Omistan yli 100 kiloa kosmetiikkaa – pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä?

Kirjoitin pari päivää sitten postausta väärinymmärretystä minimalismista ja siitä, kuinka minimalismi ja askeettisesti eläminen tosiasiassa eroavat toisistaan täysin. Päätin tekstini heitolla siitä, että on ihan oikei, vaikka omistaisin 50 kiloa kosmetiikkaa. Nimenomaan 50 kiloa siksi, että kun vuosia sitten punnitsin kosmetiikkani, oli sitä ihan oikeasti yli 50 kiloa.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Jäin miettimään tuon postauksen jälkeen, kuinka paljon kosmetiikkaa minulla nykyään ihan oikeasti on. Minusta tuntui mielessäni, että sitä olisi nykyään todellakin vähemmän, sillä esimerkiksi lähes kaikki meikkini mahtuivat yhteen melko kompaktilta tuntuvaan laatikkoon vain huulimeikkien ja muutamien luomiväripalettien jäädessä sen ulkopuolelle. Olen karsinut kaiken muun omaisuuteni melko minimiin, mutta kosmetiikkaa kotoani löytyy silti aika reilusti, vaikka laitankin säännöllisesti tuotteita kiertoon ja minulta menee vain hyvin harvoin vanhaksi tuotteita.

Kuten olen kertont, olen hankkiutunut eroon vaa’asta, sillä se ei todellakaan ole esine, joka toisi iloa elämääni. Kodistamme löytyy kuitenkin matkalaukkuvaaka, joten sen ja avuliaan IKEA-kassin avulla onnistuin punnitsemaan kaikki laatikoissa säilyttämäni kosmetiikat. Eihän niitä nyt niin paljon olisi..?

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Meikkihuoneeni nurkassa makaa avonainen matkalaukku, joka on täynnä korealaista kosmetiikkaa. Kun vaa’an luvusta vähensi itse laukun painon selvisi, että se sisälsi 20 kiloa korealaisia tuotteita. Ohhoh. En ollut varma, pitäisikö minun olla asiasta kauhuissani vai onko ihan okei vain iloita siitä, sillä tuotteet ovat matkalaukussani juuri siksi, että olen lähdössä niiden kanssa kohta tekemään yhden kivan työkeikan, jota ei todellakaan olisi olemassa, jos en olisi hurahtanut korealaiseen kosmetiikkaan. Kiitos juuri noiden korealaisten tuotteiden, oli työelämässäni tapahtunut varsin paljon viime vuosina, olin löytänyt uuden innon kosmetiikka-alaa kohtaan ja tulevat kuukaudet olivat pullollaan huikeita juttuja.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Vaikka olenkin vähentänyt meikkejäni huomattavasti ja ne mahtuvat melko pieneen tilaan, painoi meikkilaatikkoni silti lähes kahdeksan kiloa ja sen lisäksi punnitsematta jäi meikkipaletteja ja päivittäisessä käytössä olevia meikkejä varmaan parin kilon edestä. Kynsilakkapussi painoi 2,5 kiloa. Tuotenäytteitä ja matkokakoisia tuotteita sisältävä meikkipussi melkein kaksi kiloa. Yksi ihonhoitolaatikko 4,3 kiloa, pari muuta yhdessä 12,5 kiloa, toiset kaksi kosmetiikkalaatikkoa yhdessä 17 kiloa… Hemmetti – vartalovoiteet, shampoot, hoitoaineet, kasvovoiteet ja muut ihonhoitotuotteet tosiaankin painoivat paljon, vaikka määrällisesti niitä ei tuntunutkaan olevan niin valtavasti.

Kirjasin lukuja ylös ja laskin ne yhteen. Laskin vielä uudelleen tarkastaakseni, laskinko oikein. Epäilin edelleen ja tarkastin varmuuden vuoksi vielä kerran. En tiennyt, pitäisikö minun olla iloinen ja innoissani vai kahuissani ja häpeissäni?

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Omistan yli 100 kiloa kosmetiikkaa.

Mietin aluksi, että kerronko julkisesti tästä punnituksestani. Pitäisikö se vain jättää omaksi salaisuudekseni? Olen kyllä ollut blogissani avoin ja rehellinen kaikesta, joten miksi en olisi tästäkin?

Kerroin asiasta ensin vuorokauden Instagramissa näkyvällä Instagram Stories -klipilläni, mutta mietin, jättäisinkö kuitenkin kirjoittamatta siitä blogiini. Sitten aloin pohtia, miksi edes mietin, ettei siitä voisi tai kannattaisi täällä kertoa?

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Jättäisikö kertomatta asiasta vain siksi, että kuitenkin tulee se tyyppi, joka haluaa päästä kertomaan, kuinka ällöttävää ja vastenmielistä on, että minulla on niin paljon kosmetiikkaa? (”En sano tätä nyt pahalla, mutta…” -aloitus kuuluu tietysti asiaan, koska sehän lieventää aina kaiken ja sen jälkeen voi sanoa mitä vaan.)

Saan sellaisia viestejä välillä Instagramissa kosmetiikkajemmojani esiteltyäni, joten varmasti se kommentti tulisi tännekin. Todennäköisesti se sama tyyppi kävisi vielä avaamassa siitä jonnekin muualle keskustelun, jotta useampi ihminen voisi yhdessä paheksua sitä, että omistan omassa kodissani paljon sellaista, mitä joku muu ei koe itse haluavansa omistaa.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Tottakai voisin myös jättää mainitsematta asiasta ihan vain siksi, etten antaisi sille huomiota.  Toisaalta eiköhän me kaikki aikuiset ihmiset ymmärretä, että myös tämä blogi on viihdettä ja paljastamalla, että omistaa yli sadan kilon edestä kosmetiikkaa todellakin tarjoan sitä reaktioita aikaansaavaa viihdettä blogin lukijoille? Koska onhan se sekä naurettavaa, ihanaa että vähän kauhistuttavaakin, mutta silti siinä ei kuitenkaan ole mitään väärää.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Jos olisin kirjailija, joka omistaa sata kiloa kirjoja, remppamies, joka omistaisi saman määrän työkaluja tai tekisin ammatikseni käsitöitä tai omistaisi vastaavan määrän neulelankoja, ei asiaa paheksuttaisi. Jopa se, että kertoisin raahanneeni kotiin Virosta kaljaa sadan kilon edestä vaikuttaa olevan vähemmän paheksuntaa aiheuttava asia.

Olen oppinut, että runsas määrä kosmetiikkaa aiheuttaa paheksuntaa siksi, että ihmiset olettavat automaattisesti, että se vain seisoo tyhjänpanttina paikoillaan ja lentää roskiin vanhentuneena. (Tai vaihtoehtoisesti siksi, etteivät ihmiset ymmärrä sen olevan työkaluni, jolla teen töitä, luon uraa ja maksan elämiseni ja kuvittelevat sen olevan vain henkilökohtaista omaisuuttani.)

Tämä on aina se minuun paheksuvasti yhteyttä ottavien ihmisten perusajatus jostain syystä, mutta ehkä se kertoo enemmän heistä kuin minusta: siinä missä minulle ei tulisi mieleenikään jättää nurkkiini pyörimään kosmetiikkaa, jota en ehdi käyttää, ovat he ehkä tottuneempia pitämään kynsin ja hampain kiinni omistamistaan tuotteista eivätkä anna niitä eteenpäin.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Minulle omistamallani kosmetiikalla ei ole rahallista arvoa muuten kuin ostopäätöstä tehdessäni. Mietin, onko järkevää ”sijoittaa” tietty summa rahaa tuotteeseen ja saanko sen tuotteesta kirjoittamalla takaisin. Juuri sitä samaa tekee esimerkiksi ravintolan omistaja tai käsityöalan ihminen yritykselleen materiaalihankintoja tehdessään.

(Pakkasin juuri joitakin viikkoja sitten eteenpäin annettaviksi 15 kiloa kosmetiikkaa, jota en itse ehdi käyttää. Nyt kun mietin, oli siinä varmasti tonnien edestä tavaraa, mutta en ajattele sitä rahana. Minulle se on vain kosmetiikkaa, joka meni eteenpäin niille, joille siitä on iloa. Olen tehnyt vastaavaa kerran pari vuodessa kaikki ne vuodet, kun olen täällä Ruotsissa asunut. Jos siis jotain asiaa paheksuvaa lohduttaa, niin kosmetiikka ei koskaan jää nurkkiini vanhenemaan.)

Sitten on aina tietysti myös niitä, jotka liittävät suuren määrän kosmetiikkaa siihen, että talouteni on pakko olla epätasapainossa sen vuoksi.  Minulla ei varmasti ole säästöjä, tuhlailen vastuuttomasti ja mitä muuta sitä nyt vielä voisi ajatella. Pahoittelen, jos pilaan tässäkin jonkun ilon, mutta valitettavasti tämäkään ei pidä paikkaansa. Olen säästäväinen ihminen, tykkään laskeskella pennosiani ja jemmata rahaa pahojen päivien varalle.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Kun istuin kosmetiikkahuoneessani punnitsemieni tuotteideni keskellä, alkoi minua naurattaa aivan suunnattomasti. Meillä ei ollut asunnossani edes sänkyä, meillä on esimerkiksi tasan yksi pussilakana ja aluslakana (toiset aiemmin omistamamme kuluivat puhki), keittiössämme oli lähes kaikkea vain pienin tarvittava määrä ja olimme antaneet pois kaiken ylimääräisen, mutta siitä huolimatta minulla on sata kiloa kosmetiikkaa.

Sen sijaan, että olisin tuntenut siitä ahdistusta mietin kuitenkin vain, että vitsit kuinka kivoja tuotteita laatikkoni ovatkaan täynnä. Sillä hetkellä tajusin entistä vahvemmin, ettei kukaan muu voi määritellä, mitä minun on okei omistaa. Kerää sinä muumimukeja ja nauti niistä, minä kerään kosmetiikkaa. Naureskellaan yhdessä toisillemme ja vähän jopa itsellemme, mutta tehdään se hyväntahtoisesti. Molemmista riittää taatusti huumoria revittäväksi.

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Jos joku on siis pelännyt, että kaiken tämän minimalismihöpöttelyni seurauksena blogistani vähenee tai jopa lähes katoaa kosmetiikkasisältö, niin ei pelkoa. Nyt ollaan nimittäin siinä tilassa, että kaikki turha ylimääräinen on karsittu elämästäni pois ja voin keskittyä siihen, mikä tuottaa minulle eniten iloa niin työn kuin vapaa-aikanikin puolella.

Kuten olen kertonut, olen viimeiset pari viikkoa viettänyt minimalistiprojektin hienosäätövaihetta, jossa olen hankkiutunut eroon vielä niistä viimeisistä turhista tavaroista. Tänään strattasi sitten vihdoin se projektin viimeinen vaihe, eli nautiskelu. Tästä eteenpäin aion siis vain nauttia siitä, että minulla on kotona jäljellä vain asioita, joiden omistaminen tuo minulle iloa.

Näistä sadasta kilosta kosmetiikkaa tulee taatusti riittämään juttua ja nautintoa vielä pitkäksi aikaa sekä minulle että teille!

Ostolakossa Virve Vee 100 kiloa kosmetiikkaa

Mitä te keräätte?


Lue myös:

Saako minimalisti omistaa valtavasti kosmetiikkaa?

”Onpas askeettista!” – väärinymmärretty minimalismi

Luovuimme sängystä – menikö minimalismi jo överiksi?

Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?

 

19 kommenttia artikkeliin ”Omistan yli 100 kiloa kosmetiikkaa – pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä?”

  1. Minulla on muumimukeja, aika paljon jos voisi sanoa. Nautin niistä ja ne tuovat mielihyvää, mutta olen muilta kuullut että se on tyhmää ja miksi maksaa yhdestä posliinikiposta niin paljon. En välitä, koska ne tuovat minulle hyvää oloa. Olen saanut kuulla myös kosmetiikkajemmoistani ja siitä kuinka olen hurahtanut Korean kosmetiikkaan. Olen välillä miettinyt että pitäisikö sitten asioista olla vain hiljaa ja mutista vain jotain epämääräistä kun joku kysyy millainen on ihonhoitorutiinisi tai mitä harrastat. Sitä paitsi YouTubesta löytyy kanava jolla mies testaa puhelimia, kuinka kestävät naarmuuntumista jne. Hän siis ostaa puhelimia, toisin sanoen rikkoo ne ja raportoi siitä ihmisille jotta ihmiset osaavat tehdä ostopäätöksiä. Onko tämä sitten väärin, ei minusta

    Vastaa
  2. Moi Virve! Seuraan sua myös Instassa, joten kuulin jo sieltä tuosta määrästä. Mutta arvaappa mitä, se tieto ei hetkauta mua yhtään enkä ymmärrä yhtään, miksi se asia kutittaa joidenkin persettä niin paljon. Olen itse sellainen ihminen jolla kosmetiikkaa on normaalisti hammastahnan ja deodorantin verran, tällä hetkellä omistan jopa kasvokuorinnan ja käsivoiteen. Silti jonkun toisen hurja kosmetiikkamäärä ei kosketa mua henkilökohtaisella tasolla kyllä yhtään. Mutta sitten mulla onkin kirjoja yli 1000kpl ja muumimukejakin varmaan 30kpl. (Myös se uusin on tulossa mulle, mutta ei olisi ollut maailmanloppu vaikka en olisi sitä saanut). Minimalismi kiehtoo mua ihan suunnattomasti, koska lähipiirissäni on ihminen, joka ei osaa luopua mistään ja edelleen itkee muutossa menettämiensä tavaroiden perään. En haluisi olla hänenkaltaisenaa ihminen, jonka elämä on niin riippuvainen tavarasta, jota ei ihan oikeasti edes tarvitse. Kirjojakin olen vähentämässä, koska minulla on paljon kirjoja, joita en oikeasti edes tarvitse ja minulla oli joskus pakkomielle saada kirjasarjoja kerättyä, samaan tyyliin kuin sä keräsit sun Dioreja. Nyt minulla on hyllyt täynnä kirjoja, joita en edes lue ja pikkuhiljaa olen alkanut miettiä, että miksi näin, kun kirjastotkin on olemassa. Harmittaa, että olen tuhlannut niihin rahaa, vaikka kirppishintaan olen niitä ostellutkin, sillä ei niitä kukaan multa pois osta. Muumimukeista tykkään oikeasti ja ostelen niitä vain siksi, että ne on musta kivoja. Mutta kaikkien mahdollisten mukien omistaminen ei ole mulle mikään itsetarkoitus ja pystyn jopa kuvittelemaan tilanteen, että möisin mukeja pois eikä se todennäköisesti mua juuri harmittaisi. Olen tässä tajunnut, että meillä on kotona paljonkin sellaista, jonka perään en itkisi, vaikka koko talo tavaroineen palaisi. Sen takia mietinkin, miksi mulla ne tavarat edes on. Ehkä joskus olen siinä pisteessä, että minulla on vain tarpeellisia ja mulle iloa tuottavia tavaroita, mutta siihen on vielä pitkä matka. Joku päivä mun mieskin toivottavasti vielä ymmärtää tän mun halun päästä eroon tietyistä tavaroista. Taisin ehkä
    jo kadottaa sen punaisen langan koko jutusta, sillä oikeasti halusin vain sanoa sulle, että pidä tuo asenne äläkä tuhlaa aikaa sen pohtimiseen, mitä muut on jostain mieltä, koska aina on joku, joka keksii ihan mistä tahansa asiasta jotain pahaa sanottavaa! Ihanaa, että olet rehellinen etkä kaunistele mitään, vaikka tiedät, että kohta tulee rumaa kommenttia. Siksi varmaan tykkäänkin lukea sun juttujas, vaikka meidän ajatukset kosmetiikan käytöstä eivät hirveästi kohtaakaan.

    Vastaa
  3. Muistan kun aikoinaan luin tuon 52 kg kosmetiikkaa -postauksen (jestas, 8 vuotta sitten!) ja päivittelin sun mukana että onpas sitä paljon ja miten voi olla niin paljon. Nyt tää 100 kg ei edes hätkähdytä tai tunnu missään, vaikka itsekin olen minimalistisempi kuin koskaan eläessäni. 😀 Jos se on työmatskua ja kulutustavaraa, so what. Joku autoharrastaja tai työläinen omistaa tonnikaupalla autoja, ja kukaan ei ihmettele sellaista. Itselläni on viherkasveja ja urheiluharrastuksiin liittyviä kamoja ja vaatteita, muuten aika vähän yhtään mitään. 🙂

    Vastaa
  4. 100 kiloa! Eikä!
    Mä kaivan tän postauksen esille, kun mieheni tupisee tursuilevista kaapeista! Ei varmasti ole edes kymmentä kiloa mulla.. Ei mitenkään vaikka laskee kolmen litran nestesaippuanki mukaan.. hehhehhee.. Hullu nainen;).

    Vastaa
  5. No aamen! Hyvin kirjoitettu! On se nyt kumma jos ei nyt ihmisille auennut että kosmetiikka on sulle työväline. Minussa tuo kosmetiikkamäärä herättää ihastusta ja kateutta ainoastaan, instaklippiä katsellessa koitin bongailla tuotteita mistä en ole vielä kuullut/et ole kirjoittanut ja jään odottamaan juttua niistä. (Samalla mietin pitäisikö pistää omat kosmetiikat vaa-alle, veikkaan että lopputulema heiluisi jossain 10-20 kilon välissä, lähempänä kymmentä)
    Mulla taas on askartelukamoja ja korutarvikkeita niin että voisin perustaa pienen kaupan! Käsillä tekeminen on mun intohimoni, erityisesti paperiaskartelu ja korut. Niihinkin saa uppoamaan ihan mukavan summan rahaa.
    Harrastukset on väärät jos ei kaikki rahat mee…

    Vastaa
  6. Onpa kiinnostavaa lukea muiden intohimojen kohteista. Itse kerään lankoja ja kankaita, koska neulon ja ompelen. Arvioisin että noiden yhteispaino olisi ehkä 20-30 kiloa, mutta minulla tulee menemään vuosia käyttää nuo kaikki pois. Muuten ymmärrän keräilyn täysin, mutta jotkut käsityöharrastajat kertovat omistavansa niin paljon materiaaleja, että he eivät koko elämänsä aikana ehdi käyttää sitä kaikkea. Minusta se on kamala ajatus, että koti olisi täynnä kaikkea ihanaa, mutta lopulta ne olisivat vain rojua, josta minut perinyt joutuu hankkimaan eroon. Eli tavoitteeni on omistaa niin vähän ihaniakin asioita, että ehtisin halutessani käyttää ne kaikki seuraavan max 50 vuoden aikana. 😀

    Vastaa
  7. Moikka!
    Ekaa kertaa luen ja pakko vastata 🙂
    Kerään pipoja tai ns lätsiä! :))
    Kerään myös ihania kiviä.

    Ihanaa syksyä sulle sinne ¤¤¤¤
    T. Mia

    Vastaa
  8. En keraile mitaan, mutta tankotanssiharrastukseni myota minulla on esiintymisasuja, hiuslisakkeita, irtoripsia sun muuta tavaraa jota en oikeasti tarvi kun esityksiin, mutta en halua heittaa pois koska olen kayttanyt rahaa ja minulla on muistoja niista. Joskus kaytan samoja ripsia/koruja/yms eri esityksissa.

    Muuten tavaraa on vahan, ei mina ja mun mies oikein tarvita mitaan. Rahaakin tulee saastettya kun ei shoppailla. Mies haluaisi olla viela enemman minimalisti, mika on hyva juttu, suunta on ehottomasti oikea ja ehka valtytaan keraamasta liikaa tavaroita.

    Vastaa
  9. On kummallista miten ihmisten mieli tekee arvostella toisten elämästä asioita huomioimatta että varmasti heidän omistaankin löytyy asioita joihin kannattaisi ensin kiinnittää huomiota. Tuo määrä kosmetiikkaa kuulostaa tietenkin hurjalta mutta on erikoista ettei sitä osata suhteuttaa työhösi, ja vaikka et olisikaan alalla töissä, on jokaisen oma asia mitä kotiinsa kerää.
    Minä olen laukkuhullu, minulla oli kaappitolkulla laukkuja josta paljoudesta luovuin niin että nyt on yksi hyllyllinen, en vain enää ehdi käyttää ja lapsetkin tarvitsevat nykyisin kaappitilaa 😀
    Kerään myös hajuvesiä, ne vievät onneksi vähemmän tilaa. En ole itse onneksi joutunut arvostelun kohteeksi, lähinnä on ihasteltu vintagelaukkuja ja tuoksuja 🙂

    Vastaa
  10. https://www.menaiset.fi/artikkeli/tyyli/kauneus/ostolakossa_bloggari_minulla_oli_50_kiloa_kosmetiikkaa_olin_addikti

    Tämä asia tuntuu olevan se akilleen kantapää tässä blogissa. Ostolakko, minimalismi ja 100 kiloa kosmetikkkaa. Vähän kuin ravintolassa työskentelevä laihduttaja, joka viikolla syö terveellisesti, mutta viikonloppuna mättää kaikkea kaksin käsin. Koska herkkujen ostaminen ilahduttaa ja liittyy työhön.

    Minimalismiin liittyy kohtuus ja turhamaisuuden vähentäminen. Kaikkea ei voi, eikä pidä selittää sillä mikä tuottaa iloa.

    No, toki jokainen saa selitellä itselleen mitä haluaa, koska selittelyähän tämä koko postaus oli. Ole himohamstraaja tai älä ole, mutta ole sitten rohkeasti jompaa kumpaa.

    Vastaa
    • No siis mitä kosmetiikkaan tulee, niin sydämestäni himohamstraaja tai ei varsinaisesti ehkä hamstraajakaan, sillä mielellään laitan kiertoon, mutta himohaalija henkeen ja vereen. 🙂

      Vastaa
  11. Itselleni kertyy kirjoja. Jos lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran, on se saatava omaksi. Jos kempparit alkaa ahdistaa, voit lähettää muutaman kilon minulle 🙂

    Vastaa
  12. Voi kunpa voisit vaan lahjoittaa/arpoa/myydä osan eteenpäin lähtevistä tuotteista meille lukijoille 😀
    Mulle on myös kertynyt paljon kosmetiikkaa kun tullut aikanaan hamstrattua, ja nyt oon myös innostunut minimalismista ja myynyt paljon omaisuuttani, kosmetiikkaa en saa enää ostaa lisää ennen kuin joku on oikeasti loppu eikä varastosta löydy mitään vastaavaa!

    Vastaa
  13. En varsinaisesti aktiivisesti keräile mitään, mutta mulle on vuosien varrella kertynyt hyllyllinen vanhoja kirjoja. Niissä ei varsinaisesti ole mitään järkeä, mutta saan niistä ihan valtavasti iloa. En voi mitenkään rationaalisesti perustella miksi omistan 1920-luvun ranskankielisiä matematiikan oppikirjoja (en ymmärrä ranskaa sen enempää kuin yliopistotason matematiikkaakaan), mutta niiden selailu ja käsinkosketeltava historia saa mut ihan fiiliksiin. Samoin kuin yli satavuotias katukojusta ostettu, kauniisti kuvitettu Pariisin historiikki, puhumattakaan (ilmeisesti aikanaan vanhempieni kotikylän kirjastosta varastetusta) 1950-luvun Käytöksen kultaisesta kirjasta tai maantiedon oppikirjasta, johon kauan ennen syntymääni edesmennyt isoisäni on harjoitellut nimensä kirjoittamista vuonna 1916.

    En välttämättä selaile noita usein, ja viehän nuo tilaa, mutta harvat esineet on mulle rakkaampia.

    Vastaa
  14. Vaikuttaa siltä, että kosmetiikan osto ja kerääminen on jo melko paha addiktio. Jos kerää kirjoja, kuvittelen että ainakin osa niistä luetaan ja että myös tietoa tai taitoa kertyy. Mutta keskittymien kosmetiikkaan vaikuttaa minusta tosi oudolta. Kukaan ei voi edes järkevästi käyttää myöskään keikkoihin niin valtavaa määrää. Mutta valintansa kullakin. Ehkä kannattaisi jopa hakea apua.

    Vastaa
    • Niin siis kosmetiikkaahan kertyy juuri siksi, että sillä kerrytetään alan osaamista ja tietotaitoa sekä tuotetaan sisältöä blogiin ja metsästetään meille elevenille potentiaalisia brändejä. Tämä on juuri se työaspekti. 🙂

      Vastaa
  15. Hahaa, eihàn tuossa nyt ole mitààn ihmeellistà jos on 100 kiloa kosmetiikkaa. Kyllà minultakin sità lòytyy monta kiloa, vaikka muuten pyrinkin tavaramààràà vàhentàmààn. Mutta kosmetiikkahan ON painavaa 😉

    Vastaa

Jätä kommentti