Minulla oli näin vähän kynsilakkoja viimeksi ala-asteella

Olen aina ollut kynsilakkajemmari. Minulla on ollut niitä paljon lapsesta saakka ja parikymppisenä innostuin niistä aivan erityisesti. Lakkailin kynsiäni loputtomalla innolla ja hankin paljon uusia kynsilakkoja. Loppujen lopuksi niitä oli satoja.

Tästä vuoden 2012 postauksesta voi katsoa, miltä 360 kynsilakan kokoelmani näytti.

Täältä voi lukea, kun vuonna 2014 karsin kokoelmaani.

Vuosien varrella kosmetiikkavarastoni ovat siis kutistuneet, mutta ne olivat edelleen melko massiiviset siihen nähden, etten nykyään liiemmin lakkaillut kynsiäni. Viimeisin kynsilakkavaraston kutistusprojekti tapahtui kesällä, kun Thaimaasta tultuani tajusin omistavani edelleen 170 kynsilakkaa. Karsin niistä pois yli sata sillä seurauksella, että värilakkoja jäi lopulta 46. Se tuntui siinä vaiheessa sopivalta, sillä minulla oli aina ollut paljon kynsilakkoja, eikä pienempi kokoelma tuntunut vielä hyvältä ajatukselta ja kaikki nuo jäljelle jääneet sävyt näyttivät ihanilta.

Nyt eilen esittelemäni Pako Ruotsista -projektin inspiroimana käänsin jälleen katseen kynsilakkoihini, sillä vaikka olenkin viimeisten kuukausien aikana lakannut kynsiäni enemmän kuin viime vuosina keskimäärin, oli lakkoja silti aivan liikaa tarpeisiini nähden. Päätin, että nyt on ihan oikeasti pakko antaa ylimääräisille lakoille kyytiä ja kutistaa kokoelma siihen luokkaan, millainen se on ollut ehkä viimeksi silloin kun olin ala-asteella.

Karsin kokoelmaa rankalla kädellä ja jäljelle jäivät enää nämä 19 värilakkaa. Pärjäisin hyvin pienemmälläkin kokoelmalla, mutta ainakin haluan nyt selittää, miksi lopputulos oli silti tällainen.

Nämä neljä lakkaa olivat helppoja ja itsestäänselviä valintoja jättää kokoelmaan. Yksi hyvä roosa (saatu Lumenelta), yksi kirkas punainen ja yksi vähän tummempi punainen ovat mukava perusvalikoima ja niitä täydentää vielä tumma, luumunvärinen lakka. Aluksi minulla oli mukana vielä yksi musta lakka, jota olen pitänyt maailman parhaana mustana kynsilakkana (Essie Licorice), mutta siitäkään huolimatta en koskaan käytä sitä. Pidin siis mukana järjen ja valitsin pienen pullon tummaa sävyä, jota voisin todennäköisemmin käyttää.

Käytän tummia lakkoja kynsissäni harvoin, mutta en ollut vieläkään ihan varma, voisinko sulkea ne kokonaan pois kokoelmastani. Laaja kynsilakkavalikoima oli nimittäin aina tarkoittanut sitä, että oli tilanne lähes mikä tahansa, löytyi minulta aina siihen sopiva lakka. Nyt olin vielä vähän epävarma voisiko olla niin, etten vain yksinkertaisesti ihan oikeasti koskaan tarvitsisi tummaa lakkaa. Jätin siis oven vielä avoimeksi sen suhteen.

Pinkkien lakkojen kanssa oli hankalaa, sillä minulle olisi riittänyt yksi pinkki. Koska Yves Rocherilta saamassani lakkapullossa oli jäljellä enää puolet ja Lumenen ikivanha, ehkä vuonna 2008 töiden kautta saatu Quick & Chic -kynsilakkapullokin veteli viimeisiään, ei niitä olisi enää kehdannut lahjoittaa kellekään, eli vaihtoehtoina oli vain heittää ne roskiin (typerää) tai käyttää ne loppuun. Valitsin tietysti jälkimmäisen vaihtoehdon. Varpaankynsissäni on juuri nytkin tuota Lumenen pinkkiä kynsilakkaa.

Noiden kahden loputtua minulle jää vain pinkki Opin kynsilakka, mutta onneksi se on minikokoa, sillä se on ehkä ihan vähän liian räikeä voidakseen olla suosikkipinkkini. Varpaankynsissä se kuitenkin piristää varmasti.

Kirkkaita sävyjä enemmän tykkään kuitenkin huomaamattomammista vaihtoehdoista ja tämä kokoelma keräsi yhteen niitä sopivan valikoiman. Oikean reunan OPI-lakka olisi hyvin voinut lähteä eteenpäin, mutta koska senkin pullossa oli enää puolet jäljellä, olisi sitä ollut vähän nihkeää antaa kellekään. Senkin voin siis itse käyttää loppuun.

Pidän harmaista, taupen sävyisistä sekä muista niitä lähellä olevista sävyistä, sillä varsinkin lyhyissä kynsissä ne ovat jotenkin vaan niin chic. Jokainen näistä lakoista on siis sellainen, että voisin laittaa sen kynsiini koska tahansa.

Nämä kaksi ylläolevassakin kuvassa näkynyttä Essencen kynsilakkaa olen ihan vasta saanut ja tykästyin niihin molempiin. Itseasiassa vasemmanpuoleinen on niin uusi, että sain sen vasta eilisestä Essencen joulukalenterin luukusta, joten en ole edes ehtinyt kokeilla sitä vielä. Se vaikutti kuitenkin heti hyvältä, joten se ei lähde kiertoon. Saamaani oikeanpuoleista Essence Cosmic Lights Nail Polish 02 Cosmic Star -kynsilakkaa voi puolestaan ihailla tässä aiemmassa postauksessani.

(Myönnän, että minulla on PR-kasseissa vielä muutamia Essencen kynsilakkoja odottamassa tutustumista, eli voi olla, että sieltä ja joulukalenterista tulee kokoelmaani vielä joku lisä…)

Käytän eniten nudelakkoja, joten nämä hyvin kevyen ja huolitellun lopputuloksen luovat lakat saivat jäädä (kaikki blogin kautta saatuja). Oriflamen The ONE Nail Shield on itseasiassa kynsien uurteita tasoittava lakka, joten käytän sitä sekä yksinään että aluslakkana.

Kaikki kolme kokoelmaani jäänyttä Essie-lakkaa näyttävät kuvassa melko identtisiltä, mutta tekevät silti kynsissä erilaisen lopputuloksen, joten halusin pitää niistä jokaisen. Lumenelta joskus saamani CC Nail Concealer -lakka jättää sekin ihan kivan nuden lopputuloksen, mutta lähinnä jätin sen itselleni siksi, ettei tuollaista puoliksi tyhjää, vuodelta 2014 peräisin olevaa lakkapulloa nyt enää kehtaisi kenellekään antaakaan, eli parempi vain käyttää se itse pian pois.

Nudet Essie-suosikkini löytyvät tästä aiemmasta postauksesta kynsillä kuvattuina.

Noiden värilakkojen lisäksi jäljelle jäi sitten vain Essieltä saatu kimaltava päällyslakka, Lumenelta saatu kynnenvahvistaja, Cuccion ja L’Oréalin blogin kautta saadut pikakuivattajat ja töiden kautta saatu geeliefektin luova päällyslakka. Jatkossa minulle riittäisi yksi aluslakka ja yksi pikakuivattava päällyslakka.

Tällä kertaa annoin siis pois valtavan määrän sellaisia lakkoja, jotka olivat minusta ihania ja kauniita, mutta joista päätin luopua ihan vain saadakseni kokoelmani kutistumaan. Se tuntui hieman oudolta aluksi lakkoja sivuun siirtäessä, mutta loppujen lopuksi oikeastaan aika hyvältä. Jos kerran itsekin pidin niiden sävyjä kauniina, niin olisihan se sääli, että ne vain lojuisivat laatikossani, kun joku muu voisi saada niistä iloa ja käyttää niitä. Lähes kaikki kynsilakkani ovat muutenkin tulleet minulle blogin ja töiden kautta, joten sitä suuremmalla syyllä minusta tuntui turhalta jemmata niitä turhan panttina, kun en edes ollut niitä itse ostanut.

Uskon, että kynsilakkojeni määrä kuitenkin vähenee vielä tässä ensivuoden aikana ja luulen, että unelmieni kynsilakkakokoelmassa olisi kerralla viisi huolella valittua sävyä: täydellinen nude, elegantti punainen, pirteä pinkki, elegantti harmaa ja vähän juhlavampi, kullankimalteinen lakka. Luulen, että unelmieni kynsilakkakokoelma voisi siis näyttää jotakuinkin tältä (tosin sillä erotuksella, että haluaisin kaikkien pullojen olevan samalta merkiltä, jotta ne miellyttäisivät silmääni enemmän):

Asetinkin itselleni tavoitteeksi vuodelle 2019 päästä mahdollisimman lähelle tuota unelmieni viiden kynsilakan kokoelmaa, sillä se ei ainakaan veisi paljoa tilaa matkalaukussa sitten, kun se suunnittelemani Pako Ruotsista tulee ajankohtaiseksi.  Katsotaan, kuinka käy!

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä, millaisia kynsilakkakokoelmia teillä on ja onko niissä paljon lakkoja, joita ette käytä vai ovatko ne kaikki aktiivisessa käytössä? Kuinka usein ylipäätään ostatte uusia kynsilakkoja ja mikä on tavallisin syy uuden lakan ostolle?

Erityisesti haluaisin kuulla, millainen on teidän unelmien kynsilakkakokoelmanne?