Santiago de Compostelan vaelluksen pakkauslista

Moni on ollut kiinnostunut kuulemaan, millaisilla matkatavaroilla teimme 10 viikkoon venyneen Santiago de Compostelan vaellusreissumme.

Esittelin aiemmassa postauksessa tarkemmin, millaisia vaatteita pakkasin vaellukselle mukaan.

Tässä postauksessa käyn läpi, mitä muuta noin viiden kilon painoisesta selkärepustani matkalla löytyi ja kuinka mukaan pakatut tavarat palvelivat minua reissussa.

Ensinnäkään en ollut koskaan ennen ollut vaelluksella, joten minulle ei ollut sen myötä karttunut kokemuksen kautta omakohtaista ymmärrystä siitä, mitä reissussa voisi tajuta tarvitsevansa.

Toisaalta se ei haitannut yhtään, sillä Santiago de Compostelan vaellus ei ole mikään perinteinen luontovaellus, jolla on kannettava mukanaan kaikki mitä tarvitsee, vaan kylästä tai kaupungista toiseen kulkeva matka.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että matkan varrella oli jatkuvasti kahviloita, ruokakauppoja sekä myös muita kauppoja, joista saattoi ostaa sen, mitä tajusi olevansa vailla – jos ei nyt ihan joka päivä, mutta usein kuitenkin.

Koska vaelluksella ei myöskään yövytä teltassa, vaan vaeltajille tarkoitetuissa majataloissa (tai hostelleissa tai halutessaan jopa hotelleissa), vaikutti sekin siihen, mitä matkaan kannatti ja tarvitsi pakata mukaan.

Kokemuksen puutteesta huolimatta onnistuin pakkaamaan matkalle mielestäni varsin täydellisen setin varusteita.

Minulta ei puuttunut matkalla oikeastaan mitään enkä ollut pakannut mukaan mitään sellaista, mitä en olisi reissussa käyttänyt.

Tai no, oikeasti vaille käyttöä jäi kaksi asiaa:

Olin viime hetkellä päätynyt pakkaamaan mukaan ripsivärin ja meikkipuuterin ajatellen, että voisi olla mukavaa suuremmissa kaupungeissa iltaa viettäessä välillä saada laittautua hieman ja mennä sen myötä hieman pois camino-moodista.

Käytännössä en noiden reilun kymmenen viikon aikana kuitenkaan kertaakaan edes harkinnut, että haluaisin laittaa kasvoille meikkiä – en edes viimeisellä viikolla, jolla vain lomailimme caminon jälkeen Portugalin etelärannikolla.

Onneksi nuo kaksi meikkituotetta olivat kuitenkin niin kevyitä ja vähän tilaa vieviä, ettei niiden tarpeeton mukana raahaaminen haitannut.

Kuinka paljon reppu saa vaelluksella painaa?

Tähän kysymykseen on monia mielipiteitä, mutta tässä tulee oma näkemykseni, joka perustui alunperin netistä luettuihin suosituksiin ja sittemmin vaelluksella karttuneeseen kokemukseen.

Yleisesti suositellaan, että Compostelan vaelluksella reppu painaisi korkeintaan 10% omasta painosta.

Kun vaellusta aloittaessa kävimme Ranskassa vaellustoimistossa, roikkui siellä yllä olevan kuvan vaaka, jossa oli ohjeena, ettei vaellusreppu saisi painaa kuin 15-20 prosenttia kehon painosta, mutta oma mielipiteeni on, että tällä vaelluksella noin painava reppu on täysin turha.

Luontovaellus, jolla kannetaan mukana enemmän tavaraa ja ruokaa on eri juttu, mutta tällä vaelluksella ei yksinkertaisesti ole mielestäni tarvetta raahata noin painavaa reppua.

Itse suosin siis 10% säääntöä ja koska olen lyhyt nainen, omalla kohdallani tämä tarkoitti, että reppu voisi painaa viitisen kiloa.

Tähän painoon oli helppo päästä ja reissuun lähtiessä reppuni painoi muistaakseni 4,5 kiloa ilman ruokaa ja juomaa.

Vaeltaessa painoa täydensi 0,5 litran vesipullo sekä mahdolliset mukana kannettavat eväät, joista saattoi tulla tilapäisesti lisää painoa puolesta kilosta kiloon.

Tämä painolasti tuntui oikein sopivalta kun käytössä oli hyvällä lantiovyöllä varustettu reppu (Ospray Skarab 30), jonka ansiosta repun paino ei roikkunut olkapäiden kannateltavana.

Sanoisin, että enemmistöllä vaeltajia reput olivat hieman painavampia ja suurempia, mutta monilla oli silti samaa kokoluokkaa oleva reppu.

Törmäsin matkalla monenlaisiin vaeltajiin ja reilusti suurempia kantamuksia kantaneet kehuskelivat usein, että jaksavat hyvin kantaa reppuaan.

Itse ajattelen, ettei kyse ole niinkään siitä, mitä jaksaa kantaa, vaan ihan vain siitä, että kevyemmillä kantamuksilla on yksinkertaisesti miellyttävämpää kävellä päivittäin pitkä matka.

Lantiovyö ohjaa repun painon pois selästä lantiolle ja sen myötä jaloille ja kun kantamus on kevyempi, on se myös helpompaa jaloille, mikä voi auttaa ehkäisemään rakkoja ja muita jalkaongelmia.

On myös todella vapauttavaa tajuta kevyttä reppua kantaessaan, kuinka vähällä sitä itseasiassa tuleekaan toimeen täysin ongelmitta.

Oma pakkauslistani

Oma pakkauslistani näytti tältä. Erittelen ja kommentoin alempana pakkauslistan sisältöä tarkemmin.

• • Lakanapussi
  • Tyyny
  • Pyyhe
  • Korvatulpat
  • Unimaski
  • Laastarit
  • Rakkolaastarit
  • Lääkkeet (särky- ja henkilökohtaiset lääkkeet)
  • Kuumemittari
  • Hakaneuloja
  • Kännykkä
  • Kännykän laturi
  • Kuulokkeet
  • Puhelimen vara-akku ja sen latausjohto
  • Varapuhelin
  • Kynä
  • Alushousut x 4
  • Rintsikat
  • Sukat x 4
  • Housut x 2 (legginsit, kevyet housut)
  • Shortsit
  • T-paita x 2
  • Toppi, jossa sisäänrakennetut rintaliivit
  • Ohut pitkähihainen vetoketjullinen paita
  • Ohut pitkähihainen trikoopaita (tämän ostin matkalta)
  • Muji multicape
  • Mekko+alusmekko
  • Ohut huivi
  • Sormikkaat (nämä ostin matkalta)
  • Hattu 
  • Aurinkolasit
  • Silmälasit
  • Lenkkarit
  • Sandaalit
  • Sadeviitta
  • Otsalamppu + laturi
  • Kosteusvoide
  • Seerumi
  • Shampoo
  • Hoitoaine
  • Hammasharja
  • Hammastahna
  • Hammaslanka
  • Dödö
  • Palasaippua
  • Aurinkovoide
  • Kynsisakset
  • Pinsetit
  • Kertakäyttöhöylä
  • Ponnari x 2
  • Hiusharja
  • Kuukautistarvikkeet
  • Bepanthen emulsiovoide
  • Kangaskassi
  • Minigrip-pussi kosmetiikalle
  • Käteinen
  • Passi
  • Ajokortti
  • Maksukortit
  • Hengityssuoja
  • Eväsrasia
  • Lusikka-haarukka
  • Termospullo (yhteinen, jota tosin puolisoni kantoi)
  • Puuteri
  • Ripsiväri
  • Pieni laukku/vyölaukku
  • Pieni lukko

Koska teimme vaelluksen lämpimään vuodenaikaan (ja itseasiassa aloitimme sen pahan helleaallon aikaan), emme tarvinneet mukaamme tilaa vievää ja sen myötä lisää painoa tuovaa makuupussia.

Tilasimme Amazonista parilla kympillä ohuet lakanapussit, joissa nukutaan hieman kuin pussilakanan sisällä.

Moni ostaa huomattavasti kalliimman silkkisen lakanapussin, mutta koska emme olleet varmoja, tulisiko tälle käyttöä vaelluksen ulkopuolella, päädyimme valitsemaan Amazonista suositut, erinomaiset arviot saaneet lakanapussit ja ne osoittautuivat loistaviksi.

Lakanapussimme olivat kevyet kantaa, mahtuivat pieneen tilaan, niissä oli tarpeeksi viileä nukkua, mutta silti ne lämmittivät tarvittaessa ja kun lakanapussin pesi, kuivui se hetkessä.

Useimmissa majataloissa oli myös tarjolla vilttejä, jotka toivat lisää lämpöä viileämmillä säillä.

(Julkisissa majataloissa oli yleensä käytössä kertakäyttölakana ja kertakäyttöinen tyynyliina, mutta varsinainen makuupussi tai lakanapussi tuli olla omasta takaa mukana.)

Oma täysin ylimääräinen valintani oli ottaa  mukaan oma tyyny, jota ei missään tapauksessa vaelluksella tarvitse, sillä majataloissa on oikeastaan aina tyynyt.

Vaikka tyyny veikin repustani yli kolmanneksen tilasta, halusin silti ottaa sen, sillä juuri tämä tyyny on auttanut minua nukkumaan loistavasti ja estämään niskan jumitukset sekä erityisesti siitä seuraavan migreenin.

Ajattelin siis, että vaelluksella hyvät yöunet ovat niin tärkeä asia, että koska repussa kerran on tilaa ja minun on mahdollista ottaa tyynyni mukaan, otan sen ehdottomasti.

Olin lopulta hyvin kiitollinen, että oli valinnut ottaa mukaan oman tyynyni, sillä sen ansiosta nukuin todella hyvin.

Omasta tyynystäni voi lukea lisää tästä aiemmasta sen esitelleestä postauksesta.

Jos ei kuitenkaan ole yhtä kriittinen tyynyjen suhteen, ei oman tyynyn pakkaamiselle kannata tuhlata edes ajatusta.

Lisää unimukavuutta saa korvatulpilla, jotka suosittelen aivan ehdottomasti pakkaamaan mukaan.

Omat suosikkini ovat ruotsalaiset Happy Ears -korvatulpat, jotka luovat minulle täydellisen hiljaisuuden ja joita ilman en todellakaan olisi nukkunut hyvin yhteismajoituksissa, jossa joku aina kuorsaa, ääniä riittää monesti varsin myöhään ja aamulla joku aina rapistelee tavaroitaan kasaan.

Harmikseni häivitin korvatulppani kesken reissun, joten jouduin tyytymään kuvassa näkyviin, vähemmän mukaviin korvatulppiin, mutta ne ajoivat ihan riittävän hyvin asiansa (vaikka eivät olleetkaan yhtä mukavat korvissa).

Toinen pieni unimukavuutta lisäävä ja vähän tilaa vievä juttu on unimaski, joka kannattaa myös pakata mukaan.

Yhteismajoituksissa on todella usein joku, joka päättää, että koska juuri hän haluaa siihen aikaan illasta tai aamuyöstä nähdä paremmin, on kattovalot laitettava päälle.

(Toinen terroristiryhmä ovat otsalamppusohijat, jotka eivät ymmärrä, että niin kätevä kuin otsalamppu pimeässä yhteismakuutilassa onkin, olisi paljon mukavampaa laskea se paikoilleen tuomaan valoa eikä sohia se päässä joka suuntaan. Tästä aiheesta lisää alempana.)

Unimaski on omiaan tuomaan rauhan tältä.

Oma otsalle nostettu unmaskini tosin putosi yhtenä yönä vessareissulla vessanpönttöön ja aloin siitä lähtien heittää tarvittaessa silmilleni matkalla mukana olleen ohuen huivini, joka ajoi unimaskin virkaa loistavasti.

Reissurepun sisältöä suunnitellessa mietin itse kovasti, minkä kokoinen pyyhe reppuun kannattaa pakata.

Oli selvää, että valitsimme pyyhkeeksi kevyen ja nopeasti kuivuvan mikrokuitupyyhkeen, mutta mietin, tulisiko sen olla niin suuri, että voisin kietoa sen ympärilleni vai riittäisikö pienempikin pyyhe.

Lopulta päädyin tilaamaan Amazonista 50 x 110 cm kokoisen retkipyyhkeen, joka oli oikein sopivan kokoinen.

Pyyhettä vaellukselle valitessa mahdollisimman pieni ja kevyt pyyhe riittää, sillä yhteismajoituksissa ei koskaan tule kiedottua pyyhettä ympärilleen ja kuljeskeltua se päällä ympäriinsä, sillä vaatteet tulee pukeneeksi päälle jo suihkukopissa tai viimeistään heti sen ulkopuolella.

Ainoa mitä kannattaa miettiä on, että pyyhkeen tulee tarvittaessa olla riittävän kokoinen, jotta siinä on imukykyä myös mahdolliseen hiusten kuivaamiseen.

Oma tukkani on pitkä ja paksu, joten tämä pyyhe oli minulle oikein sopiva kuivaamaan ensin itseni ja sitten vielä kiedottavaksi hiusten ympärille.

Lääketarvikkeista pakkasin mukaan pienen valikoiman laastareita, pari rakkolaastaria, henkilökohtaiset lääkkeeni, särkylääkettä ja kuumemittarin.

Laastareista ja rakkolaastareista valitsin mukaan aluksi vain muutamia ajatellen, että jos niille tulee reissulla tarvetta, voi niitä sitten ostaa lisää.

Särkylääkkeet ja erityisesti tulehduskipulääkkeet olivat hyvät olla mukana, sillä niillä pelastettiin mm. päänsärkyä.

Olimme myös lukeneet suosituksen, että vaelluksen ensimmäisinä päivinä kannattaa illalla nukkumaan mennessä ottaa tulehduskipulääke siltä varalta, että parin kolmenkymmenen kilometrin kävely on kropalle aluksi varsin uusi asia ja se voi saada aikaan kipuja ja rasituksen tuomia tulehduksia.

En halua syödä lääkkeitä turhaan, mutta teimme näin muistaakseni ensimmäisinä ehkä kolmena tai neljänä yönä ja se oli hyvä ratkaisu.

(Ajattelen, että en halua syödä lääkettä aamulla sammuttaakseni kivun, sillä kipu kuitenkin kertoo, että jokin on pielessä ja auttaa olemaan varovainen.)

Mietin hetken kuumemittarin tarpeellisuutta, mutta onneksi otin sen mukaan, sillä reissun loppupuolella Galician alueen viileä ja sateinen ilma sai meidät vilustumaan ja tuntui hyvältä voida tarkistaa kuumetilanne.

Tähän osastoon lukeutunee myös Bepanthenin emulsiovoide, jota tuli käytettyä niin nirhaumiin kuin auringon paahtamalle ihollekin.

Kosmetiikan osalta menin itselleni ennennäkemättömän pienellä määrällä, mutta pärjäsin sillä hyvin enkä kaivannut muuta.

Käytännössä se toki tarkoitti, että olin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen reilut kaksi kuukautta käytännössä lähes hoitamatta ihoani.

Iho ei tietenkään kärsinyt siitä mitenkään erityisesti, mutta toki hoidetun ja hoitamattoman ihon pintatekstuuri on usein aivan erilainen ja tunsin itsekin muutoksen ihollani.

En pakannut mukaan mitään ihonpuhdistustuotetta palasaippuaa lukuunottamatta.

Jos olin käyttänyt aurinkovoidetta, pesin kasvoni (ja vartaloni) palasaippualla.

Jos ihoa kiristeli, laitoin sille lähes voidemaista seerumia ja vartalolle tarvittaessa Nivean perusvoidetta.

Varsinkin kädet tarvitsivat rasvausta, sillä päivittäinen pyykinpesu käsin kuivatti niitä.

Hiuksille kannoin mukana matkakokoista shampoota ja hoitoainetta, jotka korvasin reissun aikana pari kertaa uusilla.

Deodorantti, hammaslanka, hammastahna ja hammasharja olivat tietysti myös mukana.

Kuulin, että jotkut jopa katkaisisivat hammasharjastaan varren tilan ja grammojen säästämiseksi, mutta siihen en itse ryhtynyt.

Kuten postauksen alussa mainitsin, oli minulla mukana myös ripsiväri ja meikkipuuteri, mutta ne jäivät tosiaan täysin ilman käyttöä.

Mukana oli myös hiusharja ja muutama ponnari.

Kynsisakset (jotka ovat sen verran kompaktit, että ne sai viedä läpi turvatarkastuksesta), pinsetit ja kertakäyttöhöylä olivat nekin kaikki mukana ja käytössä matkan aikana.

Tekniikan puolelta pakkasin mukaan puhelimen, laturin, kuulokkeet sekä vara-akun, jolle oli usein tarvetta.

Majataloissa oli yleensä mahdollista ladata puhelinta, mutta aina pistoke ei ollut lähellä, joten paitsi että vara-akku antoi tarvittaessa virtaa päivän aikana vaeltaessa, saattoi sillä myös ladata puhelimen majatalolla.

Omaa puhelinta ei myöskään aina halunnut jättää minne tahansa majatalon nurkkaan yksinään latautumaan, mutta vara-akun saattoi jättää sinne täyttymään huoletta.

Itse päädyin pakkaamaan mukaan myös kakkospuhelimen, sillä juuri matkalle lähtöä edeltävänä yönä pudotin puhelimeni ja sen näyttö pimeni osaksi.

Pelkäsin kovasti, että tilanne pahenisi reissussa, joten pakkasin mukaan (kehnon) varapuhelimen.

Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä viimeisenä päivänä ennen Portugalin puolelle menoa puhelimeni lipesi kädestäni majatalon lattialle ja sen näyttö pimeni täysin.

Onneksi kyseessä oli iPhone, jonka sisällön kaikkine matkakuvineen olin synkronoinut iCloudiin, joten menetin vain yhden tai kahden päivän kuvat, jotka eivät olleet vielä ehtineet synkronoitua.

Kannattaa kuitenkin miettiä, että jos omalle puhelimelle tapahtuu reissussa jotain, niin kuinka käytännön asiat omalla kohdalla sujuisivat – nykyään kun niin moni asia tapahtuu puhelimella.

Muuta meille erittäin hyödylliseksi osoittautunutta matkaan mukaan pakattua elektroniikkaa oli otsalamppu.

Meillä ei ollut mitään ymmärrystä vaellukselle sopivasta otsalampusta, joten menimme Amazoniin ja valitsimme sieltä suosiolla lampun, joka oli saanut tuhansia erinomaisia arvioita.

Omat ladattavat otsalamppumme olivat aivan loistavat ja niille oli paljon käyttöä, sillä lähdimme varsinkin helleaallon aikaan usein vaeltamaan tunteja ennen auringonnousua.

Pelkän puhelimen valon kanssa kävely olisi ollut noissa olosuhteissa todella kömpelöä ja tuskaista, vaikka jotkut toki tekivät niin.

Olimme hankkineet otsalamput myös sillä ajatuksella, että niiden valossa olisi kätevää pakata pimeässä yhteismajoituksen huoneessa omia tavaroitaan, mutta reissun alussa kävi heti selväksi, ettei se ole korrekti toimintatapa, vaikka moni niin toimiikin.

Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin se, että joku herää ennen muita, vetää otsalleen kirkkaan lampun ja alkaa sitten sohia sillä ympäriinsä muita pimeässä sokaisten.

Parasta olisi ottaa himmeämpää valoa puhelimestaan tai mikäli käytössä on otsalamppu, pitää se sentään edes paikoillaan.

Näin vaelluksella myös otsalamppuja, joissa oli valittavana punainen valo.

En ollut ennen ymmärtänyt sen tarkoitusta, mutta yhteismajoituksessa opin, että se on loistava juttu.

Punainen valo on sen verran himmeä, ettei se sokaise ja herätä muita, mutta sen verran kuitenkin valoa tuova, että sen valossa näkee itse puuhastella.

Yksi parhaita reissuun mukaan pakattuja juttuja oli kangaskassi, joita minulla oli käytössä itseasiassa parikin, sillä saimme sellaiset eräästä majatalosta.

Kangaskassille oli reissussa lukuisia käyttökohteita:

Paitsi että se toimi kauppakassina, ajoi se myös niin olalle heitettynä kuin selkärepuksi viritettynä käsilaukun virkaa kaupungilla kävellessä.

Lisäksi se oli korvaamaton apulainen majataloissa suihkuun mennessä, sillä usein suihkukopeissa ei ollut kuin korkeintaan yksi koukku, johon saattoi ripustaa jotain.

Kangaskassi sankoineen auttoi tuomaan lisää ripustuspaikkoja likaiselle ja puhtaalle pyykille sekä toimimaan pidikkeenä saippualle.

Kangaskassiin oli myös helppoa heitellä iltaisin tavaroita, jotka halusi saada aamulla helposti käsiinsä ilman repun penkomista.

Aamuisin siihen oli nopeaa ja ennen kaikkea äänetöntä sujauttaa tavarat pimeästä ja hiljaisesta makuutilasta ulos hiipiessä ja pakata ne sitten reppuun toisaalla yhä nukkuvia ihmisiä terrorisoimatta.

Kangaskassin lisäksi mukana on hyvä olla joku pussukka tai esimerkiksi vyölaukku, jossa voi pitää henkilökohtaisia arvotavaroita lähellä itseään.

Meillä puolisolla oli vyölaukku, jossa hän piti myös minun tavaroitani.

Parhaita matkaan pakattuja juttuja oli oma muovinen eväsrasia ja lusikka-haarukka, sillä menimme pienellä budjetilla emmekä syöneet ulkona.

Eväsrasiaan oli kätevää tehdä aamiaiseksi tuorepuurot, valmistaa majatalolla mikrossa aterioita ja muutenkin käyttää ruoka-astiana majataloissa, joissa ei ollut tarjolla astioita.

Vesipullona minulla oli käytössä ihan tavallinen, mahdollisimman kevyt 0,5 litran PET-pullo, jota täytin matkalla aina uudelleen ja jonka korvasin matkan aikana välillä uudella, puhtaalla pullolla.

Isommalle vesipullolle ei ollut tällaisella vaelluksella tarvetta, sillä reitin varrella on tavallisesti vesipisteitä ja kahviloita, joissa pulloaan voi täyttää ja vaikka jopa juoda siinä ollessa pari pullollista jos oikein tarvitsee.

Kaikilla osuuksilla vettä ei toki ole saatavilla samalla tavalla, mutta rehellisesti sanottuna kukaan tuskin ehtii kuolla janoon, jos ei tämän tyyppisellä vaelluksella saa tuntiin tai kahteen lisää vettä.

En siis kantaisi mukana isompaa pulloa kuin väliaikaisesti niillä etapeilla, joilla tietää veden olevan kortilla, sillä isompi vesi pullo tarkoittaa lisää painoa.

Meillä oli mukana myös yhteinen termospullo, johon teimme majatalossa ennen vaellukselle lähtöä usein aamukahvit, jotka sitten joimme myöhemmin.

Muista pienistä jutuista mainitsin jo aiemmassa vaelluksen vaatteet esitelleessä postauksessani hakaneulat, joilla kiinnitin niin pyykit kuivumaan kuin kosteat vaatteet tarvittaessa reppuunkin.

Hakaneulat olivat myös kätevä apuväline, kun pienellä budjetilla ollessa ostimme ruokamme ruokakaupasta eikä kaikki ruoka aina mahtunut reppuun.

Ruoka oli helppoa sujauttaa kangaskassiin, jonka sangat kiinnittivät sen reppuun, mutta joka sitten ankkuroitiin paikoilleen hakaneuloilla, jotta kangaskassi pysyisi paikoillaan.

Yksi pieni juttu, jonka monet kehottivat ottamaan mukaan oli kompakti lukko, jolla saattoi lukita tavaransa joissakin hostelleissa ja majataloissa tarjolla oleviin kaappeihin.

Käytimme puolisoni repussa ollutta lukkoa vain pari kertaa, sillä ensinnäkään meillä ei ollut mukana mitään arvokasta puhelimia, passeja, maksukortteja ja käteistä lukuunottamatta ja ne pidimme vyölaukussa.

Jätimme kotiin kaiken vähänkin arvokkaan, eli emme ottaneet edes vihkisormuksia mukaan.

Oli ihanan huoletonta, kun ei tarvinnut miettiä, että mitäs jos jotain varastetaan, koska jos joku olisi varastanut jotain repussani olleista halvoista tavaroista, olisivat ne varmasti tulleet sille henkilölle tosiaankin tarpeeseen.

Vaeltajien majataloissa oli muutenkin yleensä varsin huoleton ilmapiiri ja ihmiset jättivät puhelimiaan latautumaan ilman valvontaa pelkäämättä varkauksia.

Muita pieniä, matkalla käteviä juttuja oli ihan tavallinen kynä, jolle oli aina välillä tarvetta milloin missäkin.

Moni vaelluksen tekevä kirjoittaa vaelluksen aikana päiväkirjaa, joten siihen tarkoitukseen voi haluta myös ottaa muistikirjan mikäli ei sitten tee muistiinpanojaan digitaalisesti.

Muita pieniä mukana olleita tarpeellisia varusteita olivat aurinkolasit, hattu ja sadeviitta, jotka kaikki toivat tarvittavaa suojaa matkan aikana.

Sadeviitat toimivat jopa puistossa köllötellessä makuualustoina, joten niille oli käyttöä kaikissa sääolosuhteissa.

Omat sadeviittaamme oli ostettu Clas Ohlsonilta hieman alle viidella eurolla ja ne palvelivat tehtävässään loistavasti.

Kuukautisista tällä vaelluksella voisi tehdä vaikka ihan oman postauksensa, muta tähän väliin sanon, että jos on tottunut käyttämään kuukautiskuppia tai omassa tapauksessani kuukautisalushousuja, kannattaa ne unohtaa tällä vaelluksella ja ottaa suosiolla käyttöön tampoonit ja/tai siteet ellei sitten majoitu yksityisissä majataloissa, joissa on käytössä oma vessa.

Julkisissa majataloissa on vain harvoin sellaiset vessat ja suihkutilat, että kuppiaan tai pöksyjään voi pestä omassa yksityisyydessä ja usein tilat ovat sekä miesten että naisten yhteiskäytössä.

En olisi todellakaan kokenut mukavaksi tai edes kohteliaaksi muita kohtaan alkaa pestä verisiä kuukautistarvikkeitani muiden silmien edessä noissa olosuhteissa.

Näiden postauksessa esiteltyjen tavaroiden lisäksi minulla oli mukanani tosiaan postauksen alussa olleella pakkauslistalla olevat vaatteet, joista voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani.

Itse pakkaisin vaellukselle mukaan mieluummin liian vähän kuin liikaa, eli jos jonkun tavaran tarpeellisuutta joutuu pohtimaan, kannattaa se ehkä jättää kotiin – varsinkin, jos sellainen on edullista tarvittaessa ostaa matkalta.

Monissa vaeltajille tarkoitetuissa majataloissa on myös hylly tai laatikko, johon vaeltajat voivat jättää itselleen turhaksi osoittautuneita tavaroita ja poimia maksutta mukaan sellaista, mitä itse tarvitsevat.

Tällainen vaihtolaatikko on todella kätevä ja varsinkin vaelluksen alkupuolella moni jätti niihin ylimääräiseksi osoittautuneita tavaroita keventääkseen kuormaansa.

Löytyipä niistä usein jopa vaelluksella omissa jaloissa epämukaviksi osoittautuneita kenkiä!

Kaikki postaukseni Santiago de Compostelan vaelluksesta löytyvät täältä.

Jos teillä on kokemusta tästä vaelluksesta, kuulisin mielelläni omia ajatuksianne mukana tarvittavista tavaroista!