Kuten eilen kerroin, sain viime viikonloppuna aikaiseksi todella siistiä jälkeä meikkihuoneessani. Kaikki ne heitteelle jätetyt kosmetiikat päätyivät ainakin suurin piirtein omille paikoilleen ja tavaroiden ylle laskeutunut meikkipölykin tuli pyyhittyä.
Samalla huomasin, että jos suursiivouksen tarpeessa oli ollut meikkihuone, niin sitä olin kyllä minäkin. Koko syksyn olin nimittäin laittanut kiireen piikkiin melkoisen määrän ulkonäköni huolehtimiseen liittyviä asioita, joista minulla ei muka ole vaan ollut aikaa huolehtia ja jotka olin siksi totaalisesti laiminlyönyt.
”Enhän minä tarvitse kasvonaamioita, riittää kun kosteutan ihoani hyvin. Enkä jaksa alkaa rasvata vartaloani, tahdon vaan lämpimään peiton alle. Eivätkä ne huulet välitä, jos en laita huulirasvaa täksi yöksi, selvisiväthän ne viime yöstäkin. Säärikarvanihan ovat ihan värittömät ja hennot, mitä niitäkään turhia ajelemaan. Laitan käsivoidetta sitten töissä… jos muistan. Sitä paitsi kuka minun jalkojani muka katsoo, turha niitä on alkaa rasvata. Ja varpaankynsieni kynsilakoista kukaan nyt ei varsinkaan ole kiinnostunut! Ja noh, voinhan minä ihan hyvin olla ilman kynsilakkaa muutenkin…”
Kyllä, tilanne oli ihan oikeasti päässyt noin huonoksi! Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä kengätön suutarin lapsi eli itsestään huolehtimaton kosmetiikkabloggaaja oli todellakin päästänyt tilanteen noin pahaksi viimeisten kuukausien aikana. Olinko minä enää edes minä?
Sunnuntai-iltana päätin, että nyt otan ihan oikeasti aikaa itselleni ja hemmottelen koko varteni päästä varpaisiin ja teen kaiken, mitä ikinä keksinkään. Ja voi jestas, kuinka paljon aikaa itsensä puunaamiseen voikaan saada menemään, mutta kuinka ihanan hemmottelevaa se oikeasti onkaan!
Kuten sanonta kuuluu, on alku aina hankala ja sama piti paikkansa tässäkin. Aloitin homman lupsakasti puolen tunnin epilointisessiolla ja voin kyllä myöntää, etten sitä tehdessäni todellakaan kokenut, että olisin varsinaisesti ryhtynyt hemmottelemaan itseäni. Kun selvisin siitä, hoidin kulmat kuntoon ja siirryin sen jälkeen siihen varsinaiseen hemmotteluosioon laittaen kuntoon kynnet, kasvot sekä kropan ihon ja lopuksi vielä hiuksenikin.
En laskenut, kuinka montaa tuotetta käytin tuon puunauksen aikana, mutta heittämällä voisin sanoa, että varmasti liikuttiin reilun parinkymmenen paikkeilla, mikäli jokainen leikissä mukana ollut tuote lasketaan mukaan. Ja voin sanoa, että se kyllä teki hyvää!
Kun katsoin peiliin kaiken sen puunaamisen jälkeen, oli varsin mukavaa huomata, ettei sieltä enää katsonut vastaan se nuutunut tyttö. Kasvojen iholle oli palannut heleys, vartalon iho ei enää ollut pölyistä hiekkapaperia ja kaikki ylimääräiset ihokarvatkin olivat saaneet kyytiä. Edelleen lähes viikkoa myöhemmin katson iloisena sormieni ja varpaideni kynsiä, joissa molemmissa on jo kuudetta päivää koreillut siistinä kaunis, kirkkaanpunainen lakkaus. Miksi ikinä aloin laiminlyödä itseäni?
Tuo hyvin investoitu ilta sai minut muistamaan, kuinka tärkeää itseään on muistaa hemmotella kiireenkin keskellä, minkä vuoksi haastoin itseni myös jatkamaan sitä. Siinä missä kaikki nuo kauneudenhoitoon liittyvät rutiinit ovat ennen olleet arkeani, olivat ne yhtäkkiä jostain syystä jääneet täysin sen ulkopuolelle ja kaipasivat nyt ehdottomasti arkirutiineiheni palautusta. Ei tekosyitä, ei välttelyä.
Ei ollut mitään syytä, miksi en voisi iltaisin muistaa rasvata jalkojani, käsiäni ja huuliani ennen nukkumaanmenoa tai miksi välttelisin vartalovoiteen laittoa suihkun jälkeen. Mikään noista ei veisi montaakaan hetkeä aikaani. Ja kasvonaamion levitys sekä kynsien lakkaus ovat kaikki loistavia tekosyitä heittäytyä sohvalle tuijottamaan hetkeksi Netflixiä ja nollaamaan päästä kaikki siellä vellovat ajatukset.
Olen ollut tämän viikon todella kiltti ja tunnollisesti huolehtinut itsestäni. Olen rasvannut ihoni päivittäin päästä varpaisiin, käyttänyt kasvonaamioita ja huolehtinut muistakin pienistä asioista. Olen jopa yrittänyt muistaa töissä lisätä huulipunaa päivän aikana! Ehkä minä ja meikkihuoneeni molemmat voisimme tulla tulevaisuudessa hoidetuksi huolehtivaisemmalla kädellä?
Onko teillä jotain tiettyä kauneudenhoitoon liittyvää asiaa, jonka haluaisitte olevan rutiini, mutta jonka silti aina syystä tai toisesta huomaatte unohtavanne tai ihan muuten vaan jätätte silti tekemättä?
Mukava lukea uudelta alustalta blogiasi. Ja se synti on vartalovoiteen käyttö, ihoni on kyllä hyvä ja pehmeä ilman voidettakin mutta sen kerran kun sitä ehtii/muistaa/viitsii laitaa, huomaa miten unelmaisen ihon ja hyvän mielen rasvauksesta saa!
Upea meikki! Mitkä tuotteet? Eriyisesti silmien värit ja tuotteet kiinnostavat.
Kiitos! Silmissä on käytetty Urban Decayn Vice-palettia ja meikistä on tulossa tarkempaa juttua lähiaikoina. 🙂
Tämä ”uusi” blogi on tosi fressin ja selkeän näköinen 🙂 Itselläni unohtuu usein ihon kuorinta, useimmiten vartalon ihon, mutta joskus on monen kuukauden taukoja myös kasvojen kuorinnasta, vaikka aina kuorinnan jälkeen iho onkin ihana kirkas ja pehmeä, mutta silti se aina jotenkin jää. Nyt olen kasvojen kuorinnan kanssa tsempannut, kun ostin Madaran AHA-happokuorinnan ja sen muistankin kerran viikossa levittää kasvoille. Myös jalkoja oon tosi laiska rasvaamaan tai hoitamaan muutenkaan, vaikka ne ovatkin ihan kuivat korput aina talvisin, mutta kun on aina sukat jalassa niin siihen ei oikein jaksa panostaa :D.
Kiitos, kiva kuulla, että tykkäät! 🙂
Minullakin tuo jalkojen rasvailu on viimeaikoina jäänyt jostain syystä lähes täysin, vaikka ennen tunnollisesti rasvasin ne joka ilta. Täytynee yrittää nyt ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni. 🙂
Kuoriminen, sekä ihon että kasvojen.. Näin talvisin joka iltainen rasvaus.. Käsien rasvaus VIELÄ tunnollisemmin, onhan näitä 🙂
Varsinkin talvella (erityisesti arki-iltaisin) on vaan niiiin ihanaa pujahtaa illalla äkkiä peiton alle miettimättä mitään sen suurempia rasvausoperaatioita. 🙂
Nuo sääret… okei, ja kaikenlainen rasvaus… 😀
Haluaisin ostaa epilaattorin, mutta olen miettinyt, että heitän rahaa hukkaan..nuo karvat kun on hennot ja vaaleat (syy, miksen niitä ”jaksa” ajella), ainoastaan valoa vasten huomaa… Saatko siis sääret ongelmitta epiloitua?
Minullakin on tosiaan näkymättömän hennot ja vaaleat säärikarvat, jotka kyllä tuntuvat kädellä vastakarvaan kokeillessa ja olen saanut omalla epilaattorillani ne hyvin pois. Postaus omasta epilaattoristani löytyy täältä: http://blogit.terve.fi/ostolakossa/this-is-smoo/
Olipas herättävä postaus. Olen laiminlyönyt itseni täysin kesäisessä ja syksyisessä sairastelukierteessä ja stressissä. Kävin heti hakemassa kynsilakkaa ja lakkasin sormenkynnet. Mutta olen laiminlyönyt kauneudenhoitoa joka suhteessa, ihokarvat, kosteutus, lakkaus, kynsienhoito, hiustenhoito, kasvonaamiot ja kuorinnat. Jospa ensi vuonna stressi helpottaisi ja saisin nämä kauneusrutiinit takaisin. Niistä nimittäin tulee hyvä mieli.