Kuten useat teistä varmasti muistavatkin, tuli minusta reilu kuukausi sitten jälleen koululainen. Jäin ihanasta ja turvallisesta työpaikastani opintovapaalle ja vaihdoin hommat (nykyisen asuinpaikkani huomioonottaen välillä jopa hieman turvattomaankin) opiskelija-arkeen.
Lähdin opiskelemaan estenomiksi, eli suomeksi opintoni painottuvat kosmetiikan kaupalliseen puoleen, kemiaan ja lainoppiin.
Nyt kun opiskeluja on takana jo jonkun verran, voisi olla hyvä hetki käydä läpi ensimmäisiä fiiliksiäni aiheesta.
Ensinnäkin: Jestas tätä ryhmätöiden määrää! Olen melko itsenäinen puurtaja, joten on ollu mielenkiintoista yrittää ottaa koulutuntien ulkopuolella samaan aikaan osaa viiteen eri projektiin ja yrittää aikatauluttaa menojaan niihin sopiviksi. Toki ryhmätöiden tekemisessä on aina puolensa ja niiden tekeminen on todella opettavaista sekä on mukavaa, että vastuuta saa jakaa muiden ihmisten kesken. On myös mahtavaa, kuinka ryhmätyöskentely saa itsensä ryhtymään hommiin silloinkin, kun niihin ei muuten välttämättä tulisi ryhdyttyä. Itsenäiseen työskentelyyn tottuneelle asiassa on kuitenkin jonkun verran totuttelemissa.
Olen ehtinyt vasta opiskelemaan kemiaa, liiketoimintaa sekä ainetta nimeltä ”ammatillinen kuva” ja koen noista ylivoimaisesti minulle haastavimmaksi kemian opinnot. En tiedä, millä ihmeen ilveellä olen päässyt kouluun sisään, sillä pääsykokeiden kemian osiossakin oli minimipisteraja, johon yltäminen on minun peruskemiantaidoillani ollut jo melkoista venymistä. Viimepäivinä olen kuitenkin onnekseni huomannut, ettei kemia olekaan niin mahdotonta salatiedettä, kuin millaisena sitä aluksi pidin ja että sitä voi oikeasti alkaa ymmärää kunhan sitä vaan jaksaa lukea. Odotan silti kovasti, että tämä peruskemian kertaus saadaan päätökseen ja pääsemme pian INCI-juttujen pariin.
Ennen kuin hain opiskelemaan sanoin kaikille, etten voisi lähteä kouluun, sillä olisin varmasti totaalinen pain in the ass: ärsyttävä eturivin besserwisser, jonka täytyisi saada kaikesta paras mahdollinen numero ja tietää kaikesta kaikki, sillä olihan aihepiiri sydäntäni niin lähellä. Epäilin myös, että kuolisin näiden taipumusteni vuoksi stressiin.
En tiedä, onko tämä nyt kuitenkin tätä aikuisuutta vai mistä on kyse, mutta onnekseni epäilykseni osoittautuivat aiheettomiksi.
Olen tajunnut, etten opiskele arvosanoja vaan elämääni varten. On ehkä eri asia lähteä kouluun suoraan toisen asteen tutkinnon loputtua kuin viettää useampi vuosi työelämässä ja päätyä koulunpenkille sen jälkeen varmana siitä, että on jo muutenkin valmiiksi ollut alalla, joka on se oma juttunsa ja tulla hakemaan vain sille lisäpotkua antava paperi ja imeä itseensä lisää käytännöntöissä edesauttavaa tietotaitoa. En nimittäin ole kokenut, että minun täytyisi olla erityisen hyvä tai ylivoimaisesti paras missään enkä ennen kaikkea ole ottanu suurta stressiä mistään. Ehkä stressin aiheet vielä lisääntyvät, mutta toistaiseksi olen osannut ottaa homman yllättävän rennosti. Kyseessä on vaan koulu ja sinne mennään oppimaan elämää, ei arvosanoja varten.
Paitsi että työtoverini muistivat minua töistä lähtiessäni penaalilla, muisti myös Clarins minua sellaisella. Sain nimittäin blogini kautta pienen ”kosmetiikkapenaalin” helpottamaan koululaisen arkeani:
Pussukka kätkikin sisälleen melkoisen punaisenkirjavan tuotevuoren, jonka turvin saa tehtyä helpon ja nopean arkimeikin. Loistavaa tällaiselle aamu-uniselle, mielellään aidan sen matalimmalta kohdalta kouluhaalareissaan aliryömivälle kosmetiikkakoululaiselle!
Mukana onkin sen verran mielenkiintoisia juttuja, että tahdon aivan väen vängällä pyhitellä niille omia, erillisiä postauksiaan sillä tiedän, että esimerkiksi tuo Clarinsin omintakeinen makeinen, eli 3-Dot Liner on kiinnostanut teistä monia! Lisäksi tuotteiden joukossa komeili myös yksi upouusi tuote, joka on itseasiassa päätyny erään toisen innokkaasti kosmetiikkaa viimeaikoina opiskelleen parrakkaan tuttuni kosmetiikka-arsenaaliin…
Muita opintielle tänä syksynä suunnanneita? Miltä koulu on alkanut maistua?
PS. Muistakaa käydä vielä osallistumassa Rococo-merkin lakka-arvontaan täällä. Arvonta sulkeutuu puolilta öin!
Opintovapaalle samaan aikaan kuin sinakin, ikaa 30+,alana kauppatieteet 🙂
Onnea opintoihin! 🙂
Kiitos samoin Virve 🙂
Paljon onnea opintoihin! 🙂 Haha, kun mielestä opintojen loppumisessa yksi ihanimmista jutuista oli niiden jatkuvien ryhmätöiden loppuminen.. 😀
Kiitos! 🙂
No siis, mustahan tulee kemisti, juuri syksyllä aloitin uudessa yliopistossa! Kosmetiikkakemisti olis kyllä mun unelmaduuni, mutta työllistyminen Suomessa kyllä aikamoisen hankalaa. Oon kuitenkin miettinyt sitäkin, että kävisin ton estenomin sitten kandin jälkeen maisterin ohella, että olis kauneudenhoitoalaltakin sitten jotain opintoja. Mutta saas nähdä!
Onnea sulle kuitenkin, ja olis kiva, jos jaksaisit tulevaisuudessakin kirjoitella sun opinnoista 🙂
Kuulostaa hyvältä idealta. Onnea opintoihin! 🙂 Lupaan kirjoitella koulukuulumisia aina silloin tällöin. 🙂
Hahaa oisit laittanu ton etsi kuvasta sosiaalinen opiskelija -kuvan kokonaan :'D
No vähän teki mieli… 😉
"Olen tajunnut, etten opiskele arvosanoja vaan elämääni varten."
Voi kun tämän muistaisi vähän useammin itsekin – olisi opiskelu vähän mielekkäämpää ja muistaisi myös arvostaa saamiaan mahdollisuuksia enemmän. Kiitos arvokkaasta muistutuksesta ja tsemppiä opintoihin! 🙂
Kiitos, yritän itsekin muistaa muistaa, enkä vain muistutella… 🙂
Taidat opiskella samassa koulussa kuin minä, tosin aivan eri linjaa 🙂 Tsempit opiskeluihin, Laureassa niitä ryhmätöitä riittää 😀
Näköjään riittää joo… tsemppiä siis sinnekin! 🙂
mitä olet opiskellut aiemmin kun sulla on toi violetti hiha? 🙂
Itseasiassa juttu meni niin, että koko koululla kaikkine toimipisteineen olisi sama violetti haalari linjasta riippumatta ja me estenomit emme innostuneet asiasta vaan hankimme ihan omat, pinkit haalarit ja otimme kouluun yhdistäväksi tekijäksi nuo violetit hihat. 🙂