Tein blogiin vähän aikaa sitten postauksen siitä, kuinka olin keksinyt vihdoin sen minulle sopivan ajatustavan, jonka avulla osasin jättää himoitsemani tavarat ostamatta tai pikemminkin jopa lopettaa niiden himoamisen. Tuosta esittelemästäni ajatustavasta on ollut minulle valtavasti apua ja on ollut ihanaa kuulla, että myös muut saivat siitä apua.
Moni on kuitenkin sanonut, että kaipaisi niitä ihan käytännön vinkkejä siihen, kuinka voisi välttyä ostoaikeita aikaansaavilta kiusauksilta. Kokosin tähän postaukseen seitsemän apukeinoa asiaan.
1. Älä käy kaupoilla
Tämä on varmasti jokaiselle itsestäänselvyys, sillä kaupat ovat täynnä kiusauksia. Niille mennään joskus toki etsimään jotain tarpeellista, mutta usein ihan vain tappamaan aikaa ja katselemaan, jos sieltä vaikka löytyisikin jotain tarpeellista tai muuten vain silmää miellyttävää. Useimmiten sellaista löytyy taatusti.
Jos siis tuntuu, että kompastuskivenä ovat nimenomaan kauppareissut, joilla silmiin sattuu kaikkea ihanaa, kannattaa ne jättää suosiolla väliin. Kun kaupoilla lakkaa pyörimästä, vapautuu yhtäkkiä aikaa moneen muuhun asiaan. Jos kaupungille meno kaverin kanssa on perusjuttuja ja siihen kuuluu shoppailua, voi kokeilla keksiä, voisiko kaverin kanssa tehdä jotain muuta, kuten vaikka mennä yhdessä kävelylle.
2. Tee kauppalista – ja pidättäydy siinä
Jos kaupoille on pakko mennä ostamaan jotain oikeasti tarpeeseen tulevaa, on hyvä tehdä etukäteen kauppalista ja pidättäytyä siinä. Jos vaikka menee etsimään talvikenkiä, kannattaa suunnata suoraan kenkäkauppoihin ja kenkäosastoille eikä edes käydä kiusaamassa itseään vaatekaupoissa tai kosmetiikkaosastoilla ihan ohimennen.
Alennusmyynneissä voi toki käydä tekemässä edullisia hankintoja, mutta silloinkin on järkevää etukäteen määritellä, mille on tarve eikä vain lähteä päämäärättä etsimään jotain, mitä saattaisi tarvita. Tavara ei ole edullisesta hinnastaan huolimatta hyvä löytö, jos sitä ei oikeasti tarvitse.
3. Lakkaa vastaanottamasta firmojen mainoksia sähköpostiisi
Verkkoshoppailu on suorastaan ärsyttävän helppoa. Kun päähänsä saa, että jotain tekee mieli, ei tarvita kuin pari napin klikkausta ja tuote on jo ostoskorissa ja pahimmillaan tilauskin on jo ehtinyt lähteä.
Lisää haastetta hommaan tuovat sähköpostiin satavat firmojen uutiskirjeet, joissa ei nykyään tunnu olevan paljoa muuta sanottavaa kuin ”lue, mitä haluamme sinun nyt ostavan meiltä halvalla”. Verkkokauppojen taktiikkana on vedota kuluttajien huoleen siitä, että he missaavat tarjouksen ja jäävät ilman, jos eivät toimi nyt.
Tarjoukset ovat verkkokaupoissa usein voimassa vain lyhyen aikaa, sillä verkkokaupat tietävät kyllä, että niin saa parhaiten asiakkaita. Osaavimmat tekijät hiovat sähköpostiensa otsikoita erilaisilla testeillä ja optimoivat uutiskirjeidensä sisällön niin, että sillä saadaan mahdollisimman paljon myyntiä. Hyvin usein ne ovat kohdennettuja uutiskirjeitä, joiden vastaanottajia ovat esimerkiksi vain juuri ne, jotka ovat ostaneet tietyn tarjousmerkin tuotteita ennenkin.
Jos siis huomaa toistuvasti lankeavansa sähköpostin uutiskirjeiden tarjouksiin, voi olla parasta klikata niiden tilaukset pois päältä. Toimituslistoille pääsee kyllä aina tarvittaessa takaisin.
Sähköpostiakin suurempi haaste on tietysti mm. Facebookin ja Instagramin kohdennettu mainonta, jonka ammattilainen on suunnitellut hyvin usein juuri sinulle sopivaksi, jotta saisi potentiaaliset asiakkaat lankeamaan.
Vielä sitäkin hankalampaa on somessa ja verkkosivuilla näkyvä retargeting-mainonta, jossa näemme mainoksia perustuen siihen, millä sivuilla olemme käyneet. Voi olla haastavaa välttää kiusausta, kun yhtäkkiä näytölle pomppaa alennuskoodi, joka mainostaa 25% alennusta juuri siitä tuotteesta, jonka pari päivää sitten sattui laittamaan ostoskoriinsa verkkokaupassa. Tällaista mainontaa onkin sitten jo paljon vaikeampaa välttää.
4. Nuku vähintään yön yli ennen ostopäätöstä
Todella monet ostopäätöksemme ovat varsin spontaaneja: Kaupassa näkee kauniin paidan, sitä käy sovittamassa ja toteaa, että se on niin kaunis eikä se edes maksa kauheasti ja ennen kuin oikein tajuaakaan, seisoo jo kaupan ulkopuolella kädessään kaupan muovipussi, jossa paita on.
Yön yli odottaminen pelottaa, sillä esimerkiksi monet vaatekaupat hyödyntävät hommassaan fomoa eli paitsi jäämisen pelkoa: vaatemallistot vaihtuvat jatkuvasti, myymälään tulee viikoittain uusia vaatteita ja jos et osta vaatetta nyt, ei toista tilaisuutta taatusti tule. Kiusaus on suuri, mutta toisaalta voi myös miettiä, haluaako tukea tällaista toimintaa ja business-mallia.
Monissa kaupoissa tuotteita voi myös varata ainakin seuraavaan päivään, eli tämä mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Illalla kotiin mentyään tai seuraavana aamuna herätessään voi tajuta, ettei ostosta kaipaakaan ihan oikeasti. Verkkokaupassakin kannattaa miettiä, tekeekö ostoksen nyt vai vasta seuraavana päivänä (ja toki muistaa, ettei tavaran lisääminen virtuaaliostoskoriin yleensä varaa sitä asiakkaalle).
5. Älä koskaan osta vaatteita sovittamatta
Tämä on päätös, joka kannattaa tehdä ja vain pysyä siinä visusti ja lipsumatta. Vaikka kuinka ajattelisi, että vaate näyttää juuri sopivalta ja sovituskopeille on jonoa, ei mitään vaatetta kannata ikinä kotiuttaa ilman, että sitä on kokeillut itsensä päälle.
Kun vaatteen vetää päälleen tietää yleensä heti, onko se ihana. Itse välttelen ostamasta yhtään mitään, mistä jo ostaessa ajattelen, että se on muuten hyvä, mutta siinä on joku pieni vika, jonka voi kyllä ratkaista käyttämällä vaatetta aina jonkun tietyn tyyppisen toisen vaatteen kanssa (esimerkiksi ihan vähän liian alas uurrettu selkämys, jonka voisi peittää neuletakilla).
En suostu tuomaan kotiini enää mitään muita kuin täydellisiä vaatteita, koska miksi pitäisi? Jos kokeilen jotain, mikä on ihan hyvä, ei minun ole pakko tyytyä siihen, vaan voin odottaa, että löydän erinomaisen. (Jos tuntuu, ettei erinomaisia vaatteita löydy, kannattaa kokeilla pukeutumisneuvoja apua itselleen sopivien vaatteiden löytämisessä.)
Toki monet vaatteet voi palauttaa, mutta hyvin usein ne ihan kivat vaatteet kuitenkin jäävät palauttamatta ja roikkuvat sitten kotona henkareissa pahimmillaan jopa vuosia, kunnes ne lopulta laitetaan kiertoon.
Tein itse tämän päätöksen jo vuosia sitten ja olen lipsunut siitä vain yhden vaatteen verran: TELAKKA-merkin LEHTINEN-tunikassa, jonka halusin todella kovasti ja joka onneksi osoittautui täydelliseksi ja on sen myötä ollut lempparivaatteeni – tammikuussa yhteistä taivaltamme tulee olemaan takana jo kolme vuotta.
Jos ei esimerkiksi sijaintinsa vuoksi pysty käymään kaupoilla ja verkkoshoppailu on välttämätöntä, kannattaa pitää huoli, että myös palauttaa kaikki huonot hankinnat. Verkkoshoppaillessa vaatteita ei kannata tilata kotiin huvikseen ja parin euron kiinarätit kannattaa suosiolla jättää hankkimatta eikä vain ajatella, että ei se haittaa jos ei se sovi eikä voi palauttaa, sehän maksoi vain kolme euroa.
Lue myös: 8 kuukautta samoissa vaatteissa
6. Pysy kartalla siitä, mitä jo omistat
Monilla on kotona niin paljon tavaraa, etteivät he edes muista, mitä sieltä löytyy. Tämän seurauksena kaupassa saattaa tarttua tarjouksiin, joissa ei ole mitään järkeä. Kotiin saattaa sen vuoksi useinkin päätyä sellaisia tavaroita ja tuotteita, joita sieltä jo löytyikin.
Vaihtoehtoisesti monet voivat muistaa, että esimerkiksi jossain niistä varastohuoneen kahdestakymmenestä laatikosta on tietokoneen hiiri, jota nyt tarvittaisiin, mutta toteavat, että on paljon helpompaa vain ostaa uusi kuin yrittää löytää vanha.
Jos ei pysty itse muistamaan, mitä jo omistaa tai vaihtoehtoisesti ainakin järjestelemään tavaroitaan niin, että niihin on helppo päästä käsiksi ja sen myötä myös tarkistaa, löytyykö jotain jo, voi olla hyvä miettiä, pitäisikö tilanteelle tehdä jotain.
Tottakai aina välillä käy niin, että kaupassa on kanelia tarjouksessa ja kauppakassia purkaessaan huomaa, että kotona olikin paitsi se yksi avattu, mutta myös yksi avaamaton kaneli eikä se ole niin vaarallista. Jos vastaavia juttuja kuitenkin sattuu usein ja muuallakin kuin tavallisesti melko helposti pois kuluvien elintarvikkeiden puolella, voi tilannetta olla hyvä analysoida tarkemmin.
Jos ongelmaa aiheuttavat aina tietyntyyppiset jutut kuten vaikka kylppärin kaapin sisältö, voi puhelimessaan pitää listaa siitä, mitä kotoa löytyy tai mitä kotoa puuttuu. On myös olemassa erilaisia sovelluksia, joilla voi tehdä kännykkään aina käsien ulottuvilla olevan inventaarion vaikka kaikista vaatteistaan tai meikeistään.
7. Lakkaa ostamasta palkinnoksi ja lohdutukseksi
Jos on ollut kamala päivä, voi itseään haluta lohduttaa ostamalla jotain kivaa. Vastaavasti taas onnistuneen työsuorituksen jälkeen voi haluta ostaa palkinnoksi jotain ihanaa. Itseään on toki mukava ja hyväkin välillä hemmotella, mutta on myös tärkeää muistaa, että elämään kuuluu ylämäkiä ja alamäkiä eikä kaikkeen tarvitse reagoida lohdutus- tai palkkio-ostoksilla jatkuvasti.
Me olemme loistavia keksimään tekosyitä sille, miksi jonkun tavaran hankinta on oikeutettua, sillä elämässä tapahtuu kokoajan jotain pahaa tai hyvää (tai vähintään on kohta tapahtumassa), minkä vuoksi on muka täysin perusteltua hankkia jotain mielihyvää tuovaa.
On toki hienoa, että siivosi kotona vihdoin, sai pestyä ikkunat tai selvisi elossa kuluttavasta työviikosta, mutta ovatko ne ihan oikeasti juttuja, joista ansaitsee erityisen palkinnon vai sittenkin ihan vain arkisia puuhia, jotka eivät ole kivoja, mutta jotka vain nyt aikuisena ihmisenä on joskus pakko tehdä ja kestää vaikka sitten hammasta purren?
Tämä seitsemän kohdan lista oli täynnä pelkkiä konkreettisia vinkkejä, joita moni arkeen kaipaa. Kun kaikkia näitä analysoi kuitenkin hieman pidempään huomaa, että ne ovat itseasiassa vain ongelman kohtaamisen välttelyä.
Siinä ei ole mitään pahaa ja itsekin teen sitä, sillä tiedän, että kaupoilla käydessäni näen esimerkiksi paljonkin ihania vaatteita, joita minun tekisi mieli enkä vain jaksa käyttää energiaani siihen, että vastustelisin niiden ostamista. Mielummin vältän koko tapahtuman.
Jos kuitenkin tuntuu, että vaatekauppaan tai kosmetiikkaosastolle menoa täytyy vältellä ihan vain siksi, ettei usko voivansa poistua niiltä ostamatta mitään, kannattaa mielummin miettiä, pitäisikö asiaa lähteä selvittelemään syvemmältä ja miettiä, miksi kokee niiden uusien juttujen ostamisen niin tarpeelliseksi. Tämä ei ole helppo selvittelyprosessi ja allekirjoittaneella meni yli 10 vuotta hoksata, missä oli vikaa.
Nykyään minun ei tarvitse vältellä kauppoja siksi, että yrittäisin olla ostamatta mitään. Esimerkiksi ulkomailla käydessä tykkään edelleen pyöriä niissä ja vaikkapa pariisilaisissa vaatekaupoissa oli ihanaa katsella ranskalaista tyyliä tietäen, että voi lähteä kaupasta tyhjin käsin.
Ongelmana on myös, etteivät kaikki ostohalut suinkaan synny vain kaupassa, eli pelkkä kaupoilla käymisen ja varsinaisten myyntitilanteiden välttely eivät itsessään välttämättä auta, mikäli shoppailu on ongelma. Itselleni halu ostaa jotain voi syntyä ihan vain siitä, että näen ruokakaupan myyjällä kaunista huulipunaa, bongaan lehden henkilöhaastattelun kotimiljöössä otetussa kuvassa olevan tyylikkään lampun tai istun bussissa vastapäätä naista, jolla on päällään upea takki. Tästä syntyy ajatus, että tarvitsen jotain ja pian olen jo ostoskeskuksessa tai verkkokaupassa etsimässä sopivaa tuotetta.
Jos siis työstää vain sitä, kuinka ostotilanteita voi vältellä ja keskittyy vain olemaan käymättä kaupoilla, ei itse ongelma välttämättä ratkea, vaikka tavaroita ei kotiin tulisikaan ihan entiseen malliin. Jostakin on silti hyvä aloittaa ja nämä ovat juuri niitä vinkkejä, jotka ovat toimineet minulla.
Lue myös: Näin pääsin eroon shoppailusta
Itse tein excelin kaikista vaatteistani, tulostin sen vaatekaapin oveen, ja joka päivä merkkaan siihen, mitä vaatteita käytin. Tämä on tosin ollut käytössä vasta pari kuukautta, mutta on silti jo monta kertaa auttanut. Taulukosta näen, kuinka vähän käyttökertoja minulla tulee per/vaate. Nyt aina kun haluan jonkun uuden vaatteen, mietin vain taulukkoani ja sitä, kuinka vähän ehdin yksttäisiä vaatteita käyttämään. Ja taulukosta näkee pitkällä aikavälillä kivasti, millaisille vaatteille sitten on eniten käyttöä. Tykkään ajatuksen tasolla mekoista, mutta nyt tilastoistani näen, etten niitä oikeasti käytä, joten en todellakaan tarvitse enää uutta. Farkut minulla taas on joka ikinen päivä jalassa, ja niitä minulla on vain kolmet, eli niissä tuleee yksille pareille aika paljon käyttöä (vihaan farkkujen sovittelua), ja ne ovat perustelluimmat ostokset.
Toinen ostamista vähentävä teko, on pitää exceliä omista menoista. Kun joka kuukausi katsoo, paljonko on mennyt rahaa kosmetiikkaan tai vaatteisiin, alkaa jossain vaiheessa kolkuttaa, onko se ollut rahan arvoista. Joka ostoksesta mietin rehellisesti, oliko se oikeasti tarpeellinen vai turha, ja turhat merkkaan punaisella. Sitten taas kuukauden loppuun tulee mietittyä, kuinka paljon rahaa menee turhaan.
Itse otin käyttöön myös tuon sinun ”näin on hyvä” ja lisännyt pohdintaa, että miksi haluan jotain. Ja haluaisinko kyseisen tavaran, jos kukaan ei ikinä näkisi sitä.
Minäkin olen seurannut nyt kohta jo 3 vuotta vaatteiden, asusteiden ja kosmetiikan ostoja. Tein niistä oikein excelin, vaikka en ole yhtään listaaja tyyppiä. Vaatteisiin ja asusteisiin merkkaan aina myös käyttökerrat. 3 vuotta vanhempia vaatteitani en jaksa alkaa enää jälkikäteen excelöidä käyttökertojen seuraamista varten, koska niitä on edelleen ihan valtava määrä.
Excelistä huomata, että käyttökertoja per vaate tulee todella vähän. Olen ajatellut asiaa myös siltä kantilta, että käyttökertoja on tultava vähintään niin monta kuin mitä vaate/asuste on maksanut euroissa; tyyliin jos kengät maksavat 89€, niin niitä pitää käyttää vähintään se 89 kertaa. Juuri katsoin aamulla, että marraskuussa 2017 ostamilleni mustille nilkkaremmiavokkaille on tullut tähän mennessä vasta 64 käyttökertaa, vaikka mielestäni olen pitänyt niitä todella paljon.
Nykyisin, jos olen aikeissa ostaa jonkun vaatteen tai asusteen, niin mietin todella tarkkaan, että tuleeko sitä käytettyä ja mikäli nyt ostan tämän, niin se on pois muiden vaatteiden/asusteiden käyttökerroista. Kummasti hillitsee ostohaluja. Lisäksi excelistä näkee, että joitakin viimeisen 3 vuoden aikana ostettuja vaatteita ei ole käytetty kertaakaan :O Toisaalta sieltä voi myös nousta todelliseksi uudeksi lempivaatteeksi jotain jo vuosia sitten ostettua, kuten eräs Adidaksen T-paita, joka oli ollut 2 vuotta käyttämättä.
Ihanaa, kuinka tarkkoja olette! Malttaisinkohan itsekin kokeilla tuota?
Kiva ajatustapa tuo, että tavaralle tulee tulla hintaa korkeintaan euron per käyttökerta. 🙂
Tämä ajatus lähti siitä 30 käyttökertaa per vaate haasteesta, jonka joku lanseerasi netissä. Minusta 30 käyttökertaa on ihan älyttömän vähän. En halua ostaa mitään, mitä käyttäisin vain tuon 30x. Kalliita investointeja, kuten laadukkaita takkeja pitää näin ollen sitoutua käyttämään jopa vuosikausia. Ostin pari vuotta sitten Luisaviaroman nettialesta parkatalvitakin, jolle jäi silti hintaa lähes 900€. On siinä minulla käyttämistä vuosikausiksi tällä euro/käyttökerta metodilla 😃 Tosin siitä saa irroitettua turkissisävuoren, joten se menisi vaikka ympärivuoden takkina. Lisäksi säästää pesulakuluissa, kun päälitakin voi irroittaa konepesua varten.
Joillekuille, kuten minulle, kaupoissa kiertely taas on ostamista vähentävä tai ei ainakaan lisäävä juttu. Minä tykkään kauheasti kaikesta kauniista ja siksi kiertelen esimerkiksi sisustuskaupoissa ja astiaosastoilla ihailemassa kaikkea nättiä – samaan tapaan kuin kierrän taidemuseossakin katsomassa taidetta. En minä sieltäkään mitään kotiin osta. Mutta saan iloa katsomisesta. Ei niiden tavaroiden tarvitse olla omassa kodissa.
Tämä on ihana ajatustapa! Kun vain pääsee yli omistamisen himosta, on tämä todellakin hauskaa. Minustakin on ollut mukavaa kierrellä kaupoissa katsomassa, mitä kaikkea löytyy. Välillä toki edelleen tulee pieni himo ostaa, mutta nykyään pääsen siitä yli melko helposti. 🙂
Minulle suuri ongelma on ollut jotkut H&M, Hobby Hall ja Jotexin tilit. Niitten lyhentelyyn menee yllättävän paljon kuukausittain rahaa! H&M:ltä on myös liian helppoa ostaa vaatteita, kaikkia ei jaksa palauttaa tai ajatuksena on ”ehkä niitä joskus pitää”…nyt en ole ostanut vaatteita kun vuosi sitten möin kympin pussukoissa upouusia huppareita, merkkivaatteita, nahkasaappaita ja vein Kontin kierrätykseen upouusia farkkuja joissa laput paikoillaan. Nyt en mene H&M:n sivuille enkä tilaa tilille nettikaupoista mitään. Aika hemmetin kalliiksi tullut nuo vaatteiden ostot.
Klarnan tili on yksi petollinen josta yritän koko ajan päästä eroon 🙁 muut olen saanut maksettua.
Se myös hillitsee ostelua että asuu niin pienellä paikkakunnalla jossa Tokmanni on ainut shoppailukauppa, onneksi halpa sellainen…Kun asuin kaupungissa, sitä saattoi lähteä Matkukseen ja Ikeaan hakemaan jotain pientä. Siellä on kauppoja liikaa ja jos kaveri ostaa jotain kivaa, itsellekin tulee houkutus saada sama. Se on yksi 100 euroa joka sinne pyörähtää huomaamatta kun käyt syömässä/kahvilla, ostat vähän vaatetta, Ikeasta jotain…hup, sinne meni ihan tajuamatta! Nettikaupoista tilattaessa yritän nykyään miettiä yön yli haluanko vaan vai tarvitsenko oikeasti. Yön yli ajattelu laannuttaa himon.
Tuo yön yli ajatteleminen on kyllä jännä juttu, sillä aamulla onkin usein aivan toinen ajattelutapa. 🙂
Tää kuulostaa nyt ihan kauheelta, mutta kerron silti: Oon ollut jo useamman vuoden ”ostolakossa”, aluksi puolittaisen pakon sanelemana ja myöhemmin siitä ilosta, etten osta turhaa tavaratäytettä muutenkin pieneen asuntoon. Myös ympäristösyyt ovat alkaneet vaikuttaa enemmän ja enemmän ostelemattomuuteeni. Oon kuitenkin alkanut viime aikoina tajuamaan, etten ole saanut ostosten tuottaman mielihyvän tilalle mitään uutta mielihyvää tuottavaa. Kokonaisuudessaan mun elämässäni on nykyään vähemmän ilostuttavia hetkiä kuin silloin, kun vielä halusin pysyä vaate- yms. trendeissä mukana. Vaikka periaatteessa tykkäänkin kaikista vaatteistani ja ne ovat harkittuja, en saa niihin pukeutumisesta samanlaista fiilistä kuin silloin ennen, kun vaatekaappia täydennettiin uutuuksilla kuukausittain.
Ylimääräistä rahaakaan ei ole päässyt kertymään pankkitilin iloksi, koska mun asuinkustannukset kasvoivat huomattavasti samaan aikaan, kun ”ostolakko” alkoi. Pitäisi varmaan keksiä jokin uusi iloa tuottava harrastus entisen uutuustavaroista nauttimisen tilalle, mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty 🙂
Ihanaa, että olet pannut asian merkille! Uskon, että kun sen tiedostaa, on helpompi alkaa miettiä, mitä ne jutut, joiden parissa aikaa käyttäisi voisivat olla. Tämä onkin itseasiassa varsin kiinnostava aihe pohtia, sillä joillakin ne tulevat luonnostaan, mutta joku toinen voi tosiaan joutua miettimään niitä paljonkin. Pitääkin kirjata tämä aihe ylös, sillä tästä syntyisi varmasti mielenkiintoinen postaus. Kiitos inspiraatiosta!
Itsellä kaikenlainen ostaminen (niin vaateet, kosmetiikka kuin ruokakaapin täydennys) vähenivät huomattavasti, kun aloin aktiivisesti kiinnittää huomiota siihen kuinka hitaasti asiat kuluivat. Aloin huomata, että vaalea t-paita kesti heittämällä käyttöä viisi vuotta, jolloin vaatteiden ostaminen ”varalle” oli yht’äkkiä järjetöntä. Samoin huomasin omistavani deodoranttia ja kasvorasvaa kahden ja puolen vuoden tarpeisiin, kun olin ostanut niitä tarjouksesta niin paljon. Kun kulumisen hitauden yhdisti ymmärrykseen siitä, että ne samat tarjoukset ja ihanat uudet asiat toistuvat kuukaudest aja vuodesta toiseen, oli helpompi jättää asioita ostamatta ja ajatella, että samankaltainen tarjous toistuu kyllä myöhemminkin.
Olen myös nostanut kriteereitäni etenkin vaatteita kohtaan. Syynään nykyään materiaalilaput, ompeleiden pituudet ja teen kangasta hieromalla nukkaantumistestejä. Laadukas vaate helposti maksaa enemmän, mutta jos on jättänyt viisi ihan kivaa polyesteririepua ostamatta, onkin säästänyt sen täydellisen pellavapaidan hinnan. Vaateostoksissa saa (ja pitää) olla nirso!
Todellakin, kaiken maailman tarjouksista, alennusmyynneistä ja tavaratalojen omista alepäivistä on ihan turha hamstrata määräänsä enempää mitään, koska aina tulee uusia tarjouspäiviä ja aleja. Olen yrittänyt nyt 3 vuotta päästä siihen, että minulla olisi kosmetiikassa vain 1 tuote per käyttötarkoitus, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole onnistunut 😀 Olen niin vaihtelunhaluinen, että tarvitsen monta eri vaihtoehtoa käyttöön samaan aikaan. Pääasia tietysti on, että kaikki tulee kuitenkin käytettyä loppuun.
Joo, siis aivan ällistyttävää kun alkaa tajuta, kuinka kauan tuotteet riittävät ja tavarat kestävät! Saa miettimään kulutusta aivan uudella tavalla. Tästäkin pitäisi kirjoittaa blogiin lisää, kiitos inspitaatiosta!
Toisaalta, jos on ihan älyttömän vähän vaatteita, niille tulee valtavasti enemmän käyttö- ja pesukertoja, joten ne kuluvatkin nopeammin. Ainakin peruskäyttövaatteet kuten ns pukeutumispaidat, sukat ja alusvaatteet menevät nopeasti huonoiksi, jos jatkuvasti käyttää aina vaan niitä samoja. Tästä syystä mielestäni on hyvä olla minimaalia enemmän vaatteita.
Samoin kosmetiikassa haluan, että käytössä on koko ajan misellivesi, puhdistusmaito, öljy, vaahto- ja geeliputsari, kuoriva putsari, erilaisia puhdistavia naamioita, kirkastava naamio, kosteusvoidearsenaali etc. Mikäli käytössäni olisi vain yksi puhdistustuote kerrallaan, olisi se tylsää ja tuo yksittäinen tuote kuluisi nopeasti loppuun. Ihon tarpeetkin vaihtelee eri aikoina, niin on kiva, kun on tuotteita joka lähtöön. Olen tosiaan nyt 3 vuotta yrittänyt päästä tästä ”sata tuotetta käytössä yhtä aikaa” tavastani, mutta se ei vaan tunnu millään onnistuvan. Toisaalta, jos puhdistusputelit mahtuu kylppärin vetolaatikkoon ja peilikaappiin, niin miksi tekisin siitä itselleni sen suurempaa ongelmaa. Vanha koira ei opi uusia temppuja ja koska en ole lähdössä ainakaan lähivuosina nyt niin kovasti muodikkaalle pakettiautomaailmanympärysmatkallekaan, niin lienee se ja sama, jos minulla on käytössä ne parikymmentä puhdistustuotetta kerrallaan 😃Ennemmin minun kannattaa lopettaa niiden kuuluisien varakappaleiden hamstraaminen niistä jättimegahyper-vaintänään aleista ja keskittyä käyttämään tuotteet ensin loppuun ennen kuin hankin uuden tilalle, jos hankin. Esimerkiksi selluliittivoidetta en ole käyttänyt enää vuosikausiin enkä tule ostamaan sitä enää koskaan.
Hyviä vinkkejä!
Voin ostaa alesta, jos tuote on jo valmiiksi ostoslistalla. Muussa tapauksessa on kyllä ähky kaikesta ale-ostanytheti-tarjousloppuupian -kaupittelusta. Mikään -20 % ei saa mua liikahtamaankaan, se on niin pieni alennus ja niitä on oikeasti ihan koko ajan. Olen poistanut automaattiset ilmoitukset sähköpostista, käyn noin kerran päivässä kurkkaamassa, onko jotain tärkeää. Silloin on helppo vain deletoida markkinointiviestit.
Minulla tuo sähköpostin siivous on ollut suunnitteilla oleva projekti, joka pitäisi yrittää pian tehdä ja samalla karsia, mitä viestejä otan vastaan. Ennen tuijotin postia jatkuvasti, mutta nyt olen kytkenyt siihen liittyvät ilmoitukset pois päältä ja katson mailit korkeintaan kerran päivässä. 🙂
Jos vähennän yhden jutun ostelua, tilalle tulee yleensä jotain muuta. Tietyssä syklissä ostelen esim. vaatteita, meikkejä, huonekasveja, kirjoja, lankoja, taidetarvikkeita. Pitäisi ehkä puuttua siihen lähtösyyhyn, että miksi ylipäätään ostelen = yksinäisyys ja eskapismi. On vain niin paljon helpompaa kohdata tavaroita kuin ihmisiä.
Kuulostaa tutulta, tein itse ennen juurikin noin! Minulla auttoi juuri se lähtösyyhyn pureutuminen, jatkuva miksi-kysymysten itseltäni kysyminen ja omien ajatusten selvittely.
Jokaiselle kuitenkin toimivat tietysti eri jutut ja hommia on helpointa ratkoa sitten, kun tuntee olevansa valmis ja halukas niihin syventymään. Minulla siihen meni melko pitkään.
Minäkin tunnistan itsessäni tuon sykliostelijan. Olen muka olevinani koko ajan jonkun tyyppisessä ostolakossa, mutta jos saan esimerkiksi jossain kuussa vaateostokset kuriin, niin innostunkin kosmetiikan varakappaleostelusta.
Itselläni auttaa tiukat kriteerit ostamiseen, jotka aiheuttavat positiivisen kierteen omassa kuluttamisesta. Esim. kun päätin, että käytän vain luonnonkosmetiikkaa, vaihtoehdot olivatkin yhtäkkiä rajattuja. Luonnonkosmetiikkaan perehtyminen taas selkeytti ihonhoitorutiinia, millaisia tuotteita tahdon käyttää ja mitä aineita suosin kosmetiikassa—> taas vaihtoehtojen määrä pieneni.
Vaatekaapilla on käynyt samoin. Aloin kiinnittää vaatteiden ym. materiaaleihin, tuotanto-olosuhteisiin ja työn jälkeen huomiota ja sen jälkeen perusvaateketjut eivät olleet enää rahojeni arvoisia. Ja kun asettamieni laatuvaatimusten mukaisia vaatteita ei ollut aina varaa ostaa uutena, aloin ostaa enemmän vaatteita käytettyinä. Se taas on saanut vielä tarkemmin pohtimaan oman vaatekaapin sisältöä ja tekemään hankintoja, joille varmasti on käyttöä.
Ja jo muutama vuosi sitten lopetin todella monen blogin seuraamisen. Jatkuva mainonta eri muodoissa ärsytti ja monesti vielä saman brändin tuotteita näki samaan aikaa monessa eri blogissa tai niiden somekanavissa. Kun omat arvot olivat alkaneet vetää ihan toiseen suuntaan kuin mitä seuraamieni blogien sisältö oli, ei päätös seuraamisen lopettamisesta ollut edes vaikea. Vaikka joitakin oli säännöllisesti lukenut vuosia.