Havahduin jälleen siihen, että kuukausi oli vaihtunut ja olen nyt käyttänyt vain kahta vaatetta päivittäin jo yli neljän kuukauden ajan. (Okei, jouluna menin joululounaalle kokeeksi punaisessa mekossa ja lokakuussa I Love Me -messupistettä pystyttäessämme vedin remppamekon päälle.)
Näiden lisäksi minulla on ollut toki päällä kotivaatteet, mutta muuten elämä on sujunut vain kahdella mustalla mekolla.
Olen raportoinut asiasta blogissani jo pariin otteeseen. Ensimmäisessä postauksessa kerroin fiiliksiäni reilun kuukauden jälkeen ja kerroin silloin, kuinka kahdella vaatteella eläminen on tuonut arkeeni helppoutta, kuinka päädyin valitsemaan juuri ne kaksi vaatetta ja kuinka muut ovat vastaanottaneet sen, että käytän aina samoja vaatteita.
Kerroin myös ajatuksiani siitä, tuntuuko samoihin vaatteisiin pukeutuminen päivästä toiseen tylsältä ja esittelin pyykinpesutottumuksiani.
Reilun kahden kuukauden jälkeen tehdyssä postauksessa esittelin luottovaatteeni eli TELAKKA-merkin Lehtinen-tunikan ja kerroin samalla, kuinka yritykseni käyttää joululounaalla punaista mekkoa oli jopa tuntunut päänvaivaa aikaansaavalta jutulta.
Nyt olen käyttänyt vain kahta mekkoa jo 4,5 kuukauden ajan.
Voisin sanoa, että noin 75% ajasta käytän TELAKKA-merkin tunikaa ja loput 25% toista mustaa mekkoa, jossa on hieman erilainen leikkaus ja avarampi pääntie.
Vaihdan mekkona minulla menevän tunikan päältäni pois oikeastaan vain silloin, kun se täytyy pyykätä tai minulla on tilaisuus, johon haluan pukeutua ihan vähän enemmän ja laittaa kaulaan kaulakorun, joka asettuu paremmin avaramman kaula-aukon kanssa.
4,5 kuukautta pelkällä kahdella mustalla mekolla on pitkä aika, mutta se ei ole tuntunut mitenkään tuskaiselta. Päinvastoin se tuntuu joka päivä yhä helpommalta.
En varsinaisesti koskaan mieti, mitä aion päälleni pukea. Minä vain vedän päälleni puhtaana olevan mustan mekon ilman, että miettisin asiaa.
Kun tammikuussa mainitsin töissä kollegalleni olevani menossa käymään Suomessa, missä minulla olisi tiedossa kirjan julkaisuun liittyvä tapahtuma, pari kirjakauppavierailua ja muutama naistenlehden haastattelu, kysyi hän ruotsalaiseen, muotitietoiseen tapaan heti ensimmäisenä, mitä aion pukea päälleni.
Hämmennyin hieman ja mietin, oliko hän esittänyt kysymyksen vitsillä.
Kollegani aidosti kysyvä katseensa paljasti kuitenkin, ettei hän ollut ihan oikeasti tajunnut, että käytän joka päivä samoja mustia mekkoja ja kun kerroin laittavani päälle mustan mekon totesi hän aidosti asiassa mukana eläen, että se sopii varmasti tilaisuuksiin hyvin.
Tajusin, ettei hän ollut oikeasti kiinnittänyt yhtään huomiota siihen, ettei ollut nähnyt minulla päällä lähestulkoon koskaan mitään muuta ja olin siihen oikeastaan jopa tyytyväinen.
Epäilen, ettei hänen tyylitietoiseen mieleensä ollut edes juolahtanut ajatus siitä, että joku voisi käyttää aina samoja vaatteita.
Katselin vähän aikaa sitten erään ruotsalaisen kollegani Instagram Stories -videoita, joilla hän esitteli päivän asuaan ja mainitsi tarinassaan olevan siihen sinä päivänä erityisen tyytyväinen.
Tajusin, että hän itseasiassa näytti pienelle tuttavajoukolleen kohdennetuissa arkisissa tarinoissaan varsin usein asujaan ja että näin häntä töissä samoissa vaatteissa vain harvoin. Ruotsalaisten parikymppisten naisten tapaan hänellä oli jatkuvasti päällä jotain uutta ja viimeisimmän trendin mukaista.
Tajusin, että hänen täytyi varmasti käyttää aikaa vaatteiden ostamiseen ja asujen suunnitteluun. Hänelle se oli tärkeä juttu enkä missään tapauksessa ole kukaan määrittelemään etteikö se saisi olla sitä hänelle. Ajatus vain pomppasi mieleeni ja jäin maistelemaan sitä.
Tajusin kuitenkin itse, kuinka helpottunut olin, ettei minun ollut enää tarvinnut käyttää aikaani asujeni miettimiseen. Se tuntui minusta suunnattoman helpottavalta.
En ole aikoihin miettinyt, että mitä pukisin päälleni, sopiiko tämä asu tilaisuuteen, istuuko tämä nyt hyvin tai onko minulla vaatteessani hyvä olla.
Tiedän, että kun puen päälleni mustan mekkoni, sopii se tilaisuuteen aina, istuu minulle ja minulla on se päällä hyvä olo. En koskaan tosin edes mieti näitä kysymyksiä tai niiden vastauksia, sillä minulla on uniformussani automaattisesti hyvä olo.
Uniformu on nimenomaan se, mikä mustasta mekosta on minulle tullut ja pidän siitä ajatuksesta. Itseasiassa haaveilin jo pitkän aikaa sitten, että pukeutuisin vain yhteen vaatteeseen, jota sitten aina asustaisin tilaisuuden mukaan ja varioisin päivittäin sitä erinäköiseksi.
Sittemmin tajusin, että kahdella vaatteella eläminen olisi helpompaa, sillä niin minun ei koskaan tarvitsisi huolehtia vaatteen likaantumisesta.
Sittemmin olen myös tajunnut, että uniformusta tekee helpon juuri se, ettei sitä tarvitse väkisin yrittää asustaa eri tavalla.
En yritä väkisin yhdistää mekkooni erilaista puseroa, neuletakkia, huivia, korua, vyötä, laukkua tai kenkiä.
En myöskään yritä väkisin käännellä sitä nurinpäin tai keksiä, kuinka saisin saman vaatteen näyttämään erilaiselta, jotta voisin käyttää sitä päivästä toiseen salakavalasti ilman, että muut kiinnittäisivät asiaan huomiota.
Minulle kelpaa nyt todella hyvin, että sama vaate näyttää päälläni aina samanlaiselta ja vedän sen päälle neuletakin tai asustan sen huivilla vain jos minusta tuntuu, että minulle tulee kylmä.
Kävin joulun aikaan läpi kaikki vaatteeni. Minulla oli vintillä matkalaukullinen vaatteita, joiden joukosta olin aiemmin käynyt aina vaihtamassa parinkymmenen vaatteen kapselivaatekaappiini vuodenaikaan sopivia vaatteita.
Olin säästänyt matkalaukullisen vaatteita, sillä uskoin mielessäni sen sisältävän vain sellaisia vaatteita, joista pidän. Kun nyt kävin laukun läpi tajusin, että todellisuudessa se sisälsi lähes poikkeuksetta vain vaatteita, joista pidin verbin menneessä muodossa, mutta en pidä enää.
Luovuin suurimmasta osasta vaatteita eikä minun tarvinnut enää säilyttää vintillä varavaatteita. Vaatteita jäi jäljelle kolmisenkymmentä (poislukien pari urheiluvaatetta ja kotiasu), joten niille oli kaikille tilaa vaatetangossani.
Nyt kaikki omistamani vaatteet ovat roikkuneet toista kuukautta vaatehuoneessani. Mietin aluksi, että nyt kun ne ovat kaikki helposti käsieni ulottuvilla, voisin kokeilla käyttää töissä muitakin vaatteita kuin vain kahta mustaa mekkoani.
Päädyttyäni kuitenkin aamu toisensa jälkeen valitsemaan aina saman mustan mekon totesin, että elämä on niin ihanan helppoa vain kahden mustan mekon kanssa eläessä, etten halua laajentaa päivittäisiä asujani muihin ja joutua taas ajattelemaan pukeutumista.
En ole asettanut itselleni mitään rajoitusta ola käyttämättä muita vaatteitani, mutta lukuunottamatta niitä muutamaa päivä, joina olen hakenut lisälämmitystä neuletakista, on vain ollut ihanan helpottavaa, ettei minun ole tarvinnut käyttää enää ajatuksiani vaatteiden miettimiseen.
Tunnen saman ajatuksen myös aina silloin, kun kuulen vaatteita ja muotia rakastavien kollegoideni keskustelevan vaatteista, joita he ovat hankkineet tai aikovat hankkia. Ihanaa, ettei noita asioita tarvitse miettiä.
Olen joulukuisen vaatteidenvähennykseni jälkeen edelleen pariin otteeseen harkinnut useimmista muistakin vaatteistani luopumista.
Kun kuitenkin puen ne päälleni, huomaan aina pitäväni niistä todella paljon. Vaatekaappiin ovat siis jääneet vain suosikkivaatteeni, joista mitä tahansa voisin alkaa pitää päivittäin enkä halua luopua niistä – ainakaan vielä.
Uskon, että menen tämän talven näillä kahdella kätevällä mustalla mekolla, joissa on puolipitkät hihat. Kun säät kuitenkin kevään ja kesän tullen lämpenevät, on aika siirtyä kevyempiin mekkoihin.
Juuri niitä hieman kevyempiä, hihattomia ja ennenkaikkea hyvin monipuolisia, pääsääntöisesti tummia mekkoja minulla on useampia, joten en ole vielä varma, kuinka montaa vaatetta päädyn siinä vaiheessa käyttämään.
Ehkä kesän jälkeen huomaankin, että vaatehuoneessani on edelleen roikkunut vaatteita, joita en loppujen lopuksi kuitenkaan käytä ja voin vähentää sen sisältöä entisestään. Odotankin tulevaa kesää mielenkiinnolla!
Lue myös: 8 kuukautta samoissa vaatteissa
Voisitteko te harkita pukeutuvanne päivittäin samoihin vaatteisiin?
Lue myös:
Tämän vuoksi tuntuu hyvältä omistaa vähemmän
5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen
Minimalismihaaste opettaa minulle joka päivä jotain uutta itsestäni
Minulle on ollut suurta iloa ja hyötyä näistä postauksista, jossa kerrot simppelistä suhtautumisesta vaatteisiin. Sain nimittäin sinulta jonkinlaisen hyväksyttävyyden sille, että voi elää vain muutamalla vaatteella ja se on ihan ok. Olin nimittäin pitkään haaveksinut, että kunpa sais aina pukeutua siihen lempivaatteeseen. Oli rasittavaa, kun oli paljon ihan kivoja vaatteita ja ne muutamat huippukivat. Ja aina aamulla piti miettiä, että onko juuri silloin sen parhaan vai vain ihan kivan vaatteen päivä.
Mielessäni oli hyvin selvä mielikuva siitä, missä vaatteissa minun olisi kaikkein mukavinta olla oikeastaan missä vain: musta tunika tai mekko ja sen kanssa mustat vähän paksummat legginssit. Siispä tietoisesti pyrin kohti tuota tavoitetta; ostin joulun tienoilla Ommellisen ja Noshin mustat tunikamekkoset, joita olen käyttänyt nyt jo muutaman kuukauden. On minulla kaapissani vielä muitakin vaatteita (kesällä täytyy tuumata, onko silloinkin mukavinta vaan jatkaa samalla linjalla – todennäköisesti on).
Minä saan iloa siitä, että käytän kokomustan vaatetukseni kanssa hauskoja sukkia ja erivärisiä villahuiveja. Ja voi miten helppoa onkaan olla niin, että on kolmet housut (kaikki identtisiä) ja sitten ne muutamat tunikat ja niiden alle perus mustat topit. Nykyään tulee tosi harvoin tunnetta, että ei ole mitään päälle laitettavaa, eikä myöskään ole tarvetta luuhata vaatekaupoilla etsimässä ”jotain kivaa”. Ihanaa, kun ne kivat vaatteet ovat jo kotona ja niitä saa käyttää joka päivä!
Itsellänikin on mennyt viimeiset useampi kuukausi kahdella mekolla ja parilla neuleella. Osansa tässä on minimalismilla, mutta ennen kaikkea myös raskaudella: täältä itäeurooppalaisesta pääkaupungista ei yksinkertaisesti saa kovin fiksuja äitiysvaatteita uutena eikä käytettynä. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut menoa ja odotankin, että synnytyksen jälkeen pääsen karsimaan myös normaalivaatekaappia (aloitin projektin jo viime vuonna). Se täydellinen musta mekko on tosin vielä hakusessa, ehkä pitää Suomessa käydessä piipahtaa Telakan liikkeessä (jos kivijalkaversio löytyy). 🙂
Mulla on aika yksinkertainen pukeutumistyyli myös. Töissä olen päiväkodissa, joten työasuni on collegehousut tai urheilutrikoot ja musta t-paita. Talvella lisäksi huppari/neuletakki.
Vapaa-ajalla asun alaosa vaihtuu siistimpiin housuihin.
Harrastuksissa edelleen musta t-paita ja collegehousut sisälajissa ja lisäksi omistan hevosen, joten tallivaatteet on oltava erikseen, kun on pärjättävä ulkona joka säällä.
Eli minun vaatekaappini koostuu pinosta mustia t-paitoja, muutamasta hupparista, muutamasta neuletakista, pinosta collegehousuja, muutamista urheilutrikoista ja muutamista farkuista. Kesäksi on parit shortsit, jotka yhdistän yllättäen mustaan t-paitaan.
Itse en pystyisi elämään rajatulla määrällä esimerkiksi niitä mustia t-paitoja, koska niitä saattaa likaantua töissä päivittäin ja harrastuksissa varsinkin menee joka käytön jälkeen pesuun. Mutta on ihanan helppoa, kun voi sitten vain napata pinosta seuraavan identtisen mustan t-paidan käyttöön eikä pyykkiä tarvitse pyörittää joka päivä yhden paidan vuoksi. Päälläni on aina lähes saman näköinen uniformu, mutta aina puhdas kuitenkin 😀
Mä en tykkää ostaa vaatteita, joten mulla on niitä tosi vähän. Töissä käytän farkkuja (omistan vain yhdet) ja jotain kolmesta paidastani. Sit mulla on erikseen kotivaatteet ja urheiluvaatteet niin salille kuin lenkkeilyynkin. Mulla on kaapissa kyllä sellaisiakin vaatteita, jotka odottavat, että laihtuisin sen verran että ne istuisivat taas päälle. Aion antaa itselleni vuoden loppuun aikaa niiden kanssa. Jos en siihen mennessä ala käyttää niitä niin joutavat pois tilaa viemästä. 🙂
Mielenkiinnolla minäkin luen näitä sun vaateaiheisia postauksia 🙂 Itsellä on vielä menossa sellainen vaihe, että valitsenko sen oman luonnollisen turva-asun vai laitanko päälle jotain semmoista, jossa haluaisin itseni nähdä, mutta missä en tunne itseäni niin luontevaksi. Mulla on useampi pari mustia farkkuja, toppeja, pitkiä teepaitoja ja huppareita, mitä sitten pesen pakon edessä 😀 Jotkut varmaan luulevatkin, että mulla on aina samat vaatteet töissä, mutta oikeasti ne on vain samanlaisia 🙂 Eikä farkkujakaan tarvitse/pidä pestäkään joka välissä.
Haluaisin niin kovasti olla neuletakki-ihminen, mutta huppari vie vaan lähes aina voiton. Lisäksi haluaisin olla ”pikkukenkä/saapikas”ihminen, mutta conssit vievät voiton 😀 Kipuilen siis hieman sen kanssa, että onko tärkeämpää näyttää joltakin vai se, että musta tuntuu joltakin.
Mietin myös, että milloin on sopiva aika hankkiutua jostain eroon. Silloin ku materiaali ei tunnu/näytä enää hyvälle vai sillon kun vaate on rikki 😮
Mulla on kans lähes aina sama hame ja neuletakki. Ja alle vaan vaihdan t paidan joka päivä. Samat saappaat on menny jo 6 vuotta ja kesällä käytän samoja ballerinoita jo kans 6 vuotta. Ostin tänä syksynä uuden untuvatakin…samaa pelkistettyä tyyliä olevan. Ja kyllä on tutut ihmetellyt miten raskin niin arvokkaan. No aion pitää sitä ainakin 10 vuotta tai niin kauan kun se kestää. Mutta entäs vaihtelu…ei kiitos. Arvostan liikaa sitä hyvää fiilistä kun on hankkinut hyvän tuotteen ja vetää sen päälle ja ei tarvi enempää miettiä…vaan nauttia hyvästä vaatteesta.
Melko samoilla vaatteilla arki kyllä sujuu ja olenkin myynyt /lahjoittanut paljon vaatteita pois viimeisen vuoden aikana. Töissä joudun pitämään työvaatteita, joten aikaa muille kuin rennoille kotivaatteille ei juuri jää. Ja aina lähtiessä johonkin päälle sujahtaa suht samat kamppeet. Mielestäni elämää helpottaa paljon se että hankkii muutamia laadukkaita vaatteita ja hankkiutuu eroon muista ja kuten totesit, tuskin kukaan edes huomaa sitä 🙂
Tykkään vaatteista ja mulla on muutamat lempparit asukokonaisuudet joita käytän pääsääntöisesti töissä ym. Mutta vähän olen kyllä kateellisena katellut tätä sun menoa ja harmitellut etten ole mekkoihminen. Ois vaan niin helppoa. Bongasin just h&m:llä lähes samanlaisen taskullisen mekon kuin sulla, mutta tummansinisenä (oli toki muitakin värejä). Harkitsin jopa sen ostamista, kunnes muistin että mun jalat palelee aina ja kaikkialla myös kesällä. Ja ei se sitten täyspeittävien paksujen legginsien kanssa enää näyttäisi niin kivalta. Höh.
Miksi ei näyttäisi kivalta? Mä käytän mekkoja tai hameita joko paksujen villasekoitesukkiksien kanssa tai kiiltäväpintaisten tekonahkaleggareiden kanssa. Tai vaihtoehtoisesti, jos haluan väriä, mustia mekkoja joidenkin kuviollisten leggareiden kanssa. Hyvin toimii. Ihan paras hankinta oli paksut merinovillaiset leggarit nyt koville pakkasille mekkojen kaveriksi. Mun luottomekko on House of Lolan MAW, niitä on muutama niin lyhyellä kuin pitkälläkin hihalla hankittuna. Ei mene miksikään pesussa, voi rumpukuivata ja pitää mallinsa ja värinsä aina vaan. Vahva suositus!
Hurraa mekkokansa!
Jostain syystä mua kiinnostaa nyt tolkuttoman paljon sun pyykkipäivät. Pesetkö vajaita koneellisia vai käsin? Tässä tietenkin penään tekstiilihuollon ekologisuutta. Mun tyylini on heittää kaikki kodin tekstiilit samaan jättikoneeseen, ihan sama mikä väri ja pesuaste vaatteessa olisi.
En pese vajaita koneellisia, sillä en koe sitä ekologisena. 🙂 Meitä asuu samassa taloudessa kaksi ihmistä, joten minun päivittäisten alusvaatteista ja paksuista sukkahousuista koostuvan pyykin lisäksi mieheltä tulee joka päivä paita, sukat ja alushousut sekä viikon aikana kertyneitä treenivaatteita, joten pestään noin kerran viikossa pyykkiä. Jos minun pitää pestä omia mekkoja jostain syystä useammin (esim. lähdössä juuri matkalle ja tarvitsen molemmat puhtaiksi), otan niiden lisäksi pari miehen vaatetta, omia rintsikoita yms. ja pesen vartin pikapesuohjelmalla. Omat vaatteeni eivät ole koskaan oikeastaan kauhean likaisia, vaan lähinnä kaipaavat pesua viikon hikoilun jälkeen ja ehkä niissä on joku puuteritahra, joka lähtee vähemmälläkin pesulla pois. 🙂
Minulla on ehkä 10 alaosaa ja 20 yläosaa mitä vaihtelen, osaa käytän vuoden ympäri ja osa selkeästi kesä/talvivaatteita ja sitten juhlavampia asuja muutama lisää. Urheilu/ulkoiluvaatteet on erikseen ja kotivaatteet on vanhoja vaatteita, joita en enää julkisesti käytä. En juuri mieti vaatteitani, kun on valmiita komboja on päässä enkä myöskään poista sellaisia, joita en käytä kovin usein. Kaikki mahtuu kaappiin ja uutta ei tällä hetkellä tarvitse ostaa. Jos tekee mieli uutta niin mietin miten olemassaolevia voisi pukea toisin. Toisaalta kaapissa on ehkä 10 vaatetta odottamassa inspiraatiota ja koska tilaa on, en niistä luovu.
Minusta välillä tuntuu ainakin blogien perusteella, että minimalistit ja konmarittajat käyttävät loppujen lopuksi paljon aikaa siihen, kun miettivät montako kappaletta mitäkin tavaraa on ja mistä voisi vielä luopua.
Tuo on totta. Itseni piti ainakin kesällä tosiaan laittaa itselleni päivämäärä, jonka jälkeen lopetin tavaroiden vähentämisen ajattelemisen, jottei se puolestaan täytä elämääni (postaus siitä täällä https://blogit.terve.fi/ostolakossa/minimalismiprojekti-vaihe-3/). Nyt kun olen taas aktiivisemmin vähentämässä tavaroita, on minulla mielessäni se 1000 tavaran tavoite, jonka jälkeen on hyvä sitten taas pysähtyä miettimään, tarvitseeko asiaa enää ajatella.
Tällä hetkellä sitä tulee miettineeksi kyllä melko paljon, sillä haluan niin kovasti päästä siihen elämänvaiheeseen, jossa voin pakata kaiken yhteen matkalaukkuun ja lähteä maailmalle. Haaveilen myös, että arjesta poistuvat turhat päätökset muutenkin kuin vaatteiden osalta, eli että ei tarvitse miettiä, minkä laukun valitsee, mitä suihkugeliä käyttää, mikä meikkivoide kasvoille menee tänään yms. Jotta tuohon tavoitteeseen kuitenkin pääsee fiksusti ja vastuullisesti, täytyy tällä hetkellä miettiä monien juttujen kanssa asiaa suorastaan ärsyttävän paljon. En malta odottaa, että turhat on vihdoin raivattu ja tavaroita voi lakata miettimästä. 🙂
Mä tykkään tosi paljon tästä minimalistisesta ajattelusta vaatteiden kanssa. Oma ajatus ei ole vähentää vaatteita ihan noin paljoa mutta tavoite on vähemmän mutta kivempia. Niin, että kaikki kaapissa olevat vaatteet ovat sellaisia, jotka tuntuvat aina hyvältä päällä. Tällä hetkellä omistan ihan liikaa niitä ihan kivoja vaatteita. Yritän päästä niistä pikku hiljaa eroon (”Mitä jos kuitenkin käyttäisin tätä vielä??”, huoh..) ja löytää tilalle laadukkaita ja superkivoja vaatteita.
Mun uniformu on mustat housut ja musta kevyt pooloneule. Työni vuoksi joudun pukeutumaan mustaan ja minulla on kaksi neuletta ja kahdet housut joita käytän. Ihanan kätevää.
Useimmiten pukeudun niihin myös kun lähden kaupungille tai kylään.
Mulla on muutama musta mekko jota pidän jatkuvasti. Näistä lemppareista mulla on itse asiassa kaksi kappaletta kutakin, koska tiedän että pidän niitä jatkuvasti ja haluan että niistä on varakappaleet. Kaksista housuista on myös varakappaleet. Vaikka kaapit tursuilee vaatteita, pidän vain näitä mun lempparimekkoja. Ne on yhdessä laatikossa sekaisin ja sieltä aina nappaan aamulla jonkun ja yhdistän sen mustiin housuihin jos on kylmä päivä tai sitten vain sukkahousuihin. Pari mustaa neuletta löytyy kans jos pitää lämpimämmin pukeutua. Arki helpottui huomattavasti kun lopulta myönsin itselleni, että enhän mä ees halua pukeutua muuhun kuin näihin mustiin rentoihin mekkoihin 😀 Jää enemmän energiaa ajatella luovasti muita asioita kun ei tarvi miettiä asukokonaisuuksia sen kummemmin. Steve Jobsillahan oli myös aina sama uniformu, musta turtleneck-paita ja farkut!
Kunhan kalenterista löytyy aikaa niin tarkoitus olisi myydä sikahalvalla kaikki turhat vaatteet pois.
Tämä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos! Ajankohta minulle ihan täydellinen. Muutettiin avomiehen kanssa pari vkoa sitten uuteen kotiin, jossa ei ollut mahdollisuutta häkkikomeron käyttöön (sellainen löytyy, aika tilavakin vielä, mutta vuokranantaja pitää sen omassa käytössään) Mikä olisikaan ollut parempi tilaisuus karsia muuton yhteydessä turhaan säilöttyä tavaraa/vaatetta tietäen että häkkikomeron ja tilavan vaatehuoneen turvaa ei uudessa kodissa tulisi olemaan. Ihan mahtavaa! Nyt kun miettii, hyvä että asiat menivät juuri näin! Viime yönä kun heräsin kesken unien ja tuli valvottua jotain kolmisen tuntia olikin siinä hyvää aikaa miettiä mitä sellaista uuden kodin vaatekaapissa vielä on mistä voisin luopua…äkkiseltään taisin keksiä ainakin 7 vaatetta (ja lisää löytyy varmasti kun pääsen vauhtiin) Tuntuu niiiiin vapauttavalta! Millä ajalla mä edes pyykkäisin niitä mun kaikkia vaatekappaleita?!? Onneksi vanheneminen tuo näköjään viisautta päähän. Tää on mahtavaa valaistumisen aikaa ensi kuussa 36 vuotta täyttävälle naiselle! Mun ei myöskään oo tehnyt mieli ostaa mitään uutta tavaraa! No perjantaina 4 huonekalu-hankintaa, mutta kaikki sälän ostaminen on nyt niiiiiiin katkolla. Ei mitään lyhtyjä yms. Mulla on kaikki mitä mä tarviin. Tosin keksin yhden järkevän hankinnan Eilen koruja lajitellessani tulin kaivanneeksi korvakorutelinettä ihan käytännöllisyyden takia, näkisi yhdellä vilkaisulla mitä koruja omistaa…taidanpa siirtyä tästä tutkimaan ja karsimaan kaappieni sisältöä. Kiitos inspiraatiosta!
Hei! Olen jo pitkään etsinyt työvaatteeksi mustaa, yksinkertaista mekkoa. Niitä kyllä löytyy erilaisia mutta ei ”sitä oikeaa”. Oletettavasti Telakan tunika on kestävä eikä nyppyynny? Olisi loistavaa löytää luottovaatteet, näin tyhjenisi kaappi kaikista ihan kivoista vaatteista.
Minulla tämä on tosiaan jatkuvassa käytössä ja kestänyt hyvin. TELAKKA-merkin vaatteet on tehty nimenomaan työvaatteiksi, eli kestämään kulutusta. 🙂
Minua kiinnostaisi tietää, minkälaisia kenkiä käytät mekkojen kanssa?
Kesällä balleriinat tai mustat peruskorkkarit useimmiten ja talvella ihan vain korolliset nilkkurit. 🙂
Mä ostin sun innoittamana mario badescun lotion o:n satunnaisten selän ja dekolteen näppyjen hoitoon, ja tuli mieleen että saako sen päälle levittää kosteusvoidetta? 😀 mä tänään suihkun jälkeen laitoin naamalle sheet maskin, levitin loput pussista dekolteelle ja siihen päälle kosteusvoiteen, mutta haittaako se jotenkin ton lotion O:n toimintaa tms :O
Voi levittää. 🙂
Mä käytän jatkuvasti samoja vaatteita, voin käyttää monta viikkoa putkeen samoja leggareita, trikoohametta ja trikoopaitaa. No, en konkreettisesti ihan samoja koska täytyyhän ne pestä välillä mutta minulla on lempivaatteita parina-kolmena kappaleena ja yksien ollessa pyykissä on toiset päällä. Kuten sinä, koen huojennusta kun ei tarvitse miettiä vaatteita. Koska en ilmaise itseäni vaatteilla, en kaipaa niiden suhteen vaihtelua tai erilaisia tyylejä.
Tavallaan minusta kuitenkin tuntuu, että tavallaan ilmaisen itseäni vaatteilla, sillä pikkumusta mekko tuntuu minusta olevan ihan täysin minua ja tykkään olla tyyppi, joka edustaa aina pikkumustassa. Jos laitan jalkaan vaikka farkut, tuntuu minusta nuhjuiselta, eli en koe, että minulle olisi kuitenkaan sama, mitä puen päälleni. Toisaalta se pikkumusta on sitten niin selkeästi minua, etten tarvitse niitä muita vaatteita ilmaisemaan itseäni jotenkin toisella tavalla, eli en itsekään jää kaipaamaan sitä vaihtelua tai tyylien muutosta, eli että jonain toisena päivänä haluaisinkin ilmaista itseäni jollakin muulla tavalla. 🙂
Mie käytän usein pitkän aikaa samoja vaatteita, kun tykästyn niihin 😀 Nyt olen työmatkalla käyttänyt toppahousuissa + pitkää neuletta, lisäksi toki takki, kengät ja niin edelleen. Kävelymatkaa on kuitenkin 40 minuuttia suuntaansa. Myönnyin kuitenkin 30 asteen pakkasilla ja kuljin ekaa kertaa bussilla. Töissä vaihdan sitten toiseen neuleeseen ja legginsseihin, varavaatteena ohuempi läpikuultava paita jos sattuu ennen töiden loppumista (toukokuun alussa) vaikka kesähelteet iskemään :’D
Meillä kotona käytetään vaatteet aika viime tippaan ja meillä on oikeasti aika vanhojakin vielä käytössä, esim. Itsellä jopa 20 vuoden takaa (tästä voi päätellä, että en ole pahemmin kasvanut sitten kakkosluokan jälkeen) ja isällä jopa 40 vuoden takaisia vaatteita. Pari päivää sitten heitin pari vaatekappaletta pois, kun alkoi jo näkyä läpi eikä pahemmin enää olisi lämmittänyt pakkasilla + yksi vaate alkoi jo tuoksahtaa, niin heitin pois. Samalla siivosin sitten toisen vaatekaapin ja sieltäkin lähti jotain myyntiin.
Itselläni on vain muutama vaatekappale puhtaasti taloudellisista syistä. Musta on väri joka mielestäni sopii erittäin harvoille. Musta on ankea, vie energiaa ja kova sekä vaikeasti lähestyttävä. Mustista vaatteista tulee mieleeni vain hautajaiset sekä teini-ikäisten epävarmuus. Itse voisin ja siis tulenkin toimeen vähällä vaatemäärällä. Mutta pelkällä mekolla / hameella en tulisi toimeen varsinkaan talvella. Koska omistan vain yhden takin, sen on sovittava hameen sekä housujen kanssa ja myös ulkoiluun. Samoin omistan vain yhdet talvikengät joten nekin on oltava monikäyttöiset ja sovittava niin juhlaan kuin ulkoiluun lenkkeilyyn.
Joo, minulla on sama näkökulma mustaan väriin. Käytän sitä enemmän pakosta kuin siksi että pitäisin siitä. Joudun aina huolehtimaan, että se ei ole kasvojeni lähellä, eli pitää olla huivi tai erivärinen kaulus, koska muuten näytän haamulta. Musta hoikentaa kuten muutkin tummat värit ja Suomessa aina sopiva joka paikkaan. Kaupoista ei juurikaan saa esimerkiksi tummanharmaata tai hyvin tummaa ruskeaa asiallista mekkoa, jotka sopisi minulle paljon paremmin. Voi kunpa muodinluojat tajuaisi, että ainakin suomalaisista max 10% näyttää hyvältä musta ihon vieressä. Ehkä jostain maailmalta saisi näitä muita tummia vaatteita, mutta en ole niin innostunut vaatteista, että jaksaisin hakea. (vinkkejä otetaan vastaan)
Sisustuksessa tajutaan paljon paremmin se, miten sävyerot vaikuttaa lopputulokseen. Tumma grafiitinharmaa on ihan eri asia kuin musta. Itse näytän siinä upealta. Nytkin minulla on mustat vaatteet. Löysin paidan, jossa kaulus on erivärinen. Mutta hihansuita inhoan, koska käteni näyttää huonoilta mustaa vasten. Eikä väri tosiaan piristä. Siitä tulee mieleen työ, pimeä marraskuu. Mutta näin minä sopeudun joukkoon.
Hauska, kuinka eri tavalla sama sävy koetaan. 🙂 Minä taas rakastan mustaa ja pidän sitä tyylikkäänä, kun vaatteiden leikkauskin on sitä ja jos minulla olisi lapsi, pukisin hänellekin varmasti mustia vaatteita siitäkin huolimatta, että mustia vaatteita pidetään yleisesti ilmeisesti lapsilla jotenkin epäsopivina. 🙂
Musta on helppo ja hyvä. Hautajaiset tulee mieleen vain jos on iso sakki kokomustissaan. Mustat vaatteetkin voivat olla erilaisia riippuen tekstiilistä – musta neule tai silkkivaate ovat ihan eri luonteisia. Lisäksi mustassa on eri sävyjä. Käytän paljon mustaa, koska en löydä sellaisia värejä, joista pidän, esimerkiksi kanervanpunaista, ”savuista” vaaleansinistä tai muita murrettuja värejä. Suomessa tunnutaan myyvän aika paljon esim. paloautonpunaisia ja laivastonsinisiä vaatteita, sekä valkoista joka on yhtä räikeä kuin tulostuspaperi. Viininpunaisia vaatteitakin on vähemmän saatavilla kuin kirkkaanpunaisia. Omilla lapsilla on aina ollut jopa kokomustia asuja, pidän niitä käytännöllisinä, koska joka tahra ei erotu. Musta asu ei ole menoa haitannut.
Tätä olen myös ihmetellyt. Minulle sopii ruskea tosi hyvin, mutta tummanruskeita vaatteita ei juuri löydy (ehkä ihmisillä on jotain piileviä traumoja 70-luvulta?). Vain tummansinistä ja minusta harmaitakin kyllä löytyy, mutta mulle sopivat lämpimät värit paremmin. Ja mustaahan siis rakastaisin, mutta ei vaan näytä hyvältä.
Espanjasta löysin just ihanat mustanruskeat sukkahousut, joten pitäisi varmaan siirtää katse ulkomaille.
Olen ollut nuorempana jopa muotialalla, suunnittelemassa vaatteita. Kuitenkin päädyin toiseen koulutukseen ja sitä kautta eri ammattiin. Jotain jäi kuitenkin jäljelle, rakkaus vaatteisiin. Mutta vain seuraamalla muotia, netistä, lehdistä, matkoilla, katukuvasta ja mistä milloinkin. Seuraaminen tarkoittaa sitä, että en suinkaan hanki kyseisiä ihanuuksia. Olen aina mustissa housuissa ja mustassa yläosassa. Korut, laukut ja kengät voivat olla värikkäitä, miksei myös huivit. Minulla ei myöskään ole koskaan mitään pukeutumisongelmaa, kaikki ratkeaa mustilla vaatteilla, kesät, talvet. Vaadin tosin asuiltani ehdotonta istuvuutta ja laatua, koska ne ovat jokapäiväisessä käytössä. Milloinkaan en ole saanut mitään kommenttia pukeutunisestani sen suhteen, että olen ainaisissa mustissa vaatteissani. Päinvastoin, ompahan joku joskus kehunut tyyliäni.
Itse en osaa käyttää mekkoja kuin kesällä. Mikä on hiukan harmittavaa, sillä siinähän olisi yksi vaihtoehto lisää jatkuvaan ”mitäs päälle” -pulmaan.. eikä olisi ropleemaa inhasti toppien ja paitojen alta paistavan farkkujen vyötärönauhan kanssa.
Joten omat vaatteeni ovat farkut/housut/legginssit ja toppi+paita tai toppi+huppari. Kotivaatteet erikseen ja ulkosalla näin talvisin toki toppahousut useimmiten, ettei tarvi jäätyä kävellessä tai bussipysäkillä, eli se on aika iso osa mitä muut ihmiset näkee
Arkeen kodin ulkopuolella käy mikä tahansa itseä miellyttävä ja päällä miellyttävä vaatekappale mikä kaapista löytyy. Usein ovat samoja, ehkä 3 hupparin ja 4 paidan (+neule yleensä) välillä vaihtelee.
Parempia (eli itselle mieluisimpia) vaatteita vaihtelen ja yritän käyttää niitäkin arjessa vaikka osan miellän liian koristeellisiksi tai muuten sopimattomiksi.. Samaten pelkään kyllästyväni, jos käytän vaatteita kaikkialla, etteivät tuntuisi enää yhtään ”juhlavilta”, vaikkei minulla mitään oikeasti juhlavia vaatteita olekaan – vain ne parhaat ja tyyliltään mahdollisimman oikeat.
Kunnes otan ne käyttöön myös arkena ja kyllästyn joskus ja sitten tarvitsenkin uusia. 😀 Myös yhdistely on hankalaa, kaikki ei vaan millään käy kaiken kanssa ja siksikin vaatteita tarvii isomman määrän. Samaten olen vähän semmoista pientä oudon mallista kokoluokkaa että vaatteiden osto on useinkin hankalaa. Ja teen hutiostojakin.
Tämä vaate-asia on kyllä mielenkiintoinen. Itse sain kommenttia ammatikoulussakin kun ihmettelivät ettei minulla vissiin ole kovin paljoa vaatteita. Joko vaatteet joita käytin olivat niin huonoja tai vääränlaisia tai sitten tosiaan käytin liikaa samoja.. 😀 Mutta kyllä tuntuivat kiinnittävän huomiota mitä oli päällä.
Kiitos näistä inspiroivista minimalismipostauksista 🙂 Oman univormu on vähän hakusessa. Periaatteessa pukeudun joka päivä farkkuihin, toppiin ja pitkäään neuletakkiin. Omistan koiran ja asun Pohjois-Suomessa, joten tarvitsen päivittäin myös monenmoista urheiluvaatetta ja lämmintä päälle.
Hei!
Tää on ihan mielettömän inspirovia juttu, josta jokainen voi ammentaa omaan arkeensa.
Itse tyhjentelen juuri kaappeja muuton yhteydessä ja silloin sitä usein ymmärtää tuon tavaran paljouden.
Pyrin viikon sisällä antamaan kaikki tarpeettomat vaatteeni pois, jottei yksikään joutuisi uff kierrätykseen. Kehitysmaissa on jo tarpeeksi meidän länsimaalaisten riepuja ja aion keskittyä niihin syihin, miksi edes olen ostanut vaatteita. En ainakaan tarpeeseen, joten mikä toimintaani on tehostanut?
yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi
Mulla oli joskus ihan hulluna vaatteita, pääosin mustia. Lähinnä minä erotin ne toisistaan.
Oon pukeutunut mustaan siitä lähtein, kun aloin itse saamaan jotain päätösvaltaa pukeutumiseeni. Ysärin alussa mustiin pukeutuva tyttölapsi oli vähän WTF.
Karsin vaatteitani kuitenkin muutama vuosi sitten reilulla kädellä, nyt on alle 15 lyhythihaista paitaa (joista suurinosa urheiluun) ja niistä ehkä viisi on jotain muuta, kuin mustia. Ehkä kymmenisen kappaletta pitkiä housuja plus parit shortit ja yhdet urheilutrikoot. Housuissakin musta on yleisin väri, mutta ei ainoa. Kesäisin puen helposti yhden tietyn mekon jos on vapaata.
Koskaan en ole ollut työpaikassa, jossa olisi tietyt työvaatteet, mutta aina oon vaatekaapista valinnu ne sopivimmat. Viimeisin työ oli siivousta, vapaa pukeutuminen. Vaatteet oli *ylläripylläri* mustia. Mustat housut, musta urheilupaita. Housuvaihtoehtoja töihin oli enemmän kuin paitoja. Kesäisin säädyllisen pituiset mustat shortit, jos sattui olemaan tiedossa niille sopiva työpäivä.
Työkaveri pukeutui joka päivä eri tavalla, kerran jos toisenkin oli aamulla räjäyttänyt vaatekaappinsa lattialle ja pukeutui usein monta kertaa, ennen kuin on löytynyt vaatteet. Oli kauhean stressaavan kuuloista, kun itse saatan jo edellisiltana valita vaatteeni ja jos en valitsekkaan, niin eipä se paljon vaatinut etsiä kaapista ”joku urheilupaita” ja ”jotkut ei-tiukat-housut” ja joku kolmesta hupparivaihtoehdosta jos nyt sattuisikin jossain välissä ehtimään tulemaan kylmä tai pitää käydä ulkona.
Tärkeää oli, että töissäkäytettävät vaatteet oli myös arkeen sopivia, eli pystyin suoraan työpaikalta lähtemään ihmisten ilmoille hoitamaan asioitani jos vaan vaatteet oli puhtaat enkä tiettävästi kohdannut jotain noroa tms.