Viime syksynä Etelä-Korean Soulissa käydessäni minulle muodostui yksi lempparipaikka, johon palaan mielessäni todella usein uudelleen. Syy siihen, miksi ajatukseni palaavan paikkaan toistamiseen on varmasti kahden asian yhdistelmässä: siinä, millainen paikka oli ja millaisen olon se sai minussa aikaan.
Runsaasta kosmetiikkamyymälöiden määrästä tunnettu Myeong-dong oli alue, jolle palasin reissullani kerta toisensa jälkeen pyörimään. Se oli sekä valloittava, että jopa hieman ärsyttävä. Loputon määrä kosmetiikkaliikkeitä yhdessä ihmispaljouden kanssa teki siitä äärimmäisen kiehtovan paikan. Samalla tuntui kuitenkin rasittavalta, kuinka liikkeiden sisäänheittäjät tunkivat lähellä joka suunnasta ja kailottivat koreaksi tarjouksiaan.
Alueelta löytyi kuitenkin yksi aivan erityisen ihana paikka, jonne huomasin kulkevani läppärini kanssa yhä uudelleen ja uudelleen: Innisfree Green Café.
Tuo kahvila oli juuri sellainen paikka, johon halusin jatkuvasti vetäytyä. Se oli tehty mielenkiintoiseksi, siellä oli aivan mielettömän herkullinen ruokalista ja ja ikkunapöydästä oli täydellinen näköala vilkkaalle kauppakadulle.
Koreassa erilaiset ”kauneuskahvilat” eli tunnettujen kosmetiikkamerkkien omat kahvilat ovat olleet trendikäs juttu jo muutaman vuoden ajan. Kauneuskahviloita löytyy kosmetiikan mekasta Soulista muutamilta merkeiltä ja Soulin reissullani kävin tutustumassa paitsi Innisfreen kahvilaan, myös Skinfood Café -kahvilaan sekä kurkistamassa Stylenanda Pink Hotel -myymälän uimahallilta näyttävän kahvilan. Tyypillisesti kahvilat sijaitsevat merkkien lippulaivamyymälöiden yläkerrassa, joten tarjolla on sekä kahvia että kosmetiikkaa.
Innisfree Green Café sijaitsee Innisfreen lippulaivamyymälän toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Katutasossa on merkin oma iso myymälä ja ylimmässä, neljännessä kerroksessa on ilmainen säilytystila ostoksia tekevien turistien matkalaukuille.
Innisfree ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta merkin tuotteissa nostetaan paljon esiin niiden sisältämiä luonnonmukaisia ainesosia, joita saadaan Etelä-Korean Havaijiksi kutsutulta Jeju-saarelta. Saman saaren kauneutta ja luonnonläheisyyttä henkii myös Innisfre Green Cafe, jonka sisustus on tehty ihanan vehreäksi keitaaksi urbaanin Soulin keskelle.
Alunperin ensimmäinen Innisfree Green Café perustettiin nimenomaan Jejun saarelle, jossa se tarjoili herkkuja paikallisia ainesosia hyödyntäen. Kahvilasta tuli niin suosittu, että konseptia laajennettiin avaamalla Souliin peräti kaksi Innisfree-kahvilaa ja sittemmin niitä on avattu myös muualla Aasiassa.
Aivan kuten korealaisissa lippulaivamyymälöissä yleensäkin, oltiin tästäkin paikasta haluttu tehdä elämyksilleninen, minkä vuoksi sisustukseen kuului myös esimerkiksi pieni virtuaalitodellisuusnurkkaus, jossa asiakkaat saattoivat istua tuoliin, laittaa VR-lasit päähänsä ja lähteä virtuaalimatkalle Jeju-saarelle.
Virtuaalimatka houkutteli, mutta koska olin kahvilassa ilman seuraa enkä ollut varma, olisiko matkaa mahdollista tehdä englanniksi, en jurona suomalaisturistina kehdannut alkaa itsekseni leikkiä laitteilla ja tyydyin vain sivusta seuraamaan korealaisten virtuaalimatkailua.
Minulle kahvilan parasta antia olivat sen herkut. Paitsi että herkkuihin kuului kahvilassa nautittavia ruokia ja juomia, saattoi sieltä ostaa myös mukaansa esimerkiksi hilloja ja keksejä sekä muuta pientä purtavaa. Kokeilin Innisfreen kahvilassa ensimmäistä kertaa elämässäni matchalla terästettyä espressoa, jossa matcha oli sekoitettu ihanan kuohkeaan vaahtoon. Jäin totaalisen koukkuun tuohon matchan ja kahvin yhdistelmään, jota olen sittemmin nauttinut myös kotona itse tehtynä että täällä Bangkokissa ja viime viikolla Kuala Lumpurissa kahvilasta ostettuna.
(Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea, mitä matcha on ja miksi se on niin suosittua.)
Huomasin askelieni vievän Innisfree Green Café -kahvilaan useaan otteeseen ja kokeilin siellä yhden jos toisenkin erilaisen juoman, jotka olivat paitsi herkullisen makuisia, myös korealaisen kosmetiikan tapaan usein myös tehty elämyksellisiksi nauttia.
Juomat kulkivat tietysti hieman käsi kädessä Innisfreen tuotteiden kanssa ja tarjolla oli esimerkiksi erilaisia vihreää teetä sisältäviä herkkuja Innisfreen suosituimman tuotelinjan tähtiaineen mukaisesti. Alla olevassa kuvassa on muistaakseni puolestaan herkullinen jeju-laava-sooda.
Ylivoimaisimmaksi herkkusuosikikseni nousi matcha-kahvin lisäksi matchalla terästetty tiramisu. Luojan kiitos kokeilin tätä matchaa usealla eri tavalla sisältänyttä jälkiruokaa vasta reissuni viimeisinä päivinä, sillä muuten olisin taatusti herkutellut sillä päivittäin…
Kahvila oli erityisen suosittu viikonloppuisin, jolloin suosituimpia ruokia sai varautua odottelemaan yli puoli tuntia. Alla olevassa kuvassa herkuksi ovat valikoituneet herkulliset cloud souffle hotcaket, jotka tarjoiltiin ihanien lisäkkeiden kuten viikunoiden kera.
Kahvila oli tehty nimenomaan turisteilla eikä Soul muutenkaan ole mitenkään erityisen halpa kaupunki, joten annosten hinnat olivat samaa luokkaa kuin mitä ne voisivat olla tavallisessa helsinkiläisessä kahvilassa. Eivät erityisen kalliita, mutta eivät silti halpojakaan, eli hinnat olivat tavallisesti 5-10 euron välillä. Minusta ne olivat kuitenkin hintansa arvoisia, sillä ne maistuivat erinomaisille ja olivat samalla elämyksellisiä.
Koska korealaiset ovat aktiivisia työntekijöitä, jotka eivät liiemmin laiskottele, oltiin kahvilasta haluttu tehdä paikka, jossa myös työnteko sujuu hyvin. Tämä olikin juuri se toinen osuus, joka teki kahvilasta minua miellyttävän paikan. Sen sisustukseen oli sisällytetty runsaasti aitoja kasveja, jotka yhdessä puisten pintojen kanssa toivat harmoniaa kapunkiympäristöön ja auttoivat keskittymään.
Kahviltasta löytyi useita pitkiä pöytiä, joihin isompkin porukka mahtui koolle. Pöydistä löytyi pistokkeita läppäreiden, kännyköiden ja muiden laitteiden lataukseen ja kahvilan ylemmässä kerroksessa oli jopa lasiovilla eristetty kokousalue, jonne saattoi vetäytyä ryhmänsä kanssa hakemaan työrauhaa.
Iltaisin ja viikonloppuisin kahvilaa kansoittivat erityisesti turistit, mutta muita aikoina moni soulilainen näytti löytäneen kahvilan ja todenneen sen hyväksi paikaksi työskennellä ja opiskella rauhassa. Kahvilassa oli rauhallinen ilmapiiri ja varsinkin arkisin lounasajan ulkopuolella siellä oli runsaasti tilaa.
Minä ja läppärini vetäydyimmekin usein kahvilan ikkunäpöydän eteen tekemään hommia ja katselemaan ikkunasta ulkona kulkevia korealaisia ja turisteja. Tuolla paikalla istuessa minulla oli jotenkin aivan erityisen hyvä olo. Sain tehdä rakastamaani työtä ja istua vieläpä sitä tehdessäni korealaisen suosikkimerkkini omassa kahvilassa herkutellen ja Soulin vilkkainta kosmetiikkakeskittymää ikkunasta tuijotellen. Siinä istuessa tunsi, että asiat ovat järjestyneet elämässä varsin hyvin.
Täällä Bangkokissa asuessani olen usein haaveillut löytäväni jonkun Innisfree Green Café -kahvila tyyppisen paikan, jossa tuntusi yhtä hyvältä tehdä hommia. Bangkokin ilmapiiri työnteon suhteen on kuitenkin hyvin erilainen kuin Soulin eikä täällä olla samanalaisia työnarkomaaneja, joten toistaiseksi täältä ei ole löytynyt kahvilaa, joka kykenisi haastamaan mielessäni Innisfreen kahvilan. Täällä kahvilat ovat usein vilkkaampia ja meluisampia eikä hyvää työskentelykahvilaa ole helppoa löytää.
Viime viikonloppuna pääsin jo melko lähelle kun löysin melko läheltä kotiamme yhden matchalla terästettyjä espressoja tarjoavan Starbucks-kahvilan, jonka vehreällä sisäpihalla sain viettää aikaa yksin läppärini kanssa. Starbucks tuntuu kuitenkin hieman tylsältä vaihtoehdolta viettää aikaa, kun tarjolla olisi varmasti jännempiäkin paikkoja, mutta hyvä kahvi ja luotettava nettiyhteys tekevät siitä silti houkuttelevan vaihtoehdon.
(Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea lisää ajatuksiani läppärityöläisenä elämisestä ulkomailla.)
Mikä on ollut ihanin kahvila, jossa te olette käyneet?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
En ole hirveästi ulkomailla käynyt muutenkaan, mutta mieleen on jäänyt eräs ulkoilmakahvila Portugalissa keskellä kaupunkia. Paljon puita, hyvä ruoka, ihana sää ja sopiva hälinä.
Suomessa harva kahvila on jäänyt mieleen, ehkä siksi että ketjukahviloita on niin paljon ja personaallisia, oikeasti hyviä kahviloita on vähemmän. -Saatika sellaisia, joista saisi oikeasti hyvää teetä.
Piti ruveta etsimään ohjeita tuollaisille isoille pannukakuille! Näyttävät niin taivaallisilta..
Seoulin kahvilat on tuttuja blogien ja vlogien kautta, varsinainen taivas. Ja kaikkialta saa matchaa!
Yhdyn täysin hehkutukseesi! Pari kertaa tuli viime reissulla käytyä tuossa Innisfreen kahvilassa ja vaikka kävinkin illasta jolloin kadut täyttyvät ihmisistä, niin kahvilassa oli ihanan rauhallinen tunnelma. Matcha latte oli suosikkini kahvilan juoma menusta. Aina kahvihetken jälkeen oli pakko pyörähtää myös myymälän puolella hypistelemässä tuotteita.
Ihanan tunnelmallinen kirjoitus hurmaavasta ympäristöstä! Ja nuo herkkukuvat saa todellakin kuolan valumaan 🙂
Miten toteutat kotioloissa tuon espresson päällä olevan matchavaahdon?
Mikä on tuo musta muffinsimainen leivos?
Oletko kokeillut tehdä pilvisouffleja kotona? Miltä nuo Innisfreen tekemät maistuivat?
Meillä on kotona hyvä kahvinkeitin, jolla voi vaahdottaa latte-kahveja. Eli siis mies tekee sen jotenkin… 😀 Ei tosin ole niin kuohkeaa ja rasvaista, että pysyisi tuossa päällä, mutta seassa onkin kyllä parempaa. 🙂
Tuo leivokselta näyttävä oli itseasiassa enemmänkin leipä, eli varmaan hiilellä värjätty. Täällä Bangkokissakin on paljon hiilileipiä. 🙂
Olen aivan surkea keittiössä, joten minulle maistuvat paremmin muiden herkut. Pilvisouffleista jäi mieleen vaan, että olivat hyviä, mutta ei sen tarkempia makumuistikuvia. :/
Miksi ihmeessä siellä syödään hiilileipiä??
Hiili sitoo itseensä epäpuhtauksia, eli uskotaan olevan terveysvaikutteinen tuote keskellä saasteita. 😀 Suurin syy varmasti kyllä esteettinen juttu. 🙂
Tästä postauksesta tulikin mieleeni, että erilaiset matchajälkiruuat olivat ehdoton suosikkini Kiinassa asuessani! Siellä tuli koluttua kyllä monia, kivoja kahviloita (eikä vähiten wifi-yhteyksiä metsästäen) ja samalla syötyä laittoman paljon jälkiruokaherkkuja 😀 Tokiosta ostettuja matchan makuisia kitkatteja on myöskin jäänyt ikävä. Täytyisikin kehitellä omia matchareseptejä täällä Suomessa, missä niihin ei kovin usein törmää (poikkeuksena toki erikoiskahvit). Myös japanilaisia, hieman oudompia kahvilakonsepteja olisi mukava joskus testata, esim. siilikahvilaa. Hmmm.
Jooooo, nuo matcha KitKatit! <3<3<3<3