Se oli eräs sunnuntai-ilta. Olin juuri edellisenä iltana kuunnellut taas uudelleen Marie Kondon The Life-Changing Magic of Tidying-up -äänikirjan ja päättänyt, että minun tulisi oikeasti selättää viimeisimmätkin kotini tavararöykkiöt ja käydä niihin rohkeasti käsiksi. Voitte varmasti arvata, mihin nämä viimeiset röykkiöt liittyivät? Tottakai kosmetiikkaan.
Tutustuin Marie Kondon KonMari-metodiin toissakesänä työkavereideni kautta ja kävin koko omaisuuteni sitä mukaillen läpi. Kaikki sattui sopivaan elämäntilanteeseen, sillä olin juuri pakkaamassa omaisuuttani säilytyslokeroon ja muuttamassa ensin syyslukukaudeksi Lontooseen ja sen jälkeen vielä tänne Tukholmaan. Parin muuton kannustamana tavaraa oli todellakin motivoivaa karsia.
KonMari-Metodissa on tiivistettynä kyse siitä, ettei kotiin jätetä mitään sellaista, mikä ei tuota itselleen iloa (tai ole muuten välttämätön asia). Koko omaisuus käydää läpi ryhmissä tietyssä järjestyksessä ja jokainen tavara otetaan yksi kerrallaan käteen ja päätetään, onko se tarpeeksi ilahduttava asia säästettäväksi.
Toisin kuin moni luulee, ei KonMari ole todellisuudessa mikään minimalismiin pyrkivä metodi vaan ihan vaan terveellä järjellä suoritettavaa karsimista, mikä tekisi jokaiselle hyvää.
KonMarissa ei pyritä vähentämään tavaroita minimiin tai aseteta rajoja niiden määrälle vaan kehotetaan ainoastaan miettimään, tuottaako tavaran omistaminen iloa ja jos se tuottaa niin sen voi pitää. Jos sitä kuitenkin huomaa säilyttävänsä vain siksi, että sen on vaikkapa saanut lahjaksi eikä sen vuoksi viitsi luopua siitä tai aikoinaan maksanut siitä niin paljon ettei vaan raaski luopua siitä, on siitä aika hankkiutua eroon.
Olen karsinut muun omaisuuteni erinomaisesti KonMari-metodilla tosiaan jo aikoja sitten, mutta kosmetiikkani on ollut pitkään se ainoa kategoria, jota en ole saanut käytyä kunnolla läpi.
Kaikki tuotteeni ovat ympäri kosmetiikkahuonettani ja kylppäriämme sulassa, mutta kaoottisessa sovussa ja olen perustellut itselleni suurimman osan niistä sijainnin sillä, että ne odottavat vielä testausta tai blogipostausta.
Siinä missä moni siivous- tai järjestelymetodi kehottaa etenemään vaikkapa laatikko tai huone kerrallaan, kehottaa KonMari-metodi käymään tuotteet läpi kategoria kerrallaan (ja vieläpä tietyssä yleisjärjestyksessä). Tämä on fiksua, sillä jos käyn läpi vaikkapa makuuhuoneen, meikkihuoneen ja kylppärin hiuspinnit erillisinä kokonaisuuksina, ei niiden määrä hirvitä, mutta jos oikeasti kokoan ne yhdeksi kasaksi tajuan, että väärän värisiä pinnejä on järjetön määrä ja että niistä tulee hankkiutua eroon.
Voitte kuitenkin arvata, että kun kyse on tällaisen kosmetiikkabloggaajan ja alalla yli kymmenen vuotta työskennelleen kosmetiikoista, on määrä hieman hirvittävä ottaa tavoitteeksi yhdellä rykäisyllä. Olen yrittänyt jaotella kotonani kosmetiikkaa hieman tuotetyyppien perusteella, mutta myönnän silti kaipaavani hommaan parempaa järjestystä.
Tuona sunnuntai-iltana ryystin siis rohkaisuksi ison kupillisen terästettyä glögiä ja aloitin armottoman projektini. Alkoholihan tunnetusti teki ihmisistä hieman höveliäämpiä, joten ehkä olisin helpommin valmis luopumaan tuotteistani.
Marituksen tärkeimpiä juttuja on, että jokainen maritettavan kategorian tuote kerätään aluksi yhteen kasaan lattialle, jotta niiden määrän näkeminen kerralla saattaa jopa hieman shokeerata. Ja niin minä sitten tein. Keräsin kaikki mahdolliset kosmetiikan kosmetiikkahuoneeni lattialle yrittäen varmistaa, ettei mitään jäänyt minnekään pyörimään. On tärkeää, että kaikki tuotteet ihan oikeasti kerätään tunnollisesti yhteen eikä kaappeihin jätetä vaikkapa niitä ”no näitä minä nyt kuitenkin jo käytän” -tuotteita. Periaatteessa voisi sanoa, että jokaisen tuotteen, jota ei kasaan laita voisi sitten vaan heittää pois jos sitä ei kerran edes vaivautunut ottamaan mukaan päätösprosessiin.
En ole näyttänyt teille blogin puolella aikoihin, miltä kosmetiikkavarastoni näyttävät, mutta tältä ne siis näyttävät.
Olen perustellut kosmetiikan marittamisen väliinjättämistä itselleni aivan sujuvasti sillä, että kosmetiikkatuotteenihan ovat työkalujani ja omistan monia tuotteita ihan vaan siksi, että ne odottavat postausta. Enhän minä siis millään voisi käydä niitä läpi kunnolla kun niin moni tuote on minulla vain blogin vuoksi.
Nyt päätin heittää tekosyyt nurkkaan. Kirjassa neuvottiin, että jos esimerkiksi vaatteita on paljon, voi ne käydä läpi kategoria kerrallaan ja tulin siihen tulokseen, että vaikka vaatteiden kohdalla en tuota jaottelua kaivannut, voisi se olla tarpeen kosmetiikan kohdalla.
Aloin käymään tuotteitani läpi tuoteryhmä kerrallaan ottaen jokaisen ryhmän tuotteen aina käteeni miettien, tuottiko se minulle oikeasti iloa. Olin kokenut homman helpoksi kaikkien muiden kotini tavararyhmien kohdalla, mutta epäillyt, ettei se onnistuisi kosmetiikan kanssa. Saatoin kuitenkin välittömästi huomata, että homma sujui kosmetiikankin kanssa vaivatta.
Kyllä minä tiesin heti jokaisen tuotteen käteen ottaessani tuottiko se minulle iloa. Kosmetiikkatuotteideni joukossa oli paljon sellaisia tuotteita, joiden kohdalla olin välittömästi innoissani siitä, että minulla oli se tuote ja mietin innolla, kuinka kivaa sitä olikaan käyttää. Oli kyse sitten hyvältä tuoksuvasta vartalovoiteesta, kivasta kasvoseerumista tai ihanasta käsivoiteesta tiesin kyllä heti, halusinko pitää sen.
Huomasin myös, että tietyt tuotteet saivat minulle myös heti aikaan innostuneen fiiliksen siitä, että haluaisin tehdä niistä postauksen. Hihkuin suorastaan mielessäni riemua siitä, että pääsisin kertomaan niistä teille.
Vastaavasti huomasin myös niitä toisen ääripään tuntemuksia. Löysin kosmetiikkatuotteita, joita minua ei kiinnostanut tippaakaan käyttää. Oli vartalovoidetta, jonka tuoksu tökki tai luomiväripalettia, joka oli seissyt jo vuoden lähes koskemattomana jemmoissani. Oli myös tuotteita, joita olin säilyttänyt ihan vaan postatakseni niistä, mutta nyt niitä käsissäni pidellessäni tajusin, ettei minua innostanut yhtään kirjoittaa niistä. Minulla oli niin paljon kiinnostavampiakin tuotteita, että tylsät njääh-tuotteet saisivat nyt vaan jäädä huomiotta. Niistä oli nyt yllättävän helppoa luopua.
Toisten tuoteryhmien tuotteita oli hyvin kohtuullisia määriä ja jokainen omistani tuote tuntui heti kivalta ajatukselta käyttää.
Toisissa tuoteryhmissä oli liikaa tuotteita, mutta pidin silti lähes kaikista sen tuotteista niin paljon, etten halunnut luopua kuin parista. Jos ne tuottavat iloa ne kuuluukin pitää.
Joissakin tuoteryhmissä oli monia tuotteita, joista olin valmis luopumaan.
Vain muutaman tuoteryhmän kohdalla olin tilanteessa, jossa säilytin jotakin tuotteita ihan vaan järjen vuoksi vaikka en niistä niin innostunutkaan. Minulla oli esimerkiksi muutamia hieman käytettyjä huulirasvoja, jotka eivät varsinaisesti innostaneet minua, mutta joita ei voisi oikein antaakaan enää kellekään. Tiesin kuitenkin niiden olevan ihan toimivia tapauksia ja minun ja Ruotsalaisen käyttävän ne lopulta kuitenkin, joten säilytin ne.
Joidenkin ryhmien tuotteita minulla oli jopa hyvin kohtuullinen määrä kulutukseeni nähden.
Tuotteiden läpikäynti toi tietysti valtavasti postausideoita jemmoihin unohtuneista tuotteista, mutta samalla myös paljon yleisiä ajatuksia kosmetiikan käyttööni liittyen ja kuulettekin niistä lisää myöhemmin.
Näissä kuvissa näkyy vielä paljon tuotteita, mutta kiitettävän moni niistä lähti eteenpäin kierrätyskassiini niitä tutkittuani. Myönnän, että projekti on vielä parinkin viikon jälkeen hieman kesken joidenkin tuoteryhmien etsiessä vielä lopullista paikkaansa, mutta olen jo loppusuoralla.
Minulla ei valitettavasti ole esittää yhtä kuvaa lopputilanteesta, sillä jokaisen ryhmän tuotteet siirtyivät eteenpäin omaan säilytyspaikkaansa heti koottuani ne yhteen ja päätettyäni, kenen kanssa yhteinen taipaleeni jatkuu, mutta suunnittella ja luonnoksissa on jo useita postauksia aiheeseen liittyen.
Onko joku muu hurahtanut KonMariin?
Toivottavasti lahjoitit tuotteet hyväntekeväisyyteen etkä heittänyt roskiin.
Eikai nyt kukaan käyttökelpoisia tuotteita sentään roskiin heittäisi, sehän olisi ihan järjetöntä. Onneksi täällä Tukholmassakin on paljon ihmisiä, joita voin taas minulle tarpeettomilla tuotteilla ilahduttaa. 🙂
Olisi ehkä aiheen itsellekin tehdä sama homma kosmetiikkajemmoille, aina aika ajoin olen yrittänytkin sieltä tuotteita karsia, mutta niitä karttuu vain huomaamatta pikkuhiljaa lisää 😀
Tässä aiheessa keskustelu menee yleensä HETI kierrätykseen, vaikka mun kulutustottumuksia konmari on selkeästi muokannut ympäristöystävällisempään suuntaan. Sen verran monta halpistoppia laitoin kasoistani pois, etten ole ostanut prosessin aloituksen jälkeen (10kk) enää yhtäkään sellaista. Sen sijaan ostin juuri 50€:n silkkitopin, siis yhden…
Konmari ei kirjassaan selitä, mitä poislaitettaville tavaroille tehdään. Mutta me järkevät suomalaiset varmasti osaamme ihan itse arvioida, saisiko jotain myytyä tai kierrätettyä. Mutta ainakin niissä mun kasoissa ne viiden euron muovitopit oli sellaisessa kunnossa, että mun mielestä olisi ollut huijausta viedä ne kierrätyslaatikkoon. Minun roskani lienee useimmiten roskaa myös muille.
Mä suunnittelen juuri tässä sitä itselleni kauhean vaikean tuntuista konmaritusta: tärkeitä papereita!
Tuo on totta, että KonMari ei tosiaan liiemmin avaa sitä, mitä tavaroille tehdään niistä luopumisen jälkeen. Meidän kulttuurissa on tosiaan yleensä itsestäänselvää, että ne kierrätetään eteenpäin tai myydään eikä vaan heitetä roskiin, mutta se on joskus kyllä hyvin aikaavievää. Kun yritin Suomessa asuessani vielä myydä tavaroitani nettikirppiksillä sain kyllä niin järjettömiä viestejä niihin liittyen, että en olisi kestänyt enää myydä yhtäkään esinettä. 😀 (”Mulla on X-mallinen auto, mahtuuko tähän?” -En tiedä, sitä varten siinä on mitat mukana, että voit itse tarkistaa mahtuuko. ”Millä bussilla tuun hakemaan?” -En tiedä, sitä varten annoin juuri osoitteen, että voit itse selvittää asian. ”Myytkö halvemmalla kun joudun hakemaan kaupunginsta X asti ja bensat maksaa?” -En kauheasti kiinnosta rehellisesti sanottuna, että paljonko bensoihisi menee, sillä en näe, miksi niiden pitäisi tulla minun tappiokseni.)
Nyt Tukholmassa en ole kokeillut nettikirppiksiä enää, mutta eipä minulla ole enää ollut kirppisteltävääkään. Muutamista vaatteista olen luopunut kierrätyslaatikon avulla, mutta parasta on tosiaan ostaa vaatteita (ja muita tavaroita) harkiten. 🙂
Hieno ja rohkea postaus! Ymmärrän hyvin miksi aiheeseen oli vaikea tarttua, mutta hienoa että pystyit heittäytymään urakkaan!
Maritin toissa kesänä kaiken kosmetiikkani – sitä löytyi laatikkokaupalla. Heitin pois vain muutaman pilaantuneen tuotteen ja asetin ostolakon, jota olen pystynyt melko hyvin noudattamaan (huulipunat, kynsilakat ja suihkugeelit poislukien). Suunnittelin, miten käytän tuotteet yksi kerrallaan pois. Esimerkiksi hiustuotteissa alkavat olla viimeiset käsillä. Joitakin kosmetiikan lajeja, esimerkiksi luomivärejä ja huulipunia, minulla on vielä vuosiksi.
Ostolakon vahvistamiseksi olen mukana nettiryhmässä, jossa seurataan tyhjiä ja kannustetaan käyttämään tuotteet loppuun. Samalla muuttui suhteeni kuluttamiseen. Tykkään edelleen paljon meikeistä ja ihonhoitotuotteista, mutta nyt olen uuden hamstraamisen sijaan pystynyt keskittymään paremmin siihen mitä minulla jo on. Saan kohta yhden luomiväripaletin kulutettua loppuun!
Hyvä kirjoitus! Kerran mietinkin, että bloggaajilla vasta ihan hullumaiset kosmevarastot onkin! 😀 Mulla ei ihan noin valtavaa varastoa ole, mutta melkoinen valikoima kuitenkin lahjaksi saatua kosmetiikkaa (työn kautta ja muista jutuista). Itse ostan vain kun edellinen alkaa olemaan lopussa, pl kuivashampoo, jota kuluu niin paljon, että ostan aina tarjouksesta useamman pullon. Käytän myös putelin kerraallaan, en tykkää, että on useita avattuja hiuslakkoja tai naamarasvoja. Meikit ja hajuvedet on eri asia.
Olen äitini tytär, eli mitään ei voi oikein poiskaan heittää, vaan pitäis sinnillä käyttää pois vaikkei kovin tykkäiskään. En oo marittanut, mutta viime viikolla tuli sellainen olo, että nyt nuo paskat Lumenen kynsilakat lähtee menemään (ihan käyttökelpoisia, mutta en vaan tykkää niistä, kun ei ne peitä yhdellä kerroksella), koska odotamassa on avaamattomana toistakymmentä pulloa Rimmeliä ja muita merkkejä. Samoin Baby lipsi balmit, sain sen rasian ja oon kokeillut yhtä, mutta en vaan pidä siitä, joten loput avaamattomat lähtee nyt kiertoon. Myös vartalovoiteita on kertynyt semmoinen määrä, että ei ikä ja terveys riitä niitä käyttämään pois, joten olen lahjoitellut niitäkin kavereille. Ja sitten vielä ne lahjaksi tulleet meikit, mistä en oo tykänny… Kai ne on vaan heitettävä pois, kun ei vielä oo omaa tyttöäkään jonka leikkeihin ne vois antaa. 😀
Kiitos tästä postauksesta Virve, ihan mahtava. Luin ahmien, lähes henkeä pidätellen. Olen lukenut ko. kirjan ja innostuin raivaamaankin, mutta silti kaikkea on yhä liikaa. Olen jemmailija ja siksi luopuminen tuottaa joskus tuskaa… Odotan lisää postauksia tämän aiheen ympäriltä.
Minusta tuo KonMari on myös hyvinkin toimiva metodi. Se on jotenkin niin ihanan ”ehdoton”, eikä tilaa jää tekosyille pitää enää niitä kalliita hutiostoksia, kun kerran kirjat lukaisee. 🙂 Olen omassa järjestelyblogissani (www.tilakuningatar.fi) kirjoittanut muutamankin KonMaria käsittelevän postauksen. Hauska kuulla, että olet löytänyt tämän jo pari vuotta sitten, Suomeen taisi rantautua kunnolla vasta viime vuonna…
Tutulta näyttää, t. toinen kosmetiikkamyyjä 😀
Minäkin alotin tänä syksynä konmari -projektin ja vaatteet, paperit ym on ollut suhteellisen helppo käydä läpi. Kosmetiikkavarastojen läpikäyntiä en ole vielä edes aloittanut, pelottaa ajatuskin.. jotenkin sitä vaan sokaistuu kosmetiikan määrälle kun sitä on tarpeeksi isot määrät. Mutta koska sunkin projekti näyttäisi menneen hyvin niin ehkä itsekin rohkaistun ja aloitan kosmetiikan karsimisen!
On siinä paljon kosmetiikkaa. Mitä en kyllä tarkemmin ajateltuna ihmettele tai kritisoi, koska se on työsi/harrastuksesi/mielenkiinnonkohteesi. Itsekin olin siitä kiinnostunut vähän nuorempana (nuori olen edelleenkin kyllä…), mutta nykyään omistan vain välttämättömät. Ja niitä olen hamstrannut korkeintaan 3 eli esim. hoitoainetta voi olla 2 avaamatonta, ettei tarvitse heti muistaa rynnätä kauppaan kun yksi pullo loppuu.
Konmarin luin viime kesänä. Annoin sen inspiroimana muutamia juttuja eteenpäin, esim. saamiani koruja, joita en koskaan käyttänyt. Kovin paljoa pois annettavaa ei ollut, koska olin muuttanut hetki aiemmin ja olin jo silloin karsinut turhaa pois.
Pitäisi kyllä säännöllisesti käydä kaikki aina läpi, niin tiedostaa ja muistaa mitä kaikkea omistaa, ja voi huomata jos ei ole jotain käyttänyt aikoihin eikä tarvitse tai halua sitä enää.