Kävelen ympäri tokiolaista kosmetiikkaosastoa. Vartalotuotteita, puhdistustuotteita, kasvovoiteita, meikkejä, kasvonaamioita, hevosöljytuotteita… Anteeksi, mikä se viimeisin oli?!?
Kyllä, tavaratalon kosmetiikkaosaston hyllyjen joukosta voi hyvinkin löytyä oma hyllynsä, tai oikeastaan hyllyosastonsa hevosöljytuotteille. Nämä tuotteet eivät suinkaan ole hevosen hoitoon tarkoitettuja tuotteita vaan trendin mukaisesti hevosöljyä sisältäviä ihonhoitotuotteita.
Hevosöljy on nimittäin todella trendikäs raaka-aine sekä Koreassa että Japanissa ja minusta hyvä indikaattori sen trendikkyysasteelle on tosiaan se, että sitä sisältävät tuotteet ovat saaneet oman, nimetyn hyllyosastonsa.
Nyt suosittelen jokaista heppatyttöä (tai kanssani samanlaisen hevoset-eivät-ole-ruokaa-kasvatuksen saaneita) sulkemaan selainikkunan ja siirtymään johonkin toiseen, mukavammista asioista kirjoittavaan blogiin. Ette nimittäin ehkä halua kuulla tästä aiheesta sitä, mitä aion teille kertoa.
En ole itse ollut koskaan tippaakaan hevostyttö ja oikeastaan lähinnä pelkään hevosia, minkä vuoksi en ole ikinä ollut niiden kanssa liiemmin tekemmisissä. Silti olen mieleltäni kasvanut siihen tallityttöjen ympäröimään ihmiskuntaan, jossa hevosista pidetään huolta, niiden kanssa urheillaan ja jos niillä ei nyt ihan ihmisarvoa ole, niin hevosarvo tulee kuitenkin aivan sen kintereillä.
Minun yhteiskunnassani Finduksen hevosenlihakohu järkytti enkä usko, että voisin tilata hevosenlihaa ravintolassa. Syön kyllä siipikarjaa ja punaista lihaa jossain määrin, joten saatan nyt kuulostaa melko kaksinaismoraaliselta, mutta hevoset menevät siihen osastoon, joiden lihaa en söisi ja joita en halua valjastaa kosmetiikkateollisuuden käyttöön niiden kuolemankaan jälkeen.
Ja yhtäkkiä olin maassa, jossa joka puolella oli hevosöljyä sisältävää kosmetiikkaa. Hevosöljy on ainesosa, jota ei saada elävistä hevosista, vaan se syntyy hevoslihateollisuuden sivutuotteena. Monissa maissa (varsinkin Aasiassa) hevosenlihan syönti on aivan normaalia, minkä vuoksi voisinkin siis ajatella, että onhan se vaan hyvä, että lihateollisuuden sivutuotteetkin käytetään hyväksi, mutta noh… en pysty siihen ajatukseen. En halua ajatella, että kosteusvoiteeni sisältää kuolleista hevosista saatua öljyä.
Jos kuitenkin unohdetaan oma, aasialaisesta näkökulmasta katsottuna jopa varsin ahdasmielinen ajattelutapani voidaan oikeasti keskittyä siihen, kuinka hevosöljytuotteet ovat ihan oikea, suuren luokan megatrendi Aasian maissa, joissa asian suhteen ei nihkeillä ollenkaan.
Hevosöljyä sisältäviä tuotteita nimittäin löytyy ihan joka puolelta ja kaikessa mahdollisessa muodossa. On naamioita, kasvovoiteita, seerumeita, vartalovoiteita, käsivoiteita… ihan mitä tahansa. Hevosöljy on mielettömässä hypessä eikä sitä sisältäviltä tuotteilta voi välttyä. Niitä löytyy niin selektiivisiä merkkejä myyvistä tavarataloista kuin alle eurolla tavaraa myyvistä sadan jenin kaupoistakin. Niitä hehkutetaan, shopataan, kulutetaan ja kehitetään jatkuvasti. Ne ovat THE tuote juuri nyt ja ovat olleet sitä jo jonkun aikaa.
En voi kiistää etteikö minulla olisi ollut kiusausta ostaa suunnattomasti kehuttua, hevosöljyä sisältävää kasvovoidetta tai edes pientä, alle euron maksanutta ja ihmeainetta sisältävää käsivoidetuubia. Kiusaus oli toki suuri, mutta siitä huolimatta, että matkakassaani köyhdytti melkoinen vuori muita trendituotteita, joista suuren osan hankin itselleni ihan vaan blogikokeilujen nimissä, en kyennyt ostamaan yhden yhtä hevosöljytuotetta – edes blogikokeiluihin vedoten.
Omatuntoni ei vaan antanut minun tehdä sitä. En vaan olisi kyennyt nauttimaan tuotteesta siitä huolimatta, että sen oltaisiin kehuttu olevan mieletöntä ihmeainetta, joka kykenee korjaamaan ihoa tehokkaasti ja syväkosteuttamaan sitä samalla. Raaka-aineen taika on sen kuulemma ihmisen omaa talia varsin lähellä olevassa koostumuksessa, mikä toki kuulostaa kokeilua houkuttelevalta jo ihan uteilaisuussyistä tällaisella kuivuuteen taipuvaisella iholla.
(Nyt on ihan turha laittaa tulemaan saarnaa kosmetiikan eläinkokeista, sillä en ota niihin tässä yhteydessä kantaa. Pysytään keskustelussa sen hevosöljyn puolella.)
Vaikka olisinkin kyennyt ostamaan tuotteen ja ihastunut siihen täysin tiesin myös, etten olisi voinut koskaan kirjoittaa blogiini siitä kehuvaa postausta. Meillä se olisi vaan ollut väärin, minkä vuoksi ei ole varmasti uutinen, että hevosöljytuotteet tuskin tulevat leviämään BB-voidebuumin tavoin länsimaihin. Raaka-aineena hevosöljy on kuitenkin yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka erilailla Aasiassa asioihin voidaan suhtautua meihin verrattuna.
Voisitteko te käyttää hevosöljyä sisältävää kosmetiikkaa?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Tähän on hyvin lyhyt ja ytimekäs vastaus: En. Hevosenlihaa en tietääkseni ole koskaan syönyt ja jos se vain omassa vallassani on niin en myöskään syö – itse vertaisin hevosenlihaa kissan- tai koiranlihaan mihin en myöskään koskisi.. (Ne ovat lemmikkejä eivät ruokaa!!)
Ei kaikki heppaihmiset näe hevosen syömisessä pahaa. Muistan lukeneeni yhden lehtijutun jossa (kilpa)ratsastaja söi uskollisen hevonsensa viimeisenä kunnianosoituksena rakkaalle hevoselleen (valitettavasti tarkemmat yksityiskohdat ovat unohtuneet, joten en pysty antamaan kunno referenssiä). Siitä ajatuksesta minä pidin. Käsittääkseni (länsimaissa) hevosia ei kasvatata missään lihan vuoksi, vaan hevosenliha on eläimistä, jotka lopetetaan (syystä tai toisesta, vanhuus, vamma, sairaus). Minun mielestäni sellaisen lihan syöminen on eettisempää kuin vaikka tehotuotetun broilerin tai naudan ja itse söisin hevosenlihaa hyvällä ruokahalulla (ja olen syönytkin, pihvinä ja meetvurstissa).
Hevosöljyyn taas…öö, no hirveän vaikea sanoa. On varmaan hyvä että hyödynnetään, mutta ei silti kuulosta niin houkuttelevalta (en mä possuöljyäkään naamaani laittaisi, vaikka possuista tykkään, eläiminä ja ruokana).
Voisin hyvin käyttää hevosöljyä sisältävää kosmetiikkaa ilman tunnontuskia. Pidän hevosista ja olen itsekin ollut heppatyttö, mutta syön silti mielelläni hevosenlihaa ja voisin hyvin kokeilla hevosöljyä sisältävää kosmetiikkaa.
Mikäli punaista lihaa söisin, kyllä hevosenlihakin ruuaksi hyvin kävisi. Juuri tuo eettisyysnäkökulmakin huomoiden, meillä kun hevosia ei lihatuotannon vuoksi kasvateta. Sama myös kosmetiikan suhteen, kyse kuitenkin on muun tuotannon sivutuotteesta, joten parempi että hyödynnetään kaikki mitä voidaan.
tää suhtautuminen ei aukea, että voidaan syödä lihaa, mutta sitten tuotannon sivutuotetta sisältävää kosmetiikkaa ei voisi käyttää. tosi jännää, miten ristiriitaisesti ihmiset suhtautuvat söpöiksi lemmikeiksi käsittämiinsä eläimiin ja sitten tehotuotantoeläimiin. ovathan siatkin todella älykkäitä ja kärsivät valtavasti koko elämänsä ihan täällä suomalaisessa lihantuotannossa. jos söisin lihaa, niin varmasti voisin käyttää myös hevosöljytuotteita, mutta en voi perustella toisten elollisten olentojen ruumiin käyttöä sen paremmin ravintona kuin kosmetiikkana. en tarkoita jeesustella, tää on vaan mulle tosi vaikea asia käsittää.
Kärsivät valtavasti? En edes jaksa aloittaa tästä aiheesta, mutta oletkohan koskaan käynyt edes sikalassa vai lukenut vain vegaanipropagandaa? Minä olen, ja voin aivan hyvällä omalla tunnolla syödä suomalaista sikaa.
Itse aiheeseen, voisin aivan hyvin käyttää hevosöljyä sisältävää kasvotuotetta, jos se muuten tuntuisi ajatuksena miellyttävältä, mutta olen jotenkin niin fiksoitunut siihen ajatukseen, että kasvoille laitetaan kasviöljyjä, joten tuskin laittaisin. Eettisesti mitään ongelmaa asiassa ei kyllä mielestäni ole ( ja tuskin monen muunkaan yli 15-vuotiaan heppatytön mielestä).
En koe että hevosen hyötykäyttö sen kuoleman jälkeen olisi paha asia, mutta silti ajatus hevosöljyä sisältävän tuotteen hieromisesta naamaani ei tuntuisi ainakaan kauhean hyvältä ajatukselta :D. Itse en siis käyttäisi.
Mulla ei ole ongelmia hevosenlihan syömisen kanssa (lähinnä metwurstin muodossa). Mutta eipä silti huvita käyttää hevosenöljytuotteita. Voisin kokeilla, mutta jotenkin silti ällöttää laittaa hevosöljyä iholle. En tiedä onko tämä ristiriitaista. Siis syönhän sian- tai kananlihaakin, mutten niistäkään halua mitään öljyä iholleni. Ruoka ja kosmetiikka erikseen, kiitos 😀 Paitsi kookosöljyä kyllä voin syödä sekä laittaa iholle… Menipä nyt ristiriitaiseksi ja sekavaksi, en ota itekään selvää.
Mä pidättäydyn kommentoimaan vaan tätä ’hevosöljy’ -asiaa. Tuntuu hassulta ainakin tämän länsimaalaisen mielestä, mutta on kulttuurinen asia vissiin… Vai jäikö multa huomaamatta viite tutkimukseen, joka puhuu ’hevosöljyn’ erityisen tehokkuuden puolesta? 🙂
Meinasin heti ekana alkaa ruotia tuota ’öljy’ -asiaa, että ehkä tuossakin kulttuurissa pitää vähän kaunistella, mutta sitten huomasin että jossakin kuvassa ko. aine oli nimetty ihan horse fatiksi. Meinaan, ihraahan se on eikä öljyä.
Minä voisin käyttää jotain tuollaista tuotetta, jos se olisi tehokas. Ja jos asuisin kulttuurissa, jossa syödään kissaa tai koiraa, niin todennäköisesti söisin minäkin. Hupsista, tämä meni sittenkin tälle puolelle 🙂 Tähän lisään, että ehdottomasti eläintä täytyy kunnioittaa ja kohdella hyvin koko sen elinkaaren ajan viimeiseen saakka, mutta onhan se ekologista, jos eläimen keho hyödynnetään sen kuoleman jälkeen. Mun mielestä ainakin 🙂
Lihansyönti on aiheena sellainen, joka saa ihmiset kiivaasti tuomaan omia näkemyksiään esille. Aihe on varmasti sellainen, joka herättää tunteita suuntaan ja toiseen ja jokaisella tuntuu olevan se oikea näkemys. Yleensä olenkin pyrkinyt pysymään noista keskusteluista kaukana, mutta nyt teki mieli liittyä mukaan. Itse koen jatkuvasti hieman huonoa omatuntoa omasta lihansyönnistäni, mutta jos vain suomalaisesta lihasta puhutaan niin mielummin itse syön hevosenlihaa, kuin sianlihaa. Vaikka hevonen on itsellenikin pitkälti lemmikkieläin, niin suomalaista hevosenlihaa syödessä tietää, että se on saanut elää varmasti huomattavasti paremman elämän, kun tehotuotettu sika. Vaikka pidänkin hevosenlihaa parempana vaihtoehtona, tuo hevosöljy kuitenkin kuulostaa aika erikoiselle, mutta luulen että olisin kuitenkin lähtenyt testaamaan. Käytänhän nimittäin itse kakuissa liivatetta sekä tahranpoistossa sappisaippuaa ja jollain tasolla voisin rinnastaa tuon hevosöljyn näihin.
Vielä näin loppuun kiitän sinua ihanasta blogista ja täytyykin sanoa, että blogistasi on tullut yksi suosikeistani 🙂
Miksei ihmistä hyötykäytetä kuoleman jälkeen? Saataisiin täsmälleen ihmisen talia muistuttavaa ainetta naamarasvaan, voi miten olisikaan hyvä ja luonnonmukainen kosteutusaine. Ai ei menisi kaupaksi? Ei mahda olla mikään hyväntuoksuinen tehdas mistä toi heppaöljy tulee.
Olen syönyt hevosta monesti mutta nää rasvat jäisi kyllä kokeilematta.
Kyllä minäkin söisin hevosta jo mainituista syistä, jos ylipäätään söisin lihaa.
Tästä hevosöljysta tuli mieleen takavuosien trendi emuöljy – jos emun tilalla olisi ollut vaikka kana, niin moniko siitä olisi innostunut? Kanaöljyä naamaan ja ravintolisäksi 🙂
Ei, itse en vapaa ehtoisesti laita naamaani kenenkään ruumiin jäänteitä, en ihmisten enkä hevosten. Kaiken lisäksi teuras jätteen sivutuotteiden puhtaudesta ja ennen kaikkea turvallisuudesta ei juuri ole tietoa, ihohan on kuitenkin ihmisen suurin elin, jota kautta yllättävän paljon siihen sivellyistä aineista päätyy jopa veren kiertoon asti..
Muakin pikkusen pisti silmää tuo hevos”öljy” ja mietin mitä ihmeen öljyä hevosista muka voi saada. Hieman kaunisteltu nimitys teurasjätteelle.
Itse entisenä heppatyttönä ja hevosalan ammattilaisena en näe hevosen syömisessä mitään pahaa. Varsinkaan meillä, kun hevosia ei kasvateta lihan takia. Päinvastoin. Hevosia on äärimmäisen vaikea saada teuraaksi (Suomessa) ja kuollut hevonen on käytännössä ongelmajätettä. Mitä ihmeen järkeä on polttaa tai kärrätä kaatopaikalle satoja kiloja syömäkelpoista, ja btw erittäin laadukasta, lihaa?! Teurasongelma aiheuttaa myös sen, että hevosia ei välttämättä lopeteta, niitäkään, jotka sen ansaitsisivat, vaan rikkinäisiä tai sairaita eläimiä myydään tietämättömille pilkkahintaan tai ilmaiseksi.
(Hevonen ei parane samalla tapaa kuin ihminen ja esim jalkavamma on sille hyvin usein kohtalokas, luunmurtumasta nyt puhumattakaan.)
Sen sijaan Aasiassa hevosia varmaan kasvatetaan ihan tehotuotantomeiningillä ja sellaista elämää en hevoselle toivoisi missään nimessä. Mietin myös miten hevonen saadaan tuottamaan rasvaa/lihaa mahdollisimman paljon, hevonen kun on luonnostaan aika ”kuivakka eläin”, liha on todella vähärasvaista. Lisäksi hevonen kasvaa moneen muuhun eläimeen verrattuna todella hitaasti. 1-3-vuotiaskin hevonen on vielä sellainen pyryharakka. Kai he ovat kehittäneet jotain pullasorsa lihahevosrotuja?!
Sen sijaan rasvan käyttäminen itsessään on mun mielestä ihan järkevää. Hukkaan se teurastamolta muutoin menee. Ymmärtääkseni hevosen rasva on oikeastikin aika hyvää rasvaa. En tosin tiedä, onko siinä ihmisiholle jotain erityistä taikaa tai muutenkaan mitään parempaa kuin esim sianrasvassa. Sianihra ymv varmaan vaan menee esim elintarviketeollisuuden käyttöön, kun taas hevosen rasva menee hukkaan, joten se on ollut helppo/halpa/saatavilla oleva raaka-aine?
Olen kyllä itsekin törmännyt ihan hevospiireissä (varsinkin ulkomailla) uskomukseen jonka mukaan hevosen rasva on erityisen hyvää (ei siis maultaan). Olemme keittäneet teurasjäterasvasta joskus hevosille kaviorasvaa, joka oikeasti on siihen tarkoitukseen paljon parempaa kuin teolliset valmisteet. Tosin niin on kyllä sianihrakin…
Tiedäthän että kosmetiikassa käytetään hyvin paljon muitakin eläinperäisiä tuotteita? Esimerkiksi muodikas kollageeni on teurastuksen sivutuote ja saadaan eläinten kudoksista. En näe eroa kollageenin ja hevosöljyn välillä tässä suhteessa.
Tiedän. Enkä minäkään näe. Eikä tarkoitukseni ollut ottaa siihen asiaan mitään kantaa. Hevos”öljy” oli vaan mielestäni hassu sana ja kumallisella tavalla kaunisteltu ilmaus. Öljystä vaan tulee mieleen niin erilainen valmistustapa… Olisin melkein kuvitellut, että tällekin hype raaka-aineelle olisi keksitty joku vähän raflaavampi myyntinimi. Tai ainakin länsimaissa näin olisi epäilemättä tehty.
Saattaisin käyttää hevosöljyä sisältäviä ihonhoitotuotteita, JOS tietäisin eläinten elinolosuhteet ja niiden ravinnon… rasvaan kun menevät kaikki lääkeainejäämät. Terveen eläimen liha ja rasva on varmasti laadukasta, mutta Aasiassa ei voi olla varma, miten teurasjäte on käsitelty..
En halua antiobioottijämiä iholleni.
Hevosenlihaa olen joskus maistanut, maukas leikkeleenä – ja tosiaan, ei sen epäeettisempää kuin nauta tai sika. Tärkeintä on eläimen hyvinvointi, rääkätty ja stressaantunut eläin ei edes maistu hyvälle (ainakin porsaiden osalta on niin)..
Jos ihoni olisi vielä sairaalloisen kuiva ja täynnä tulehtuneita atopiläikkiä, ja hevosöljy auttaisi ylivoimaisesti, kyllä, suosittelisin muitakin kokeilemaan… Onneksi toistaiseksi olen selvinnyt kasviöljyillä – pieni pullo emurasvaa on kylläkin kokeiltu…
Tuli mieleen heti tämä mainos: https://goo.gl/images/SOv2go
Mielestäni on niin hassua, että esimerkiksi Suomessa syödään hyvin mielin possua, nautaa, kanaa ja kalkkunaa mutta kaikkien muiden elukoiden syönti saa kauhisteluja osakseen.
Liha on lihaa, tuli se söpöstä kanista tai pulleasta posssusta. Sama pätee kosmetiikkaankin mielestäni. Mieluummin käytetään kaikki osat ruhosta ettei mitään mene haaskiin.
En ota nyt mitään kantaa siihen, millaista kohtelua kyseiset hevoset saavat Aasiassa, kun en asiasta tiedä tarkemmin…
Niinpä. Jos olisin lihansyöjä, voisin varmaan syödä koiraakin, jos se olisi eettisesti tarhattu. Tosin en kuitenkaan ehkä söisi mitään sekasyöjiä (kuten sikaakaan) vaan rajoittaisin kasvinsyöjien lihaan.
Kyllähän hevosten syötäväksi kasvatusta löytyy Italiasta ja Ranskasta, esim varsan liha on arvossaan siellä. Jos söisin lihaa, niin suomalaista hevosenlihaa voisin syödä (monella tapaa eettisemmän ja paremman elämän elänyt eläin kuin tehotuotannossa), ja olen syönytkin. Tavallaan hyvä, että teurasjätteet käytetään hyödyksi, mutta en kyllä haluaisi tänne länsimaihin taas uutta eläintä tehotuotetuksi massoittain huonoissa olosuhteissa. Muutenkin lihan kulutusta pitäisi eettisyyden ja ilmaston takia vähentää, joten miksi suosia kosmetiikkaa joka osaltaan mutkan kautta ylläpitää lihantuotantoa?
Mun mielestä tämä on aika höpöhöpöä. Molemmissa maissa kilpahevos”teollisuus” tuottaa enemmän kuin tarpeeksi teurashevosia. Olen asunut Etelä-Euroopassa vuosia ja työskennellyt kilpahevosurheilun parissa. Sen sijaan kritisointia ja ongelmia on aiheuttanut teuraseläinten (hevosten) rahtaaminen Puolasta tmv maista.
En toki väitä, että tämä olisi mahdotonta. Olen Italiassa törmännyt mm tavernaan, joka kasvatti kissoja lihaksi. En vaan ole ikinä nähnyt missään ravintolassa tmv varsan lihaa. Eikä siinä olis mitään järkeäkään, kun ei niissä oikein ole mitään lihaa. Kuten sanottu, hevonen kasvaa ja kehittyy todella hitaasti moneen muuhun eläimeen verrattuna. Vasikkaa kyllä tarjoillaan, niin kuin meilläkin. Itse olen maistanut kaikkea aasista riikinkukkoon sekä kaikkea mahdollista ja mahdotonta meren pinnan alla elävää…
Kiitos insider-tiedosta ja juuri hevosalalta! 🙂 Tämä varsa-homma on siis käsittääkseni vain huippuravintoloiden juttu vähän samaan tapaan kuin sammakonreidet. Siksi käytin ”arvossaan”-termiä, eihän vasikka tai karitsa meillä päin ole mikään arkiruoka tai edes tarjolla kaikissa rafloissa.
Tietoni perustuu täysin netistä lueskeltuun ja sen mukaan lihantuotannossa käytetään tietysti jytyjä draught-tyyppisiä työhevosia: http://www.france-trait.fr/en/utilisation-trait/viande-chevaline.html. Tuon lähteen mukaan jopa 88% draught-työhevosista tuotetaan nimenomaan lihan vuoksi.