Asetin itselleni yli vuosi sitten tavoitteen, että olisin saanut tavarani vähennettyä viime syksyyn mennessä niin, että ne olisivat mahtuneet helposti matkalaukkuun. Epärealistista ja mahdotonta, joten homma jäi.
Viimekuukausina olen kuitenkin ottanut tavoitteestani uudelleen kiinni, tällä kertaa realistisemmin. Vähennän kotini irtotavaroita (jälleen) seuraavaan syksyyn mennessä niin, että saan ne mahtumaan kahteen matkalaukkuun ja loput tavarani mahtuisivat töihin hyttiini.
Tavoite on edelleen haastava, mutta sen tuoma vapaus houkuttaa minua yhä suuresti. Ihannoin vähätavaraista simppeliä elämää juurikin sen tuoman vapauden vuoksi.
Ihannoin nimenomaan modernin yhteiskunnan minimalistisuutta, eli en kaipaa mummonmökkiin keskelle saarta ilman tavaroita, vaan nauttisin vaan pelkistetystä ja modernista, vähätavaraisesta kerrostalokodista keskellä kaupungin sykettä.
Lue myös: Kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun
Jokainen sieltä löytyvät tavara olisi tarpeellinen ja aktiivikäytössä oleva eikä missään olisi yhtäkään sekatavaralaatikkoa tai laatikollista ylimääräisiä jatkojohtoja, antennipiuhoja ja muuta sekalaista elektroniikkaa CD-levykasoista tai DVD-torneista puhumattakaan.
Tavoitteeseen pääseminen tuntuu haastavalta, sillä vaikka asunkin yksin pienessä alle 30 neliön yksiössä, tuntuu aina jostakin löytyvän läjä epämääräistä tavaraa joihin katsoessa mielen valtaa epätoivo: mitä ihmettä minä muka voin noille tehdä?
Noina hetkinä tekee mieli painaa kaapin ovi kiinni tai vaan sulkea laatikko. Yritän kuitenkin olla tekemättä tätä vaistomaista reaktiotani ja muistaa, että jokainen yksittäinen asunnostani ulos saamani esine on tärkeä. Purot syntyvät pienistä pisaroista ja joka ikinen vähennetty tavara merkitsee tässä projektissa paljon.
Noina hetkinä yritän muistaa, että sainhan minä tämänkin laatikoston tyhjennettyä tavaroistani.
Ja että tyhjeniväthänhän nämämäkin kaikki lipaston laatikot sitten lopulta.
Tästä kaapista puhumattakaan.
Ja sen ispiroimana se kauhulla katsottu kaapinhylly voikin sitten tyhjentyä tunnissa niin, että jäljelle jää vain töihin lopulta päätyvä pöytätuuletin ja laatikollinen vaihtolamppuja.
Matkaa tavoitteeseen on vielä jäljellä paljon, mutta niin on onneksi aikaakin. Ja kun vaan jaksan pitää mielessäni, että joka ikinen pienikin asunnostani poistettu esine tai tavara vie minua kohti tavoitettani, olen matkalla kohti maaliviivaa.
Mä annoin tänään kolme jätesäkillistä ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita pelastusarmeijan kirpparille 🙂
Nostan kyllä hattua sulle, kun noin määrätietoisesti pystyt tavoittelemaan haluamaasi! Mä pyrin itekkin pitämään kaapeissa ja varastossa mahdollisimman vähän tavaraa, vaikka kämpässä neliöitä paljon onkin. Kaikki turha krääsä vaan ahdistaa…tosin kosmetiikka on jotain sellasta josta on vaikeaa välillä luopua 🙂
Jotenkin tuli vaan aavistus, että ootkohan sä suunnittelemassa muuttoa englantilaistuneen herrasmiehen luo…
Vois ottaa mallia ja pistää taas tavaraa menemään, sitä on liikaa ja tiedän sen oikein hyvin.. Ei voi kun ihailla että oot pystyny tohon 🙂
äää pitäs ottaa myös ittee niskasta kii ja laittaa taaraa kiertoon! on nimittäin muutto ens viikolla ja oon tajunnu kui paljon käyttämätöntä tavaraa mulla on! hankalaa vaa luopua :s mulla on kaapissa esim. monta mekkoa joita en oo käyttäny koskaan tai vaan kerran.
Mä oon vähän kateellinen, että voit ajatella noin, mulle tavarat tuo tavallaan sellaista turvallisuuden tuntua, vakautta ja pysyvyyttä, niin hölmöltä kun se taitaakin kuullostaa… En siis mitenkään hamstraa tavaraa, en pidä siitä kun nurkat pursuavat rojua, mutta jotenkin tollanen ajatus, että käytännössä omaisuus mahtuisi matkalaukkuun, tuntuu jotenkin pelottavalta, minne mun pitäisi olla menossa? Mulla on ollut niin epävakaa ja hankala vuosi, että nyt kaipaan jonkinlaista vakautta ja turvaa…
Tulipa diippiä, mutta jotenkin sun kirjoitus sai ajattelemaan… Tollanen ajattelutapa antaa susta sellasen iloisen, huolettoman ja elämänhaluisen kuvan. Kaikilla meillä on tottakai omat huolemme, mutta vaikuttaa siltä, että sulla on elämän perusasiat kunnossa. Ei voi kuin nostaa hattua, mä ihailen sua!:)
Tavoite kuulostaa toisaalta hyvältä, mutta ehkä hiukan epärealistiselta jos kyse olisi tavallisesta paikallaan pysyvästä elämästä. Ruoanlaittovälineet, kodin siivoustarvikkeet, kodin tekstiilit, ne ei vaan millään sovi muutamaan matkalaukkuun esim. vaatteiden ja kosmetiikan kera. Toisaalta laivassa sun ei tarvi kokata eikä siivota hyttiä, lakanatkin taitaa olla työnantajan puolesta 😀
Mulle itselle on tärkeintä oikeestaan se, että kotona ei oo ahdasta tai niin paljon tavaraa että elämä kärsii siitä tai ahdistaa. Mulla ei oo tarvetta pakata koko omaisuuttani yhteen laukkuun, vaan riittää että kotona on viihtyisää ja en joudu vuokraamaan tai ostamaan tolkuttoman suurta asuntoo tavaran takia ja joudu tekemään paljon enemmän töitä maksaakseni ne. Mieluummin pieni koti (esim. 30neliöö yhdelle henkilölle tai vaikka 50 kahdelle) hyvällä sijainnilla.
Sun tavoittees on paljon haastavampi ja kannattaakin miettiä aina, kun mieli tekee ostaa jotain, tai joku tarjoaa jotain ilmaiseksi tai kaupan päälliseksi tms, että onko se välttämätön tavara, jonka sä ehdottomasti tarvitset. Mä yritän välttää aina kaikki lehtitilaukset joista saa kaupan päälle jotain, liittymät joiden mukana saa uuden puhelimen ja heräteostokset. Jos tavaraa on vähän, siihen kannattaa satsata enemmän. Ei kannata ostaa kolmea paria huonolaatuisia kenkiä jos voi ostaa yhdet hyvät. Vie vähemmän tilaa ja on myös ympäristöystävällistä.
Mulle tuo tavoitteesi kuulostaa niin epärealistiselta etten voi ymmärtää sitä, ja samalla mielenkiintoiselta. Asun vanhassa maalaistalossa perintöhuonekalujen keskellä, keräilen vanhoja Arabian astioita ja luen paljon kirjoja, joten tavarani eivät voisi koskaan ja mitenkään mahtua kahteen matkalaukkuun. :oD Vaatteitakin on siunaantunut sen verran, ettei mitään toivoa, kengistä puhumattakaan. Elämä on täällä ja tässä, joten ei sen tarvitse matkalaukkuihin mahtuakaan.
Sen sijaan ymmärrän hyvin ahdistuksen turhasta krääsästä. Pelastusarmeijan kirppikselle lähti tänä jouluna paljon turhaa tavaraa. Mulla on myös melkein tyhjiä kaappeja, eli joka paikka ei pursuile tavaraa, vaikka sitä paljon onkin. Melkein kaikki on kuitenkin nyt siis siistiä ja tarpeellista ja jollain tavalla arvokasta ja jos saan joskus jotain turhaa, laitan sen surutta kiertoon.
Ihmettelen usein sitä aivan turhaa krääsän määrää, mitä kaupoissa myydään. Kuka ostaa itselleen halpatyövoimalla tehtyjä posliiniesineitä? :oO Noin niin kuin esimerkkinä. Eli kyllä, turhaa roinaa inhoan, mutta esim. kirja ei voi olla koskaan turhaa roinaa, tai vaikkapa Arabian maitokannu 50 vuoden takaa. ;o)
Itse yritän pitää tavaran minimissä, vaikka perheellinen olenkin. Muutamme normaalisti 2 kertaa vuodessa, joten tavarat tulee käytyä läpi suhteellisen usein. Silloin ei kiinnosta kannella turhaa roinaa ja myös tavaran säilyttäminen on helpompaa. Hyvä että olet päässyt alkuun, itsekin pitäisi tänään pari laatikkoa käydä läpi. Rauhassa kun tekee niin hyvä tulee 🙂
Vau! Ihailen sun tavaran vähyyttä. 🙂 Mä muutin puoli vuotta sitten Suomen toiselta puolelta toiselle.. Tavaraa piti karsia tosi reilusti, uudessa asunnossa oli oikeasti just se mitä vaan tarvitsi (tai no, ehkä ei ollut ihan kaikkea tarvittavaakaan kun heitettiin niin paljon kaikkea pois). Harmittaa että muuton jälkeen tavaramäärän on päästänyt räjähtämään: ensin kaapit huusivat tyhjyyttään, nyt ne ovat täynnä, samoin kellarikomero. Ja kun en itse ole edes pääsyyllinen vaan minulla on kanssaeläjä..
Olen alkanut taas karsia tavaroita, sillä uusi muutto häämöttää, tämä postaus rohkaisi siihen, nuo ihanan tyhjät kaapit ja laatikot.. 🙂
-tiipu
Minä en kykeni vähentämään noin pieneen määrään omaa tavarakasaani. Vaatteet ehkä juuri ja juuri, mutta kaikki muu, en todellakaan. Ensimmäinen ongelma johon törmäisin olisi rakas kokoelmani kirjoja. Kolme kirjahyllyä täynnä luettuja kirjoja. Samoin DVD-kokoelmaa on yhteensä miehen kanssa riittävästi.
Samoin sisustustyylini ei ole minimalistisimmasta päästä. Haluan kauniita asioita ympärilleni ja kodin, jossa koen olevani kotona. Liian valkoisessa ja minimalistisessa asunnossa en kokisi niin vaan kokisin olevani hotellissa.
Nostan hattua tälle pyrkimykselle ja sille, että se voi olla mahdollista. Minä en sellaiseen kykenisi. Mielenkiinnolla odotan jatkoa ja miten tämä sujuu.
Ihailen Virven törytöntä kotia, joskin minulla on aika lailla sama lähestymistapa kuin nimimerkillä redshift. Harrastan ompelua ja neulomista ja minulla on 4-vuotias tytär, joten kahden matkalaukun tavoite ei ole kohdallani realistinen. Olen kuitenkin päättänyt, ettei lastenvaatteiden ja lelujen määrä saa ylittää lelukoria ja vaatelipastoa. Omat vaatteeni vievät hyvin vähän tilaa Project 333 ansiosta. Suosittelen muuten kokeilemaan sitä! 🙂 (http://www.theproject333.com/getting-started/ Kiinnostuneille linkki.)
Mitä tulee uusiin hankintoihin, on suvussani tapana sanoa, että "köyhällä ei ole varaa halpaan" ja sen olen huomannut olevan joissakin tapauksissa hyvin totta. Mieluummin tosiaan ostan yhdet hyvät ja hintavammat kuin kolmet heikkotekoiset kengät. 🙂 Kosmetiikassa on helppo säästää, kun seuraa Ostolakkoa! 😛
Olen kohta vuoden lukenut ystävän suosituksesta muutamaa yksinkertaisemman elämän blogia ja inspiroitunut niistä entisestään. Puolen vuoden aikana lienen vienyt kiertoon n. pakettiautollisen tavaraa enkä yhdestäkään esineestä koe joutuneeni luopumaan! 🙂 Ihanaa, kun on kotona väljää ja tyhjää lattiapintaa! Unclutterer.com, zenhabits.net ja Be more with less ovat Ostolakon lisäksi jokapäiväisessä seurannassa 🙂
Olen kaiken säilyttänyt, mitään ei raskisi poiskaan heittää, mut ny se loppu! Tämän luettuani ja muutaman päivän miettittyäni, sain idean. Kaikki turha pois. Kiitti Virve 🙂
Tavaraa on loputon määrä, ei koskaan lopu ja kyllä sitä jää vielä. Otin itselleni vapun tavoitteeksi, siihen mennessä kaappini on tyhjät kaikesta ylimääräisestä. Hyvin jo alkaa…
Kerrassaan ihailtava pyrkimys, varsinkin kun ajttelee miten nykyisin roinaa ja tavaraa vaan kertyy nurkkiin. Meidän perheessä kun 5 asukkia + iki-ihanaiset karvalingot, ei kyseinen oikein ole realistista. Mutta itsekkin alkanut ahistaa ja puristaa suht pieneen kotiin ahdettu tavaramäärä. Faktahan on, ettei se kaikki todellakaan ole tarpeellista. Ja peiliin sietää tämän mamman vilkaista kun etsii syyllistä, olen sellainen keräilijä-sielu, hyvässä ja pahassa.
Mutta jospa minäkin saisin edes pakettiautollisen tyhjennettyä, oisin jo siitäkin iloissani.
Virvelle lykkyä putsi-operaatioon, mahtavasti se etenee. Jään seuraamaan mielenkiinnolla. Mitä muuten teet hukkaus-tuomituille tavaroille? Terkuin Missus
Kiitos mukavasta blogista, tätä on aina ilo lukea.
Minullakin on haaveena saada kodin tavaramäärä mahdollisimman minimalistiseksi. Omia tavaroita käyn säännöllisesti läpi ja yritän heittäää turhaa kirppiksille. Muu perhe ei vaan ole ihan yhtä innokkaita minimalismin kannattajia, joten ei ole ikinä mahdollista päästä samaan kuin Virve (vaikka kuinka haluaisin). Olen ajan myötä huomannut, että tavararökkiöt eivät suinkaan paranna mieltä, vaan ahdistavat. Ja onhan kotonakin helpompi siivota mitä vähemmän tavaraa on 🙂
moikka! oisin kysyny et saaks noita isoja mainostauluja jostain ostettuu tms?
t.leena