Lainasin koulusta erään kosmetiikka-alan englanninkielisen lehden lueskellakseni sitä. Tosiasiassa tarvitsin sen erästä koulutehtävääni varten, mutta ajattelin tutustua siihen tarkemmin muutenkin mielenkiintoisten artikkeleiden toivossa.
Kaikki me englanninkielisiä kosmetiikkaan liittyviä lehtiä lukeneet tiedämme, että ne ovat tietysti aina täynnä erilaisia kosmetiikkamainoksia.
Tyttö pesemässä kasvoja.
Meikattu nainen.
Aurinkotuotteita.
Lisää aurinkotuotteita.
Suojaa ikääntymistä vastaan.
Aasialaista kosmetiikkaa.
Hiustuotteita.
Ihoa vaalentavia tuotteita.
Aivan tavallinen naistenlehti täynnä erilaisia kosmetiikkamainoksia.
Vai onkohan sittenkään?
Nopealla vilkaisulla näin voisi luulla, mutta huomasitteko, ettei ylläolevissa mainoksissa itseasiassa mainostettu valmiita kosmetiikkatuotteita vaan niissä mainostettiin niiden aineosia?
Mainokset myyvät yksittäisiä ainesosia sekä erilaisia valmiiksi tehtyjä ainekomboja, joita firmat voivat tuotteisiinsa ostaa. Lehti onkin nimittäin keskittynyt kosmetiikkatuotteiden formulointiin ja kehittelyyn.
Jostain syystä useimmilla kuluttajilla on sellainen harhaluulo, että kosmetiikkafirmat tekevät tuotteensa kuin kondiittorit yhdistämällä itse jokaisen raaka-aineen täydelliseksi kombinaatioksi.
Tosiasiassa ainesosabisnes on bisnestä siinä missä muukin kosmetiikkateollisuus. Suuret kosmetiikanainesosia kehittelevät firmat tekevät yhdistelmiään niin täydellisiin voidepohjiin, shampoisiin, ripsiväreihin kuin vaikka hiuslakkoihinkin ja myyvät niitä sitten eteenpäin varsinaisille tuotteiden valmistajille, jotka sitten yhdistävät ostamansa raaka-aineen tai raaka-ainekombinaation omaan keitokseensa.
Näitä ilmoituksia on minusta ihan suunnattoman mielenkiintoista lukea, sillä jotenkin koko kosmetiikan kulisseissa tapahtuva toiminta on toimintaa, josta ei pahemmin julkisesti puhuta ja ihmiset elävät syystäkin siinä käsityksessä, että kaikki on itse tehtyä miettimättä yhtään välivaiheita.
Ei tosin sillä, että näillä välivaiheilla olisi mitään varsinaista väliä kuluttajalle. On vain mahtavaa tietää, kuinka hommat toimivat. Fiksuahan se on, että jokainen tekee sitä, mitä osaa eikä esimerkiksi yksi kosmetiikkafirma keskitä energiaansa täydellisen voidepohjan hiomiseen kun joku formulointijätti voi tehdä sen ja myydä pohjaansa tuhansille merkeille, jotka sitten varioivat sitä omiin tarpeisiinsa.
Tuliko tämä raaka-ainetoimittajien olemassaolo ja itsensä markkinointi uutena tietona vai oliko se teille itsestäänselvä asia?
Hienoa, että tuota tämmöisiäkin asioita esille! Mielenkiintoista!
Siis tavallaanhan se on itsestäänselvyys, että kosmetiikkatuottaja ostaa tuotteen osissa, aivan kuten vaatevalmistaja ostaa vaatteen osat eri paikoista ja kokoaa niistä haluamansa tuotteen, mutta ei vain koskaan ole tullut mieleen, miten asia oikeasti etenee. Tuo 'tavallisen näköinen' mainostaminen oli uutta ja mielenkiintoista, olisikin mielenkiintoista päästä tuollaisia lehtiä lukemaan (ei-alan-ammattilaisena).
Munkin mielestä on itsestäänselvää, että jonkinlaisissa osissa raaka-aineet ostetaan, ja luultavasti jollakin tavalla jalostetussa muodossakin. Mutta se, että niitä mainostetaan lehdissä ja melko perinteiseltä näyttävällä mainonnalla vielä, on mielenkiintoista!
Toinen yhteys, jossa olen tätä miettinyt, ja johon tämä ajatus mainonnastakin tuo nyt yhtäkkiä lisävalaistusta, on kynsilakat. Siis tuntuu, että samoja glitter- tai pigmenttiseoksia putkahtaa aina yhtä aikaa jokaiselta merkiltä, joten todennäköistä on, että sitä samaa sekoitusta myydäänkin sitten usealle firmalle. Ja mainostaminen on sitten se, minkä takia se sama "uusi" idea tulee jokaiselta merkiltä yhtä aikaa kuluttajille. Jokainen lakkamerkki ei itseksensä mieti, että hei, olisipa jännä idea tehdä tekstuurilakkoja, vaan heille myydään sitä ainesosaa kaikille yhtä aikaa, ja sitä myötä ne tuotteetkin valmistuvat ja tulevat kuluttajille yhtä aikaa. Tai näin kuvittelisin.
Kirjoitan nyt kolmata kertaa. Töppäsin näppäimistön kanssa pari kertaa. Joo, minulle tuo oli uutta kiinnostavaa asiaa. Hyvä kun kirjoitit. Minun tuli mieleen, että jos noita ainesosia myydään, niin voiko jotkut olla eläimillä testattuja? Voiko siis ostaa tietämättään tuotteen, jonka jotain ainetta on testattu eläimillä? Miten tuo lainsäädäntö nyt meni, kun en ole ihan varma. Oliko se EU:ssa kielletty?
No ei kyllä tosiaan ole ollut muuta mielessä, kuin että jokainen kosmetiikkajätti kehittelee ja tekee tuotteensa alusta loppuun ainesosineen. Kiitos tästä mielenkiintoisesta faktasta 🙂
Mistä tuollaisen lehden löytää täällä Suomessa? Kiinnostaa niin paljon, että tuon lehden voisin hommatakin. Ja kiitos kun toit esiin tämän asian!
Kuinkahan hyödyllinen tuossa esiintynyt Rhodiola-uute on iholle..?
Heh, ja kyllä me kondiittoritkin aika surutta ostetaan perustahnat ja täytteet valmiina, ja lisätään vain itse mausteet yms. Tai ainakin 90-luvulla, ennen jauhoallergiaani…