Kuten olen blogissa ennenkin jo kertonut, on ranskalaisten naisten tapa meikata kiehtonut minua kovasti. Olen inspiroitunut siitä ja pitänyt silmät auki siihen sopivien tuotteiden löytämiseksi.
Lue myös: Näin ranskalainen nainen meikkaa
Yksi tuote, jonka olen jo aiemmin kehunut täydellisesti ranskalaiseen eleganssiin sopivaksi on ollut Tarte Tartelette in Bloom -luomiväripaletti, jonka laadukkaisiin ja monipuolisiin sävyihin olen ollut totaalisen ihastunut.
Paletti todellakin sopii eleganttiin silmämeikkiin ja sillä syntyy niin luonnollisen kevyt kuin utuisen tummakin silmämeikki. Siitä huolimatta, että kuvittelin sen olevan mitä täydellisin valinta ranskalaiseen silmämeikkiin olen saanut huomata, ettei se itseasiassa olekaan.
Kyse ei kuitenkaan ole millään tavalla siitä, että paletin laadussa tai sävyissä olisi jotain vialla – päin vastoin, tuo runsaspigmenttinen, mutta upeasti häivyttyvä luomiväripaletti on edelleen paras koskaan omistamani luomiväripaletti.
Juttu on vain siinä, etteivät ranskalaiset naiset itseasiassa juurikaan käytä luomiväriä.
Väittämä on melko yleistävä eikä tietenkään ihan niin yksioikoinen, mutta Pariisissa ollessani olen saanut huomata, ettei luomiväri todellakaan kuulu pariisittaren päivämeikkiin.
Aluksi aloin kiinnittää asiaan huomiota kaduilla kävellessäni sekä puistojen penkeillä istuessani, kun tarkkailin ohikulkijoita. Pariisittaren luonnolliselta näyttävästä meikistä katseen vangitsi korkeintaan (usein nimenomaan punainen) huulipuna, mutta ei oikeastaan koskaan silmämeikki.
Aloin syventyä huomiooni tarkemmin ja tuijotin röyhkeästi ihmisiä missä sitten ikinä meninkään: apteekissa, kirjastossa, ruokakaupassa… Oli todella yllättävää huomata, että näin luomiväriä tuskin koskaan. Mitä ihmettä?
Laajensin tutkimuksiani kirjastossa paitsi tuijottamalla ihmisiä entistäkin röyhkeämmin, mutta myös kahmimalla ympärilleni kasan erilaisia ranskalaisia naistenlehtiä ja selaamalla niitä läpi. Sekä niissä näkyviä mainoskasvoja että artikkeleiden julkkiksia ja ihan tavallisia naisia yhdisti yksi tekijä: lähestulkoon kellään ei ollut luomiväriä.
Havainto oli mielenkiintoinen, sillä minusta on tuntunut, että yleisesti länsimaissa luomiväreistä on tullut yhä suositumpia. Siinä missä vielä vuosikymmen sitten oli kosmetiikkamyyjänä hankalaa saada ketään ostamaan luomiväripalettia, jossa on neljä sävyä (”En minä kuitenkaan käyttäisi noista kuin kahta tai korkeintaan kolmea!”), myyvät kahdeksan, kymmenen kahdentoista tai jopa kuudentoista sävyn paletit nyt kuin häkä. Kaikki haluavat luomiväripaletteja ja kaikki merkit lanseeraavat niitä välillä jopa varsin hurjaa tahtia.
Aivan kuten luomiväripalettien tarjonta, myös niiden sävykirjo on laajentunut valtavasti. Värejä uskalletaan kokeilla rohkeammin eikä silmämeikkiä oteta niin vakavasti – lähteehän se pesemällä pois. Värikkäät luomivärit tuovat piristystä muuten niin harmaaseen arkeen ja silmämeikin tekemistä pidetään jo lähes arjen taiteena ja tapana ilmaista itseään.
Taidokkaan silmämeikin luominen voi olla jopa suorastaan meditatiivinen hetki, jossa mieli rentoutetaan kadottamalla muu maailma ympäriltä ja syvennytään vain siihen pikkutarkkuutta vaativaan näpertämiseen, jonka lopputuloksena on katseen kiinnittävä taideteos.
Ja sitten ovat ranskalaiset. Nuo esteettisyydestään, muotitietoisuudestaan ja rakkaudestaan taiteeseen tunnetut kapinalliset, jotka viis veisaavat siitä, että luomiväritaide on nyt in ja kaikki tekevät sitä. French don’t care.
Paitsi ettei luomiväriä näkynyt ihmisten kasvoilla, ei luomiväripaletteja myöskään liiemmin näkynyt naistenlehtien kosmetiikkasivuilla. Kaikkea muuta niillä kyllä näkyi, kuten (tietysti luonnollisen kuulaita) meikkivoiteita, ripsivärejä, poskipunia ja tietysti niistä huulipunia sekä hajuvesiä. Silmämeikkikynätkin saattoivat välillä vilahtaa niillä, mutta luomiväripaletit loistivat poissaolollaan vahvasti eikä niitä liiemmin näkynyt kuin satunnaisissa, maksetuissa mainoksissa ja silloinkin vain sellaisilta tuotemerkeiltä, jotka eivät olleet ranskalaisia.
Eikö ranskalainen nainen sitten ihan oikeasti käytä silmämeikkiä? Pikainen katsaus pariisittariin vihjaa, että näin on todella usein, mutta ei aina. Jos ranskatar meikkaa, voi hän levittää ripsiinsä hieman ripsiväriä.
Tekoripset ovat aivan liian työläs juttu vähällä vaivalla kauneudestaan huolehtivalle ranskattarelle ja vaikka ripsienpidennysten voisi kuvitella hyvin sopivan ranskalaisten huolettomaan tyyliin, ei niitäkään näe täällä missään, sillä ne ovat aivan liian luonnottomia ranskalaiseen estetiikkaan. Kyllähän ne tunnistaa feikiksi.
Jokaista ranskalaista naista ei kuitenkaan ole siunattu tummilla ja näyttävillä ripsillä, mutta se ei heitä haittaa. Ripsiväriä käytetään kyllä, mutta siitä huolimatta silmämeikki on hyvin luonnollinen ja ripsivärillä saatetaan vain hakea ripsiin väri, mutta ei välttämättä (luonnotonta) pituutta ja tuuheutta.
Toki ranskalainen nainen voi haluta korostaa katsettaan myös enemmän. Silloin ripsiin voidaan laittaa reilummin ripsiväriä ja joskus pariksi laitetaan myös rajaus. Ripsivärin lisääminen ja silmien rajaaminen ovat myös nopea ja tehokas tapa muuttaa ilme iltamenoihin sopivaksi.
Rajaus voi olla nestemäisellä tuotteella tehty ja tarkka, mutta sitä useammin se on kynällä tehty ja pehmeän utuinen – vähän sinnepäin ja ”kunhan nyt äkkiä tätä meikkiä vain silmiini sipaisin”.
Iltamenoon runsaammin käytetyn ripsivärinkään ei tarvitse olla niin siististi ja pikkutarkan huolitellusti levitetty, että jokainen ripsi piirtyisi omana, teräväpiirtoisena yksilönään esiin. Pienet paakut ja pieni suttuisuus eivät näytä haittaavan ja ajatus siitä, että ripsiä alettaisiin erotella ripsikammalla kammaten ei kuulosta yhtään sellaiselta, mihin huoleton, kaukana pikkutarkkudesta oleva ranskatar ryhtyisi.
Ranskalaisessa silmämeikissä rajaus voidaan jopa pehmentää äkkiä sormenpäällä hieman hangaten ja häivyttää lähes utuiseksi smokey eyes -silmämeikiksi. Itseasiassa jos ranskattarella näkee luomiväriä, on kyse tavallisesti nimenomaan juuri utuisesta, mustan tai ruskean sävyillä tehdystä smokey eyes -silmämeikistä, jollaista ei päivisin tosin näe kovin usein, mutta iltaisin kyllä välillä.
Mielenkiintoista ranskalaisessa silmämeikissä on myös se, ettei ketään tunnu häiritsevän tippaakaan, onko se pysynyt paikoillaan. Ripsiväri, rajaus ja ne mahdolliset tumman silmämeikin häivähdykset voivat hyvin levähtää hieman alaluomelle tai vetäytyä luomivakoon eikä kukaan tunnu ottavan siitä stressiä. Myös ajatus luomivärinpohjustajasta tunnutaan koettavan näköjään turhaa vaivaa aikaansaavana lisävaiheena.
Hieman levinnyt, aavistuksen suttuiseksi muuttunut silmämeikki vaikuttaa vain olevan hyvä juttu, sillä se viestii entistä vahvemmin siitä, ettei henkilö ole käyttänyt meikkaamiseen turhan paljon aikaa ja pikkutarkkuutta, vaan tosiaankin vain sutaissut äkkiä silmäluomilleen jotain. Samalla se voi jopa antaa viestiä siitä, ettei henkilö mieti ulkonäköön liian paljon ja on aina valmis romanttisiin ja kiihkeisiin hetkiin – tai kenties jopa juuri viettänyt sellaisia!
Otin Pariisiin lähtiessä mukaani yhden luomiväripaletin, joka sisältää kuusi neutraalia sävyä. Paletin runsaspigmenttisillä sävyillä syntyy neutraali päivämeikki tai intensiivisempi iltameikki ja ensimmäiset kaksi viikkoa teinkin sillä joka päivä luonnollisen silmämeikin, jossa käytin mustaa luomiväriä pehmeänä rajauksena.
Parin viikon jälkeen aloin kuitenkin tehdä tarkentavia huomioita ranskattarien silmämeikistä ja päädyin sitten myös itse kokeilemaan luomiväritöntä elämää. Tiedän, että monille se on arkea, mutta varmasti vähintään yhtä monen arkimeikkiin kuuluu ripsivärin lisäksi vähintäänkin ripaus luomiväriä.
Lue myös: Nämä kosmetiikat pakkasin Pariisiin mukaani
Itselleni kevyt silmämeikki on aina ollut tapa herättää katse eloon ja jopa lisätä hieman pilkettä silmään kevyesti hohtavalla, shampanjansävyisellä luomivärillä, joka on lähes poikkeuksetta silmämeikkini pohja ja jonka yhdistän sitten ruskeaan, harmahtavaan tai taupeen varjostusväriin tai jopa niiden yhdistelmään. En välttämättä käytä rajausta, mutta jos käytän, on se luonnollinen eikä missään tapauksessa vahvasti erottuva tai graafinen tussirajaus.
Tavallisesti luomiväritön elämä on ollut minulle lähinnä lomalook. Se sellainen, joka syntyy nopeasti, kun meikiksi riittää ripsiväri (ja nykyään myös kulmakynä), mutta ei missään nimessä sellainen, jollaisella menisin töihin. Minusta on työelämässä jopa tuntunut, että luomivärin jättäminen pois meikistäni suorastaan huutaisi muille, että minulla oli kiireinen aamu, elämässäni ei nyt mene kovin hyvin ja olen niin väsynyt tai jopa alamaissa, etten saanut edes aikaiseksi tehdä silmämeikkiä. Enhän minä missään nimessä halua viestiä muille tuollaista!
Luomiväritön elämä on kuitenkin ollut tällä Pariisin matkalla mukavaa vaihtelua eikä se ole yllätyksekseni tuonut minulle homssuista oloa, kuten aluksi epäilin. Myönnän, että olen silti käyttänyt silmäluomillani nudesävyistä luomivärinpohjustajaa, sillä silmäluomieni iho on kirjava ja verisuonet kuultavat siltä reippaasti läpi, mutta sen levittäminen on ollut nopeaa.
Luomivärin skippaamisessa parasta onkin itseasiassa ollut juuri se, kuinka se on nopeuttanut meikkaamistani. Vaikka teenkin yksinkertaisen silmämeikin, jossa ei kikkailla, vaan ollaan varsin suurpiirteisiä, on se silti vienyt aikaa viitisen minuuttia. Vaikka minulla ei ole ollut kiire minnekään (kuten juuri eilisessä postauksessani kerroin), on ollut ihanaa säästää tuo viisi minuuttia ja itseasiassa silti tuntea olonsa huolitelluksi.
Olen tämän reissun aikana yrittänyt parhaani mukaan imeä itseeni ranskalaisten naisten kauneustottumuksia kaikella tapaa ja täytyy myöntää, että tämä luomiväritön elämä on suureksi yllätyksekseni ollut yksi mahdollisesti parhaista jutuista, jonka olen löytänyt.
Millainen suhde teillä on luomiväreihin?
Itse en käytä luomiväriä, enkä rajaa silmiäni. Minulla on luonnostaan pitkät ripset ja tuuheat kulmat jotka värjään ja muotoilutan säännöllisesti kosmetologilla. Ripsiväriä käytän mutta nykyisin on usein päiviä kun jätän ripsivärinkin pois. Meikkaan kyllä muuten mutta näin 39 vuotiaana voin ihan hyvin olla myös ilman ripsiväriä. Käytän silmälaseja ja kukaan ei ole koskaan kommentoinut että ”sinulla ei ole ripsiväriä”. Luomivärit täytyy oikeasti osata häivyttää kauniisti jotta ne näyttää kauniilta. Itsellä on toiminut näin hyvin. Ja todellakin säästyy aikaa meikatessa.
En käytä koskaan luomiväriä. Haluaisin, mutta en osaa enkä viitsi opetella. Ripsaria käytän aina, rajaukset teen juhliin.
Arkimeikissä ja etenkin jos aika on kortilla, voin hyvin jättää luomivärin pois, mutta mulla on myös hyvin näkyvät verisuonet silmäluomissa, joten mieluusti laitan niihin edes hieman peiteainetta ja puuteria (pitää hommata seuraavaksi värillinen luomivärinpohjustaja!), mutta usein tulee kyllä laitettua pikaisesti yhtä sävyä liikkuvalle luomelle ja se ripsivärin kanssa riittää silmämeikiksi. Jos kyseessä on iltameno tai aikaa meikkaamiseen on enemmän, tykkään kyllä tehdä vähintään 2-3 sävyä sisältävän silmämeikin. Pidän silmiäni parhaana kohtana kasvoissani, joten luonnollisesti korostan niitä mielelläni.
Mulla on meikkilaatikossa muutamat paletit, jotka olen hamstrannut ihan vaan siksi, kun ne on niin kauniita, mutta todella harvoin jaksan alkaa laittaa luomiväriä. Varsinkaan arkiaamuina en jaksa kuluttaa aikaani siihen, koska olen tosi pikkutarkka ja hidas meikkaaja ja pelkkään pohjaan ja kulmien laittamiseen saan kulumaan 30-40 minuuttia. Tällä hetkellä mulla on vielä ripsienpidennnyksetkin nopeuttamassa meikkirutiinia ja olo on ihanan helpottunut, kun tiedän, että on aamulla yksi meikkivaihe vähemmän. Jos lisään meikkiin vielä luomivärin ja rajaukset niin saan aikaa kulumaan helposti 1-2 tuntia…
Kuulostaa tosi raikkaalta ja rennolta että voi olla vähän sinnepäin eikä ole niin justiinsa miltä näyttää.
Itse olen luomivärin jättänyt pois rutiinistani kun asema työelämässä on kasvanut. Värikäs meikki ei jotenkin tunnu ammattimaiselta, varsinkin kun useat työyhteisön naiset eivät meikkaa lainkaan. Joskus saatan levittää yläluomille hieman ihon sävyä tummempaa väriä – pienentääkseni niiden kokoa tai muokatakseni muotoa.
Juhliin teen huolella varjostukset ja rajaukset kun kerrankin voi. Mutta totuus on että paletit pölyttyvät tätä nykyä.
Miten muuten kynsilakan ja hiusvärien käyttö siellä päin eroaa täkäläisestä..? Käsittääkseni hiusväreiksi valikoituu luonnollisia enemmän kuin täällä?
Hiusvärit ovat todella luonnollisia (tuossa postauksessa linkittämässäni aiemmassa postauksessa ranskalaisten meikkityylistä on aiheesta hieman lisää), mutta kynsilakkoja kyllä käytetään ja ne voivat olla vähän värikkäämpiäkin. Erona vain se, että kynnet eivät ole koskaan pitkät rakennekynnet eikä niissä ole monimutkaista kynsitaidetta. Ne ovat usein melko lyhyet, mutta lakka voi olla muutakin kuin klassista punaista tai nudea ja lakkasävyjä on saatavilla samalla tavalla laidasta laitaan. Siellä siis näköjään vähän irrotellaan, kun itse nopeasti tehty lopputulos kestää vähän pidempään. 🙂
Mä lukeudun vahvasti luomivärin käyttäjiin. En vaan osaa kuvitella mitään meikkiä ilman luomiväriä. Omaan silmään mun silmät näyttää valjulta pelkällä ripsarilla. Toisaalta rakastan ostaa niitä paletteja ja näprätä erilaisia meikkejä, mut toisaalta kadehdin niitä jotka laittavat vaan ripsarin (ja pohjan) ja thats it. Tiedän et tämä on vain tottumiskysymys, varmaan tottuisin olemaan ilman luomiväriä, mut nyt en näe syytä miksi pitäisi. Kevyenäkin meikkipäivänä laitan luomelle edes vähän nudea tai vaaleaa beigeä. Meitä on moneen junaan 😊👍🏼
Minustakin tuntui ennen aivan vieraalta ajatukselta jättää luomiväri pois, eli tosiaan tottumiskysymys varmasti, kun mut ei enää tunnu yhtään oudolta! 🙂
Entäs tummat silmänympärykset siellä ja niiden meikkaus? Itselleni on aina ollut enemmän tai vähemmän tummat silmänaluset nukkumisesta riippuen joiden peittäminen oli aina työn takana. Nykyään en ota stressiä vaikka meikkivoiteen, peitevoiteen ja valokynän jälkeen tummuus vielä kuultaisikin läpi, no stress. Muuten meikki on siisti niin ei se minua haittaa kun hyvältähän se näyttää 🙂
Luomiväritilanne on nyt hyvä karsimisen jälkeen, jäljelle jäi vain kaksi palettia joilla ajattelin pärjätä ja saada kulutettua!
Mielenkiintoinen juttu! Oma päivittäinen meikkaukseni on pitkään ollut ohut rajaus ja ripsiväri, joskus tasoitan ihoa ohuellla meikkivoiteella ja samalla siistin kulmat kulmakynällä ja laitan huulipunaa. Olen ihmetellyt, miksi minua usein Espanjassa puhutellaan ranskaksi, mutta en enää 🙂
Itsellä on ollut nyt jo useamman vuoden perusmeikki sellainen, että silmät jää kokonaan meikkaamatta, eikä mulla ole siis tummia ja pitkiä ripsiä edes omasta takaa vaan hennot ja vaaleat. Laitan siis meikkipohjan, poskipunaa, kulmat ja huulet. Hienompaan tilaisuuteen sitten silmätkin meikataan, mutta useimmiten rajaukset ja ripsiväri on riittänyt. Mulla on raskaat luomet/silmät vahvasti kulmaluun alla ettei liikkuvasta luomesta paljoakaan näy. Nyt sitten olen hiljattain innostunut kokeilemaan luomivärejä ja postissa on tällä hetkellä odottamassa tilaamani paketti, jossa viisi värikästä luomivärinappia. Tajusin, että kun sitä liikkuvaa luomea ei paljon näy, voin rohkeasti kokeilla värikkäämpiäkin värejä ilman, että ne pomppaa shokeeraavasti silmille. Meikkaus vaatii sitten enemmän aikaa, koska tietysti luomivärien kanssa on laitettava myös ripset ja rajaukset, joista aiemmin aina lintsasin.
Itse en ole nyt muutamaan vuoteen enää käyttänyt luomiväriä omassa meikissä.
Suurin syy tähän on kyllä se, että omat luomeni ovat todella rasvoittuvaa sorttia joten jos halusin väriä luomille, vaati se aina pohjustuksen. Laiskuus vei siis voiton, joten nyt on menty pelkällä ripsarilla.
Vähän off-topic mutta suoraan sanoen ihmettelen aina jos kohtaan sellaisia ihmisiä, jotka voivat vain sipaista luomiväriä itselleen ilman pohjustusta. Minulla se väri on kahdessa minuutissa luomivaossa ilman pohjaa! :’D Olisi luksusta jos silmämeikin voisi tehdä ilman ylimääräisiä voiteita
Joo, ei tule kuuloonkaan, että onnistuisi. Minuutti ja olisi luomivaossa! 😀 Sama käsittämättömyys, että jotkut voivat laittaa meikkivoidetta/peiteainetta ja puuteria silmäluomelle ja saada sen kestämään… No way! Minuutissa sekin on luomivaossa. 😀
Olin ennen ripsari-kajal-meikkaaja, mutta jossakin vaiheessa kumpikin jäi pois, ensin kajal, sitten ripsari. Jokin silmämeikinpuhdistuksessa vaan ärsyttää mun silmiä ihan sikana putsarista riippumatta, joten en enää vaan viitsi rääkätä okulaarejani 🙂
Luomivärien kanssa en ole koskaan touhunnut, en tosin tiedä miksi, kun kuitenkin tykkään meikkaamisesta. Nykyään meikkipohja ja sävytetty huulivoide on mun meikkaamisen ykkösjutut.
En käytä juuri koskaan luomiväriä. Muutama vuosi sitten omistin useammankin paletin ja käytin luomiväriä päivittäin, mutta nyt parin viime vuoden aikana olen ollut ilman lukuunottamatta muutamaa poikkeusta. Tällä hetkellä omistan tasan kaksi palettia, Avonin 4 ruskean sävyn paletti ja Hudan 9 sävyn warm browns, joka on jäänyt niin vähälle käytölle, että harmittaa sen osto. Jos joskus ostaisin uuden paletin olisi se todennäköisesti suosittelemasi Tarten paletti, koska sävyt ovat juuri sopivan neutraaleja mistä pidän.
Olen vain todennut, että en tarvitse luomiväriä ja jos joskus sitä laitan on käytetty sävy todella neutraali shampanja. Minusta on ollut ihanaa lukea postauksiasi ranskalaisesta tyylistä ja meikistä, koska oma meikkityyli on hyvin ”ranskalainen” ja se on todella tervetullutta vaihtelua täydellisen ihon ja Instagram meikin joukkoon mikä on esillä lähes joka paikassa. Itse pidän mielummin vaivattomasti parhaiden piirteiden korostuksesta kuin siitä, että muut katsoisivat hienoa suurella työllä tehtyä meikkiäni.😊
Mulla on ollut rakkaussuhde luomiväreihin 30 vuotta!
En osaa, enkä haluakaan jättää pois, vaan tämä sopii muhun:
”Taidokkaan silmämeikin luominen voi olla jopa suorastaan meditatiivinen hetki, jossa mieli rentoutetaan kadottamalla muu maailma ympäriltä ja syvennytään vain siihen pikkutarkkuutta vaativaan näpertämiseen, jonka lopputuloksena on katseen kiinnittävä taideteos.”
Arkiaamuina en ehdi taideteokseen, mutta aikaa tuhraan silmämeikkiin, sillä se vaan on niin mukavaa…
Omistan yli sata erisävyistä luomiväriä, joten loppuelämäksi niistä riittää. Onnekseni ne ovat säilyväisiä.
Kiitos Virve näistä ranskalaisista beautyjutuista – todella mielenkiintoisia ja kivaa tyyliin kirjoitettu.
Mä käytän luomiväriä aina koska muuten ripsiväri on luomessa tuhruna. Kun on lyhyet ripset ja raskaat luomet, ripset ottavat luomiin koko ajan kiinni. Jos luomilla ei ole pohjustajaa ja luomiväriä, kuljet pandana tietämättäsi ja se ei ole kivaa.
Käytän joka päivä luomiväriä koska meikkaaminen on ihanaa. Varaan työaamuihin tunnin aikaa meikkaamiseen, mulla silmien meikkaaminen vie sen 20 minuuttia koska olen tosi tarkka ja haluan meikin olevan täydellinen. Jos on kiire ja en jaksa, meikkaan kevyesti mutta sitten on valju ja meikitön olo, eikä tunnu omalta itseltään. Tykkään vahvasta meikistä ja rakastan meikkaamista <3 en olisi siis ikinä aito ranskalainen nainen eikä se tyyli olekaan minua ;D
Ranskalaisilla on monesti mielestäni jo valmiiksi tosi vahvat piirteet, isot silmät ja huulet, voimakas nenä, näyttävät kulmat jne. joten en ihmettele, että meikin kanssa mennään rennosti kun sitä ei vain yksinkertaisesti tarvitse. Itse näytän suomalaisine piirteineni ilman meikkiä lähinnä väsyneeltä perunalta, joten meikillä pääsee luomaan ne kasvonpiirteet, joita ei ole muuten suotu. 😉 Luomiväriä ei tarvitse edes olla paljon, kun silmiin saa loihdittua lisää kokoa ja muotoa, joten luomiväri on kyllä vakiovarusteeni arjessa ja juhlassa. <3
Löysin nestemäisen kajalin uudelleen eli tervetuloa takaisin nuoruus! Pikkusiskoni muistaa, että minua ei saanut maalaiskylän keskustassakaan roskikselle ilman kajalia. Olen sitä ikäluokkaa, joka haluaa laadukkaan ja glow meikkivoiteen, kostean huulipunan (löydetty! ja niitä on tosi monta) sekä reipas kajalviiva nestemäisellä eli sen osaa kun on nuorena oppinut sekä koska olen luomublondi, niin tasokasta ripsiväriä. Ihme kyllä olen kyllästynyt luomiväreihin. Mieluummin sipaisen kulmaluulle vähän valopisaroita.