KonMari ja minimalismi – näin ne erovat toisistaan

 

”KonMari ja minimalismi – eivätkö ne ole sama asia?”

Kuulen tämän kysymyksen usein. Moni assosioi nämä kaksi tällä hetkellä varsin trendikästä ilmiötä toisiinsa mieltäen, että niissä on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Näissä kahdessa on toki paljon yhteneväisyyksiä ja itse koin, että KonMariin tutustuminen antoi minulle onnistuneen tuuppauksen kohti minimalismia, mutta loppujen lopuksi nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

KonMari-metodin mukaisesti raivattu eli maritettu koti ei ole automaattisesti minimalistinen. Suuren yleisön tietoisuuteen tämän usein ilmoille heitetetyn olettamuksen virheellisyys nousi konkreettisesti varmasti siinä vaiheessa, kun Marie Kondon sarja alkoi pyöriä Netflixissä ja ruutu täyttyi kodeista, jotka selvästi saivat raivausprosessin jälkeen asukkaansa onnellisiksi iloa pirskahtelevilla tavaroillaan, mutta joista oli minimalistisuus kaukana.

Maritus vai minimalismi?

Minulta kysytään todella usein, mistä minimalismista kiinnostuneen kannattaisi tavaroiden karsinta aloittaa ja vaikka KonMari ja minimalismi ovatkin kaksi eri asiaa, on oma vinkkini aina aloittaa homma tutustumalla KonMariin.

Luin itse Marie Kondon kirjan todella hyvällä hetkellä, sillä olin vain vähän aiemmin muuttanut Ruotsiin ja osa tavaroistani oli jopa purkamatta tai haki vielä paikkaansa. Kiinnostuin kirjan sanomasta heti ja aloin marittaa, mutta ihan täysillä se ei minulla heti resonoinut ja meni useampi vuosi, ennen kuin kirjasta saamistani hyvistä perusopeista oli niin paljon hyötyä, että vein homman minimalismin puolelle.

Kuuntelin itse Marie Kondon kirjan inspiroivana äänikirjana ja samalla kun vielä kuuntelin sitä, puuhasin jo tavaroiden karsinnan parissa. Se auttoi minua vähentämään tavaroita, mutta yksinään se ei tehnyt minusta minimalistia.

Yhteistä minimalismille ja KonMarille on, että molemmissa kotiin kehotetaan jättämään vain sellaiset asiat, jotka tuovat iloa (ja hyötyä), mutta minimalismissa ajatusleikki viedään usein pidemmälle. Siinä missä Marie Kondo kehottaa vain kysymään, pirskahteleeko esine iloa, pysähdytään minimalismissa myös miettimään sitä, voiko esineestä oikeasti nauttia täysillä, jos koti on jo täynnä muita vastaavia esineitä. Onko hyötyä omistaa jotain, mitä ei ehdi käyttää?

Sanoisinkin itse, että KonMari on jossain määrin tavarakeskeisempää ja keskittyy etsimään ilonkipinää tavaroista. KonMarissa pyritään karsimaan kotoa pois tavarat, jotka eivät tuota iloa ja ympäröimään itsensä iloa tuovilla asioilla. Minimalismissa puolestaan pohdiskellaan syvemmin, ovatko ne iloa tuovat tavarat sittenkään niitä, joista hyvä olo pohjimmillaan syntyy ja voiko olla, että tavaroiden (tai jopa töiden sekä henkisten rasitteiden) vähentämisen kautta elämään syntyy ilon pirskahduksia, jotka eivät liity tavaroihin.

Omalla kohdallani hyvä esimerkki tästä on meikkikokoelmani. Kun lähestyin sitä  KonMarin mukaisesti koin pitkään sen todellakin pirskahtelevan iloa. Minähän nautin kaikista ihanista tuotteistani ja jestas, kuinka onnelliseksi niillä leikkiminen minut tekikään!

Miminalismin myötä havahduin kuitenkin siihen, että vaikka pidinkin tuotteista, oli kokoelmani niin iso, ettei minun ollut mahdollista nauttia kaikista ihanista tuotteistani käyttämällä niitä kunnolla. Aloin pikkuhiljaa tunnistaa, mitkä tuotteet tuottivat aivan erityisesti iloa ja joita halusin siksi keskittyä käyttämään. Olin minimalismin myötä valmis luopumaan iloakin tuottavista tuotteista kun tajusin, ettei esimerkiksi ollut yhtään realistinen ajatus, että ehtisin ikinä käyttää pois viittä aurinkopuuteria tai satoja kynsilakkoja.

Lue myös: 5 vinkkiä meikkikokoelman pienentämiseen

Projekti vs. elämäntapa

Marittaminen onkin minun mielestäni prosessi, jossa tavaroita vähennetään Marie Kondon lanseeraaman KonMari-metodin mukaisesti. Minimalismi puolestaan on elämäntapa, jolle ei ole yhtä yhteneväistä määritelmää ja jonka tuoma lopputulos riippuu täysin yksilöstä – aivan kuten toki myös marituksenkin lopputulos riippuu.

Minimalismissa keskitytään paljon ajatukseen siitä, että mitä enemmän tavaraa omistaa, sitä enemmän tavarat oikeastaan omistavat ihmisen ja jopa pahimmillaan rajoittavat hänen elämäänsä jossain määrin. Mikään täysin tavarakeskeinen juttu KonMarikaan ei  kuitenkaan ole ja menetelmässä todetaankin, että kysymys siitä, mitä haluaa omistaa on itseasiassa kysymys siitä, kuinka elämänsä haluaa elää.

Monelle minimalismin myötä tavaroitaan karsineelle yksi eniten iloa elämään tuonut asia on juuri se pienen tavaramäärän tuoma vapaus, joka tarkoittaa esimerkiksi muuttamisen helppoutta ja sen myötä syntyvää tietynlaista vapauden tunnetta.

Lue myös: Minimalismin tärkein kysymys on miksi

KonMarin idea

Minusta Konmarin mukainen tavaroiden karsintaprosessi on loistava, vaikkakin se voi olla monen mielestä hyvin työläs. Prosessin pääideana on koota yhteen KAIKKI kodin samanlaiset tavarat kirjan ohjeistaman järjestyksen mukaisesti ja karsia ne tavararyhmä kerrallaan.

Tämä lähestymistapa voi tuntua monen mielestä vaivalloiselta, sillä vaikkapa toimistotarvikkeita voi löytyä sieltä täältä ympäri kotia ja tuntuisi paljon mukavammalta edetä vaikkapa huone kerrallaan sen sijaan, että tavaroita tarvitsee kiikutella ympäri asuntoa tai kasata vaikka joka ikistä omistamaansa vaatetta olohuoneen lattialle.

KonMarin mukaisen raivausprosessin ideana on kuitenkin sen mahdollisesti jopa tuoma shokkiarvo: pari kynää siellä, pari täällä ja kasa kyniä tuolla eivät erikseen katsottuna vaikuta kohtuuttomalta, mutta kun kaikki kodin konttoritarvikkeet kokoaa yhteen ja tajuaa omistavansa 75 lyjykynää, neljä nitojaa ja seitsemän paria saksia saattaa havahtua miettimään, tarvitseeko niitä kaikkia olla niin paljon. Mieleen nousee epäilemättä silloin myös kysymys onko ylipäätään tarpeellista, että jokaisessa kodin huoneessa on omat saksensa vai voisivatko vaikkapa kahdet erikokoiset sakset riittää, jos toisten paikka on keittiössä ja toisten työpöydällä.

Samalla tavalla voi huomata, että 32 paria housuja, 42 paria kenkiä tai 20 pussilakanaa voi olla pientä liioittelua kun päätyy katsomaan kunkin kategorian tuotteita edessään yhtäaikaisesti sen sijaan, että ne vain lepäisivät kaapin perukoilla hyllyille survottuna toinen toistaan taakseen jopa kätkien.

Olennaista Konmari-metodissa on käydä jokainen kodin tavara läpi yksi kerrallaan sitä käsissään pitäen. Tämäkin vie aikaa ja harvan koti on maritettu päivässä – monilla se vie ainakin viikkoja ellei jopa kuukausia. Tavaran käsissä pitelemisellä on kuitenkin tärkeä tehtävä, sillä se auttaa monia tuntemaan, tuottaako tavara oikeasti iloa vai onko se yhdentekevä ja sellainen, että siitä voi luopua. Itse koin tavaroita läpi käydessäni suuren eron siinä, katselinko vain esimerkiksi jotain vaatetangossa roikkunutta vaatetta vai otinko sen ihan käsiini ja pysähdyin sen myötä miettimään, tuottaako se minulle iloa.

KonMarin mukainen kodin raivaus on suunniteltu niin, että se on raivauksen aloittajalle mahdollisimman helppoa. Raivaus aloitetaan tavaroista, joista on yleensä helpointa päästää irti ja raivaus etenee vaatteista alkaen tavararyhmä kerrallaan kohti henkilökohtaisempia tavaroita, joista voisi olla haastavaa heti luopua, mutta kun tavaroista luopumista on voinut harjoitella turhempien tavaroiden kanssa, on jo noihin tavaroihin päästyään oppinut, millainen tavara on iloa tuottava ja osaa paremmin todeta, mistä ei ole itselleen iloa ja mistä on siksi helppo luopua.

Lue myös: 5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen

KonMari keskittyy tavaroiden järjestelyyn ja kiitollisuuteen

KonMarissa keskitytään paljon myös siihen, mihin tavarat laitetaan ja annetaan inspiraatiota tavaroiden organisointiin esimerkiksi hyvien viikausvinkkien muodossa. Esimerkiksi vanhoja kenkälaatikoita kehotetaan hyödyntämään tavaroiden järjestelyssä ja kaikelle löydetään oma paikkansa ja kun se tavaroiden vähentämisen myötä löytyy, pitäisi kodinkin pysyä järjestyksessä.

Minimalismissa puolestaan pysähdytään usein miettimään, olisiko tavaroita jopa syytä vähentää jos tuntuu, että organisointi on ongelma, mutta usein koko aihe jää jopa käsittelemättä. Kun tavarat vähentyvät, löytävät ne usein automaattisesti paikkansa eikä niiden järjestely tuota enää mainitsemisen arvoisia ongelmia.

KonMarissa nouseekin esiin usein juuri tavaroiden arvostus ja kiitollisuus hyvin palvelleita, iloa tuovia esineitä kohtaan. Jopa tavaroista luovuttaessa tavaroita voidaan kiittää ensin siitä, että ne ovat palvelleet tehtävässään tai tuoneet tärkeän opetuksen, minkä jälkeen niistä voi olla helpompi luopua.

Minimalismin puolella kiitollisuus saattaa ennemminkin kummuta omassa rauhassa kauniissa ympäristössä tehdystä kävelylenkistä tai mukavasta aamukahvihetkestä. Toki kahvin nauttiminen KonMarin mukaisesti iloa pirskahtelevasta kahvikupista on vain plussaa eikä mikään estä aloittamasta maanantaiaamua juomalla appelsiinimehut skumppalasista.

Minulle parhaita oppeja KonMarissa olikin juuri se, ettei suosikkitavaroitaan tarvitse kohdella varjellen ja niiden kulumista vältellen, vaan kotona voi vaikka joka päivä olla se suosikkivaate päällä ja käytössä voivat olla ne suosikkiastiat, joita ei tarvitse pitää lasivitriinissä vain vieraita odottamassa.

Toisaalta Marie Kondo kehottaa esimerkiksi jokaisen päivän päätteeksi tyhjentämään tavarat käsilaukusta, jotta laukku saa ”levätä” – siitäkin huolimatta, että samaa laukkua käyttäisi jälleen seuraavana päivänä. Itse koen tällaisen tavaroiden pyörittelyn hieman turhaksi, sillä mielummin elän vain simppeliä elämää, jossa voin aina olla varma, että kaikki edellisenä päivänä laukussani olevat tavarat ovat siellä yhä seuraavanakin aamuna ilman, että teen asian eteen mitään. Käytän tuon tavaroiden edestakaiseen siirtelyyn kuluvan ajan mielummin johonkin muuhun.

Lue myös: Kysy itseltäsi tämä tärkeä kysymys ennen kuin alat vähentää tavaroitasi

Minimalismi muistuttaa, ettei onni löydy tavaroista

Minimalismissa pyritään tavallaan irrottautumaan tavaroiden tärkeydestä ja löytämään onni tekemisen ja olemisen kautta. Myös siinä päädytään tavallisesti kiitollisuuteen, mutta tavoitteena ei varsinaisesti ole saada omistaa iloa tuovia asioita vaan jopa hyväksyä, ettei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa ja jo pelkkä katselu voi riittää.

Minimalismin ideana ei kuitenkaan ole karsia pois kaikkia tavaroita ja elää askeettisesti. Siinä yksinkertaisesti vain valitaan, mitkä ovat itselleen ne tärkeimmät asiat ja karsitaan sitten elämästä pois sellaiset jutut, jotka estävät tärkeistä asioista nauttimista. Jos rakastaa viettää aikaa käsitöiden parissa, tulee sille ilman muuta pyhittää aikaa ja järjestää mahdollisuuksia. Jos nauttii puuhailla keittiössä, tulee keittiön tietysti olla sen mukainen, että siellä on hyvä kokata.

Minimalismin yleistavoitteena voisikin elämäntavan näkökulmasta sanoa, että siinä pyritään tekemään elämästä vähemmän kiireistä, jotta tärkeille asioille on aikaa. Kun tavaroita on vähemmän, on myös vähemmän siivottavaa. Kun himotuslistalla on vähemmän hankintoja, riittävät pienemmätkin tulot ja kun pienemmät tulot riittävät, voi myös pienempi määrä työtunteja riittää. Tämä puolestaan vapauttaa kalenteriin aikaa asioille, joista itse nauttii eniten ja joita pitää itselleen tärkeimpänä, eli vaikkapa perheen ja ystävien kanssa ajan viettämiseen, käsitöiden parissa puuhailuun tai ruuanlaittoon.

Lue myös: Minimalismin myötä en enää yritä tehdä enemmän töitä tienatakseni lisää

KonMari auttaa helpottamaan tavaroista luopumista

KonMarissa autetaan minusta hyvin tekemään päätöksiä erilaisista asioista luopumisesta korostamalla, että joku säästelty esine on oikeasti voinut täyttää tarkoituksensa jo eikä sitä tarvitse siksi enää säästää.

Vuosia sitten saatu kirje saattoi tuottaa erityistä iloa sen ensimmäistä kertaa lukiessa tai käyttämättä jäänyt, arvokas vaate opettaa, etteivät ruutukuvioiset vaatteet ole tyylillisesti se juttu, joka sopisi omaan tyyliin. Myös lahjana saadusta esineestä voi olla helpompaa luopua kun ajattelee, että se täytti jo tehtävänsä ja ilahdutti sillä hetkellä kun sen sai ja muistutti, että toinen halusi muistaa jotenkin. Jos itse esine ei kuitenkaan tuota itselleen iloa, ei sitä ole tarve säästää.

En koe, että Marie Kondon metodia tarvitsee noudattaa orjallisesti (eikä minusta ainakaan tuntunut luontevalta kiitellä esineitä), mutta jos karsimisprosessi ei oikein suju eikä mistään halua luopua voi olla hyvä ihan kokeeksi lähestyä hommaa marittamisen mukaisilla ohjeilla, jotka on nimenomaan tehty sellaisiksi, että homma lähtisi hyvin käyntiin.

Lue myös: Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun

Minimalismi pyrkii pois tavarakeskeisyydestä

Minimalismi keskittyy vähentämään tarvetta olla ostava kuluttaja ja kannustaa mielummin elämään elämää, joka tuo onnellisuutta itselleen ja inspiroi myös muita sen sijaan, että täyttäisi sen tavaroilla, joita muut ihailevat. Tätä aspektia ei kuitenkaan suljeta pois KonMarista, sillä myös siinä korostuu, että turhista tavaroista eroon hankkiutuminen vapauttaa omaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen.

Lähtökohdat ovat kuitenkin hyvin erilaiset: KonMarissa keskitytään esineisiin, jotka tuovat iloa ja minimalismissa puolestaan uudelleenvirittäydytään ymmärtämään, ettei ilo tule tavaroista vaan omasta sisimmästä, tavarakeskeisen yhteiskunnan ulkopuolelta.

Toisaalta minimalismi on kuitenkin jokaisen itsensä näköistä, eli toisille se voi tarkoittaa mahdollisimman vähällä pärjäämistä ja toiselle taas sitä, että omistaa vähemmän tavaroita, mutta ne yksittäiset hankinnat voivat olla arvokkaampia.

Marie Kondon kirjassa korostuu myös se, kuinka hänen mielestään tavaroiden raivaus on parasta hoitaa pois mielellään yhtenä rykäisynä, sillä hidas eteneminen saa aikaan sen, että raivausprosessi vain jatkuu loputtomiin.

Minimalismin kohdalla usein puolestaan nousee esiin päinvastainen näkemys, eli koska kyse ei ole pikadieetistä, vaan elämäntapamuutoksesta, syntyy paras ja elämäntapana kestävin tulos tavallisesti pikkuhiljaa edeten. Kuulin itse juuri vähän aikaa sitten erinomaisen vertauksen, jossa minimalismia verrattiin sipulin kuorimiseen ohut kerros kerrokselta ja juuri sellaistahan se hyvin osuvasti usein on. Kohti minimalismiakin voi siis mennä vaikkapa marittamalla kodin kokonaisuudessaan kerran ja sen jälkeen jatkamalla maritusta uusintakierroksilla.

Lue myös: Tämän vuoksi pidän hidasta vähennysprosessia parhaana

Minimalismin ja KonMarin lopputulos

Se, kuinka minimalistinen lopputulos KonMarin oppejen mukaisesti kotinsa marittamisesta seuraa riippuu täysin ihmisestä. Toisille monet tavarat tuottavat iloa ja jäljelle jää niitä paljon, toinen taas saattaa jopa alkaa prosessin edetessä huolestumaan, jääkö hänelle edes mitään, kun mikään ei tunnu tuottavan iloa. (Tällaisessa tapauksessa yksi hyvä vinkki on aloittaa aluksi miettimällä, mitkä kodin asiat tuottavat itselleen oikeasti iloa, pidellä käsissään muutamaa sellaista ja löytää sitä kautta se marituksen keskiössä oleva ilon pirskahtelu.)

Marie Kondon kirjasta puhutaankin tavallisesti nimenomaan järjestelyoppaana, joka auttaa raivaamaan kotoa pois turhat tavarat, jotta kotona voisi vallita pysyvästi hyvä järjestys.

Minimalismissa onnen tunnetta ei ankkuroida samalla tavalla tavaroihin kuin KonMarissa, vaan tavarakeskeisyydestä ja kulutuskeskeisyydestä pyritään nimenomaan asettumaan sivuun ja löytämään syvällisempi ilon sekä vapauden tunne sitä kautta.

Lue myös: Miksi ihmeessä luovut hyvistä tavaroista?

KonMarin ja minimalismin yhdistäminen

Asioiden suhteen ei kuitenkaan tarvitse olla joko-tai, vaan kaikesta voi imeä juuri itselleen sopivan määrän inspiraatiota. Harva meistä on onnellinen elämällä tarkasti jonkun muun asettamien sääntöjen mukaisesti ja tärkeintä onkin vain imeä itseensä inspiraatiota niistä asioista, jotka resonoivat omien ajatusten kanssa. Kotia voi karsia miettien, mikä tuottaa iloa ja se voi silti olla yhä juuri niin täynnä tavaroita, kuin itse haluaa.

Omaa elämää voi viedä kohti minimalistisempaa suuntaa eikä se tarkoita, että pitäisi tuntea syyllisyyttä, jos kotona on jonkun muun makuun vähän liian monta paria kenkiä tai ehkä edelleen jopa omaan makuun vähän liika käsipyyhkeitä.

Kaiken tarkoitus on kuitenkin vain tarjota puitteet siihen, että omaa elämäänsä voi elää mahdollisimman onnellisena ja nauttia siitä juuri niin kuin itse parhaaksi kokee. KonMaria ja minimalismia voi siis yhdistellä vapaasti oman onnellisuusreseptin mukaan ja nauttia itselleen sopivina annoksina.

Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla minimalisteja tai edes marittaa kotiaan. Vähemmällä tavaramäärällä eläminen ei ole asia, jota kohti jokaisen tarvitsisi pyrkiä, jos tavarat tuovat itselleen iloa eikä niistä nauttimisessa ole mitään väärää  – aivan kuten ei niistä luopumisessakaan ole.

Lue myös: Miksi minalistin kotona on aina valkoista?

Onko teidän kotonanne maritettu?

Lue myös: ”Onpas askeettista” – väärinymmärretty minimalismi

9 kommenttia artikkeliin ”KonMari ja minimalismi – näin ne erovat toisistaan”

  1. Hyvä postaus, kiitos monipuolisesta selostuksesta. 🙂

    En ole itse tutustunut tuohon Konmariin tätä ennen, vaikka olen siihen törmännyt mainintana usein, mutta minimalismi on tuttua. Miss minimalist-blogin Francine Jay on kirjoittanut vuosia sitten kirjan The Joy of Less, jossa hän käy kotinsa läpi huone kerrallaan. Sekin on ihan kätevä tapa. Hänen bloginsa vanhoja tekstejä tulee luettua edelleen joskus, mutta hän ei ole vuosiin kirjoittanut sinne mitään uutta. Olen monesti ajatellut, että oma elämäni on lähempänä simple living-ajattelua, sillä pidän väreistä myöskin ihan seinillä ja lattioissa, ja vierastan minimalismiin usein yhdistynyttä mustavalkoisuutta.

    • Mainio kirjoitus. Vielä sellaisen näkökohdan lisäisin että jos minimalismista tulee itse tarkoitus ja jää vain pohtimaan tavaroitaan, eikä se ole varsin materialistista. Sen sijaan tuosta ajatuksesta pidän, millaisista asioista voi nauttia tavaroista huolimatta/ilman mitään tavaraa.

      • Joo, tuo on tosiaan täysin totta, että on se ”vaara”, että tavaroiden vähentämiseen keskittyy niin paljon, että ne tavarat ovat yhä edelleen elämän keskiössä.

        Kun aloin itse viime kesänä raivata kunnolla tavaroita, asetin itselleni aluksi päivän, jonka jälkeen päätin olla miettimättä tavaroita yhtään (lisää aiheesta tässä postauksessa https://www.virvefredman.com/ostolakossa/minimalismiprojekti-vaihe-3/). Sen jälkeen olin nelisen kuukautta ajattelematta asiaa, mutta nyt kun päämääränä on oikeasti saada ne tavarat vähenemään, joutuu niiden vähentämiselle tosiaan antamaan enemmän ajatuksia kuin mitä haluaisin. Odotan kuitenkin innolla sitä, että ihan kohta senkin voi lopettaa kun kaikesta ylimääräisestä on vihdoin päässyt eroon. (Toki kosmetiikan kohdalla tämä vie vielä hieman enemmän aikaa…) 🙂

        Ja tuo on tosiaan minustakin ollut ihanaa huomata, kuinka nautinnollisia juttuja elämässä voikaan olla tavaroiden ulkopuolella. 🙂

  2. Hyvä kirjoitus. Toivon, että kirjoittaisit minimalismimatkastasi joskus kirjan! Osaat niin hyvin ilmaista sellaisia ajatuksia, joita itsekin on ajatellut, mutta ei ole saanut tiivistettyä näin taitavasti.

  3. Mielenkiintoinen postaus 🙂 Luin kyllä aikanaan KonMari kirjan ja vaikka siinä kuvailtu tapa kuulosti tehokkaalta tavalta karsia turhat tavarat pois, vaikutti metodi kuitenkin niin työläältä että en siihen itse lähtenyt. Olen keskittynyt ennemmin siihen että pikkuhiljaa hankkiudun eroon turhasta tavarasta kun sellaisia havaitsen omistavani ja että silloin kun hankin jotain uutta, olen todella ensin pohtinut onko uusi tavara tarpeellinen ja onko se ominaisuuksiltaan juuri sellainen kuin haluankin, enää ei tule ostettua mitään mikä on ”vähän sinne päin, mutta ei ihan”.

    Sinulla on varmaan vielä tämä oman blogipohjan kehittely kesken, mutta saako antaa palautetta? Olisiko mahdollista saada myös postauksen loppuun sellaisen kohdan josta voisi klikata auki kommentit? Nyt kun on lukenut postauksen ja haluaisi katsoa minkälaista keskustelua sen kommenttikentässä on herännyt, pitää selata takaisin postauksen alkuun ja otsikon alta klikata auki kommenttiosio.

    • Kiitos palautteesta, ihana kuulla teiltä toiveita! <3

      Tahtoisin itsekin nuo kommentit tuonne loppuun klikattaviksi, ärsyttävästi tällä pohjalla tosiaan näkyy vain tuolla alussa, jos ei ole itse sisällä postauksessa. :/ Pohjan asetuksissa ei ole tuolle automaattista säätöä, niin en pysty helposti muokkaamaan asiaa, mutta kun syksymmällä alan opiskella koodausta enemmän niin tavoitteenani on muokata tuo juttu juuri niin, että kommentteihin pääsee helposti postauksen lopusta. 🙂

  4. Äärettömän mielenkiintoinen teksti, ihan parhaimpia.
    Pidän kovin avoimesta ja aidosta tavastasi kirjoittaa ja sen huomaa, että teet sitä sydämelläsi. Tästä aasinsilta siihen, että mielelläni klikkaisin sydäntä tms. tykätessäni teksteistäsi. En ole aktiivinen kommentoija vaikka olenkin ahkera lukija. Mielelläni haluaisin kuitenkin usein ”peukuttaa” 🙂

Jätä kommentti