Voiko aurinkosuoja imeytyä verenkiertoon?

Olen viime päivinä bongaillut niin kotimaisesta kuin kansainvälisestäkin mediasta artikkeleita ja erityisesti Facebook-keskusteluja, joissa ihmiset ovat alkaneet hysterisoida aurinkosuojia kuultuaan tutkimuksesta, jonka mukaan aurinkosuojatuotteiden aktiiviaineet imeytyvät verenkiertoon. Kuten aina tällaisissa asioissa, lähti käyntiin tietysti taas hirveä ME KUOLLAAN KOHTA KAIKKI -hysteria, jota tavallisesti lietsovat eniten ne, jotka eivät ole yhtään edes kärryillä siitä, mitä on tutkittu ja mitä tutkimuksissa on oikeasti todettu.

Harmittavan moni näkee lööpin, oikoo mutkat suoriksi ja julistaa kohta ympäri verkkoa ja tuttavapiiriä, että aurinkosuojaa ei kannata käyttää, koska siitä saa syövän ja että ne ovat myrkyllisiä (mitä tässäkään tutkimuksessa ei siis tosiaankaan todettu). Tämä harhaluulo leviää sitten ympäriinsä virheellisenä ja syntyy jälleen uusi antiperspirantti aiheuttaa syöpää -paniikki, joka sekään ei pidä millään tavalla paikkaansa.

Pahimmassa tapauksessa olen kuullut monen jopa kertovan, ettei koskaan suojaa lapsiaankaan aurinkosuojatuotteilla tai jos suojaa, niin pari tippaa luonnonöljyä riittää, koska onhan jossakin sanottu siinä olevan kolmosen suojakerrointa vastaava suoja. Minusta tämä on ihan yhtä fiksun kuuloista kuin sanoisi, että halua lapsensa mielummin kävelevän aina autotiellä, koska kävelytiellä kulkiessaan he voivat ehkä mahdollisesti jäädä pyörän alle.

Aurinkosuoja imytyy verenkiertoon.

Mistä tutkimuksessa oli kyse

FDA (Food and Drug Administration) eli Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (joka vastuulla on laatia mm. elintarvikkeiden, ravintolisien lääkkeiden ja kosmetiikan säädökset Yhdysvaltojen markkinoille) kertoi vähän aikaa sitten tekemästään tutkimuksesta, joka havaitsi testaamiensa aurinkosuojatuotteiden aktiiviaineiden päätyvän verenkiertoon.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain lääketieteellisen yhdistyksen tuoreimmassa Journal of the American Medical Association (JAMA) -lehdessä, joka on viikoittain ilmestyvä vertaisarvioitu lääketieteen aikakauslehti. Tutkimustaho on luotettava ja se on julkaistu luotettavassa lähteessä, joten ainekset hysterialle olivat täysin valmiit.

Hommasta napattiinkin lööppeihin heti raflaavia, joukkohysteriaa lietsovia otsikoita, mutta varsinkin meillä EU:ssa jätettiin paniikin lietsonnassa lähes poikkeuksetta huomoimatta, että EU ja USA ovat kaksi eri markkina-aluetta, joilla on erilainen lainsäädäntö, mikä on tässä yhteydessä hyvin merkittävä juttu. Se, että Yhdysvalloissa on saatavilla tuotteita, jotka imeytyvät verenkiertoon ei tarkoita, että EU:ssa voisi olla myynnissä tuotteita, joilla on nykytietämyksellä tutkitusti haitallisia vaikutuksia.

Madara luonnonkosmetiikka aurinkosuoja kokemuksia

Kuinka tutkimus tehtiin

Aurinkosuojien imeytymistä verenkiertoon mitannut tutkimus tehtiin keräämällä näytteet 24 ihmiseltä, mikä on ensinnäkin melko pieni otanta, mutta toki luotan testin tuloksiin tässä yhteydessä täysin. En siis yhtään epäile, etteikö lopputulos olisi lähellä samaa  suuremmassakin otannassa.

Tutkimukseen oli valittu neljä Yhdysvalloissa myytävää aurinkosuojatuotetta ja tutkittavat ihmiset levittivät yhtä näistä neljästi päivässä 75% alueelle kehoaan. Kaikkien neljän aurinkosuojan ihoa UV-säteilyltä suojaavia aktiiviaineita eli kemiallisia aurinkosuojia (avobenzone, oxybenzone, octocrylene ja ecamsule) mitattiin testissä imeytyneen verenkieroon ja tämä tutkimustulos nostettiin esiin kertomalla, että aurinkosuoja-aineita voi imeytyä verenkiertoon jopa jo yhden päivän käytön jälkeen.

Madara luonnonkosmetiikka aurinkosuoja kokemuksia

Mitä useimmilta tutkimustuloksen nähneiltä kuitenkin jäi ymmärtämättä

Ensinnäkin on hyvin harvinaista, että esimerkiksi meillä Suomessa levitetään aurinkosuojaa toistuvasti neljästi päivässä 75% alueelle kehoa.

Tutkimuksessa aurinkosuoja-ainetta käytettiin myös enemmän, kuin mitä tavallinen kuluttaja sitä käyttää, eli ainesosalle altistuttiin enemmän kuin tavallisissa olosuhteissa. Itseasiassa tutkimuksen lähtöasetelmana olleessa kysymyksessä pohdittiin aurinkosuojan antavien aktiiviaineiden imeytymistä ”under maximal use conditions” eli jos niitä käytetään iholla aivan erityisen suurina pitoisuuksina. Tutkimuksessa ei siis edes puhuttu tavallisesta arjesta.

Aurinkovoidetta myös käytettiin testissä 2mg/1cm2 aluetta kohden, eli enemmän kuin mitä tavallinen kuluttaja käyttäisi. Jos nyt laskin oikein, levitettiin testissä aurinkovoidetta yhdellä käyttökerralla noin 30 g eli käytännössä aurinkovoidetta käytettiin pullollinen kahdessa päivässä. 

On hyvä muistaa, ettei ainesosa tee myrkkyä vaan se, kuinka paljon sille altistuu. Sumun muodossa vettä voi hengittää turvallisesti, mutta meressä sukeltaessa veden hengittäminen tappaa. Leijonaa on turvallista katsoa eläintarhassa lasin takaa, mutta häkkiin mennessä homma muuttuu vaarallisemmaksi. Uhkatekijä on sama, mutta altistumistapa muuttuu. Tämän vuoksi sama kosmetiikan ainesosa voi olla täysin turvallinen pienenä pitoisuutena ja haitallinen suuremmissa määrissä ja juuri tämän vuoksi useilla koasmetiikan ainesosilla on käyttörajoituksia niiden maksimipitoisuuden vuoksi.

Testissä testattiin neljää kemiallista aurinkosuoja-ainetta, joista oksibentsonia ollaan EU:ssa viimeaikoina yritetty jo jonkin aikaa korvata muilla suoja-aineilla. Yhdysvalloissa se on kuitenkin edelleen hyvin yleisesti käytössä.

Toisin kuin Yhdysvalloissa, on EU:ssa määrätty laissa, että jokaiselle myyntiin tukevalle tuotteelle on tehtävä turvallisuusselvitys, johon kuuluu mm. juurikin tuotteen imeytymisen mittaaminen, sillä ilman sitä ei voida määrittää tuotteen turvallisuutta. EU:ssa myytävän kosmetiikkatuotteen turvallisuus on täytynyt osoittaa ennen kuin tuotteen saa asettaa myyntiin, mutta Yhdysvalloissa homma ei mene aivan samalla tavalla.

Toisin kuin moni ehkä luulee, ei siis ole mikään uusi juttu keksiä, että hei mitataanpas nyt kerrankin, kuinka tämä aurinkosuoja imeytyy kehoon – EU:ssa se on päin vastoin ollut pakollinen juttu jo pitkään ja on laitonta laittaa myyntiin yhtään mitään kosmetiikkatuotetta, jolle ei ole tehty turvallisuusselvitystä.

Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea tarkemmin kuinka EU:ssa myytävien kosmetiikkatuotteiden turvallisuus testataan.

Yhdysvalloissa tilanne on kuitenkin toinen ja siellä FDA oli aiemmin tänä vuonna ehdottanut uutena ideana, että mitäs jos näitä aurinkosuojatuotteiden turvallisuustestejä pitäisikin määrätä lailla tehtäväksi ennen kuin tuotteen saa laittaa myyntiin. Koska näin ei kuitenkaan Yhdysvalloissa vielä ole, voi siellä tosiaan olla myynnissä tuotteita, jotka imeytyvät enemmän kuin niiden kuuluisi tai jopa olisi turvallista imeytyä.

Meillä EU:ssa on kuitenkin maailman tiukin kosmetiikkalainsäädäntö, joka on nimenomaan tehty suojelemaan kuluttajia parhaalla mahdollisella tavalla nykytietämyksen mukaisesti.

Ostolakossa Heimish Artless Glow Base SPF 50 aurinkosuoja meikinpohjustaja Ostolakossa

Mikä tutkimuksen lopputulos oikeasti oli?

Tutkimuksessa todettiin, että aurinkosuoja-aineita tosiaan löytyi tutkittujen ihmisten verenkierrosta, mutta kaikella nykytietämyksellä ei ole voitu havaita niiden olevan mitenkään haitallisia. Toki jotain haittaa voi olla olemassa ja se selviää joskus mahdollisesti, mutta juuri nyt sitä ei ole löydetty.

(Joissakin tutkimuksissa on tosin yhdistetty testinkin aurinkosuojissa käytetty oxybenzone olevan aiheuttajana miesten ja poikien hormonimuutoksissa.)

Sen sijaan on tunnettu fakta, että auringon UV-säteily aiheuttaa syöpää. Suomessa todetaan vuosittain peräti 20 000 ihosyöpää, ja on yleinen tieto, että aurinkosuojavoiteilla voidaan ehkäistä tätä. Tämän vuoksi tutkijat suosittelevat, että kaikella nykytietämyksellä on tärkeää, että ihmiset jatkavat aurinkosuojatuotteiden käyttöä, sillä ne on tehty ehkäisemään ihosyöpää, jonka määrä on jatkuvasti kasvussa. On siis turvallisempaa kayttää niitä kuin olla käyttämättä.

Aurinkosuojatuotteita on myös erilaisia, eli jos ajatus kemiallisen aurinkosuojan käytöstä ei jostain syystä innosta, on saatavilla myös fysikaalisia filttereitä, jotka toimivat ihon pinnalla heijastamalla pois iholle tulevan UV-säteilyn. Esimerkiksi tästä aiemmasta postauksestani löytyy suositus Madaran loistavista luonnonmukaisista aurinkovoiteita.

Tutkimusta ei siis pidä säikähtää eikä sen pohjalta kannata kokonaan luopua ihosyövän ehkäisystä ja aurinkovoiteen käytöstä.

Tutkimuksella haluttiin vain todeta, että aurinkosuoja-aineiden maksimaalinen altistus voi saada ne imeytymään verenkiertoon asti, minkä vuoksi aurinkosuojatuotteille pitäisi mahdollisesti tehdä Yhdysvalloissakin lisää tutkimuksia.

These results do not indicate that individuals should refrain from the use of sunscreen.

Madara luonnonkosmetiikka aurinkosuoja kokemuksia

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?

Muita kiinnostavia kirjoituksia:

11 kommenttia

  1. En ollut kuullut tästä hysterisoinnista vielä, mutta tämä kirjoitus oli taas hyvä esimerkki siitä miksi tykkään lukea niin paljon sun blogia! Mahtavaa, kun otat asioista selvää ja pureskelet ne valmiiksi meidän luettavaksi, jaotat huomioon myös ne pienet ’mutta’ ja ’ehkä mahdollisesti’ asiat ja tuot nekin esille 🙂

  2. ”Aurinkosuojien imeytymistä verenkiertoon mitannut tutkimus tehtiin keräämällä näytteet 24 ihmiseltä, mikä on ensinnäkin melko pieni otanta, mutta toki luotan testin tuloksiin tässä yhteydessä täysin. En siis yhtään epäile, etteikö lopputulos olisi lähellä samaa suuremmassakin otannassa.”

    Varmaan on vaikeaa maallikolle ymmärtää, että tuo n-määrä (siis otanta) ei mitenkään todista mitään. Oikea ilmaisu olisi, että ”kyseinen tutkimus saattaa ehkä/mahdollisesti antaa viitteitä siitä, että….”.

  3. Itse käytän kyllä aurinkosuojavoidetta huoletta jatkossakin silloin, kun auringolle altistun, koska esimerkiksi lomamatkaa ei ole kauhean kiva viettää vain hotellihuoneessa odotellen, että aurinko laskee ja aina ei halua ihan jokaista ihoaluetta peittäviä vaatteitakaan pitää. Valitsen kuitenkin yleensä joko mineraalisuojan tai sitten kemiallisesta niitä ”vähemmän myrkyttömämpiä”, joissa ilmoitetaan niiden olevan turvallisia myös vesistölle. Tällä hetkellä olen lomamatkalla Kreikassa ja vähän kauhuissani olen katsellut, kun tosi pieniäkin lapsia viedään rattaissa niin, että heillä ei ole mitään fyysistä aurinkosuojaa esim. pitkiä vaatteita tai sitä vaunujen aurinkosuojalippaa, eikä edes aurinkolaseja. Täällä ei juurikaan ole vielä mitään polttavan kuumia päiviä, mutta aurinko itsessään kyllä on silti todella helposti palamista aiheuttava ja paistaa korkealta ja itse ainakin yrittäisin pitää pikkulapset varjossa parhaani mukaan tällaisessa paisteessa.

  4. Kemialliset aurinkosuojat on tuntuneet aina minusta ikäviltä ja jotenkin painostavilta iholla, siksi niitä on ollut vastenmielistä käyttää, varsinkin kasvoilla. Nyt on onneksi tullut oikeasti hyviä fysikaalisia suojia Koreasta ja muualta, joita on mukava käyttää joka päivä. Nyt on lähinnä ongelma löytää kevyitä päivä- ja värivoiteita, jotka toimii suojan päällä kasvoilla. Tällä hetkellä kasvoilla Misshan mild spf 30. Värivoiteena ohut Chanel, jossa vain mieto spf 12. Pyrin siihen että värivoiteessa ei ole kemiallista suojaa. Olisi mukava jos kertoisit lisää fysikaalisista aurinkosuojista, kun on niin monia, joille kemialliset ei sovi kasvoille.

  5. Moi Virve,

    Tiettyjen kemiallisten aurinkosuoja-aineiden ihoon imeytyminen on ihan todellinen ja monissa tutkimuksissa todettu asia, niille on pystytty määrittelemään jopa prosentin tarkasti, millainen määrä ainetta päätyy verenkiertoon asti. Nämä prosentit ovat kyllä ihan yleisesti esimerkiksi kosmetiikan turvallisuusarvioijien tiedossa. Näiden aineiden imeytyminen verenkiertoon ei siis vaadi ”maksimaalista altistusta”, vaan imeytymistä tapahtuu kaikilla pitoisuuksilla, toki käytetty pitoisuus ja käyttökohde (kasvot/vartalo) vaikuttaa lopulliseen altistukseen merkittävästi.

    Käytetty määrä 2 g/cm2 on aurinkovoiteiden suositeltu käyttömäärä, jota käytetään esimerkiksi virallisissa (in vivo) SPF-määrityksissä. Mielestäni suositellun määrän käyttäminen tutkimuksessa on tämän takia perusteltua. Lisäksi voiteen lisääminen neljä kertaa päivässä: suositushan on, että aurinkosuojaa lisätään iholle kolmen tunnin välein tai esim. hikoilun/uimisen jälkeen. Jos ensimmäinen levityskerta on esimerkiksi kello 9, olisi toinen suositeltu levityskerta klo 12, kolmas klo 15 ja neljäs ja viimeinen klo 18. Jos tuotetta levitetään koko vartalolle, lienee se vähintään tuon 75 % ihosta. Harva kenties tekee tätä Suomessa, mutta esimerkiksi lomamatkoilla tämä voisi olla ihan realistista etenkin pienten lasten kanssa, toki tuotetta todellisuudessa harvoin levitetään tuota suositeltua määrää. En kuitenkaan ymmärrä tutkimustulosten vähättelyä näiden seikkojen takia, kun on toimittu suositusten mukaisesti.

    Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että tällä asialla hysterisointi on turhaa, kun missään ei ole todettu näiden aineiden imeytymisen verenkiertoon asti olevan vaarallista ihmiselle. Toisaalta mielestäni EU-alueella voitaisiin hiljalleen luopua ”kosmetiikka ei voi imeytyä ihoon koska lainsäädäntö”-jankutuksesta, sillä monet aineet kuitenkin jossain määrin imeytyvät epidermiksen läpi ja jotkut tosiaan jopa verenkiertoon asti (tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki mitä iholle levitetään imeytyisi ihoon). Kemiallisten aurinkosuoja-aineiden ihoon imeytyvistä määristä voi suomeksi lukea enemmän esimerkiksi Raimo Suhosen ja Tapio Rantasen Ihon aurinkosuojaus -kirjasta. Kirjoittajat ovat ihotautilääkäreitä.

    1. Kiitos hyvästä kommentista. Samoilla linjoilla ollaan ajatusten kanssa. 🙂 Kyllähän ainesosat tosiaan voivat imeytyä, mutta kuten totesitkin, niin turvallisuusarvio mittaa sitä, ettei niitä imeydy nykytietämyksen mukaan niin paljon, että olisivat turvattomia käyttää. En siis tippaakaan epäile ainesosien imeytymistä. Moni kosmetiikan ainesosa voi myös imeytyä tietysti ihon pintaa syvemmälle, mutta sitä ei saa käyttää tuotelupauksena tai kyse ei enää ole kosmetiikkatuotteesta. Tuotteen imeytyminen on silti pitänyt mitata ja todeta sen olevan turvallisissa rajoissa. Pointtina siis tosiaan, että imeytymistä mitataan meillä eikä aiheen suhteen tosiaan tarvitse siksi hysterisoida. 🙂

      (Tästä ainesosien imeytymisestä ja sen mukaisista tuoteväitteistä on muuten täällä yksi vanha postaukseni siltä ajalta, kun opiskelin Lontoossa ja pääsin hyvin mielenkiintoisille luennoille: https://blogit.terve.fi/ostolakossa/inside-industry-20-tarvitsisin/)

  6. Aurinkorasvat estää D-vitamiinin muodostuksen. Tämä on ihan virallista tietoa, mutta eipä siitä puhuta.

    1. Aivan – jos peität koko kehosi aurinkovoiteella (30-40 ml kerralla) ja toistat tämän parin tunnin välein. 🙂

    2. Jo 15min auringossa saa suositellun määrän D-vitamiinia (Suomessa tosin vain touko-elokuussa). D-vitamiinia saa myös kalasta yms. Joten mieluummin suojaa ihon ihosyöpää vastaan 🙂

  7. Mites muuten tämä väite”kun käyttää aurinko rasvaa ei saa auringon D-vitamiinia”? Onko tuttu? Tälläistä ajatusta kuulee aina välillä. Tämäkin asia ois kiva selvittää!

    1. Toki tosiaan ehkäisee sitä, mutta faktahan on myös se, ettei kukaan suojaa ihoaan päästä varpaisiin niin runsaalla määrällä aurinkovoidetta niin usein levitettynä, että kaikki UV-säteily blokkautuisi pois, eli en olisi tuosta huolissani. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *