Unpacking party – mitkä tavarat tuovat minulle iloa?

Palasimme kotiin Ruotsiin Thaimaasta viikko sitten ja olin kuvitellut, että tämä ensimmäinen viikonloppuni Ruotsissa sujuisi nauttien siitä, että olen vihdoin kosmetiikkani keskellä ja voin näpytellä siitä blogipostauksia. Totuus oli kuitenkin ihan muuta, sillä minulla olivat mielessä koko viikonlopun ajan aivan muut jutut. Kosmetiikan sijaan ajatukseni ovat nimittäin täyttäneet ihan yleisesti vain tavarat.

Olimme vuokranneet asuntoamme poissaollessamme kalustettuna, mutta pakanneet henkilökohtaisen omaisuutemme varastokomeroomme. Olin jo etukäteen riemuinnut ajatuksesta, että pääsisin kotiin palattuamme toteuttamaan kunnon ihmiskoetta, joka tunnetaan myös nimellä packing party tai tarkemminottaen sen jälkimaininki.

Packing party on kokonaisuudessaan konsepti, jonka avulla minimalistisen elämäntavan voi startata oikein isolla potkaisulla. Siinä kaikki tavarat pakataan pahvilaatikoihin ja tavaroita otetaan sitten esiin laatikoista sitä mukaa, kun niitä huomaa tarvitsevansa. Usein lopputulos on, että suurinta osaa tavaroista ei tule tarvitsemaan, joten niistä voi vain luopua.

Menetelmä on aika ekstreme ja sopii parhaiten toteutettavaksi muuton yhteydessä. Konseptin nimi on tullut sen alkuperäisen toteuttajan halusta tehdä radikaali muutos elämässään nopeasti. Hän kutsui kokoon ystäväporukan, joka yhdessä pakkasi hänen omaisuutensa laatikoihin, jotta hän pääsi selvittämään, mitä hän oikeasti kaipasi ja sai kokelun myötä äkkiä minimoitua 80% tavaroistaan.

Me olemme tällä hetkellä siinä onnellisessa tilanteessa, että omaisuutemme on juuri sopivasti ollut pakattuna varastokomeroomme, joten olemme voineet lähteä selvittämään, mitä asuntoomme oikeasti haluamme. Tämä ensimmäinen viikko onkin ollut täynnä mielenkiintoista havainnointia.

Ensimmäinen yhteinen laatikkomme, jonka varastokomerostamme heti kotiin palattuamme haimme, sisälsi vuodevaatteet. Meillä oli keittiössä perustarvikkeet ruuanlaittoon ja ruokailuun, mutta lisäksi haimme seuraavana päivänä laatikon, joka sisälsi mausteita, blenderin ja pienen tehosekoittimen. (Pitkään säilyvien mausteiden lisäksi emme olleet jättäneet komeroomme muuta ruokaa.) Varastokomerosta päätyi kotiin myös pari pulloa sinne jättämäämme kuohuvaa ja viiniä, joita emme olleet Thaimaassa ollessamme liiemmin nauttineet, mutta joilla tuntui nyt hyvältä skoolata kotiintulon kunniaksi. Molemmat ottivat myös yhden hyvinvointitavaran: mies halusi joogamattonsa ja minä OBH Nordican hierontaistuimeni, jonka ostin kymmenisen vuotta sitten heräteostoksena, mutta joka palvelee minua edelleen uskollisesti.

Tämän jälkeen mies haki varastokomerosta instrumenttinsa voidakseen heti palata musisoimaan ja minä puolestani hain vaatteeni. Jemmaan koko vaatevarastoani matkalaukussa ja pidän vaatehuoneessa kerralla käytössä rajallista määrää vaatteita. Nyt muodostin 15 vaatteen kokoelman ja pakkasin loput vaatteet matkalaukkuun ja palautin sen varastokomeroon. Kävin samalla läpi koko vaatevarastoni ja laitoin kierrätykseen vaatteita, joita en osannut enää ajatella päälläni. Tuntuu, että viimeisen puolen vuoden aikana oma tyylini on selkeytynyt entisestään, joten oli helppoa luopua turhista vaatteista.

Tykkään siitä, että vaatekomerossani on kerralla vain alle parikymmentä vaatetta, joista kaikki ovat sellaisia, että viihdyn niissä lähes jokaisessa tilanteessa. Niiden joukosta löydän joka aamu helposti sopivan asun eikä minulla ole koskaan sellaista oloa, ettei minulla olisi mitään päällepantavaa. Kun muut vaatteet ovat poissa silmistä, en edes ajattele niitä, mutta kun sitten vuodenaikojen vaihtuessa avaan vaatelaukkuni ja päivitän vaatekkaappini, tuntuvat ne kaikki lähes kuin uusilta vaatteilta, sillä en ole nähnyt niitä aikoihin. Näin vaatteisiin ei pääse kyllästymään. Vaatteiden lisäksi kaivoin esiin myös laukkuni.

Toinen asia, jonka olen kaivanut esiin on tietysti ollut kosmetiikkani ja sitähän piisaa, mutta jestas, kuinka onnelliseksi se minut tekeekään. Kuuntelin viikonloppuna podcastia, jossa muutama minimalistiksi itseään julkisesti kutsuvat kertoivat, että koska he kutsuvat itseään minimalisteiksi, on muilla ihmisillä oikein erityisen suuri halu osoittaa heidän toiminnassaan aina esiin niitä juttuja, jotka eivät muiden mielestä ole minimalistista toimintaa. Tämä huvitti heitä ja saatoin samaistua kokemukseen kosmetiikkalaatikoideni kanssa täysin. Monelta menee nimittäin todella ohi, mikä minimalismin perusajatus on ja usein ajatellaan, että se tarkoittaa, että ihan kaikkea tulee omistaa mahdollisimman vähän ja esimerkiksi se, että omistan paljon kosmetiikkaa saa aikaan silmien pyörittelyä.

Tosiasiassa minimalismissa on kyse siitä, että elämästä raivataan pois kaikki se turha, mikä ei tuota iloa ja tehdään tilaa sille, mikä tuottaa iloa. Jos iloa tuo vaikkapa valtava kirjahyllyllinen kirjoja tai postimerkkikokoelma, ei niistä tietenkään pidä luopua vain minimalismin vuoksi. Silloin elämästä on tärkeää raivata pois niitä juttuja, jotka vievät aikaa noista asioista nauttimiselta ja viettää nimenomaan enemmän aikaa mielipuuhansa kanssa.

En ole kuitenkaan kylpenyt mennyttä viikkoa vain kosmetiikassani huokaillen ja nauttien, vaan käynyt sitäkin hieman järjellä läpi. Yksi juttu, jonka esimerkiksi kävin läpi oli hajuvesilaatikkoni.

Työskentelin pitkään kosmetiikkamyyjänä ja minulle oli kertynyt valtava määrä tyhjiä tai lähes tyhjiä hajuvesipulloja, jotka olivat aikoinaan olleet testereitä. Minulla oli mielessä ajatus, että joskus tulevaisuudessa olisi ihanaa omistaa kokoelma vanhojen hajuvesien pulloja ja laittaa se kauniisti esille. Olin jo lähes vuosikymmenen ajan säilyttänyt kasvavaa kokoelmaani ja kuskannut sitä osoitteesta toiseen ilman, että koskaan kuitenkaan pidin pulloja esillä.

Nyt päätin, että pullojen säilyttäminen saisi riittää. En minä ole (enää ainakaan) se ihminen, joka nauttisi siitä, että saisin omistaa kokoelman kauniita hajuvesipulloja. Itseasiassa minua oli jo useamman vuoden ärsyttänyt, että joudun raahaamaan painavaa laatikkoa osoitteesta toiseen! Päätin, että pulloista on aika luopua ja kävin ne yksi kerrallaan läpi. Tyhjät hajuvesipullot ovat sekajätettä, mutta jos pullossa on hajuvettä jäljellä, ovat ne vaarallista jätettä ja ne tulee hävittää sen mukaan. Heitin siis tyhjät pullot sekajätteeseen ja keräsin kokoon kaikki ne vanhat hajuvedet, joiden pohjalla oli vielä vanhaa tuoksua ja ne saivat ylennyksen vessanraikastimiksi. Haluaisin kaikista välittömästi eroon, mutta koska minulla ei oikeasti ole kiire asian kanssa, hyötykäytän ne mielummin ja helpotan niiden hävittämistä – vaarallisen jätteen asemalle kun ei ole meiltä helppoa mennä varsinkaan, kun meillä ei ole autoa enkä halua säilöä isoa kasaa sinne menevää tavaraa.

Hajuvesikokoelman läpikäyminen toi ihanan helpottuneen ja kevyen olon ja jäin oikein miettimään, miksi en ollut tehnyt sitä jo aiemmin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Toinen kokoelma, jonka kävin läpi olivat kynsilakkani. En ollut koko Thaimaassa asumisen aikana lakannut kertaakaan kynsiäni ja kotona Ruotsissakin viimevuosina ainoastaan varpaankynsissäni oli tavallisesti lakkaa. Sormenkynsissä sitä oli ollut vuoden aikana ehkä korkeintaan viisi kertaa. Siihen nähden olikin siis naurettavaa, että minulla oli kotona yhteensä noin 170 kynsilakkaa. En ole ostanut niitä ainakaan kahdeksaan vuoteen, mutta niitä on päätynyt minulle töiden ja blogin kautta.

Kävin kaikki kynsilakkani läpi ja minun oli heti helppoa löytää vähän yli 100 kynsilakkaa, jotka laittaisin eteenpäin. Lakoistani ainoastaan kolme oli niin vanhoja ja huonossa kunnossa, että ne tarvitsi hävittää, mutta muuten kaikki olivat täysin käyttökunnossa ja kaipasivat vain uutta kotia, jonka ne tulevat lähiaikoina saamaan. Lakkasin viikko sitten pitkästä aikaa kynteni ja huoliteltujen kynsien katselu tuntui hyvältä, joten päätin alkaa tehdä sitä useammin. Lakkojen katselu vahvisti ajatustani, sillä niiden joukossa oli niin ihania sävyjä, että halusin ehdottomasti niitä kynsiini.

Pienen pähkäilyn jälkeen sain kutistettua kokoelmaani niin, että minulle jäi enää 46 värilakkaa. Näiden lakkojen joukossa on edelleen turhia lakkoja, mutta koska en osannut heti päättää, mistä luopuisin, päätin aloittaa luopumalla niistä reilusta 120 lakasta ja päättämällä sitten lakkojen käytön myötä, mistä lakoista voisin vielä luopua.

Kaikkein huvittavinta on kuitenkin ollut, että varastokomerosta esiinkaivettujen vaatteiden, kosmetiikan sekä muutamien keittiötarvikkeiden ja vuodevaatteiden lisäksi en ole kaivannut kotiimme oikeastaan mitään muuta. Blogin vuoksi minulla on kotona myös jonkin verran kuvaustarvikkeita, mutta koska kesällä valoa riittää muutenkin, on osa niistäkin saanut jäädä vielä varastokometoon. Olen käynyt kaivelemassa komeroa ja lajittelemassa siellä tavaroita kierrätystä ja roskiin viemistä varten, mutta silmiini ei silti ole sattunut oikein mitään muuta sellaista, mitä haluaisin asuntoomme.

Se tuntuu sekä hyvältä, että hassulta ja vähän jopa naurettavalta. Meillä on koti täynnä tyhjiä laatikoita ja kaappeja, eikä minulla ole täällä oikein mitään muuta henkilökohtaista kuin kosmetiikkani ja pieni määrä vaatteita. En tiedä, onko se pinnallista vai pitäisikö olla helpottuneempi, ettei minulla ole tämän enempää asioita, joihin olisin oikeasti kiintynyt.

Mitkä tavarat tuovat teille iloa?

---

Lue myös:

Puoli vuotta alle sadalla tavaralla?

Miksi en enää haluakaan ostaa lisää kosmetiikkaa

Saako minimalisti omistaa valtavasti kosmetiikkaa?

Askel lähemmäs minimalismia – näin aion tyhjentää kotini

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!