Elämässäni on tapahtunut viimeisen vajaan puolen vuoden aikana yksi suunnattoman suuri muutos. Muutos on ollut niin iso ja jopa minuakin hämmentävä, etten voi vieläkään uskoa sitä todeksi. Jännää, kuinka elämä välillä vaan menee eteenpäin ja asiat muuttuvat!
Jos joku luuli, että alan jälleen jauhaa Lontoosta Suomeen muutosta tai opiskelemaan lähtemisestä tai muusta pienestä tapahtuneesta niin no worries. Nyt puhutaan kuitenkin jostain paaaaljon merkittävämmästä. Tai ainakin kosmetiikkabloggaajan mittakaavassa todella merkittävästä.
Muistatteko nimittäin, kun kerroin kesällä, etten ole ollenkaan aurinkopuuteri-ihminen enkä ymmärtänyt, kuinka joku voi koskaan saada aurinkopuuteriaan kulumaan loppuun? Tai edes saada siinä näkymään pannun pohjaa?
Älkää nyt seotko ja menetäkö kontrollianne täysin, mutta katsokaapas tätä:
Kyllä, minä olen käyttänyt viimeiset puoli vuotta Diorin aurinkopuuteriani lähes päivittäin ja niin ahkerasti, että sen pannunpohja paistaa jo hyvin selkeästi. Voitteko uskoa tätä? Minä en ainakaan!
Diorin Nude Healthy Glow Enhancing Powder sävyssä 001 Aurora on ollut kaikessa luonollisuudessaan, heleydessään ja tarpeeksi kevyessä sävyssään oikea rakkaustuote ja halusinkin tällä postauksellani vahvistaa viestiäni siitä, että olen virallisesti rakastunut ja rakkaus on saanut minut muuttumaan. Ja aitoa rakkauttahan on juuri se, jossa rakkauden kohde saa ihmisestä esiin ne hänen parhaat puolensa ja hänet säteilemään ja näin minä ainakin koen tämän aurinkopuuterin tekevän, joten kyllä tässä ihan aidosta rakkaudesta on oltava kyse!
Oletteko te lisänneet viimeaikoina kosmetiikkarepertuaariinne ja aktiivikäytössä oleviin tuotteisiinne jotain, jonka sinne päätymisestä olisitte olleet yllättyneitä?
Onko joku huulikiiltovihaaja huomannut lisäävänsä nykyään huulikiiltoa huuliinsa harva se hetki? Tai joku ennen kynsiään laiminlyönyt pitänyt kyntensä jo pitkään siisteinä ja lakattuina? Tai silmien rajauksen liian hankalaksi jutuksi kokenut tajunnut rajanneensa ne joka aamu jo viimeisen kuukauden ajan ennen töihinlähtöä?
en osannut käyttää sivellintä meikkivoiteen levitykseen mutta opin viime viikolla lumenen cc-voiteen avulla..
En olekaan muistanut kirjoitella Lumenen CC-voiteesta! 🙂
Minulla oli pitkään sama juttu aurinkopuuterin kanssa. Itselleni se lemppari löytyikin Dr.Hauschalta. Tuota dioria voisin kyllä kokeilla seuraavaksi.
Luen kosmetiikkablogeja pääasiassa ideoiden saamisen vuoksi. Olen rakastanut ropeltaa kosmetiikan kanssa jo pikkutytöstä asti, ja olinkin yläasteella varmaan ainoa, joka ei näyttänyt äidin meikkipaletin luona vierailleelta 😀
Kokeilen juttuja ja viimeisin tällainen "löytö" kokeilujen puitteissa on se, että olen löytänyt uusia luomivärejä, jotka korostavat silmieni sävyä. Minulla on haastava silmänväri, koska se on sinivihreä ja useimmat vihreille perinteisesti sopivat värit eivät korostakkaan sitä vihreää, vaan saavat samean vaikutelman (tai sitten vaikutelman, että on musta silmä 😉 )
Silmäni eivät kuitenkaan ole riittävän siniset, että saisin niistä sitä sinistä korostumaan 😛
Huulipunan käytön opettelu päivittäin olisi varmaan seuraava projekti 😀
En olekaan ajatellut omien sinivihreiden silmieni kanssa tuota asiaa, mutta tottahan tuo kyllä on. 🙂
Entäs sitten, kun on vihreät silmät, joissa on keskellä kellanruskea ympyrä 😀
Luomiväriasian olen ratkaissut lilan ja beigen eri vahvuuksilla. Harmaakin sopii.
Tuosta Diorin aurinkopuuterista totesin ilahtuneena, että kiva, ettei siitä kulu noi kirjaimet pois käytössä, vaan ne jatkuvat pohjaan saakka. Minulla nimittäin sama aurinkopuuteri, mutta en ole vielä korkannut sitä.
En ajatellut koskaan näkeväni sitä päivää, jolloin käyttäisin poskipunaa. Nyt olen kuitenkin käyttänyt sitä varmaan jo kuukauden ja poskipunasta onkin nopeasti tulossa meikkituote, josta en enää koskaan luovu.
Poskipunan käyttö on kyllä tosiaan sellainen juttu, että kun sen "oppii", ei enää osaa olla ilman. 🙂
Itsehän söin aikoinani kynsiäni, 15 vuotta sitten tein sen suhteen ryhtiliikkeen. 🙂
Ihan mahtavasti tuossa Diorin aurinkopuuterissa tuo koristelu menee pohjalle saakka!
Niin tosiaan menee eikä vaan ole pinnalla. 🙂
Tätä minäkin jo ihastelin aiemmassa kommentissani. Tosi kiva, ettei kulu heti ensimmäisten sutaisujen mukana näkymättömiin.
"Ja aitoa rakkauttahan on juuri se, jossa rakkauden kohde saa ihmisestä esiin ne hänen parhaat puolensa ja hänet säteilemään ja näin minä ainakin koen tämän aurinkopuuterin tekevän, joten kyllä tässä ihan aidosta rakkaudesta on oltava kyse!"
Voi Virve, oot niin ihana ja hupsu! 🙂
T. Vanha vakkari joka edelleen käy täällä päivittäin, mutta kommentoi harvoin.
Ps. Kosmetiikkabrändien taustat yms. kiinnostaa ehdottomasti. Ovat juuri sitä kategoriaa josta ei tulisi otettua selvää itse muualta vaikka aihe kiinnostaakin 🙂
Niitä on tosiaan mielenkiintoista lukea, joten lupaan kirjoitella niistä enemmänkin. Itsellenikin hyvää taustatyötä ottaa tarinoista selvää. 🙂
En ole milloinkaan ollut poskipuna ihmisiä,sillä posket on riittävän punaset ilmankin,mutta uuden meikkivoiteen myötä ruvennut käyttään lähes päivittäin:-D
Poskipuna on tosiaan tuote, johon jää koukkuun sen kunnolla löydettyään. 🙂
Mikä ihmeen "pannunpohja"? 😀
Mä olen opetellut käyttämään luomivärejä!
Meikit "leivotaan" pannuihin, eli noihin metallisiin "vuokiin". 🙂
Mä olen ruvennut käyttämään poskipunaa! Ja lisäksi mun fit me- puuteristakin paistaa jo pohja, vaikka yleensä kadotan kaikki mun puuterit ennen sitä!
Minäkin olen joitakin vuosia sitten löytänyt poskipunan, vaikka en sitä ennen koskaan osannutkaan käyttää. 🙂
Koin ennen tosiaan nestemäiset rajaukset hirveän vaikeaksi, mutta nyt teen niitä päivittäin. 🙂
Harjoituksella tosiaan lähtee sujumaan. 🙂
Mulla alkoi pannun pohja näkymään kun otin reissuun lehden mukana saamani aika karkeatekoisen pienen poskipunasudin. Mulla kestää kaikki poskipunat ja aurinkopuuterit ikuisuuden, tämäkin poskipuna on ollut melkein jokapäiväisessä käytössä (en meikkaa yleensä viikonloppuisin) jo kaksi vuotta, ja vielä menee ainakin vuoden ellei hajoa sitä ennen. Kansi on jo hajonnut.
Siveltimetkin tosiaan vaikuttavat tuohon kulumisen nopeuteen. 🙂
Olen aina kokenut huulimeikit hankaliksi: punat kuivattavat huulia ja näyttävät hetken päästä rumilta, jotenkin liiallisilta, ja kiillot tahmaavat ja ovat jotenkin turhan tyttömäisiä. Viime keväänä löysin Lorealin huulilakat. Nykyään tulee siveltyä huuliin väriä päivittäin, joskus jopa ainoana meikkinä. Lakat levittyvät ihanasti, niitä voi laittaa ohuesti tai kerrostaa, ja huulissa on jäljellä sävyä vielä silloinkin, kun kiiltävä punapinta on haihtunut. Myyjä vieläpä myi mulle hylsyssä todella ärhäkältä näyttävän sävyn, joka kuitenkin sulautuu huulilleni aivan täydellisesti.
On aina ihanaa, kun löytää jonkin itselleen uuden jutun! 🙂
Olen alkanut pohjustamaan luomet too facedilla ja täten huomannut miten hyvin rajaus pysyy sen ja luomivärin avulla paikallaan. Tästä on kiittämnen sinua ja muita meikkibloggaaja 🙂
Luomivärinpohjustaja on kyllä ehdoton tuote. <3
Inhoan kynsien laittamista ja oonkin lapsesta asti purrut ne aina kipeäksi asti. Nyt kuitenkin oon hämmästynyt sitä ettei mun tee edes mieli purra niitä! Ja nämähän on pitkät! Kynsien lakkaaminen on ollu inhokkipuuhaa ja todella harvoin oon lakannut, mutta nyt alkaa kynsilakat jo kulua kun oon innostunut näistä pitkistä kynsistä, joita mulla ei tosiaan ole ennen ollut 😀
-Kepa
Minä puolestani olen viimeaikoina sitten taas laiminlyönyt kynsiäni täysin. :/
Mulla on sama aurinkopuuteri, ja tosiaan hauska nähdä että tuo kuvio jatkuu loppuun saakka. Näin ..viiden.. aurinkopuuterin omistajana omasta pannu tuskin kovin pian paistaa, vaikka päivittäin jotain varjostusta käytänkin. 🙂
Mukavaa tosiaan, ettei kuvio ole vain pinnalla. 🙂
Minäkään en ole oppinut vielä käyttämään aurinkopuuteria, vaikka kaikkea muuta mahdollista kasvoihin tuleekin lähes päivittäin sudittua. Jos joskus viitsit, ota kuvakavalkadi ennen ja jälkeen aurinkopuuterin, olisi mukava nähdä se muutos mikä sillä saadaan aikaan. Jospa se saisi minutkin yrittämään ja rakkauden syttymään 🙂
Juu, yritän! 🙂
postaukseen liittymättömästi tuli kommenteista mieleen kun poskipunaa ylistettiin, onko mitään järkeä käyttää poskipunaa jos on jo valmiiksi punakat posket? mulla on hyvä iho mutta punoittava/epätasainen väri, joten käytän meikkivoidett vaan sen punaisuuden peittämiseen, joten tuntuis typerältä vetää siihen päälle taas punaista 😀 silti kaikki aina kehuu kuinka se saa kasvot elävämmiksi jne, joten onko asia oikeesti näin ja pitäiskö mun rohkaistua punahyllyille vai oonko oikeessa ennakko-aavistusteni kanssa? 😀 Kiitos!
Mä just bongasin sokokselta saman nude tanin hintaan 15e ostin molemmat jäljellä olevat, aurora on täydellinen mun kalpealle hipiälle 🙂
Käyttäisin aurinkopuuteria, jos osaisin. En ole koskaan oikein tajunnut, mihin ja miten sitä pitää käyttää. Poskipuna poskipunana, meikkivoide meikkivoiteena, puuteri puuterina – jotkut käyttävät aurinkopuuteria kaikkien näiden korvikkeena, mutta itselläni se näyttää aina siltä kuin olisin levittänyt jotain ruskeaa kasvoihini ja unohtanut sen sitten. Jos joskus ehdit, anna aurinkopuuterin käyttöohjeet…
Mutta vastauksena varsinaiseen kysymykseesi: Meikkivoidesivellin! Pidin sitä turhakkeiden ykkösenä kunnes kerran kassajonossa odotellessani nappasinkin sen mukaani. Edulliset pensselit olivat siinä niin hyvin tyrkyllä. Ja kuule, kävikin niin, että siitä en luovu. En tiedä, tuleeko siveltimellä sen parempaa jälkeä kuin sormin. Mutta sillä saa pienen ylellisen hetken joka aamu! Meikkivoiteen sively iholle viileällä, ihanan tuntuisella siveltimellä on kuin kasvojen mini-minihieronta joka aamu. Meikkivoidetta ehkä kuluu nyt enemmän, kun sitä on niin hauska laittaa, mutta väliäkö sillä. Tässä todella on tuote johon en olisi uskonut rakastuvani, mutta niin kuin sinä rakastuit aurinkopuuteriisi, minä todella äkkirakastuin meikkivoidesiveltimeeni. Suosittelen kaikille! (Ja meikkivoidepuuterit ovat tietysti nyt jääneet käyttämättä, makaavat surullisina ja unohdettuina kylppärin lootassa, niitä kun ei ole enää ilo käyttä.)
Kiitos kivasta blogistasi!