Menin eräänä päivänä ostamaan Marks & Spenceriltä hieman keittiötarvikkeita. Ostin muutaman juomalasin, lusikoita sekä ruokailuveitsiä ja maksoin ostokseni Electron-kortillani PIN-koodia vaativalla maksupäätteellä.
”Voisitko näyttää henkkarisi?” pyysi myyjä minulta.
Miksi ihmeessä? Ostoksieni loppusumma ei ollut paljon eikä sitäpaitsi PIN-koodilla tunnistautuessa loppusummalla pitäisi olla mitään väliäkään. Myyjä ei myöskään ollut nähnyt nimeäni kortissanikaan, joten tässä ei voisi myöskään ollut voinut käydä kuten Puolassa, missä myyjä oli sitä mieltä, ettei korttini voinut olla omani, sillä nimeni oli e-loppuinen (feminiiniset naisten nimet kun loppuvat yleensä a-kirjaimeen) ja kuulosti siksi miehen nimeltä saaden hänet vaatimaan nähdä henkilöllisyystodistukseni osoittaakseni, että maksan omalla kortillani.
Katsoin ilmeisen kummeksuen, sillä myyjä kiirehti selittämään, että se johtuu näistä veitsistä.
Tässä vaiheessa näytin varmasti vieläkin kummeksuvammalta, mutta en osannut kuin naurua pidätellen ojentaa suomalaisen ajokorttini. Ikää 25-vuotta, ok, saan ostaa ruokailuveitsiä.
Mielessäni en voinut kuin nauraa. Onko tässä maassa ihan oikeasti joku ikäraja sille, minkä ikäinen ihminen saa marssia kauppaan ja ostaa tavallisia tylsiä ruokailuveitsiä? Ja ennen kaikkea, näytänkö minä olevan mahdollisesti alle sen rajan???
Jollain tapaa olisin asian ymmärtänyt, mikäli kyseessä olisi ollut kasa teräviä keittiöveitsiä, mutta nämä tylsät ruokailuveitset… No, olisinhan minä tietysti voinut olla alaikäinen ja mennä näiden kanssa ulos Oxfordstreetille ja puukottaa jonkun. Tai ainakin yrittää sitä.
Ei täällä onneksi aina noin vakavaa ole kuin edellä. Menin eräänä päivänä Stratfordin Tigerille ostamaan sisustustarvikkeita ja metron lähestyessä päätepysäkkiään Stratfordia, kuului kovaäänisistä kuulutus (tiivistettynä ja vapaasti suomennettuna):
”Hyvät matkustajat, lähestymme pikkuhiljaa Stratfordia, joka on jälleen yllätys, yllätys, tämän metron päätepysäkki. Viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä lähdette junasta poistuttuanne kuitenkin kävelemään oikeaan suuntaan. Kerätkää siis kimpsunne ja kampsunne älkääkä jättäkö vaunuun jälkeenne mitään muuta kuin RAHAAAA…”
Tuon kuuleminen ei voinut kuin laittaa hymyilemään!
Miksi rakastan Lontoota? Se yllättää minut (positiivisesti tai negatiivisesti) joka päivä!
Heissan! Olen tulossa Lontooseen vaihtoon tammikuussa ja kysyisinkin, osaatko kertoa saako sieltä prepaid-liittymiä microsimillä? Mulla ei oo koskaan ollut prepaidia edes Suomessa, niin olen vähän pihalla 🙂 Mutta ihana lukea näitä Lontooseen liittyviä postauksia, ootan innolla, että pääsen itekin sinne!
tuo kuulutus….. :DDD naurahdin ääneen.
Välillä pistää kyllä hymyilyttämään nuo ikärajat ja henkkareiden kyselyt, kun on kyseessä jokin harmiton tuote. Itse yritin ostaa yhdestä kaupasta, jossa aikoinaan asioin lähes päivittäin, sellaisen 1,5 litran pullon alkoholitonta siideriä (myymäläkohtaista myydäänkö alaikäisille ja asiasta ilmoitetaan yleensä tuotteen vieressä, muttei tuolla) kun myyjä kysyi minulta papereita. Olin lähtenyt kolikot taskussa liikenteeseen, joten papereita ei ollut mukana. Jäi se pullo sitten ostamatta 😀 Ikää oli tuolloin 22-vuotta..
Tutulta kuulostaa, multa otettiin kerran Milton Keynesin Ikeassa kassalla sakset pois, koska mulla ei ollut henkkareita mukana 😀
Olin itse ostamassa kerran Bootsista sellaista hc-kovettumien poistoon tarkoitettua veistä, ja mulla vaan alkoi itsepalvelupääte hälyttää myyjää kovaan ääneen paikalle 😀 Intialaissyntyinen vanhempi mies vaan tokaisi iloisesti että "ooh, you're buying a knife", muttei pyytänyt multa henkkareita tai mitään, naureskeli vaan että näytän kyllä tarpeeksi vanhalta. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, olin nimittäin ihan pihalla että mitä nyt tapahtuu 😀
En voi uskoa tuota ruokailuveitsijuttua :O
Multa on kysytty englantilaisessa pikkukaupungissa henkkareita, kun ostin Panadolia. Pariin kertaan varmistelin, että anteeksi, mutta mitä sanoittekaan? Henkkarit? Miksi ihmeessä?
En tiedä mikä Panadolin ikäraja mahtoi olla, mutta 16-vuotiaalle mopokortilla henkilöllisyytensä todistaneelle niitä kuitenkin myytiin. Hyvä niin, tulivat tarpeeseen.
Tähän kommenttina, että Briteissä kuolee satoja ihmisiä vuodessa parasetamolimyrkytykseen ja näistä iso osa on itsemurhia. Siitä siis varmaan henkkareiden kysyminen.
Hehheh. 😀 Multa kysyttiin Lontoossa tupakkaa ostaessa englanniksi että oletko täysi-ikäinen. Vastasin vaan että yes, nainen nyökkäs ja sano loppusumman. Olinkin kyllä just täyttäny 18 mutta kuka siihen vastaisi että en millään ei tarvinnu todistaa? :D:D
mun ois pitäny kerran näyttää henkkarit kun ostin huulia turvottavaa huulikiiltoa:D
Siellä on teräaseita ja muita vaarallisia esineitä koskevia säännöksiä monissa eri laissa. Juuri minkäänlaisia veitsiä ei saa kanniskella yleisillä paikoilla ilman hyvää syytä (tietynlaisista veitsistä ja teräaseista seuraa sakkoa tai vankeutta). Lait velvoittavat aika paljon veitsien valmistajilta ja myyjiltä, joten henkkarit tarkistetaan oli veitsi sitten minkälainen tahansa.
Hieman eri touhua kuin meillä, eivätkä nämä kovat lait ole juuri auttaneet pikemminkin päinvastoin.
Tuli tästä mieleen kuinka minulta kysyttiin kerran henkkareita, kun ostin jotain alusvaatteita. Se liittyi visa electron-korttiin, johon on ilmeisesti joku ikäraja? Hassua vain oli se, että ikää minulla oli yli kolmekymmentä. 🙂
Minä taas ihmettelin aikanaan Irlannissa sitä, että pari kertaa pubiin pyrkiessä minulta kysyttiin ikää. Ei siis papereita, vaan ikää. Hölmistyneenä vastasin että 22. Ok, sisään sitten vaan. Olin että täh! Jos epäilet, mikset pyydä todisteita? Kolme vuotta myöhemmin sen sijaan jo vaadittiin paperitkin suoraan näytille. 😀 ei voi ymmärtää!
Ollessani aupairina Skotlannissa, yritin ostaa pikaliimaa jotta oisin saanut korvakorun kiven laitettua takaisin kiinni itse koruun. Mutta noh..pikaliimaakaan ei saa ostaa alle 25-vuotias. Siinä olin aika huuli pyöreänä että mitäh :O
Vanhempi kaverini sitten osti pikaliiman että sain korvikseni korjattua.
Asuin Lontoossa 2kk viime keväänä ja sakset oli sitte unohtunu pakata mukaan. no ei siinä sitte muuta ku niitä jostain metsästämään, ja kauan siinä menikin että ees löysin jostain liikkeestä! No kassalla myyjä sitten kysy papereita ja ei ollu mukana ni jäi neki sitten ostamatta… olin kyllä huuli pyöreenä kun en tienny sielä olevan noin tarkkaa 😀