Mitä luonnonkosmetiikka edes tarkoittaa?

Kuten olen jo pariinkin otteeseen maininnut, on suurimpia kiinnostuksen kohteitani ollut viimeaikoina luonnonkosmetiikka. Syy kiinnostukselleni ja luonnonkosmetiikkaan paneutumiseeni löytyy kahdesta asiasta.

Ensinnäkin olen ollut kurkkuani myöten täynnä sitä, että luonnonkosmetiikan ympärillä tuntuu leijuvan suorastaan maaginen usva, jonka sisältä sen paremmuudesta kuiskivat varsinkin verkossa tuhannet äänet. Nämä äänet keskittyvät kertomaan, miksi ei-luonnonkosmetiikka on huonoa, miksi kaikkien pitäisi ehdottomasti käyttää luonnonkosmetiikkaa ja muutenkin nostavat luonnonkosmetiikan aivan omalle jalustalleen.

Osa näistä on jopa luonnonkosmetiikan maahantuojia, jotka ovat monesti vetäneet viestinnässään mutkia hieman suoriksi eikä heistä ota täysin selvää, toistelevatko he sanojaan siksi, että uskovat niihin vai vain siksi, että haluavat tehdä myyntiä ja uskovat löytäneensä hyvän lähestymistavan.

Ostolakossa Patyka uutuudet kokemuksia luonnonkosmetiikka ihonpuhdistus

Minusta kuitenkin tuntuu hyvin usein, että suurin osa näistä paremmuutta tukevista väitteistä on aivan tuulesta temmattuja ja ilman mitään faktapohjaa. Uskotaan, että jos tämä asia menee noin, niin sitten tuonkin on mentävä näin. Itseasiassa varsinkin verkossa levitellään ties minkälaisia väitteitä ei-luonnonkosmetiikan suhteen ja yritetään jopa jotenkin pelotella ihmiset luonnonkosmetiikan pariin. Se ahdistaa minua ja haluan itse saada käsiini faktoja, jotta voin niiden pohjalta todeta, missä tapauksessa haluan käyttää luonnonkosmetiikkaa sekä miltä osin ja missä tuotteissa se voi olla minulle tärkeää tai olla olematta tärkeää.

Sanoisinkin, että voisin hyvin omia Sauli Niinistön vanhan vaalisloganin omaan käyttööni, sillä se kuvaa täydellisesti omia ajatuksiani väkisin tehdyn luonnonkosmetiikka vastaan ei-luonnonkosmetiikka -taistelun ympäriltä:

Vastakkainasettelun aika on ohitse. 

En siis ite todellakaan usko, että kaiken tarvitsee olla niin mustavalkoista ja kun faktoja saadaan leviämään mutu-tuntuman sijaan, voi jokainen muodostaa omat mielipiteensä. Kyse ei ole paremmuudesta vain makuasioista ja siitä, millaiset asiat itse priorisoi toisten edelle juuri siinä tietyssä yhteydessä. Kyseessä ei ole joko-tai-juttu, vaan sekä luonnonkosmetiikalle että ei-luonnonkosmetiikalle on markkinoilla sekä tilaa että kysyntää. Niiden ei tarvitse kilpailla keskenään ja yrittää todistella paremmuuttaan.

Missha Time Revolution The First Treatment Essence

Toinen syy kiinnostukseeni luonnonkosmetiikkaa kohtaan on se, että se on globaali trendi. Jos työskentelee alalla, ei niin valtavia trendejä voi vain ohittaa, vaan niistä on pakko kiinnostua. Itse hain haluni kiinnostua juuri sen kautta, että lähdin opiskelemaan luonnonkosmetiikan tuotekehittelyä.

Varsinkaan meillä Suomessa luonnonkosmetiikka ei ole enää pienen ihmisryhmän juttu, vaan siitä ollaan kiinnostuneita yhä enemmän ja enemmän. Se on jo valtavirtaa ja sitä hakevien toiveisiin on vastattava valikoimalla tarjolle hyviä tuotemerkkejä. Jos vain myisin luonnonkosmetiikkaa tietämättä, mitä myyn ja ilman, että minulla on hommassa sydän ja ajatukset mukana, olisin feikki.

Lue myös: Aloin opiskella luonnonkosmetiikan tuotekehittäjäksi

Ostolakossa Patyka uutuudet kokemuksia luonnonkosmetiikka ihonpuhdistus

Kun aloin rummuttaa meillä töissä luonnonkosmetiikkavalikoiman laajentamisesta ja jopa suoranaisen luonnonkosmetiikkamaailman luomisesta, en todellakaan saanut hurraa-huutojen siivittämää vastaanottoa. Vaikka luonnonkosmetiikka on globaali trendi ja Suomessa siitä ollaan erityisen kiinnostuneita, ei tilanne ole sama Ruotsissa.

Suomessa meillä on useita luonnonkosmetiikkaan keskittyneitä firmoja, mutta Ruotsissa tilanne on aivan toinen. Siellä erityisesti Baborin sekä Elemiksen kaltaiset hoitolamerkit sekä Lancômen ja Estée Lauderin tyyppiset selektiiviset kosmetiikkamerkit ovat erittäin kysyttyjä. Tuntuu, ettei luonnonkosmetiikkaa edes ihan ymmärretä.

Kun siis kerroin kansainväliselle sisäänostotiimillemme, että luonnonkosmetiikka on se juttu, johon meidän pitää Suomen osalta varsinkin satsata, sain tehdä asian läpimenon eteen valtavasti töitä. Ylipuhua ihmisiä, näyttää statistiikkoja, istua alas palavereihin PowerPoint-esityksieni kanssa ja aloittaa ohimennen useita keittiökeskusteluja aiheesta. Vielä senkin jälkeen kun suunnitelmani sai vihreää valoa jouduin jatkuvasti patistaa sisäänostotiimiämme asian suhteen, sillä kun aikaa on rajoitetusti, priorisoidaan se hyvin helposti aivan muihin juttuihin.

Nyt homma on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin ja juuri perjantaina iloitsin nähdessäni, että matkalla varastolle on jälleen neljä uutta luonnonkosmetiikan merkkiä, joiden lanseerausta työstämme.

Ostolakossa Formula Botanica opiskelu luonnonkosmetiikan tuotekehittely

Itse olen matkani varrella kokenut kuitenkin, että suurin ongelma luonnonkosmetiikasta puhuessa on kuitenkin sen määrittely. Itseasiassa aina kun olen avannut siitä Ruotsissa keskustelun jonkun kanssa, on vastapuoli pyytänyt minua tarkentamaan, mitä sillä tarkoitan, koska ”tarkoittaako se nyt edes oikeastaan mitään”.

Niinhän se on, että termi on jopa varsin hankala ja vieläpä erityisesti siksi, ettei sille ole virallista määritelmää. Varsinkin englanniksi puhuttaessa natural cosmetics voi  oikeasti tarkoittaa lähes mitä vain ja on täysin puhujasta ja bärndistä kiinni, mitä sillä halutaan tarkoittaa. Termin käyttöä ei ole säädelty lailla, säädöksillä tai suosituksilla, joten ihmekös, että sen kanssa ollaan aika hukassa.

Näen itse, että meillä Suomessa sana luonnonkosmetiikka on jo hakenut vakiintuneemman muodon, eli sitä käytettäessä suurin osa kuluttajista tarkoittaa kosmetiikkaa, joka on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa tai kosmetiikkaa, joka sisältää suureksi osaksi luonnosta peräisin olevia ainesosia. Joillekin LUSH on luonnonkosmetiikkaa, joillekin jopa Yves Rocher on sitä ja sillä logiikalla myös Lumene voisi olla sitä, vaikka ei jostain syystä kovin monelle silti olekaan.

On siis oikeasti haastavaa puhua luonnonkosmetiikasta, sillä se merkitsee ihmisille niin eri asioita. Tuotteiden saamat sertifioinnit helpottavat kuluttajien valintoja, mutta silti tulee usein miettineeksi, missä menee luonnollisen raja ja onko kaiken edes kannattavaa olla peräisin luonnosta (tai onko edes reilua, että vain sertifikaatista maksamalla voi vakuuttaa asiakkaat oman brändin luonnonmukaisuudesta).

Ostolakossa Formula Botanica opiskelu luonnonkosmetiikan tuotekehittely

Yksi esimerkki tällaisesta ainesosasta on vaikkapa sitruunahappo, jota käytetään niin kosmetiikassa pH-arvon säätäjänä kuin myös elintarviketeollisuudessa ja kuulemma monissa muissakin jutuissa niin paljon, että sen valtavan kysynnän vuoksi on fiksuinta tehdä se laboratoriossa. Sen tarve on markkinoilla niin suuri, ettei olisi millään muotoa järkevää kasvattaa miljardeja sitruunoita vain siksi, että voitaisiin tuottaa sitruunahappoa, joka voidaan ympäristön kannalta fiksummin valmistaa identtisenä laboratoriossa ja siksi lähes poikkeuksetta tuotetaankin siellä. Se on identtinen luonnosta saatavan hapon kanssa, mutta tuotettu ympäristön kannalta fiksummin.

Toisille on tärkeintä, että ainesosa on varmasti luonnosta, toiset taas priorisoivat käytännöllisyyden, jos sillä säästetään luontoa. On jokaisen oma valinta, kumpaan kerhoon kuuluu.

Kuulin myös mielenkiintoista keskustelua siitä, kuinka puhtaita luonnosta saatavia ainesosia laboratoriossa yhdistämällä voidaan luoda kosmetiikan molekyylejä, jotka ovat identtisiä jonkun synteettisen molekyylin kanssa. Onko ainesosa silloin luonnonmukainen vai ei, jos se kerran rakentuu pelkistä luonnon ainesosista, mutta lopputulema on identtinen synteettisen ainesosan kanssa?

Tosiasiassa tähänkään ei ole yhtä suoraa vastausta, vaan kysymys on vain näkemyseroista, eli toisten mielestä luonnonkosmetiikka tarkoittaa vain sitä, että käytetään luonnosta saatavia ainesosia, jotka saattavat muuttaa olomuotoaan vaikkapa öljyiksi puristettaessa, mutta niihin ei kajota kemiallisella tasolla. Toisille riittää, että ainesosa on alunperin otettu luonnosta ja vaikkapa fermentoitu tai siitä on muokattu tuotteeseen emulgaattori, liuotin tai muu vastaava ainesosa, jollaisia tuotteet tarvitsevat. Se on siis luonnosta, mutta sitä on laboratoriossa paranneltu luonnonkosmetiikan tarpeisiin.

Joillekin taas on se ja sama, onko se luonnosta vai laboratoriosta, kunhan se on turvallinen ja toimiva.

Ostolakossa Formula Botanica opiskelu luonnonkosmetiikan tuotekehittely

Luonnonkosmetiikka on iso juttu ja sen ovat tietysti todenneet isot firmatkin. Sijoittaajat ja yritykset nappaavat portfolioonsa luonnonkosmetiikkamerkkejä, koska niille on kysyttävää ja brändit, joita ei millään muotoa liittäisi luonnonkosmetiikkaan valmistavat yhtäkkiä sertifioituja luonnonkosmetiikkatuotteita. Varsinkin jälkimmäinen sai minut vielä vähän aikaa sitten ärsyyntymään, sillä koin sen isojen yritysten tekopyhyytenä ja selvänä rahan perässä juoksemisena. Se tuntui jopa tökeröltä.

Kävin kuitenkin aiheesta vähän aikaa sitten todella silmiä avaavan keskustelun luonnonkosmetiikan nimeen vannovan tuttuni kanssa ja hän esitti todella hyvän näkökannan, joka sai minut tarkastelemaan aivan uudella tavalla vaikkapa sitä, että L’Oréalin omistama Garnier on lanseerannut sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

”Sehän on vain hyvä, jos sen kautta tavoitetaan uusia ihmisiä, jotka kiinnostuvat luonnonkosmetiikasta ja innostuvat siitä. Se lisää luonnonkosmetiikan kysyntää ja tuo markkinoille lisää painetta valmistaa nimenomaan luonnonkosmetiikkaa ja luonnonkosmetiikan myynti vain kasvaa sen myötä.”

Se siis auttaa kuluttajien avulla ohjaamaan markkinoita ja kertomaan valmistajille, mitä kuluttajat haluavat. Okei, ehkä se ei sittenkään ole ihan paha juttu.

Huxley Secret of Sahara Grab Water Essence

Itse uskon ainakin toistaiseksi päätyväni iloiseksi sekakäyttäjäksi, joka rakastaa erityisesti korealaisten tapaa sisällyttää tuotteisiin mahdollisimman paljon luonnon aktiiviaineita, mutta varmistaa laboratoriossa valmistettavien aineiden avulla, että tuotteen koostumus on miellyttävä ja se säilyy hyvin.

Koska aiheeseen liittyy niin paljon erilaisia näkökantoja, olisi minusta mukavaa saada kommentteihin keskustelua siitä, mikä on kenellekin luonnonkosmetiikkaa tai tarpeeksi luonnonmukaista. Tähän kysymykseen ei tosiaan ole yhtä oikeaa vastausta, sillä termiä ei säädellä lailla, mutta suomenkielessä se on jo huomattavasti suppeammalla alueella kuin vaikkapa englanniksi tai ruotsiksi asiasta keskusteltaessa.

Suomen kielessä luonnonkosmetiikasta phuttaessa voidaan sitten toki puhua siitä, kuinka suuri määrä tuotteen ainesosista on luomua, eli luonnonmukaisesti tuotettuja. Englanniksi tässä yhteydessä käytetään sanaa organic. Itse pidin varsinkin aluksi näitä kaikkia termejä todella sekavina suomeksi, sillä luomu on lyhenne sanasta luonnonmukainen ja jotenkin assosioin jo sen ja luonnonkosmetiikka-sanan niin vahvasti yhteen, että koko homma hämmensi ja minun on pitänyt teroittaa itselleni eri sanojen merkityksiä ajatuksella paljon. Kun sekaan vielä heittää termit ecological ja bio ei ole ihmekään, että asioihin syventymätön on aivan sekaisin – itse ainakin olen välillä edelleen!

Pro Luonnonkosmetiikka Ry määrittelee täällä, mitä se luonnonkosmetiikalla tarkoittaa, mutta artikkelin lopuksi tulee hyvin esiin myös se, että luonnkonkosmetiikka-sanan käyttöä ei tosiaan valvota millään tavalla. Monet merkit voivat varsinkin englanniksi koristaa purkkinsa sanalla natural ihan vain siksi, että siihen on lisätty jotain luonnonmukaista ainesosaa eivätkä he edes koe, että tekisivät jotain väärää. Esimerkiksi Etelä-Koreassa puhutaan paljon luonnonkosmetiikasta, mutta sillä ei tarkoiteta puhdasta, sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mihin meillä termiä käytettäessä eniten viitataan, vaan nimenomaan sitä, että tuotteeseen on sisällytetty paljon luonnonmukaisia ainesosia. 

Lue myös: Onko Koreassa luonnonkosmetiikkaa?

Ostolakossa Formula Botanica opiskelu luonnonkosmetiikan tuotekehittely

Mikä teille on luonnonkosmetiikkaa?


Lue myös:
Bangkokin luonnonkosmetiikan keidas: Ecotopia
Näin luonnonkosmetiikan tuotekehityksen opintoni ovat alkaneet

 

Meikit Netistä – Suomen parhaat kosmetiikan alennuskoodit ja tarjoukset samalla sivustolla!

 

Seuraa minua somessa:

16 kommenttia artikkeliin ”Mitä luonnonkosmetiikka edes tarkoittaa?”

  1. Lopetin e-pillerit muutama kuukausi sitten, ja nämä epäpuhtaudet vielä kestän MUTTA! Viime aikoina kaikki kasvovoiteet on vaan murustunu naamalle, sekä yövoiteet että kevyemmätkin, ja meikkivoide ei asetu millään! Ihan samat tuotteet käytössä ennenkin ja kaikki. Miksi näin tapahtuu ja mitä tälle voi tehdä?!

    Vastaa
      • Luinkin tuon mutta en keksinyt syyksi mitään noista, sillä en tosiaan ole mitenkään muuttanut ihonhoitorutiiniani tai tuotteita :/

        Vastaa
    • Mulla kuivan ja aran ihon kanssa sama ratkesi näin: puhdistin ihon misellivedellä (Mossa), päälle rauhoittavaa kasvovettä (Madara) 2 kerrosta, kerros aloe veraa (Uterkramin geeli) , sitten Weledan skin foodia ja/tai jojobaöljyä- Zuiin meikkivoide levittyi kuin unelma ja pysyi vuorokauden läpeensä. Eli muodikas kosteutusläträäminen primerinä toimi. Ihon pinta oli välillä ärtynyt, herkistynyt ja epätasaisen huomaamattomasti kuoriutuva, jonka huonosti istuva meikkivoide laittoi miltei näkymättömään röpöön tarrautumalla ja siihen rullaamalla näkyviin.

      Vastaa
  2. Itse koen luonnonkosmetiikaksi kaikki ne tuotteet joiden raaka-aineet ovat luonnosta peräisin. (Eli eivät sisällä mineraaliöljyjä tai niiden johdannaisia, silikoneja tai muoveja.)

    Sertifikaatit taas ovat ihan oma viidakkonsa. Esim COSMOS ja Ecocert sertifikaattiin voi mielestäni luottaa, mutta sitten taas suomalainen FI-Natura ”sertifikaatti” on Naviter Oy:n keksimä ja ylläpitämä (kaikki hallituksen jäsenet ovat firman palkkalistoilla tai firman private label asiakkaita), eli siihen en luottaisi pätkääkään.

    Minulle luonnonkosmetiikan suosimisessa tärkeintä on tuotteiden ekologisuus ja biohajoavuus. En myöskään osta tuotteita joiden raaka-aineet on jostain Amazonin sademetsästä, vaan mielellään tuotettu vähintään Euroopassa.

    Vastaa
  3. Olen myös vasta kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja testaillut lähinnä Whamisaa (koska korealainen kosmetiikka myös parasta). 🙂 Fermentointi/tuotteiden parantelu laboratoriossa ei siis haittaa. Samaistun kuitenkin sun kokemukseen, eli haluan tehdä faktoihin perustuvia päätöksiä ja tietää mitä ostan. Koen, että faktoja valintojen tueksi on kuitenkin hankalasti saatavilla. Monessa lähteessä ja blogissa yms. hehkutetaan luonnonkosmetiikkaa kuitenkaan syventymättä aiheeseen tai ainesosiin tarpeeksi. On todella sekavaa, kun kuluttajana pitäisi opiskella eri sertifikaattien sisältö ja tutustua brändien filosofiaan. Myös sanan luomu käyttö sekä monenlainen viherpesu sekoittaa, saa olla tosi tarkkana ettei ymmärrä väärin.

    Käytännössä haluaisin siis opiskella ainesosia+niiden toimintaa ja opetella lukemaan tuotteiden incejä niin, että voin itse päätellä onko tuote tehokas ja turvallinen, oli sitten kyseessä synteettinen tai luonnonkosmetiikka. Tosi hienoa, että perehdyt nyt aiheesaan ja mahtavaa, jos jaat ajatuksia aiheesta jatkossa! Olisi muuten tosi kiinnostavaa kuulla tuotearvostelujen yhteydessä aina tarkempi analyysi incistä – pidän sua luotettavana lähteenä, kun nimenomaan perustat mielipiteen faktoihin etkä ole vastaikkainasettelun kannalla. 🙂

    Vastaa
  4. Olen minimalisti ja seurailen siksi mielenkiinnolla blogiasi. Kosmetiikka ei siis ole mulle kummoinenkaan kiinnostuksen kohde, mutta haluaisin nostaa esiin yhden seikan tässä luonnonkosmetiikka-keskustelussa.
    Olen herkistynyt monelle asialle (kosmetiikan ainesosille, homeelle, kemikaaleille, hajusteille ym.) ja etsiessäni sopivia ihonhoitotuotteita moni on ehdottanut luonnonkosmetiikkaa. ”Koska sehän on puhtaampaa eikä sisällä mitään myrkkyjä.” Tämä tuntuu olevan vallalla oleva käsitys.
    Suurena luonnon ystävänä itsekin olisin halunnut että ihonhoitotuotteeni voisivat olla mahdollisimman luontoystävällisiä, ”puhtaita”, luonnollisia ja biohajoavia. Monien kokeilujen jälkeen olen kuitenkin joutunut luovuttamaan. Luonnonkosmetiikka on saanut ihoni totaalisesti räjähtämään useammin kuin kerran (mm. ruusufinniä) eli jokin tuotteissa ärsyttää ihoani. Nykyisin, koska en siedä mitään tuoksuja enää, olen luopunut kokeiluista, sillä hajusteetonta/tuoksutonta luonnonkosmetiikkaa on mahdoton löytää.
    Olen ajatellut, että luonnonkin kannalta kestävämpää on se, että käytän niitä kahta ei-luonnonkosmetiikkatuotetta jotka sopivat iholleni, kuin se että ostan jatkuvasti sopimattomia tuotteita ja heitän pois testaamisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa syön vielä jonkun lääkekuurin siihen päälle.
    Hajusteettomia (& muutenkin kokonaan tuoksuttomia), lyhyellä incillä varustettuja luonnonkosmetiikkatuotteita odotellessa käytän hyvillä mielin normikosmetiikkaa. Siis niitä kahta tuotetta. Putsari ja kosteusvoide riittää hyvin tälle minimalistille.

    Vastaa
    • Laponie of Scandinavia on tehty just sulle, oletko kokeillut? Toinen vaihtoehto on Urtekramin hajusteeton linja, sen kasvotuotteita saa esim. Hyvinvoinnin tavaratalosta. Ja sitten on vielä Weledan manteli-linja ja Ekopharman mustaherukka-linja. (ja Madaran nokkosvoiteessa ja City CC -voiteessa ei ole varsinaisia hajusteita, vaan vaniljaa/vanilliinia. Ja sellainen on myös Mossan Vitamin cocktail -naamio ja yövoide.)

      Itsekin olen kaivannut enemmän (ja paremmin saatavilla olevaa) hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa, niin monessa niitä kuitenkin on.

      Vastaa
      • Hei, sekaannunpa minäkin tähän keskusteluun. Itse olen myös herkkä tuoksuille, en siis pelkästään hajusteille. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että jos ainetta ei ole luokiteltu hajusteeksi, se ei ärsytä. Minä ainakin saan vaniljasta/vanilliinista aivan hirveän päänsäryn, nenä menee tukkoon ja tulee muutenkin huono olo. Toisin sanoen jos tuotteessa on tuoksu, tulee se mistä ainesosasta tahansa, se tekee koko tuotteesta käyttökelvottoman. Menen katsastamaan nuo suosittelemasi tuotelinjat, toivoakseni en joudu pettymään!

        Vastaa
      • Tagathax, en pysty vastaamaan suoraan kommenttiisi, mutta tiesinkin, että vanilja ja vanilliini eivät sovi varmasti kaikille, siksi mainitsin ne ikäänkuin ”ohimennen” sulkeissa. Tuoksu- ja hajusteherkkyyksiä on tosiaan erilaisia ja erittäin eritasoisia. Ajattelin maininnasta voivan olla hyötyä jollekulle vähän vähemmän herkälle. Herkkien kannalta olisi tietysti mukava, jos hajusteettomat tuotteet olisivat kokonaan tuoksuttomia.

        Ekopharman mustaherukasta vielä: jostain syystä sarjaan on lisätty myös hajustettuja tuotteita, joten asia pitää tarkistaa vielä tuotekohtaisesti. Osasta on sekä hajustettu että hajustamaton versio.

        Olin myös ihan unohtaa listasta Atopikin ja Ole hyvän. Atopikilla suurin osa on hajusteetonta, mutta muutamissa tuotteissa on minttuöljyä. Ole hyvä valmistaa hajusteettomia hygienia-/suihkutuotteita.

        Vastaa
    • Jännä tosiaan että todella monella on tämä luulo, että vain luonnonkosmetiikka on jotenkin ”myrkytöntä ja puhdasta”. Mikään synteettinenkään kosmetiikka ei sisällä ”myrkkyjä” ja puhtaus taas on aika monella tapaa ymmärrettävä käsite. Sekä luonnonkosmetiikasta että synteettisestä kosmetiikasta löytyy hyviä vaihtoehtoja, eikä luonnonkosmetiikka todellakaan usein sovi herkkäihoisille tai tuoksuherkille.

      Vastaa
  5. Itse kun suosin mahdollisimman luonnonmukaista kosmetiikkaa, tutkin ja teen päätökset yleensä ainesosaluettelon perusteella. Kasvonaamion teen 100% bentoniittisavesta, kasvojen ihoa kosteutan 100% kahviöljyllä ja hiukset pesen meine base suolalla Mm. kasvojen puhdistukseen en ole vielä löytänyt vastaavia yhtä ”puhtaita” tuotteita joten käytän setifioituja luonnonkosmetiikan merkkejä (Itselläni kookosöljy ei toimi hyvin meikin poistossa). Hiusten muotoilussa luotan taas ”tavallisiin” merkkeihin, ihan vain koska luonnonkosmetiikka on ainakin toistaiseksi huomattavasti tavallista kalliimpaa.

    Kuitenkaan en halua tinkiä toimivuudessa, mutta itselläni luonnonkosmetiikka on toiminut aina tavallista paremmin tai yhtä hyvin kuin tavallinenkin☺ jos ei toimisi käyttäisin ihan tavan tuotteita.

    Vastaa
  6. Täysin luonnonmukaisia tuotteita en edellytä. Mulle sekä Korres että Lush ovat riittävän luomuja, eikä tarvitse pelätä ihokatastrofeja.

    Lush on tehnyt myös roppakaupalla uusia pakkauksettomia tuotteita, viimeisimpänä kiinteät meikkivoiteet ja mitä muita meikkejä niitä nyt olikaan ja useita kiinteitä putsareita sekä kiinteitä ihoöljyjä. Paria ihoöljyä olen jo kokeillutkin (Banana Skinia ja Light Touchia) ja iho ainakin tykkää niistä todella paljon, vaikka itse en olekaan suuri öljyjen ystävä. Muutama sitkeä miliumikin niillä hävisi.

    Niin, ja Lush on muuttanut joitakin ennen vegetaarisia tuotteita vegaanisiksi vaihtamalla kananmunan johonkin kasvikunnan ainesosaan, olisiko ollut aquafaba? Vähintään vegetaarisia ne kaikki ovat olleet käsittääkseni aina.

    Vastaa
  7. Pikkuisen jutun aiheesta ohi: Oletko löytänyt silmänympärysvoidetta, jossa olisi kunnollinen suojakerroin? Korealaiset ovat kunnostautuneet suojakerrointen kanssa, mutta en löytänyt itse yhtään.

    Vastaa
  8. Minulle luonnonkosmetiikkaa on ensisijaisesti sertifioidut sarjat ja tuotteet. Niistä ei tarvitse pohtia, onko tuote oikeasti luonnonkosmetiikkaa vai viherpestyä synteettistä. Opettelin auttavan inci-lukutaidon, mutta sertifioitujen tuotteiden kanssa sitä ei tarvitse oikeastaan kuin jos haluaa välttää tiettyä ainesosaa, tai suosia jotain toista. Itsellä ei ole isompia iho-ongelmia ollut, mutta iän myötä iho kuivuu, joten lähinnä vältän alkoholia, ja alkuun luonnonkosmetiikkaan siirtyessä se olikin hiukan haastavaa.

    Edellä joku epäili Naviterin sertifikaattia, mutta itselle Naviterin tuotteet ovat ehtaa luonnonkosmetiikkaa ja vieläpä kotimaista, siksikin on ollut helppoa suosia Ekopharmaa ja Atopikia. Tässä artikkelissa Naviterin sertifiointiasiasta https://www.kauppalehti.fi/uutiset/naviter-ponnistaa-vientiin-luonnonkosmetiikallaan-sertifiointi-yllattavan-iso-haaste/de559fc8-0743-32b5-9c40-25427fe13715

    Sertifiointiin liittyvistä kysymyksistä, itseltä jää edelleen Lumene kauppaan, vaikka heillä kaiketi on yli 90% luonnollisista aineista valmistettu sarja. Joillakin yrityksillä luonnonkosmetiikan kriteerit täyttyvät, mutta esim. rahan vuoksi sertifiointia ei ole voitu hankkia (muistaakseni esim. Frantsila on kuulunut tähän joukkoon). Lumenen kokoisella yrityksellä ei luulisi olevan rahasta kyse, joten kyse on oltava valinnasta, ja siksi se jättää edelleen epäilevälle kannalle.

    Nykyään käytän vain luonnonkosmetiikkaa. ”Tavallisessa” voi olla hyötyjä esim. tuotteiden kosmeettisen miellyttävyyden osalta. Mutta kun tuotteeseen mahtuu vain 100% ainesosia, niin en halua puteleihini ainesosia, jotka tekevät käyttämisestä kivaa (silikonit yms. nyt ekana tuli mieleen), mutta eivät hyödytä ihoa mitenkään. Jokainen prosentti on poissa aineilta, jotka oikeasti voivat tehdä jotain hyvää iholle. Kärjistetysti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrät ajatuksen, kun kommenttini on muutenkin jo pitkä! 🙂

    Vastaa
  9. Heh… Nauran aina erästä mainosta, jossa lääke muuttaa vatsahapot ”vedeksi ja luonnollisiksi aineiksi”. Kuten kemian tunnilla on opittu, happoa neutraloidessa muodostuu vettä ja suolaa. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia kaikki epäluonnolliset aineet ovat, sillä kemian keinoin ei alkuaineita voi muuttaa toisiksi jne. Eihän laboratoriokaan ole tyhjiö, johon aineet pompsahtavat itsestään, vaan kyllä kaikki kemikaalit sinne tuodaan, ja yleensä vieläpä tavalla tai toisella luonnosta. Eli missä menee raja synteettisten ja luonnollisen välillä?
    Sekoitan ja paistan jauhoja, sokeria, natriumbikarbonaattia ja kananmunia saadakseni kakun. Miksei kukaan puhu synteettisestä kakusta, vaikka leipominen on emergenssin huipentuma? Miksi tehtaassa valmistaminen ja teollisuus tekevät tuotteesta huonomman kuin kotikokin väkerrys?
    Suurin osa luonnonkosmetiikastakin varmasti on vähintään teollista, ja moni ainesosa ihmisen manipuloimaa (kuumennus, kylmäpuristaminen, uuttaminen jne.). Labrassa valmistetut aineet ovat usein juurikin puhtaampia ja tasalaatuisempia kuin kasveista kemiallisesti eristetyt. Turvallisuuskin on suhteellista, koska itse ainakin syön mieluummin salmiakkijauhoa labran kemikaaleissa kylpeneeltä pöydältä kuin kärpässientä suoraan metsästä. Aineen valmistustavalla ei siis itselleni ole juurikaan merkitystä, mutta tykkään kyllä ajatuksesta, että valmistustapa kuormittaa mahdollisimman vähän luontoa (esim. case sitruunahappo). Luonnonkosmetiikan arvopohjan voin siis allekirjoittaa. Toisaalta, onko ihan ok lätkiä nassuun mineraaleja jauheina, koska joku on väittänyt, ettei niiden tuotanto muuta maisemaa? Kun kiviä jauhetaan hiekaksi isossa mittakaavassa, maisema taatusti muuttuu. Hämmentynyt (ja hieman provosoiva ja trollaava) olo. Luonnonkosmetiikka on viherpesty käsite. Itselleni kaikki kosmetiikka on synteettistä. 😉

    Vastaa

Jätä kommentti