Minimalistista elämää: Voisiko kaupunki olla olohuoneesi?

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Saavuin eilen Pariisiin, jonne olin varannut Airbnb-majoituksen itselleni kuukaudeksi. En ole koskaan ennen käyttänyt Airbnb-majoitusta, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on hyvä hetki alkaa harjoitella sitä. Suunnitelmissamme oli nimittäin, että kun tulevana vuonna lähdemme mieheni kanssa maailmalle, tulisimme suosimaan sitä paljon. Nyt oli siis hyvä hetki poistaa se ensikertalaisen jännitys ja selvittää, kuinka homma toimii.

Olin löytänyt itselleni kompaktin majoituspaikan mielestäni varsin hyvältä sijainnilta Saint-Germainin alueelta Mabillonin ja Saint-Sulpicen metropysäkkien väliltä. Kompakti on majapaikkaani täydellisesti kuvaava sana,  sillä kyseessä on kerrostalon kerrosten välissä oleva huone, johon mahtuu sänky, keittiön taso, kokoon taittuva pöytä ja pieni käsisuihkulla ja wc-pöntöllä varustettu kylpytilakoroke, mutta ei oikeastaan mitään muuta. Tila on varmasti ollut varastona, kunnes joku on keksinyt ostaa sen ja alkaa tienata sillä.

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Airbnb-neitsyenä en ilmeisesti tajunnut katsoa kovin tarkasti yksityiskohtia majoitysta varatessani, sillä paikan päällä tajusin, että minulla oli huoneessani onneksi sentään pieni jääkaappi, mutta ei mikroa tai keittolevyä. Asunnossa ollut pieni vedenkeitin oli nähnyt parhaat päivänsä jo aikoja sitten, enkä todellakaan halunnut koskea siihen, joten mahdollisuus ruuanlaittoon olisi olematon.

Toinen asia, jonka saavuttuani tajusin oli, ettei asunnossa ollut saatavilla langatonta nettiä. Toki kännykkäliittymäni mahdollistaa netin käytön ilman lisämaksuja EU:ssa, mutta täytyy sanoa, etten ole varma, kuinka paljon tuo 15 Gt rajoitus ihan konkreettisesti tarkoittaa. Majapaikan tiedoissa oli myös merkintä siitä, että siellä olisi läppärityöskentelyyn sopiva pöytä ja tuoli, mutta pieni huojuva metallipenkki ja vino klaffipöytä eivät olleet siihen oikeasti kovin optimaalisia.

Olin silti tyytyväinen majoituspaikkaani, mutta se tosiaankin olisi vain paikka, jossa nukkuisin yöni, säilyttäisin tavarani ja kävisin suihkussa. Muuten kaikki elämäni tulisi tapahtumaan muualla.

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Luin jo joitakin vuosia sitten japanilaisen Fumio Sasakin kirjan Goodbye Things, joka käsittelee melko äärimmäisyyksiin vietyä kodin minimalismia ja viehätyin sen myötä ajatuksesta, jossa omaa elämää ei eletä tiiviisti neljän seinän sisällä, vaan kaupunki ajatellaan omaksi olohuoneeksi. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, ettei kotona tarvitse olla tilan ja varusteiden puolesta mahdollisuutta tehdä kaikkea, vaan asioita tehdään yhä enemmän oman kodin seinien ulkopuolella.

Tämä Pariisin reissu on minulle täydellinen tilaisuus kokeilla sitä – varsinkin, kun syksyisessä Pariisissa pitäisi olla varsin hyvät ja sallivat ilman sen toteutukseen. Olen tavallisesti todellinen kotihiiri ja voin olla vaikka viikon kotona neljän seinän sisällä ilman, että minulle tulee tunne siitä, että seinät kaatuvat päälle ja kotoa on pakko päästä pois, joten minulle tällainen toimintamalli oli aivan uusi juttu.

Ruotsissa asumme Nackassa, josta menee bussilla noin vartti Tukholman ydinkeskustan kupeessa olevalle Slussenille. Sijainti on luonnonläheinen ja kätevä, mutta silti sen verran sivussa, etten voi vain astua ovesta ulos yhtä kätevästi tehdäkseni asioita verrattuna siihen, jos asuisimme Tukholman keskustassa. Pariisissa tällainen kokeilu onnistuu nyt kuitenkin täydellisesti.

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta istuen rennossa tuolissa Eiffel-tornin edustalla olevassa puistossa, jatkoin kirjoittamista pienellä penkillä ja viimeistelen nyt tekstiä istuessa erään ostoskeskuksen pieneksi puutarhaksi tehdyllä sisäpihalla, jonne jokainen voi tulla hetkeksi rauhoittumaan – ja nauttimaan nopeasta langattomasta verkosta.

Keskitän ajatuksiani kirjoittamiseen ja välillä huomaan niiden harhautuneen katselemaan ohikulkijoita tai kuuntelemaan ilmassa soljuvaa ranskaa, jota en osaa perustervehdyksiä enempää. Ranskan kuuleminen ei siis varsinaisesti sotke ajatuksiani, sillä en osaa pysähtyä kuuntelemaan puheen merkitystä, vaan kuulen vain kielen kauneuden.

Juon kahvia ja mietin, haluaisinko oikeasti aina tehdä töitä näin. Blogin kirjoittamisessa oman kodin rauhassa on kuitenkin etunsa. Takuuvarmasti toimiva internet-yhteys on äärimmäisen tärkeä, sillä jatkuvasti katkeileva tai hidas netti ovat todella turhauttavia työkaluja. Myös mahdollisuus pitää vessatauko aina tarvittaessa ja muutenkin se tietynlainen rentous ja yksityisyys, jonka kodin seinät tarjoavat ovat olleet minulle tärkeitä juttuja. Ajatusten keskittäminenkin on usein helpointa oman kodin hiljaisuudessa.

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Töiden tekeminen kahvilasta tai kapungilta on kuitenkin kieltämättä paljon inspiroivampaa ja ajatuksena erityisen viehättävä. Toki käytännön seikat sanelevat paljon: Joskus voi olla hankaa löytää kahvilaa (tai muuta tilaa), jossa on varmasti toimiva internet-yhteys ja muistan, kuinka Bangkokissa minua suorastaan ärsytti, kun luulin löytäneeni sellaisen, tilannut kahvini ja istunut läppärini ääreen ihan vain tajutakseni, ettei internet jostain syystä vain toiminut. Haaveissani harrastin kahvilahyppelyä ja kokeilin eri kahviloita, mutta käytännön vuoksi päädyin jatkuvasti samoihin paikkoihin, joista saatoin olla varma, että niiden internet-toimi ongelmitta.

Sitten on tietysti aina myös se vessaongelma, eli kun kesken kirjoittamisen haluaisi poistua vessaan, mutta ei viitsisi jättää tavaroitaan levälleen varastettavaksi, mutta jos paikalleen ei jätä jotain oman reviirin merkkaavaa, voi paikkansa menettää. Ongelmana on usein myös se, ettei ole ihan varma, kuinka kauan kahvilassa on soveliasta istua. Salliiko yhden kahvin ostaminen tunnin vai jopa kahden tunnin hengailun, vai onko sillä ylipäätään kenellekään mitään väliä, jos kyse ei ole erittäin ruuhkaisesta kahvilasta?

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Haaveenani on, että Aasiaan lähtiessämme osaisin ajatella kaupungin ja ylipäätään koko maailman olohuoneenani. Väsyn helposti, jos olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja kaipaan paljon omaa rauhaa, mutta toisaalta uskon, että harjoittelu voi auttaa tähän. Aionkin tällä Pariisin matkallani harjoitella, miltä tuntuu, kun elämää ei elä niin tiiviisti neljän seinän sisällä, mihin itse olen tottunut.

Käytännössä se tarkoittaa paitsi töiden tekemistä kaupungilta, mutta myös niitä pieniä arjen hetkiä, jotka ovat ehkä jollain tapaa harvinaista luksusta, mutta jotka yritän muuttaa osaksi arkea. Eväiden syöminen Eiffel-tornin juurella nurmikolla auringossa kuulostaa bucket list -jutulta, joka täytyy tehdä joskus, mutta nyt voin halutessani syödä siellä aamiaisen, lounaan, välipalan tai illallisen ihan niin usein kuin vain haluan.

Tällä matkalla aion siis harjoitella ajatusta siitä, että kaupunki on olohuoneeni ja kotini jatke.

Ostolakossa Pariisi Virve Fredman

Kuinka tärkeä asia kodin oma rauha on teille?

Lue myös: Mitä eroa on minimalismilla ja KonMarilla?

 

 

Muita kiinnostavia kirjoituksia:

19 kommenttia

  1. Postaus- tai oikeammin storytoive: Olisi kiva kuulla ja nähdä, mitä eri herkkuja löydät syötäväksesi seuraavan kuukauden aikana 🙂 Oletan myös, että Pariisissa eläminen on aika paljon kalliimpaa kuin Bangkokin katukojujen ruuat. Miltä siis tuntuu siirtyä melko säästäväisestä elämäntyylistä Pariisiin, jossa ei ole varsinaista kokkausmahdollisuutta?

    1. Tämä on minulle melkoinen (erityisesti henkinen) haaste, sillä olen aika pihi enkä halua laittaa ruokaan paljon rajaa. Koitan laittaa IG Stories -klippeihin juttua varmasti hävettävän huonoksi menevästä ruokavaliostani. 😀

  2. Kirjastot tosiaan ja jos keskustassa asuu niin oma partsi, varmaan ne rauhallisimmat oman rauhan takaavat tilat jotka kuitenkin yhteydessä ulkomaailmaan. Ulkona on kiinteään näyttötyöskentelyyn liian kirkasta ja hälää muutenkin, plus kulkemiseen uppoaa aikaa ja kotona voi samalla pestä pyykkejä ym.

    Jotenkin mulla on kuvitelma että nykyään on tai ainakin voisi olla ajanviettopaikkoja tai yhteisiä olohuoneita, jonne voi mennä kahviloiden sijaan nimenomaan bloggaamaan ym 🤔 Tai sellaisiksi keskittyneitä kahviloita. Vähän ikävältä tuntuu muuten kahvilaa kohtaan vuokrata oma paikka kauaksi aikaa pelkän pienen kahvin hinnalla, en tiedä.

    1. Olisikin muuten mielenkiintoista kuulla mielipiteitä siitä, että kuinka kauan kahvin hinnalla on okei istua kahvilassa (olettaen, ettei sinne ole jatkuvaa jonoa ja ruuhka-aika). 🙂

  3. Kaupunki olohuoneena ei sinällään tunnu sen sisällökkäämmältä, jollei itse kaupunkien tunnelmasta nauti. Sama varmaan luonnossa oloon jos maalla asuu, voihan sinne metsäänkin mennä kirjoittamaan mikäli netti kantaa. Kevyt ja hauska idea muuten, varmasti välillä kivaa!

  4. Mulle tuli nyt heti mieleen, onko tuolla sun asunnossa oikeaa suihkua lainkaan vai vain käsisuihku?

    1. Se on sellainen suihkutilaksi tehty kohta, mutta suihku on vain kädessä pidettävä.

  5. Kaupunki olohuoneena toimii varmasti suurkaupungeissa, ja sellaisilla leveyspiireillä missä ei tule räntää 3/4 ajasta. 😀 Suomalaisena tällaista mahdollisuutta on tosi vaikea ajatella, koska kotiin menee monesti ihan vain yksinkertaisesti säätä pakoon ja vaihtamaan kuivat vaatteet päälle.

    Kaupunki olohuoneena kuulostaa aina mielikuvana ihanalta, mutta kuitenkin kaupanpäällisinä tulee aina hälyä, ihmisiä, oksennuslänttejä siellä missä niitä vähiten odotat, kerjäläisiä, taskuvarkaita… 😉 Siksi onkin hauska lukea näkemyksiäsi esimerkiksi juuri vessaan pääsemisestä tai keskittymiskyvyn karkailusta, siitä arjesta mikä ylettyy ihan kaikkialle paikasta riippumatta!

    1. Joo, Suomessa ei tosiaan ihan kauhean toimiva konsepti – ainakaan suurimman osan vuodesta. Meillä ei muutenkaan ole kovin isoja kaupunkeja. :/

  6. Hei, ostin muutama viikko sitten kokeiluun foreon luna play plussan kun ya-verkkokaupassa oli ale. Aiemmin hyvässä kunnossa ollut iho on nyt ihan eri fiiliksissä mitä ennen.. Mulle on noussut pieniä finnejä ihan tosi erikoisiin paikkoihin (ei sinne minne yleensä tulee jos sattuu olemaan näppy naamassa). Onko tää nyt vaan alun efekti että kun se foreo pesee syvemmältä niin iho työntää ulos kaikkea mahdollista? En haluaisi millään luopua siitä, sillä tuntuu että iho on niin ihanan pehmeä ja hyväntuntuinen kun sillä on pessyt ja kaikki pesun jälkeen käytettävät tuotteet imeytyy paljon paremmin ihoon. Oonko voinut pestä liikaa sillä foreolla, hassuja kysymyksiä mutta mikään muu ei ole ihonhoidossa muuttunut mulla paitsi se että kaksoispuhdistuksen toisessa vaiheessa on foreo käytössä. 🤔

    1. Kokeile käyttää Foreota vain toisella puolella kasvoja niin voi verrata, onko näppyjä sitten vain sillä ja onko syyllinen oikeasti ihonpuhdistuslaite vai jokin muu. 🙂

  7. Periaatteessa kahvilatyöskentely on kivaa, mutta siihen vaikuttaa moni seikka. Minulla on kotona työpisteessä erittäin hyvä ergonominen työtuoli, joka ehkäisee tehokkaasti niskahartiavaivoja sekä -jumeja. Kahviloissa tuolit on yleensä valittu siten, että ovat tyylikkään näköiset. Saattavat olla yllättävän epämukavia. Ja vaikka kahvilassa olisi sohva, siinä ei kehtaa istua välillä jalat ylhäällä tai lootusasennossa. Puhe ei minua häiritse, mutta joissain kahviloissa on sairaan äänekkäät kahvikoneet.

    Kuinka kauan voi viipyä -juttu ei ole minusta ongelma, koska yleensä tarjoilija tulee kysymään, haluaako jotain muuta. Usein olen aloittanut teellä ja myöhemmin tilannut sämpylän tai lounasta.

    Se on huvittavaa, että usein vieruskaveri on pyytänyt minua, ventovierasta, vahtimaan tavaroitaan kun hän käy vessassa. Olen kai kiltin nynnyn näköinen. Kyllähän tuntematon vieruskaverikin voi häipyä kamojesi kanssa kun olet vessassa…

    Suomessa eräs seikka, mikä ärsyttää on se, että yllättävän moni kahvila on aika sotkuinen. Viereisissä pöydissä lojuu edellisten asiakkaiden likaisia astioita vaikka kuinka pitkään. Myös itsepalvelu ärsyttää, jos haluaa lisää syötävää tai juotavaa, on pahimmillaan seisottava jonossa. Kotona keittiössä ei ole jonoja 🙂

    1. Tuo on kyllä tosiaan hyvin huvittava piirre, kuinka täysin tuntematonta vieruskaveria pyydetään vahtimaan tavaroita. Sama usein lentokoneessa, kun vessaan mennessä luotetaan siihen, että tuntematon vierustoveri kyllä katsoo tavaroiden perään. 😀

      Itse kirjoitan tätä kommenttia juuri kirjastosta ja ihan äsken katsoin, kun vastapäätä istuva tyttö lähti jonnekin ja pyysi vieressään istunutta, täysin tuntematonta ihmistä katsomaan tavaroitaan. Kova on siis luotto! 😀

  8. Onko kaikesta pakko kaivaa ongelmia? Olet Pariisissa, nauti ja elä hetkessä äläkä mieti missä teet ”töitä”. Turhaa turhaa negailua!

    1. En huomannut tässä tekstissä yhtään ongelmien etsimistä, vaan mielenkiintoista pohdintaa erilaisista tavoista suhtautua julkiseen tilaan. Itselleni tuo suihkunurkkaus olisi kyllä voinut olla ongelma 🙂

      Kahviloihin liittyen pari tuntia menee mielestäni ihan hyvin kahvin hinnalla, jos istuu siististi eikä valtaa neljän hengen tilaa. Sitä vartenhan kahvilat on, että niissä voi viettää aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *