Kuinka kumppanin saa vähentämään tavaroita?

Kun puhun tavaroiden vähentämisestä ja minimalismista, saan usein kuulla saman kysymyksen: kuinka saan myös kumppanini vähentämään tavaroita?

On selvää, että kun itse löytää jonkun asian riemun ja innostuu siitä täysillä, haluaa sen myös jakaa läheisensä kanssa. Jos se on tuntunut itsestään hyvältä ja hyödylliseltä, haluaa helposti uskoa, että myös toinen hyöytyisi siitä varmasti. Tavaroiden vähentämisestä puhuttaessa moni varmasti myös uskoo, että jos kumppani vähentäisi tavaroitaan, olisi siitä hyötyä myös itselleen, sillä usein juuri ne toisen tavarat ärsyttävät kaikkein eniten.

Kun siis on itse vähentänyt tavaroitaan ja toivoo, että toinenkin tekisi niin, voi tuntua suorastaan masentavalta saada täystyrmäys kumppanin todetessa, ettei hän aio vähentää mitään. Häntä ei kiinnosta, hän ei koe niitä ongelmaksi, hänelle ne ovat tärkeitä tai ihan vain, että hänellä ei ole aikaa alkaa käydä niitä läpi.

Mitä silloin voi tehdä? Jankuttaa asiasta, kunnes toinen vihdoin myöntyy siihen? Nostella toisen tavaroita pikku hiljaa ja vähän kerrallaan säkkiin, jonka sitten vie kierrätykseen kun toteaa, ettei toinen ole edes huomannut tavaroiden puuttumista? Anoa ja rukoilla, että toinenkin vähentäisi tavaroitaan? Huutaa ja käskeä, että myös toisen on karsittava omaisuuttaan?

Vai täytyyko yrittää turvautua käänteispsykologiaan? Tai kuiskia toisen korvaan hänen nukkuessaan toivoen, että puoliso heräisi aamulla valaistuneena? Voiko asettaa vaatimuksen, että joko minä lähden tai tavarasi lähtevät ja toivoa, että valinta menee hyvin?

Lue myös: 5 tapaa kokeilla minimalismia

Tiedän, että moni tätä postausta lukemaan alkanut haluaisi, että minulla olisi jakaa asiaan joku taianomainen ratkaisu, jonka turvin kumppanin saisi vihdoin karsimaan tavaransa. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että minulla ei ole.

Jokaisen halu vähentää tavaroita tulee lähteä itsestään eikä ketään voi pakottaa siihen, jos se ei tunnu tarpeelliselta. Se, että on itse saanut päähänsä vähentää tavaroita ja kokee sen hyödylliseksi jutuksi ei tarkoita, että se olisi fakta ja myös toisen tulisi tehdä niin.

Aivan vastaavasti kumppani voi ajatella, että jokaisen pitäisi osata huoltaa ja ajaa moottoripyörää, kaataa hirviä tai koodata. Se ei silti tarkoita, että myös toinen automaattisesti innostuisi noista asioista ja haluaisi tehdä niitä vain koska kumppanikin tekee niin. Tavaroita vähentäessä jokaisella täytyy olla oma miksi, eli syy siihen, miksi tavaroitaan vähentää.

Vaikka minulla ei olekaan taikasanoja, joilla toisen saisi vähentämään tavaroitaan, on minulla kuitenkin muutamia ajatuksia siihen, kuinka hommassa voisi edetä, jotta tilanne voisi edistyä.

Lue myös: Mitä eroa on keräilyllä ja hamsterimaisella keräämisellä?

1. Kukaan ei voi päättää toisen puolesta

Kun omat tavaransa on käynyt läpi ja karsinut niistä turhat jutut, jää karsintamoodi helposti päälle ja kumppaninkin tavaroita alkaa katsella sillä silmällä.

Miksi ihmeessä se säilyttää tuota laatikollista sarjakuvia, joihin se ei ole koskaan edes koskenut? Noihin vaatteisiin se ei enää edes mahdu, joten nekin pitäisi kyllä heittää pois. Ei se varmasti edes tajuaisi, jos laittaisin kiertoon sen ikivanhat rullaluistimet ja sulkapallomailan!

Toisille tavaroista luopuminen voi olla hyvinkin helppoa kun taas toiset jo pelkästään tavaroista luopumisesta mainitseminen saa tarttumaan tavaroihinsa kiinni entistäkin tiukemmin.

Toisen puolesta ei kuitenkaan koskaa saa alkaa tehdä tavaroista luopumiseen liittyviä päätöksiä, vaikka kiusaus sen suhteen olisi kuinka suuri. Vaikka toinen ei ehkä juuri nyt huomaisikaan, että hänen vuosia muuttolaatikossa lojuneet jääkiekkokorttinsa on heivattu kiertoon, voi olla ikävä yllätys kuulla asiasta vuosien kuluttua – varsinkin, kun tavarat salaa pois heivanneelle selviää, että niiden joukossa oli satojen eurojen arvoisia kortteja tai ilman rahallista arvoa oleva, mutta sitäkin suuremmalla tunnearvolla varustettu edesmenneeltä isältä saatu kansio, jota yhdessä lapsena päivitettiin.

Yksi olennainen osa parisuhdetta on mielestäni luottamus ja omassa kodissaan on voitava luottaa siihen, ettei toinen heitä salaa toisen tavaroita pois. Jos kumppanin kanssa asuu yhdessä, on kunnioitettava sitä, että koti on molempien yhteinen paikka eikä toisen tavaroista voi päättää ilman toisen suostumusta.

Apua tavaroiden läpikäyntiin voi tietysti yrittää tarjota toiselle ja moni saattaa ottaa sen mielellään vastaan. Ei kuitenkaan kannata närkästyä, jos apu ei kelpaa.

Lue myös: Tämän vuoksi et onnistu vähentämään tavaroitasi

2. Näytä esimerkkiä

Parasta, mitä tavaroita vähentäessä voi tehdä, on näyttää toiselle esimerkin kautta, mitä hyötyä vähemmän tavaramäärän kanssa elämisestä voi olla. Jos matkalle lähtiessä omat tavarat on hetkessä pakattu, oma osuus siivouksesta sujuu hujauksessa, kun omia tavaroita ei ole kaikkialla ja tilillä on rahaa hauskoihin aktiviteetteihin, kun rahat eivät ole menneet tavaroiden ostamiseen tai rahaa on tullut lisää tavaroiden myymisestä, voi ajatus samaan tilanteeseen pääsystä alkaa houkutella myös toista.

Harva kuitenkaan haluaa kuulla toiselta jatkuvaa tuputtamista ja vihjailua siitä, kuinka paljon parempaa toisenkin elämä varmasti olisi, jos hänkin vähentäisi tavaroitaan. Minusta ainakin se tuntuisi vain raskaalta ja ärsyttävältä.

Kannattaa siis laittaa itsensä toisen kenkiin ja miettiä, kuinka haluaisi itselleen vastaavassa tilanteessa puhuttavan. Jos kumppani hokee toiselle jatkuvasti, että mene nyt sinne autokouluun ja hanki vihdoin se ajokortti, en jaksa kuskata sua aina, ei fiilis ajokortin hankinnasta ehkä ole kovin korkealla. Jos toinen taas tsemppaa sanomalla, että opettaa mielellään vaikeita juttuja, on valmis kuulustelemaan liikennesääntöjä ja itsellään on fiilis, että olisi mukavaa, kun voisi itse lähteä autolla jonnekin, on motivaatio hommaan aivan eri.

Itse uskon tavaroiden karsinnassa hiljaisen esimerkin voimaan ja veikkaan, että jo se riittää saamaan monien kumppanit karsimaan omia tavaroitaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, ettei se välttämättä tapahdu niin nopeasti kuin mitä itse toivoisi ja siihen voi joskus mennä vuosia.

Olen listannut blogiini aiemmin 11 positiivista vaikutusta, jotka minimalismilla on omaan elämääni ollut ja vaikka ei tarvitsekaan ryhtyä minimalistiksi vähentääkseen tavaroitaan, ovat monet tuon listauksen kohdat sellaisia, jotka voivat näkyä kenen tahansa tavaroita vähentäneen elämässä.

Lue myös: Näin tavaroista luopuminen on hyödyttänyt minua

3. Keskity omiin tavaroihin

Kun omat tavaransa on käynyt läpi, on helppoa kääntää katse toisen tavaroihin. Tosiasiassa niitä omia tavaroita löytyy useimpien kodista yllättävän paljon ja itse olen ainakin huomannut, että niiden vähentäminen on ollut jatkuva prosessi, joka on edennyt kerros kerrokselta kuin sipulin kuorinta.

Kun toisen tavarat ärsyttävät, on usein parasta valita kääntää katse vielä uudelleen niiden omien tavaroiden puoleen. Olisiko kuitenkin niin, että niiden joukosta löytyisi vielä jotain, minkä voisi käydä läpi tarkemmin ja järjestää paremmin?

Varsin usein tavaroita raivaamaan ryhtyessä kehoitetaankin, että katse tulee pitää omalla tontilla eikä muiden tavaroita pidä miettiä ollenkaan. Monesti voi jopa käydä niin, että keskittyy niin tiiviisti ajattelemaan toisen tavaroita, että ummistaa silmät sellaisille omiin tavaroihin liittyville asioille, joille voisi itseasiassa tehdä jotain. Jotenkin ne ehkä mieltää pienemmäksi riesaksi kuin sen valtavan riesamöhkäleen, jonka toisen jotkut tietyt tavarat itselleen luovat. Eihän se oma sekalainen askartelulaatikko nyt ole ollenkaan niin paha kuin toisen viisi roinalla täytettyä pahvilaatikkoa, nehän ne vasta ongelma ovat!

Usein ajattelee, että toisella on vaikka kuinka paljon roinaa, joita senkin pitäisi karsia, mutta kun sitten itse alkaa miettiä, mitä kaikkea omistaakaan huomaa, että sitä löytyy itseltäänkin yllättävän paljon. Toiselta saattaa helposti vaatia, että hänen täytyy luopua vaikkapa vanhoista harrastusvälineistään, joita ei ole hetkeen käytetty, mutta samalla ei itse voisi kuvitellakaan luopuvansa niistä vaatekaapissa seisovista tavoitevaatteista, joihin ehkä toivottavasti vielä joskus kenties aikoo mahtua.

Kun olen itse karsinut tavaroita, olen toki käynyt läpi myös paljon sellaisia kodin osa-alueita, joissa ei ole vain minun tavaroitani, mutta joissa miehellä ei ole ollut erityistä mielipidettä. Esimerkiksi keittiön tarvikkeet olen voinut käydä läpi itse ja sitten olen varmistanut mieheltäni, ettei karsittavien tavaroiden joukossa ole ollut jotain, mitä hän käyttää ja haluaa siksi säästää.

Lue myös: KonMari ja minimalismi – näin ne erovat toisistaan

4. Keskustelkaa, miksi asia on sinulle tärkeä

On hyvä ymmärtää, että vaikka itse kokisi tavaramäärän mieltään rasittavaksi, on kyse vain omasta kokemuksesta eikä toinen välttämättä näe asiaa ollenkaan samalla tavalla. Toinen ei välttämättä kiusallaan halua säilyttää muuttolaatikoita olohuoneessa vielä kaksi vuotta muuton jälkeenkin, vaan hän ei vaan ajattele niitä samalla tavalla eikä tunne niistä mitään stressiä – aivan kuten toinen taas ei koe, että olisi mikään ongelma, että kylpyhuoneen lattialla on 15 purkkia hius- ja suihkutuotteita.

Itse koen, että keskustelu on olennainen osa toimivaa parisuhdetta ja varsinkin tavaroiden vähentämisen yhteydessä se on hyvin tärkeää, sillä se auttaa näkemään tavaroita syvemmälle ja ymmärtämään, miksi tavaroita pitäisi vähentää tai miksi se ei joskus tunnu toisesta hyvältä.

Jos mieheni olisi vuosia sitten tullut sanomaan minulle, että minusta sinun kannattaisi karsia kosmetiikkaasi, sillä et voi ehtiä käyttää sitä kaikkea, olisin tuhahtanut hänelle. Mistä hän voi tietää, mitä minä ehdin käyttää! Jos hän olisi vielä jatkanut, että hänkin vähensi musiikkitarvikkeitaan, vaikka ne olivat hänelle niin tärkeitä ja se teki hänelle vain hyvää, joten kyllä minunkin kannattaisi vähentää kosmetiikkaani, olisi hän saanut varsin viileän vastaanoton.

Mikäli hän sen sijaan olisi sanonut, että hän haluaisi todella mielellään muuttaa studioksi tilan, jossa kosmetiikkaani seisotan, jotta hän voisi tehdä siellä töitä, olisi keskustelu saanut aivan uuden suunnan. Tottakai vähentäisin niitä tai ainakin keksisin niille jonkin toisen paikan, jos ne nyt veivät sellaista tilaa, jonka hän haluaisi käyttää toisella tavalla. Visiot kodin tilojen käytöstä kannattaa jakaa.

Jos itseään ärsyttää, että kaikkialla lojuu toisen tavaroita, jotka vaikkapa tekevät siivoamisesta hankalampaa, on toiselle hyvä kertoa tämä. Tai että eteisen kaappia on suorastaan vaikeaa käyttää vaatteiden säilytykseen, kun se on täynnä toisen työkaluja, jotka putoilevat hyllyiltä ja vievät vaatteille tarkoitettua säilytystilaa.

Moni asia voi olla toiselle yhdentekevä, minkä vuoksi sen eteen ei ole tullut tehtyä mitään. Kun kuitenkin kuulee, miksi omalle kumppanilleen olisi niin tärkeää, että asialle tehdään jotain, löytyy muutokseen helpommin motivaatio.

Kunnioitus toisen tunteita kohtaan on toimivassa parisuhteessa tärkeää ja kun toiselle kertoo perustellusti, miksi tavaroiden karsiminen on itselleen tärkeää, on toisella mahdollisuus nähdä, että tämä itselleen merkityksetön juttu voi vaatia työtä, mutta on sen arvoinen, sillä toinen saa siitä niin suuren mielihyvän.

Vastaavasti keskustelu voi myös paljastaa vaikkapa sen, ettei itse tavaroiden karsiminen ole toisesta mitenkään ongelmallinen prosessi, vaan hänestä vain tuntuu, että aika on nyt niin kortilla, ettei vapaa-aikaa millään tahtoisi käyttää sellaiseen projektiin. Tästä voi aueta aivan toisenlainen keskustelu.

On myös todella hyvä selventää itselleen, miksi tavaroitaan vähentää ja mihin sillä pyrkii, sillä tavaroiden vähentäminen tai minimalismi eivät itsessään ole määränpäitä, vaan vain apuvälineitä muiden asioiden saavuttamiseen.

Elämä ei automaattisesti muutu auvoisammaksi, vaikka kotinsa olisikin raivannut jos ei ole miettinyt, miksi kotinsa haluaa raivata. Kun kuitenkin on yhdessä keskusteltu, mitä hyötyä tavaroiden vähentämisestä olisi sekä yksilöllisellä tasolla että myös mahdollisesti parisuhteessa yhteisellä tasolla, on toisenkin helpompaa hypätä mukaan tavaranvähennysjunaan.

Lue myös: ”Miksi ihmeessä luovut hyvistä tavaroista?”

5. Tehkää kompromisseja

Valitse taistelusi, on  monen pitkään yhdessä olleen pariskunnan yhteiselon salaisuus ja koen, että sama ohje pätee tässäkin. Jos toisen tavarat eivät ole itsensä tiellä tai vaikuta omaan elämään, ei ehkä ole vaivan arvoista nostaa jatkuvasti esiin keskustelua siitä, että haluaisi toisen karsivan niitä just because. Silloin on vain paras antaa asian olla.

Jos toisen tavaroista on kuitenkin itselleen jatkuvasti riesaa, on ihan oikeutettua avata keskustelu niistä tai ainakin niiden sijainnista.

Voi olla, että toinen ei ole valmis luopumaan Aku Ankan taskukirjoistaan, mutta ne eivät ole hänelle kuitenkaan niin rakas aarre, että niillä tarvitsisi olla paraatipaikka olohuoneen kirjahyllyssä. Kodin tulee toki olla sellainen, että kaikki siellä asuvat kokevat sen viihtyisäksi, mutta usein paras lopputulos syntyy kompromisseista.

Kompromissi voi myös olla myönnytys harkinta-aikaan. Toinen voi laittaa laatikkoon sellaisia tavaroita, joita ei ole käyttänyt aikoihin ja jos ne ovat siellä edelleen puolen vuoden päästä joutilaina, voi hän vihdoin myöntää, ettei niille tosiaan ole käyttöä.

Jos toisen tavarat tuovat lähinnä esteettistä ongelmaa tai vievät liikaa yhteistä tilaa, voi kompromissi olla, että toisella saa kyllä olla niitä ihan miten paljon vain ja missä järjestyksessä tahansa niin kauan kuin ne mahtuvat sovittuun tilaan.  Näin jokainen saa pitää omat kaappinsa, laatikkonsa ja säilytyslaatikkonsa juuri niin tyhjinä tai täysinä kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse välttämättä nähdä niitä.

Aina ratkaisun ei tarvitse edes olla tavaroiden vähentämisessä, vaan jo pelkkä niiden uudelleensijoittaminen ja järjestely voivat tuoda hyvän avun.

Lue myös: ”Mitä jos tavarasta luopuminen alkaa kaduttaa jälkikäteen?”

6. Asettakaa rajat

Jos tavaroiden karsiminen ja organisointi on toiselle tärkeämpää kuin toiselle, voidaan myös yhdessä sopia säännöt, jotka tuovat helpotusta molemmille.

Yhdessä voidaan esimerkiksi sopia, että joku tietty alue kodista on rojuvapaa ja että sille tuodut tavarat viedään aina päivän päätteeksi pois. Jos itselleen tuntuu niin tärkeältä, että olohuoneessa ei loju ylimääräistä tavaraa voidaan sopia, että olohuoneeseen ei sitä kasata, mutta eteisen suhteen voi sitten joustaa, kun kumppanin harrastusvälineet ottavat sieltä usein tilaa.

Jos taas vaikka toisen valtava vaatekaappi ärsyttää ja tuntuu, että sen järjettömän laajuuden takia joutuu jatkuvasti olemaan pesemässä valtavia määriä pyykkiä voidaan sopia, että lähtökohtaisesti molemmat pesevät omat pyykkinsä. Ei se tietenkään tarkoita, että niin on pakko aina tehdä, mutta ainakin silloin tuntuu valinnalta pestä välillä myös hieman toisen pyykkiä, eikä kyse ole enää ärsyttävästä, pakollisesta tehtävästä.

Raja voi myös olla yhteinen päätös siitä, että kumpikin voi vaikka valita keittiön kaapin yksinäisten, sekalaisten kahvikuppien kokoelmasta kolme suosikkiaan ja muut laitetaan kiertoon.

Toista on myös hyvä tulla puolitiehen vastaan, eli vaikka itse olisi ollut valmis karsimaan kerralla paljon, ei toinen välttämättä kykene heti samaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toinen karsisi joskus lisää ajatusta hieman sulateltuaan.

Toiselle on myös hyvä muistaa antaa kiitosta, sillä kiinnostus jatkaa karsintaa on epäilemättä varsin erilainen jos tavaroita karsittuaan saa kuulla, että toinen arvostaa sitä, että on ottanut aikaa homman tekemiseen verrattuna siihen, jos vastassa on kiukuttelua siitä, että jäljelle jäi vielä ihan liikaa tavaraa.

Ylipäätään ilahtuneen reaktion näkeminen kannustaa monia, sillä se saa usein tajuamaan, kuinka suuri merkitys asialla toiselle onkaan – kaikesta keskustelusta huolimatta moni ei nimittäin silti ole täysin ymmärtänyt, kuinka iso ja tärkeä juttu se voi toiselle olla.

Vaikka erilainen suhtautuminen tavaroihin voikin aiheuttaa erimielisyyksiä, on lopulta kuitenkin hyvä muistaa, että ne ovat vain tavaroita eikä parisuhdetta kannata kuluttaa niistä taistelemalla.

Lue myös: 3 auttavaa ajatusta arvokkaista tavaroista luopumiseen

Onko erilainen suhtautuminen tavaroihin aiheuttanut teille parisuhteessa ongelmia?