Postailen blogissani melko vähän Ruotsissa asumisesta ja elämisestä, mutta saan erityisesti Instagramin puolella usein kysymyksiä siihen liittyen. Yksi yleisimmistä kysymyksistä on ollut, tarvitseeko Ruotsiin matkustaessa ottaa mukaan käteistä.
Kaikille on varmasti itsestäänselvää, mutta sanon nyt varmuuden vuoksi kuitenkin: Ruotsi kuuluu EU:hun, mutta ruotsalaiset ovat niin kiintyneitä rakkaaseen valuuttaansa, että eurojen sijaan täällä käytetään kruunuja. Ruotsissa ei siis voi maksaa euroilla (tavallisesti ainakaan) siitä huolimatta, että Ruotsi on EU-maa.
Yksi euro näyttää juuri nyt olevan ihan vähän yli 10 kruunua, joten itse ajattelen tavallisesti kruunuhinnat euroissa vain pilkkua siirtämällä: 25 kruunua on siis 2,50 euroa, mikä tekee hommasta todella helppoa.
Ruotsi on melko tavalla tullut käteisvapaaksi yhteiskunnaksi. Olen asunut täällä nyt 4,5 vuotta ja minulla on ollut käteistä ehkä kolme kertaa. Oikeasti en olisi tarvinnut sitä noinkaan monesti, mutta olen sattunut saamaan hieman käteistä milloin mistäkin satunnaisesta syystä. Käytännössä täällä kuitenkin käy kortti oikeastan aivan kaikkialla eikä käteistä liiemmin tarvita – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Ruotsalaisessa arjessa käteinen on lähes turhaa, sillä joka paikassa voi maksaa kortilla ja monissa paikoissa ihan kerrotaan, ettei käteinen edes kelpaa (eli että esimerkiksi ravintola tai kauppa on käteisvapaa). Ne kaikki yksityishenkilöiden väliset (ja jopa yrityksille tehtävät) käteisen vaihdot on korvattu Swish-sivelluksella, joka vastaa käsittääkseni Suomessa käytettyä MobilePayta. Ruotsalaiset siis swishaavat rahaa toisilleen puhelimella ja esimerkiksi jopa katusoittajat (tai jopa kadulla kerjäävät!) saattavat vain ilmoittaa kyltillä numeron, johon lahjoitukset voi swishata. Olen nähnyt tätä paljon ja kyllä, swishata on yleiskielen verbi siinä missä googlaaminenkin on.
Olin keväällä eräässä tapahtumassa, jossa ulkomaalainen puhuja tarjosi kannustavassa puheessaan kuulijoille mahdollisuutta tulla vaihtamaan hänen pitelemänsä (muistaakseni) 200 kruunun seteli 20 kruunun seteliin. Puhuja ihmetteli, eikö yleisö ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa tällä ainutkertaisella vaihtokaupallaan, kun kukan ei juossut hänen luokseen 20 kruunun seteli ojossa. Oliko yleisö täynnä typeryksiä, jotka eivät tajunneet, että tässä olisi nyt melkoinen tilaisuus vaihtaa kaksikymppineen kahteensataan kruunuun? Lopulta joku yleisöstä huikkasi, että olemme käteisvapaa yhteiskunta, mutta voiko hänelle swishata rahaa?
Ainoat tilanteet, joissa turisti voi kuitenkin tarvita rahaa ovat Tukhoman keskusta-alueella vessareissut ja pienet ostokset katukioskeista yms., joita ei ole paljon, mutta joissa käteinen voi joskus olla turistille kätevä juttu. Lähes poikkeuksetta näissäkin kioskeissa kuitenkin käy kortti, eli ”pahimmillaan” turistin on vain ostettava jäätelötötterönsä tai hodarinsa toisesta kioskista. Nykyään taitaa jopa olla yleisempää, että kioskit ottavat vastaan korttimaksun kuin käteismaksun.
Minulle suurin ongelma on ollut, että Tukholman keskustassa on nykyään aivan mahdotonta päästä ilmaiseksi vessaan ellei sitten asioi kahvilassa ja pääse vessaan ”ilmaiseksi” ostaessaan kahvilasta jotain. Romanikerjäläisiä on keskustassa ollut jo vuosien ajan sen verran, että jokaisesta julkisen paikan vessasta on täytynyt tehdä maksullinen, mikä on hieman ärsyttävää. Ei siis toivoakaan, että vessaan voisi päästä keskustassa ilmaiseksi kurvaamalla esimerkiksi isoon tavarataloon. Niissäkin vessassa käynti maksaa ja tavallisesti maksu on ennen aina täytynyt suorittaa kolikoilla, joita minulla ei ainakaan koskaan ole mukana.
Vessareissulla on tavallisesti hintaa 5-10 kruunua eli 0,50-1 euroa ja yhden vessareissun maksu silloin tällöin on minusta vielä okei, mutta jos lähtee päiväksi tutkimaan Tukholman keskustaa ja joutuu maksamaan useammat vessareissut, tulee niille helposti hieman hintaa. Nykyään useissa paikoissa vessareissun voi kuitenkin onneksi maksaa korttia näyttämällä, eli käteinen ei ole välttämätöntä.
(Mall of Scandinavian ja Nacka Forum -ostoskeskusten kaltaisissa, keskustan ulkopuolisissa ostoskeskuksissa vessat ovat toki ilmaisia.)
Vastauksena kysymykseen tarvitseeko Tukholmaan lähtiessä ottaa mukaan Ruotsin kruunuja sanoisin siis, että ei tarvitse tai niitä kannattaa korkeintaan vaihtaa kymmenellä eurolla, jotta taskussa on hätävararahaa vessareissun tai kioskiostoksen varalle. Käytännössä noita kruunuja tuskin kuitenkaan tulee tarvinneeksi Kannattaa kuitenkin aina ulkomaille matkustaessa tarkistaa esimerkiksi verkkopankin kautta, ettei omalla kortilla ole päällä sellaisia alueellisia käyttörajoituksia, jotka estävät kortin käytön Suomen ulkopuolella.
Rehellisesti sanottuna minua ärsyttää itseäni aivan älyttömän paljon pelata kruunujen kanssa ja se ylimääräiseltä tuntuva nolla saa minut aina tuskastumaan. Toivoisin niin kovasti, että ruotsalaiset voisivat joko siirtyä euroon tai edes ottaa valuutastaan sen yhden ylimääräisen nollan pois.
Jos en tekisi töitä euroissa tuotteitaan myyvälle yritykselle ja joutuisi päivittäin ajattelemaan kruunujen lisäksi myös euroja, olisi minun varmasti ollut helpompaa soveltua kruunuihin, mutta myönnän, että ajattelen asiat edelleen euroissa. Asioiden ajatteleminen kruunuissa on jotenkin vain hurjan ärsyttävää kun esimerkiksi asuntojen hinnat liikkuvat miljoonissa, matkaliput tuhansissa ja yksittäiset pienet elintarvikkeetkin kymmenissä kruunuissa.
Kun käyn mieheni kanssa keskusteluja asioista, joihin liittyy raha, puhuu mieheni vaikkapa viidestätuhannesta kruunusta ja minä viittaan samaan asiaan seuraavassa lauseessa viidelläsadalla eurolla.
(Ruotsin puhekielessä lax eli eli lohi tarkoittaa muuten tonnia ja spänn kruunua.)
Se kaikkein oudoin kerta, jona sain käteistä oli, kun sain joitakin vuosia sitten veronpalautuksia. Olen melko huono tavaamaan kirjeitäni läpi tarkasti varsinkin kun ensimmäisinä vuosinani täällä sain paljon turhaa postia ja minulta oli mennyt erään ilmeisen tärkeän kirjeen viesti hieman ohi, sillä koko kirje vaikutti minusta ihan joltain huijauspostilta. Tosiasiassa kyse oli veronpalautuskirjeestä, joka kädessään mieheni tuli luokseni kysymään, miksi en ollut käynyt hakemassa veronpalautuksiani.
En ihan täysin ymmärtänyt, mitä hän sillä tarkoitti, mutta kun tavailin kirjettä hänen avustuksellaan läpi uudelleen ymmärsin, että minulle oli tulossa veronpalautuksia, mutta koska verotoimistolla ei ollut tilinumeroani, voisin hakea veronpalautukseni käteisenä. Kun mies sitten pokkana väitti minulle, että voisin ottaa paperin mukaani ja mennä sen kanssa nostamaan veronpalautukseni paikallisesta ICA-kaupasta (S-Markettia/K-Kauppaa vastaava) tai työmatkalla 7-Eleven-kioskista epäilin, että mieheni huijaa minua. Eihän homma nyt niin voisi toimia, että valtion veronpalautuksia voisi noin hakea itselleen..?
Vaadin, että mieheni tulee mukaani, kun käyn yrittämässä nostaa veronpalautuksia lähikaupasta – ihan siltä varalta, että hän huijasi minua ja joutuisin nolaamaan itseni. Menin pienen lähimarketin kassalle paperini kanssa ja suureksi hämmästyksekseni kaupan kassa tosiaan lykkäsi käteeni parituhatta kruunua veronpalautuksia.
Tästä on nyt kaksi vuotta ja tuo oli muistaakseni ainakin viimeinen kerta, kun olen omistanut Ruotsissa käteistä ja noidenkin kruunujen kanssa minun piti väkisin käyttää ne tilanteissa, joissa olisin voinut ihan hyvin käyttää korttiani, sillä muuten ne olisivat pyörineet minulla loputtomasti.
Voin rehellisesti sanoa, että en ole enää edes varma, miltä ruotsin setelit ja kolikot tällä hetkellä näyttävät ja ovatko ne uudistuneet tuon jälkeen. Jos joku antaisi minulle nyt käteen Ruotsin rahoja en osaisi sanoa, ovatko ne aitoja. Niin vähän niitä tarvitsee täällä käyttää.
Millaisia kokemuksia teillä on käteisen ja kortin käytöstä Ruotsiin matkustaessa?