Luovuin kynsilakoistani

Havahduin kesällä huomaamaan, että käytin enää tuskin koskaan kynsilakkoja. Tai no, olinhan minä sen huomannut viime vuosien aikana jo monesti ennenkin, mutta tehnyt sen seurauksena aina pienen korjausliikkeen ja päätynyt jälleen käyttämään lakkojani.

Ajattelin, että kun niitä nyt kerran oli, niin pitihän niitä myös käyttää. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että minulla on ollut aikoinaan kynsilakkoja jopa melko järkyttävät määrät, eli useita satoja. Kymmenisen vuotta sitten käytin niitä ahkerasti, rakastin koristella kynsiäni ja vaihtelin lakkoja useaan kertaan viikossa.

Kaikki kynsilakkani Virve Fredman Ostolakossa

Minulta on vuosien varrella kuivunut vain muutama kynsilakka ja muuten olen käyttänyt lakkani loppuun itse tai antanut ne eteenpäin. Joskus eteenpäin on päätynyt jopa lähes kymmenen vuotta vanha lakka, joka on edelleen ollut hyvässä kunnossa.

Vuonna 2012 minulla oli 360 kynsilakkaa. Annoin niitä seuraavana vuonna noin sata eteenpäin ja silti niitä jäi vielä valtavasti. En ollut vuosiin edes ostanut niitä enää, mutta silti minusta tuntui, että jostakin niitä tuli jatkuvasti lisää.

Vaikka annoin kynsilakkoja jatkuvasti pois, 1,5 vuotta sitten Thaimaasta palattuani tajusin, että minulla oli edelleen 170 kynsilakkaa. Annoin niitä jälleen eteenpäin ja onnistuin karsimaan kokoelmani 46 kynsilakkaan. Vuosi sitten kävin lakkakokoelmani jälleen läpi ja säästin enää vain 19 kynsilakkaa. Vuosien varrella kynsilakkakokoelmani on siis vähentynyt paljon.

Kaikki kynsilakkani Virve Fredman Ostolakossa

Aloin kuitenkin kesällä miettiä kynsilakkatilannettani uusin silmin ja tajusin yhden asian: En ollut aikoihin käyttänyt kynsilakkoja siksi, että erityisesti pidin niistä. Olin käyttänyt kynsilakkojani lähinnä vain siksi, että saisin niitä loppumaan. Se tuntui aivan älyttömän typerältä syyltä käyttää kynsilakkoja.

Pidin lakatuista kynsistä ennen todella paljon. Oli ihanaa valita kynsiin joku mielialaa piristävä kynsilakka tai mätsätä kynsilakka asuun. Kynsilakka oli ihana asuste ja yksityiskohta kokonaisuudessa.

En ollut kuitenkaan enää tuntenut noin aikoihin. Olin viime vuodet ollut paljon enemmän ilman kynsilakkaa kuin kynnet lakattuina ja esimerkiksi asuessamme Thaimaassa puoli vuotta olivat sormeni ja varpaani koko tuon ajan täysin ilman kynsilakkaa. En vain enää innostunut niistä.

Lakatut kynnet piristivät kyllä hetkeksi mieleni, mutta jostain syystä en silti enää kokenut niitä  enää tärkeäksi asiaksi. Kesällä sitten tajusin vihdoin, että olin tosiaan jo pitkään käyttänyt kynsilakkojani vain siksi, että ne kuluisivat pois ja pääsisin niistä eroon.

Kaikki kynsilakkani Virve Fredman Ostolakossa

Päätin, että luopuisin kynsilakoistani. Jos joka tapauksessa tavoitteenani oli muutenkin vain päästä niistä eroon, niin voisin antaa ne pois samantien.

Mikäli joskus haluaisin taas alkaa lakata kynsiäni, voisin sitten ostaa sellaisen lakan, jota halusin käyttää. Sitä odotellessa minun olisi kuitenkin aivan turhaa jemmata kynsilakkoja, joita käyttäisin vain siksi, että pääsisin niistä eroon.

Niin minä sitten laitoin kaikki kynsilakkani kiertoon. Tai no, tosiasiassa säästin yhden kynsilakan.

Olin lakannut varpaankynteni kesällä ikivanhalla OPI:n kynsilakalla (saadakseni sen kulumaan loppuun…), joka oli värjännyt varpaankynteni keltaisiksi. Jemmoistani löytyi yksi Lumenen lakka, josta oli jäljellä vain puolet ja jonka etiketti oli ottanut sen verran osumaan, etten edes kehtaisi antaa sitä enää kenellekään.

Päätin, että jättäisin itselleni tuon yhden kynsilakan, jolla voisin varpaankynsiäni lakata. Se riittäisi varmasti juuri sopivasti siksi aikaa, että kellastumat kasvaisivat pois kynsistäni eivätkä ne enää kaipaisi kätkemistä kynsilakan alle. Jos haluaisin, voisin myös käyttää tuota sormenkynsissäni.

Kaikki kynsilakkani Virve Fredman Ostolakossa

Luovuin kynsilakoistani kolme kuukautta sitten ja toistaiseksi en ole halunnut käyttää tuota kynsilakkaa muualla kuin varpaissa, joita varten sen itselleni jätinkin. En ole ikävöinyt kynsilakkoja, vaan tuntenut jopa suoranaista helpostusta, ettei niitä ole enää kotona turhaan pyörimässä.

Minulla oli kotona sopivasti myös kynsilakanpoistoainetta noin neljännes pullollista ja ajattelin, että se riittäisi varmasti arviolta yhtä kauan kuin tuo ainoa kynsilakkakin. Olen lakannut varpaankynteni noin kerran kuussa, eli tuo yksinäinen kynsilakka ja kynsilakanpoistoaine kuluvat molemmat hitaasti. Veikkaan, että lakkaan varpaankynteni tuolla lakalla vielä pariin kertaan.

Nyt kolme kuukautta myöhemmin kynsilakoista luopumista miettiessäni tuntuu minusta edelleen hyvältä, että annoin kaikki muut kynsilakkani pois. Kun viimeinen kynsilakkani loppuu, en usko, että tulen hankkimaan uutta kynsilakkaa ainakaan hetkeen. Ei vain kiinnosta.

Samalla pidän silti ajatuksesta, että jos joskus taas innostun lakkaamaan kynsiä, voin ostaa sen yhden ihanan, minut iloiseksi tekevän lakan ja käyttää sitten sitä. Tiedän, että monille ilman kynsilakkoja eläminen on ihan arkea, mutta minulle, joka omistin parinkymmenen vuoden ajan pahimmillaan jopa satoja kynsilakkoja se on uusi juttu.

Myönnän, että tällä hetkellä odotan kuitenkin varsin suurella innolla, että myös tuo vihon viimeinen kynsilakkani kuluu loppuun.

Kaikki kynsilakkani Virve Fredman Ostolakossa

Kuinka paljon te käytätte kynsilakkoja?