Kaikki kosmetiikan lainsäädännöstä – näin sitä luetaan

Puhun blogissani usein kosmetiikan lainsäädännöstä, mutta loppujen lopuksi vain harva on varmastikaan ihan oikeasti lukenut tuota virallista dokumenttia koskaan tai edes tietää, mistä EU:n kosmetiikkalainsäädönnän voisi halutessaan löytää.

Minusta on kuitenkin tärkeää, että jokainen aiheesta kiinnostunut tietää, mistä tuon tiedon voi tarvittaessa saada käsiinsä ja kuinka tuon tiedon esittävää dokumenttia luetaan. Tämän vuoksi tein postauksen, joka perkaa EU:n kosmetiikkalainsäädännön läpi niin, että jokainen voi halutessaan löytää sen ja tarkistaa, mistä se pitää sisällään.

EU:n yhteinen kosmetiikkalainsäädäntö

Kosmetiikkaa koskee EU:ssa nykyään yhteinen laki, joka on voimassa jokaisessa EU:n jäsenmaassa. Vuoteen 2009 asti kosmetiikkaa säädeltiin direktiivillä, joka erosi laista siten, että jokainen Euroopan Union maa sai soveltaa sen antamia säädöksia oman maansa olemassaolevan lainsäädännön mukaan.

Vaikka suunta olikin sama, jätti tämä tilaa pienelle sooloilulle, joka vaikeutti mm. yleistä tavaran liikkuvuutta EU:n alueella. Niinpä vanha EU:n kosmetiikkadirektiivi korvattiin sitä mukailleella ja siihen lisäyksiä tuoneella lainsäädännöllä, joka yhtenäisti asiat EU:ssa.

Vuodesta 2009 asti voimassa on siis ollut EU:n kosmetiikka-asetus 1223/2009, joka tuli kaikissa jäsenvaltioissa voimaan täydessä muodossaan heinäkuussa 2013 ja johon pääsee käsiksi täältä. EU:ssa myynnissä olevien kosmetiikkatuotteiden tulee olla tuon EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaisia ja koko sen sisältö vaatimuksineen tähtää tuotteiden turvallisuuteen tuotteiden normaalissa ja kohtuudella ennakoitavassa käytössä.

Kosmetiikan valmisteille ei ole olemassa mitään ennakkohyväksyntää, jossa viranomainen tarkistaisi tai testaisi tuotteen olevan lainsäädännön mukainen ennen sen myyntiintuloa. Lainsäädännössä määritellään kuitenkin tuotteella oltavan vastuuhenkilön, jonka velvollisuus on huolehtia, että tuotteelle on tehty turvallisuusselvitys ja tuotteen turvallisuus on arvioitu.

Suomessa on lisäksi voimassa kansallinen laki kosmeettisista valmisteista, jossa säädetään EU-asetuksen valvonnasta sekä kansallisista kielivaatimuksista.

Kosmetiikka-asetuksen 10 lukua

EU:n kosmetiikka-asetus koostuu kymmenestä luvusta, jotka sisältävät yhteensä neljäkymmentä artiklaa. Yksi luku käsittelee siis aina tiettyä aihepiiriä ja sen sisällä on aiheeseen liittyviä artikloita.

Näiden lisäksi lainsäädännön lopussa on kymmenen liitettä, joihin lukujen artikloissa viitataan. Liitteet listaavat esimerkiksi, mitä ainesosia kosmetiikaksi luettavat tuotteet eivät saa siltää tai onko jollakin kosmetiikassa sallittulla ainesosalla käyttörajoituksia esimerkiksi suurimman sallitun pitoisuuden suhteen.

Sama lainsäädäntö pätee kaikkeen kosmetiikkaan riippumatta siitä, myydäänkö sitä kosmetiikkaosastolla, kauneushoitolassa vai apteekissa. Toki lainsäädännössä on myös määritelty joidenkin ainesosien kohdalla eroja sen suhteen, onko tuote tarkoitettu kuluttajan käyttöön kotona vai ammattilaisen käyttöön kauneushoitolan asiakkaalle. Jotkut ainesosat voivat esimerkiksi olla sallittuja vain ammattilaiskäyttöön tarkoitetuissa tuotteissa tai ammattilaiskäyttöön tarkoitettu tuote voi sisältä niitä korkeamman pitoisuuden kuin kuluttajalle myytäväksi tarkoitettu tuote.

Vasta jos tuote myydään apteekissa lääkkeenä, koskee sitä eri lainsäädäntö. Tavallinen apteekkikosmetiikka on kuitenkin samalla viivalla mistä tahansa muualta ostetun kosmetiikan kanssa, eli se ei ole lähtökohtaisesti esimerkiksi tehokkaampaa tai hellävaraisempaa.

Kosmetiikan lainsäädäntö voi äkkivilkaisulla näyttää tuskaisen pitkältä läpitavattavaksi, mutta oikeasti kenekään ei tarvitse lukea läpi koko lainsäädäntöä. Tärkeintä on vain hahmottaa, mitä sieltä löytyy ja mistä tiedon tarvittaessa löytää silloin kun sitä tarvitsee. Harvan oletetaan osaavan koko kosmetiikkalainsäädäntöä ulkoa eikä siihen tarvitsekaan pyrkiä.

Löydät alta summauksen siitä, mitä asioita EU:n kosmetiikka-asetuksen kussakin luvussa käsitellään.

Luku 1: Soveltamisala ja määritelmät

Lainsäädännön ensimmäisessä luvussa määritellään, mihin kosmetiikan lainsäädäntöä sovelletaan sekä määritellään termit, joita siinä tullaan käyttämään.

Tästä kohdasta lainsäädäntöä löytyy sanatarkka määritelmä sille, millaiset tuotteet luetaan kosmetiikkatuotteiksi ja siten kosmetiikkalainsäädännön piiriin kuuluviksi. Tämä määritelmä on olennainen osa lainsäädäntöä, sillä se myös rajaa pois tuotteet, joita kosmetiikan lainsäädäntö ei koske.

”Kosmeettisella valmisteella” tarkoitetaan lainsäädännössä siis ainetta tai seosta, joka on tarkoi­tettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osien kanssa (iho, hiukset ja ihokarvat, kynnet, huulet ja ulkoiset sukupuolielimet) tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen, niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa tai hajujen poistaminen.

Käytännössä kosmetiikkaa eivät siis ole sisäisesti nautittavat tuotteet tai sellaiset tuotteet, jotka on tarkoitettu hengitettäväksi, injektoitavaksi tai ihmiskehoon istutettavaksi.

Kosmetiikkaa eivät myöskään ole kynsiliimat, ripsiliimat, tautointi- ja pigmentointivärit, lisäravinteet tai sisäiseen intiimihygieniaan tarkoitetut valmisteet.

Tämä luku määrittelee kaikki tulevan lakitekstin termit tarkasti, eli jos myöhempien kappaleiden tekstiä lukiessa ei ole varma, mitä eroa on vaikkapa tuotteen markkinoille saattamisella ja asettamisella saataville markkinoille tai tiedä, mitä nanopartikkelit ovat, voi aina palata tähän lukuun ja varmistaa, mitä termillä tarkoitetaan.

Näiden määritelmien ansiosta yhteistyö eri EU-maiden välillä on helppoa, sillä jokaisella termillä on tarkka määritelmä eikä mikään ole enää tulkinnan varassa. Koska lainsäädäntö on saatavilla jokaisen jäsenmaan kielellä, voidaan vain halutessaan todeta, mitä artiklaa ja mitä sen kohtaa tarkoitetaan, jolloin väärinkäsityksiltä voidaan välttyä.

Luku 2: Turvallisuus, vastuu ja vapaa liikkuvuus

Toisessa luvussa käydään läpi kosmetiikkatuotteiden turvallisuutta, vastuuta sekä vapaata liikkuvuutta EU:n alueella. Tämä kappale on tärkeä, sillä tämän avulla voi tarkistaa, kenellä on vastuu vaikkapa tuotteesta, joka on valmistettu Kiinassa, mutta jonka yhtiö X on tuonut markkinoille EU:ssa.

Tästä luvusta löytyy myös selvennys esimerkiksi siihen, kenellä on vastuu, jos yhtiö X on tuonut tuotteen Kiinasta Ranskaan, mutta yhtiö Y puolestaan toimii sen jakelijana Suomessa.

Tämän luvun säädöksillä varmistetaan, että myynnissä olevat kosmetiikkatuotteet ovat terveyden kannalta turvallisia käyttää ja että joku on niistä vastuussa. Luvussa määritellään, mitkä ovat vastuullisen tahon velvollisuudet, minkä lisäksi siinä myös selvennetään, millaisia velvollisuuksia puolestaan on kosmettisen tuotteen jakelusta vastaavalla taholla.

Luku 3:  Turvallisuuden arvioiminen, tuotetiedot ja ilmoittaminen

Luvussa kolme käydään läpi tuotteen turvallisuuden arviointia. Tässä luvussa puhutaan kosmetiikkatuotteen turvallisuuden arvioinnista ja siitä, mitä vastuuhenkilön on varmistettava ennen kuin tuote voidaan laittaa myyntiin.

Vastuuhenkilöllä on oltava tuotetiedot, joita tulee säilyttää kymmenen vuotta siitä päivästä, jona kosmeettisen valmisteen viimeinen erä on saatettu markkinoille. Näissä tiedoissa on mm. oltava mukana tuotteen turvallisuusselvitys, kuvaus valmistusmenetelmästä ja todisteetvalmisteen väitetystä vaikutuksesta, jos se on valmisteen luonteen tai vaikutuksen kannalta perusteltua. Jos tuotteen siis väitetään tekevän jotain, on siitä oltava todisteena esimerkiksi tutkimustuloksia, joihin voidaan sitten vedota.

Tässä luvussa käsitellään myös ilmoitusprosessista joka on tehtävä, kun tuotteen tuo EU:ssa myyntiin ja kerrotaan, mitä kaikkea tietoa tuotteesta on ilmoitettava.

Luku 4: Tiettyjä aineita koskevat rajoitukset

Kosmetiikkatuote ei voi sisältää mitä vain ja tiettyjen aineiden käyttöä koskevat rajoitukset. Näillä rajoituksilla voidaan määritellä esimerkiksi ainesosan maksimipitoisuus tuotteessa tai jopa kieltää kokonaan joidenkin ainesosien käyttö kosmetiikassa.

Tässä luvussa viitataankin lainsäädännön lopussa oleviin liitteisiin, joissa on listattu ainesosia koskevia rajoituksia ja kokonaan kiellettyjä ainesosia. Tässä luvussa selvennetään, ettei esimerkiksi tuotteen UV-suoja-aineina saa käyttää muita kuin niitä koskevassa liitteessä hyväksyttyjä ainesosia. Luvussa käsitellään myös nanomateriaalien käyttöä kosmetiikassa.

Luku 5: Eläinkokeet

Lainsäädännön viides luku käsittelee kosmetiikan eläinkokeita, jotka ovat EU:ssa kiellettyjä sekä kosmetiikan ainesosia testattaessa että valmiiden tuotteiden testauksessa.

Vuonna 2004 EU:ssa tuli voimaan kielto testata valmiita kosmetiikkatuotteita eläimillä. Samana vuonna oli tullut voimaan myös kielto markkinoida sellaisia valmiita kosmetiikatuotteita, jotka itsessään tai joiden ainesosat olisi testautettu EU:n ulkopuolella sellaisilla testimenetelmillä, joille oli EU:ssa hyväksytty vaihtoehtoinen eläinkokeeton testimenetelmä. Maailmanlaajuinen markkinajätti ei siis voinut käydä testauttamassa tuotettaan vaivihkaisesti EU:n ulkopuolella.
Vuonna 2009 tuli lopulta voimaan EU:ssa kielto testata yksittäisiä ainesosia tai niiden muodostamia yhdisteitä. Kelvollisia vaihtoehtoja testeille kehiteltiin kovasti, mutta lopputulos oli, ettei vielä kolmea testimenetelmää oltu kyetty korvaamaan eläinkokeettomilla vaihtoehdoilla. Firmoille annettiin aikalisä, jonka aikana kaikki muut eläinkokeet kosmetiikan ainesosille olivat kiellettyjä, mutta näitä muutamaa testiä sai vielä käyttää vaihtoehtojen puuttuessa.

Vuonna 2013 tuli vihdoin EU:ssa voimaan kielto, joka kielsi kaikenlaiset kosmetiikan eläinkokeet. Sen jälkeen EU:n markkinoille tulleita tuotteita tai niiden uusia ainesosia ei ole enää saanut testata eläimillä.

Lue myös: Kiina päivitti eläinkokeita koskevaa lainsäädäntöään – tätä se oikeasti tarkoittaa

Luku 6: Kuluttajille annettavat tiedot

Luku kuusi määrittelee, millaisia tietoja kuluttajien on tuotteesta saatava. Tässä määritellään mm. tuotteiden pakkausmerkinnät ja puhutaan väittämistä, joita tuotteelle ja sen tehokkuudelle annetaan.

Pakkauksessa on esimerkiksi ilmoitettava, kuinka paljon tuotetta se sisältää, mutta vain silloin, jos pakkaus on alle 5 grammaa/5 ml tai jos kyse on ilmaisesta näytteestä tai kertakäyttöpakkauksesta.

Tässä kohdassa lainsäädäntöä myös määritellään, kuinka kosmetiikkatuotteen vähimmäissäilyvyysaika merkitään tuotteeseen, jotta kulutta voi tietää tuotteen olevan kunnossa. Kuluttajille on annettava paljon muutakin tietoa kuten mm. tuotteen sisältämät ainesosat ja lainsäädäntö määrittelee, kuinka ne on kuluttajalle esitettävä.

Luku 7: Markkinoiden valvonta

Seitsemäs luku määrittelee kosmetiikkamarkkinoiden valvontaa. Tässä luvussa määrätään mm., että jos kosmetiikkatuote aiheuttaa vakavia ei-toivottuja vaikutuksia, on niistä ilmoitettava heti viranomaisille.

EU:n jäsenvaltioiden on tarkkailtava kosmetiikka-asetuksen noudattamista suorittamalla markkinoilla myynnissä oleville kosmetiikkatuotteille markkinavalvontaa. Suomessa kosmetiikkalainsäädännön noudattamista valvovat Tukes ja Tulli.

Suomessa ja muualla EU-alueella viranomaiset eivät hyväksy tai tarkasta markkinoilla olevia kosmeettisia valmisteita ennen kuin valmisteet tulevat myyntiin. Jo markkinoilla olevia kosmeettisia valmisteita viranomaiset valvovat pistokokein.

Tukes valvoo Suomessa markkinoilla jo olevia valmisteita sekä Suomessa toimivia valmistajia, maahantuojia ja jakelijoita. Tulli puolestaan valvoo kosmetiikan maahantuontia EU-alueen ulkopuolelta ja EU–alueella jaeltavaa kosmetiikkaa tuotteiden varastoinnin yhteydessä.

Luku 8: Säädösten noudattamatta jättäminen ja suojauslauseke

Tässä luvussa käsitellään vastuuhenkilön ja jakelijoiden laiminlyöntiä säännösten noudattamisessa sekä suojauslauseketta ja hyviä hallintokäytäntöjä.

Luku 9: Hallinnollinen yhteistyö

Luku yhdeksän käsittelee hallinnollista yhteistyötä. Siinä määritellään mm. kuinka vastuullisen tahon on tehtävä tarvittaessa viranomaisten kanssa yhteistyötä mikäli viranomaiset tätä jostain perustellusta syystä vaativat.

Luku 10: Täytäntöönpanotoimenpiteet ja loppusäännökset

Kymmenes luku käsittelee täytäntöönpanitoimentipeitä ja loppusäännöksiä. Luku selventää, että jos vaikkapa jostain kosmetiikan raaka-aineesta saadaan uutta tietoa, voidaan lainsäädännön liitteitä muokata. Tässä luvussa käsitellään myös jäsenvaltioiden velvollisuutta antaa säännökset siitä, mitä tapahtuu, jos kosmetiikkalainsäädäntöä rikotaan.

Kosmetiikan lainsäädännön liitteet

Vaikka lainsäädäntö näyttää pitkältä, ei se itseasiassa ole kuin alle parisenkymmentä sivua. Lainsäädännössä on tämän lisäksi kuitenkin pitkälti yli sata lisäsivua, jotka puolestaan ovat lainsäädännön liitteitä.

Kun kosmetiikkamaailmassa vaikkapa tapahtuu jotain uutta ja havaitaan, ettei joku ainesosa olekaan niin turvallinen kuin aiemman tietopohjan perusteella voitiin olettaa, voidaan se lisätä kiellettyjen aineiden listalle tai ottaa pois joltakin sallittujen aineiden listalta. Vastaavasti jos puolestaan keksitään joku uusi turvalliseksi todettu väriaine tai aurinkosuoja-aine, voidaan se lisätä liitteisiin.

Näin koko lainsäädäntöä ei tarvitse muokata, vaan se voi pysyä vuodesta toiseen samana, mutta vain liitteisiin tehdään muutoksia. Kun lainsäädännön on siis kertaalleen edes jollain tasolla sisäistänyt, tietää toki sen peruspiirteet, mutta ei silti voi olettaa, että tietää kaikesta kaiken jatkossakin, sillä muutoksia voi aina tulla.

Liite I: Kosmeettisen valmisteen turvallisuusselvitys

Ensimmäinen liite määrittelee, mitä kosmetiikkatuotteille tehtävässä turvallisuusselvityksen on sisällettävä. Turvallisuusselvitys on kaksiosainen kokonaisuus, jonka ensimmäinen osa sisältää valmisteen turvallisuutta koskevat tiedot ja toinen taas kosmeettisen valmisteen turvallisuuden arvioinnin. Kosmetiikkatuote ei siis voi pitää sisällään ihan mitä sattuu, vaan se on täytynyt arvioiduttaa ensin.

Turvallisuusraporttiin kirjataan kaikki mahdollinen tuotteesta ja sen ainesosista, jotta voidaan osoittaa kyseisen tuotteen olevan nykytietämyksen perusteella taatusti turvallinen käyttää. Sen on oltava helposti luettava ja siinä käytetyt perusteet tuotteen turvallisuustestien hyvistä tuloksista on oltava esiteltyinä selkeästi. Lisäksi siitä käy ilmi, että tuote on tosiaan hyväksytty jonkun toimesta turvalliseksi.

Turvallisuusselvitystä ei voi tehdä kuka tahansa, vaan niitä tekevät yhtiöt ja konsultit (koulutukseltaan esimerkiksi biokemisti tai kemisti, jolla on pätevää kokemusta ja tietoa). Suurimmilla kosmetiikkayhtiöillä on ihan omat turvallisuusarviojansa, sillä turvallisuusarvioijan on oltava mukana tuotekehittelyprosessin alusta asti jo raaka-aineita valitessa.

Tätä ensimmäistä liitettä seuraa pieni johdanto tuleviin liitteisiin. Tällä johdannolla tarkennetaan jälleen, että kaikki ymmärtävät niissä käytetyn terminologian eikä synny väärinkäsityksiä.

Lue myös: Kosmetiikkatuotteen turvallisuusraportti

Liite II: Luettelo kosmettisissa valmisteissa kielletyistä aineista

Lainsäädännön toinen liite on hyvin selkeä: siinä yksinkertaisesti listataan, mitä aineita kosmetiikkatuotteissa ei ehdottomastikaan saa olla. Jos tuote sisältää jotain tämän listauksen ainesosiata, ei se ole kosmetiikkatuote – tai ei ainakaan saisi olla sellaisena myyty.

Tämä listaus on todella pitkä ja siinä mennään mm. antibiooteista rikkihiilen kautta kobolttiin ja efedriiniin, estrogeeniin sekä nikotiiniin luetellen sivutolkulla aineita, joita kosmetiikaksi laskettava tuote ei missään tapauksessa saa sisältää.

Lue myös: Kuinka kosmetiikassa käytettyjen aineiden turvallisuutta määritellään?

Liite III: Luettelo aineista, joita kosmeettiset valmisteet saavat sisältää vain määrätyin rajoituksin

Kolmas liite tarjoaa puolestaan listan aineista, joita kosmetiikkatuotteet saavat sisältää, mutta vain määrätyissä rajoissa. Voi esimerkiksi olla, että jokin ainesosa on todettu turvalliseksi käyttää tiettyyn pitoisuuteen asti tai todettu, että sen pitoisuus on hyvä pitää alle tietyn rajoituksen ihoärsytyksen välttämiseksi.

(On kuitenkin hyvä huomioida, että nämä rajoitukset on laadittu niin, että ne ovat huomattavasti matalampia kuin tutkimuksissa todetut maksimipitoisuudet, jotta riskit voidaan minimoida.)

Tämän liitteen listassa on esitetty kuinka paljon mitäkin rajoitettua ainetta tuote saa sisältää ja mitä varoitustekstejä tuotteessa tulee kuluttajalle olla, mikäli se sisältää näitä aineita.

Samaa ainesosaa voivat myös koskea erilaiset rajoitukset riippuen siitä, minkä tyyppisessä tuotteessa sitä käytetään. Joku ainesosa voi olla turvallinen käyttää korkeampana pitoisuutena tuotteessa, joka esimerkiksi vaikuttaa vain hetken ja matalampana pitoisuutena tuotteessa, joka jätetään iholle.

Jotkut rajoitukset voivat myös liittyä siihen, onko tuote tarkoitettu kuluttajien vai ammattilaisten käyttöön.

Liite IV: Kosmeettisissa valmisteissa sallitut väriaineet

Neljäs liite  määrittelee ne väriaineet, joita kosmetiikkatuotteissa saa väriaineena käyttää. Ihan mitä tahansa ainetta ei siis saa käyttää väriaineena ja vaikka jotakin ainetta saisikin käyttää, voi sille olla määritelty rajoituksena, ettei sitä esimerkiksi saa käyttää kuin valmisteissa, jotka huuhdellaan pois.

Liite V: Luettelo kosmeettisissa valmisteissa sallituista säilöntäaineista

Liite viisi määrittelee, mitä aineita kosmetiikassa saa käyttää säilöntäaineina. Kuten ei edellisessäkään kohdassa, ei tässäkään kohdassa saa käyttää ihan mitä tahansa itse keksii, vaan nämä ovat kaikki määriteltyjä juttuja.

Tämä liite myös määrittelee, kuinka suuria pitoisuuksia minkäkin tyyppisissä valmisteissa saa käyttää ja esimerkiksi kohdassa 12 luetellaan läjä niitä monien jostain syystä kammoksumia parabeeneja ja kerrotaan, että tuote saa sisältää korkeintaan 0,4% yksittäistä parabeenia tai mikäli näitä tässä kohdassa listattuja parabeeneja on tuotteessa useampia, saa pitoisuus olla yhteensä korkeintaan 0,8% koko tuotteen koostumuksesta.

Liite VI: Kosmeettisissa valmisteissa sallittujen UV-suodattimien luettelo

Liite kuusi kertoo, mitä aineita kosmetiikkatuotteessa saa olla tuomassa suojaa auringolta.

Esimerkiksi  itseruskettavissa tuotteissa rusketusreaktion aikaansaama DHA kykenee tutkimuksien mukaan tuomaan hyvin kevyen suojan auringolta ollessaan iholla, mutta koska sen kyky suojata ihoa on niin pieni, ei sitä lasketa aurinkosuoja-aineeksi. Koska ainetta ei ole mainittu sallittujen aurinkosuoja-aineiden listalla ei kukaan valmistaja voi markkinoida itseruskettavaa tuotettaan myös auringolta suojaavana tuotteenna mikäli sen teho perustuisi pelkästään DHA:n vaikutukseen – oli tuosta aineesta sitten todistettuja tuloksia tai ei.

Tässä liitteessä myös määritellään aineiden enimmäismäärät eli todetaan, ettei tuote esimerkiksi saa sisältää titanium dioxidia enempää kuin 25%.

Liite VII: Pakkauksissa ja ulkopäällyksissä käytetyt symbolit

Liite seitsemän esittelee kaikki kolme kosmetiikkatuotteiden pakkausmerkinnöissä käyttyä kuvasymbolia, eli jos joku symboli on mietityttänyt, voi sen tarkastaa täältä. Symboleja ovat esimerkiksi kuva avatusta purkista, jolla viitataan siihen, kuinka kauan tuote säilyy avattuna sekä tiimalasi, joka kertoo tuotteen vähimmäissäilyvyysajan.

Näihin symboleihin viitattiin varsinaisen lakitekstin kuudennessa luvussa, jossa käydään läpi pakkausmerkintöjä.

Liite VIII: Luettelo eläinkokeille vaihtoehtoisista validoiduista menetelmistä

Liite kahdeksan tarjoaa tietoa eläinkokeille kehitetyistä vaihtoehtoisista menetelmistä (mutta näyttää tällä hetkellä melko tyhjältä).

Liite IX: Kumottu direktiivi ja sen muutokset, X: Vastaavuustaulukko

Liite yhdeksän listaa kumottuja direktiivejä ja koska tämä käsittelyssä ollut EU:n virallinen kosmetiikka-asetus korvasi aiemman direktiivin, listaa liite kymmenen vielä, mikä kohta korvasi minkäkin kohdan.

Lue myös: Kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon lukeminen


Huhhuh, siinäpä vasta olikin selitystä! Kun tämän selvityksen kanssa kuitenkin käy kosmetiikkalainsäädännön läpi tietää sentään jatkossa, mistä tietonsa voi sitten tarvittaessa hakea. Postauksen voi siis laittaa vaikka selaimen kirjanmerkkeihin sitä hetkeä varten, kun joku kosmetiikan laisäädäntöön liittyvä asia tulevaisuudessa mietityttää.

Kuinka moni on tätä ennen edes vilkaissut tuota virallista EU:n kosmetiikka-asetusta tai tiennyt, mistä sen löytää?

3 kommenttia artikkeliin ”Kaikki kosmetiikan lainsäädännöstä – näin sitä luetaan”

  1. Pakko vähän hehkuttaa, että käytin kosmetiikka-asetusta mun opparissa yhtenä lähteenä 🙂 Voisin vaikka opparin valmistuttua lähettää siihen linkin, aihe nimittäin liittyy ihonhoitoon ja imeytymiseen 🙂
    Pointsit muuten edelleen näistä postauksista, arvostan oikeasti tosi paljon että jaksat tehdä näitä! 🙂

    Vastaa
  2. Kiitos! Tää oli niin kuin pähkinänkuoreen pakattuna tuo lainsäädäntö, tosi kätevää ja todellakin jää kirjanmerkkeihin tämä postaus 🙂 En ole ennen sun postauksia aiheesta perehtynyt lainsäädäntöön ollenkaan, mutta nykyisin mun mielestä on ihan mielenkiintoista tietää jotain kosmetiikan raaka-aineista, valmistuksesta, markkinoinnista yms. sekä vähän tietää myös miksi niin tehdään kuin tehdään 🙂 Hyödyllistä tietoa olet ainakin minulle tuonut näiden Inside the Industry -postausten kautta!

    Vastaa
  3. Ite en osaa muutenkaan lukea lakitekstejä. Koulussa piti lukea ja vastat kysymyksiin (rakennus -ja maankäyttö) lakeja, ja vaikka luin tekstin 5 kertaan, en siltikään ymmärtäny mitää siinä tarkotettiin. Totesin että 1, en suuntaa sellaseen työpaikkaan missä niitä pitäisi osata tulkita, 2. minusta ei ikinä tule kiinteistövälittäjää…

    Vastaa

Jätä kommentti