tosiaan meikkipohja loistaa poissaolollaan, vain peiteväriä hieman silmien alla. 🙂
Ranskalaisia kyllä varmasti helpottaa hieman se, että monilla on ihan hitusen suomalaista ihoa päivettyneempi hipiä (sekä muutenkin tummemmat piirteet). 🙂
Rankalainen meikkityyli tuntuu todella raikkaalta ja jotenkin aidolta. Ehkä tämä jenkeistä tuleva Kardashian tyyppinen Contouring- muoti on jotenkin vaikuttanut siihen, että meikillä lähtökohtaisesti muotoillaan kasvot uusiksi ja että meikin tulee näkyä kunnolla. Rankalainen meikkityyli on ehkä tähän hyvä vastaisku.
Joo, tuo aitous jotenkin iskee ihanasti nyt! 🙂
Itsekin olen viime aikoina viehättynyt meikkivoiteettomasta tyylistä huomattuani että pelkkä peitevoide riittää mainiosti tasaamaan ihon suurimmat ongelmat (eli silmänaluset, nenän punoituksen ja muutamat näpyt). Aurinkopuuteria ja poskipunaa laitan jotta näytän terveeltä ja kulmiin ja ripsiin väriä koska muuten näytän täysin karvattomalta. Mutta kaikkea maltilla. Tykkään silti meikkaamisesta ihan älyttömästi, joten menen ihan fiiliksen mukaan näissä, mutta viime aikoina oon viihtynyt paremmin luonnollisemmassa lookissa.
Tosin nyt olenkin ollut kotona lasten kanssa.. veikkaan että lisään meikkivoiteen (tai edes bb-voiteen) rutiiniin syksyllä, kun palaan asiakaspalveluhommiin ja kaipaan lisää itsevarmuutta (punastun todella herkästi ja haluan ettei se loista asiakkaalle :D)
Minua on pitkään kiinnostanut tuo meikkivoiteeton tyyli, mutta jotenkin en ole silti uskaltautunut siihen, kun mielessä on ollut niin vahvana ajatus virheettömästä meikkipohjasta. Nyt jotenkin tuntuu, että siihen on ”lupa” kun kerran ranskalaisetkin niin tekevät! 🙂
Mä rakastan huoletonta ja luonnollista tyyliä. En ole koskaan meikannut juurikaan, ja vuosi sitten lopetin senkin vähän meikkaamisen kokonaan. Koen oloni paljon vapautuneemmaksi ilman. Toki aluksi meikittömyyteen siirtyminen tuntui hankalalta, kun oli tottunut näkemään peilistä peitetyt silmänaluset ja meikatut ripset, mutta nyt, kun omaan luonnolliseen lookiin on tottunut, ei ”virheisiin” kiinnitä samalla tavalla huomiota ja pidän ulkonäöstäni jopa enemmän ilman meikkiä. Muodissa oleva vahva Instagram-meikki ei ole ollenkaan makuuni, vaikka toki monet ovatkin taitavia sellaisia tekemään.
Tuo taitaa tosiaan vaatia hieman totuttelua, kun on tottunut mahdollisimman virheettömältä näyttävään meikkipohjaan. Pari päivää tätä luonnollisempaa tyyliä kokeilleena tuntuu edelleen hieman oudolta katsoa peiliin, mutta kai siihen tosiaan tottuu. Kiva kuulla muiden kokemuksia, siis! 🙂
Pisamista puheenollen… Maanomeikkaa-You Tube kanavalla tehtiin jo viime kesänä pisamia kulmakunillä. Nyt niitä varten on oma tuote! https://www.kicks.fi/kicks-beauty/meikki/silmameikki/eyeliner-silmanrajaus/fake-freckles
Joo, katselin tuota tuotetta juuri jossakin netissä! Täytyy tosin sanoa, että olen valtavan kateellinen niille, joiden pisamat ovat sellaisia yksittäisiä pisteitä – omani ovat lähinnä isoja pisamarykelmiä siellä täällä! 😀
Olen myös pitkään ihaillut ranskalaista tyyliä, mutta en oikein tiedä miten siihen pyrkisi. Oma naama ei enää vanhemmiten miellytä, sitten yhtään. Toisaalta jos vain lakkaisi välittämästä/yrittämästä, niin vähemmälläkin tuunaamisella lopputulos olisi kuitenkin sama, eli ei miellytä, oli meikkiä paljon tai ei. 😀
Tämä aihe vaatii ehkä hieman paneutumista eikä siihen siirtyminen välttämättä suju noin vaan, mutta lupaan tehdä aiheesta lisää postauksia ja ehkä niistä saisi jotain pientä inspiraatiota. 🙂
Olipa kiinnostava postaus! Tuo luonnollisuus on alkanut näkyä mun arkimekkissä eli vähemmän on parempi. Toivottavasti alat tekemään tutoreita ranskalaisen meikkaukseen liittyen. Jotenkin itsekin innostuin nyt tästä meikkityylistä
Kiva kuulla, että joku muukin innostui aiheesta! Tulen varmasti tekemään aiheesta lisää konkreettisempia postauksia, sillä tyyli houkuttelee minua kovasti. 🙂
Todellakin vetoaa! Oon niin laiska leikkaaja, että täähän sopii mulle täydellisesti. Pitääpä heti tänään kokeilla tuota nenän meikkaamatta jättämistä ja kaivaa punaisin huulipuna meikkilaatikosta. Kiitos vinkistä
Tuo nenän meikkaamatta jättäminen oli tosiaan aika hauska vinkki, joka on täälläkin ollut nyt kokeilussa! 🙂
Hauska sattuma, juuri hiljattain luin iltapäivälehdestä jutun herttuatar Meghanin tyylin saloista ja hänen kerrottiin meikkaavan tähän tapaan. Ranskalaiseksi tyyliä ei sentään kutsuttu…
Täällä on yks fanaattinen ranskalaisuuden fani! Erityisesti keväästä lähtien tyylini on oikeastaan ajautunut enemmän ja enemmän ranskalaisempaan suuntaan. Varsinkin näin kesällä oon töihin laittanu vain kevyen ja heleyttävän meikkivoiteen (aina en edes sitäkään), ripsiväriä ja kulmat värittömällä kulmageelillä. Toisaalta omaan myös epäsuomalaisen tummat piirteet. 😀
En koskaan muutenkaan lähtenyt tähän baking-tyyliin mukaan, tulee vain hirveen epämukavaolo jos kasvoissa on hirvee määrä pakkelia, eikä iho saa ollenkaan hengittää. Voi toki olla, että myös iän karttuessa alkaa panostamaan enemmänki ihonhoitoon kuin meikkaukseen, vaikka olenkin vähän alta 30v 😀
Olisi myös mielenkiintoista jos postaisit lisää ranskalaisesta tyylistä, kuten ranskalaisesta ihonhoidosta, vaikka tiedän kuinka fanaattinen korealaisen ihonhoidon fani oletkin 😀
Ihanaa kesän jatkoa Virve! 🙂
Kiva kuulla, että muutkin ovat innostuneet ranskalaisesta kauneudesta! 🙂
Aihe on kiinnostanut todella monia, joten ehdottomasti postaan siitä lisää vielä monesta eri kulmasta! 🙂
Pidän korealaisesta ihonhoidon filosofiasta. Olen aina pitänyt ihonhoitoa tärkeämpänä, kuin meikkaamista. Ihonhoito on minulle terapeuttista ja katson sen olevan osana omaa terveydenhoitoa ja hyvinvointia. Kun iho on hyvässä kunnossa, niin meikkamista voi karsia. Minulle riittää ripsiväri ja poskipuna. Hoidetut hiukset sekä siistit kulmat sekä ihon suojaaminen. Tähän haluaisin yhdistää ranskalaisen huolettomuudem, luonnollisuuden sekä itsevarmuuden. Kiitokset ihanasta Blogista!
Niin kiva postaus että luin sen kahdesti ja päätin tulla kertomaan tämän Olen välillä miettinyt, että nyt alan panostamaan meikkaamiseen ja etenkin meikkipohjaan. Esim. työpaikan vessassa kauhistun miten olen voinut lähteä peittämättä isoja huokosia jne…en kuitenkaan ikinä jaksa tehdä muutosta asiaan ja mitäs sitten: olkoon tyylini siis ranskalainen
Ehdottomasti samaa mieltä! Olin noin 10 vuotta sitten vaihdossa ja siellä pistin merkille ranskalaisten tyttöjen huolimattoman viimeistellyn olemuksen.
Olen pyrkinyt samaan ja pikkuhiljaa alkaa luonnistumaan 🙂
Mineraalimeikkipohja on mielestäni paras apu kun ei halua liian siloteltua meikkipohja. Varsinkin kesällä parasta!
Kiitos hyvästä bloggauksesta! Uskaltauduin kokeilemaan ja hämmästyin kuinka hyvä lopputulos oli. Silmäalusille ja nenänpieliin peitevoidetta riitti vallan hyvin. Nyt ihan huvittaa miten olen sokeasti noudattanut tuota ”hyvä meikki lähtee hyvästä pohjasta”. Voidemmainen poskipunakin näytti vallan hyvältä ilman meikkivoidetta. Hurraa! Iho saa nyt rutkasti useammin loistaa omana itsenään. Minuakin karmii tämä täydellisyyden tavoittelu ja ”instagram-kulmakarvat”. Kiitos!
Mielestäni liian meikattu ja virheettömäksi tehty iho, paksu pakkelikerros ja voimakas meikki saa enemmän huomiota aikaan kuin luonnollinen meikki. Epävarma tyttönen voisi kokea olonsa mukavammaksi luonnollisemmassa lookissa kuin täydessä meikissä. Muutenkin ihmettelen, miksi oma persoonallinen kauneus peitetään ja muokataan itsestä ihan erinäköinen. No, mutta vuosia karttuessa itsetuntonkin kohenee.
Ja sitä puuteria vähemmän, se on hyvä vinkki kaikille!
Tästä aiheesta lukisin mielelläni lisää! Aitous ja hillitty meikkaaminen kiinnostavat kovasti. Less is more.
Moikka! Pakko oli kommentoida. Yksi syy miksei ranskalaisten niin paljon tarvitse kasvojaan peitellä on se, että he itseasiassa panostavat äärimmäisen paljon ihonhoitoon ja heille se tulee jo äidinmaidosta. Korkea suojakerroin ympäri vuoden on must. Meikki pestään pois vaikka tilanne olisi mikä jne. Ihonhoito aloitetaan jo hyvin nuorena.
Mun piti asua Belgiassa vuoden verran, jotta ymmärsin sen, ettei mun tarvitse peittää kaikkea ”epätäydellisyyttä” mun ihossani. Belgiahan ei toki ole Ranska, sitä ei saa missään nimessä edes ajatella 😀 eivätkä he ole yhtä tyylikkäitä ja huolettomia mielestäni Belgiassa, mutta meikin luonnollisuus + huulipunan käyttö ainakin entisessä kotikaupungissani oli jotakin todella raikasta. Paljon näkyi tietty myös ranskalaisnaisia, koska asuin Ranskan rajalla, ja heidät kyllä aina tunnisti ulkomuodosta. Se on todella juurikin sitä, että heitinpäs nämä vaan ylleni, ja se on jotain aivan ihanaa nähdä.
Jostakin syystä kun muutin takaisin Suomeen, mulla on taas sellainen olo, että ihon pitäisi olla täydellinen ja peitossa ja paljon enemmän meikkiä naamassa. En tiedä miksi. Olin Belgiassa naamani suhteen niin paljon vapautuneempi, ja korostin vain hyviä puoliani ripsivärillä, sipaisin kulmageeliä ja vähän poskipunaa ja peitin muutaman isomman näppylän jos niitä kerran kuussa oli – mutta nekin vähenivät meikkimäärän vähennyttyä. Ja kuten ranskalaiset, omaan tummat piirteet itsekin vaikka ihonväri onkin kuin kalkkilaivan kapteenilla, joten paljoa en tarvitse kulmiin tai ripsiinkään.
Mitenköhän siihen ajatusmaailmaan pääsisi taas takaisin… 🙂
Olen siitä onnekas suomalainen, että minulla on tummat ripset ja kulmat luonnostaan (vaikka vaaleahko tukka onkin). Arkimeikkiin ei minulla kuulu edes ripsari. Laitan yleensä sävyttävän päivävoiteen, BB cremen tai jonkin muun ei kovin peittävän voiteen varsinkin nyt kesällä, sitten hitusen poskipunaa, hitusen highligteria jos muistan ja ehdin, silmiin jos ehdin hitusen vaaleaa lähinnä ihonsävyistä luomivariä, kulmat geelillä kuosiin (väriä en tarvitse, mutta kulmakarvoilla on taipumus muuten painua alaspäin joten mallin takia geeliä) ja huulipuna. Siinä se. Lähinnä siis näytän meikittömältä muuten paitsi, että minulla on huulipunaa. Iltameikkiin sitten ripsari ja hiukan enemmän luomiväriä. Talvella saatan kyllä laittaa peittävämmän meikkipohjan, varsinkin iltameikkiin. Ranskalainen meikkityyli on minun makuun ehdottomasti. En kyllä osaa pukeutua ollenkaan kuten ranskatar.
Hei! Olisi mukava lukea ”ranskalaisesta tutkimusmatkasta” lisää. Minua myös kiehtoo ranskalaisten ja espanjalaistenkin luonnollinen mutta siisti meikkaustyyli. Ja itse asiassa ranskalaisten pukeutumistyyli myös. Olen aika toivoton pukeutuja varsinkin näin lapsen hoitovapaalla.
Oli mukava lukea myös monien kommentteja aiheesta, oikein piristävää ja havainnollistavaa.
Olisiko vinkata hyviä blogeja tms aiheesta? Joskus yritin etsiä, mutta ehkä en löytänyt oikeita hakusanoja.
Mitä merkkejä (ihonhoito, meikkivoide) suosittelisit Virve hankalalle herkälle iholle? Minulla on rosacea sekä välillä jotain ihottumaa tulee joistakin tuotteista. Hieman ärsyttää, kun menee herkästi rahaa hukkaan. Iho on aika vaalea muutoin.
Täytyy kyllä sanoa, että itsekin pidän enemmän ranskalaisesta tyylistä ja meikistä. Kokeilin kerran instameikkiä ja ei ole minun juttuni. En vain ymmärrä miksi meikataan niin vahvasti, että näytetään aivan eri ihmiseltä. Olen huomannut vuosien aikana, että näytän paljon paremmalta vähällä meikillä. Meikin sijaan olen aina panostanut ihon hoitoon ja se on kannattanut, todella usein ihmiset luulevat, että olen 10 vuotta nuorempi. Ei haittaa.