10 vinkkiä vastuulliseen kosmetiikan kuluttamiseen

Kuluneen vuoden ja aivan erityisesti viimeisten kuukausien aikana olen palannut pohtimaan yhä uudelleen ja uudelleen, kuinka kosmetiikkaa voi kuluttaa vastuullisesti.

Minimalismin myötä omat arvoni ovat kirkastuneet ja niiden myötä minulle on tullut yhä selvemmäksi, etten halua elämääni turhaa kulutusta, sillä se vaikuttaa negatiivisesti niin oman pankkitilini saldoon kuin myös ympäristöön, josta huolehtiminen on jokaisen yhteisellä vastuulla.

Vaatteiden, sisustustavaroiden ja kodin hankintojen suhteen linjojen vetäminen on ollut minulle melko helppoa, mutta blogiani pidempään seuranneet tuntevat varmasti taustani kosmetiikan suurkuluttajana ja tietävät, ettei se ole ollenkaan linjassa uudehkojen ajatusteni kanssa.

Voiko kosmetiikkaa sitten edes kuluttaa vastuullisesti vai onko kaikki kosmetiikan kulutus turhaa ja täysin vastuutonta?

Näihin kysymyksiin ei tietysti ole yksiselitteisiä vastauksia ja itse koen, että jokaisella on omat näkemyksensä siitä, mikä on tarpeellista tai turhaa.

En siis ajattele, että näihin kysymyksiin tulisi esittää jotain universaaleja totuuksia tai ryhtyä väittelemään mielipiteistä, mutta minusta nämä ovat asioita, joita jokaisen on hyvä miettiä omalla kohdallaan.

Koska muiden pohdinnoista voi saada itselleen inspiraatiota, halusin jakaa omia ajatuksiani aiheesta. Niistä voi olla samaa mieltä tai myös eri mieltä, sillä näkemykset näistä asioista ovat henkilökohtaisia.

Olennaista on ehkä vain, että tulee miettineeksi näitä asioita ja sen myötä tehneeksi valintoja, jotka ovat linjassa omien arvojensa kanssa.

Moni yhdistää vastuullisen kosmetiikan kuluttamisen automaattisesti luonnonkosmetiikan käyttöön, mutta en itse koe, että niiden tarvitsisi mennä käsi kädessä.

Kosmetiikasta voi mielestäni nauttia vastuullisesti, vaikka ei käyttäisikään luonnonkosmetiikkaa – olennaisempaa on tapa, jolla kosmetiikan kuluttamiseen suhtautuu.

Olin itseasiassa juuri estenomin YAMK-opintojeni luennolla, jossa puhuttiin kosmetiikan vastuullisuudesta monesta eri kulmasta katsottuna ja esiin nousi myös ajatus siitä, kuinka maapallo ei todellakaan kestäisi, jos jokainen käyttäisi vain luonnonkosmetiikkaa, sillä raaka-aineiden tuottaminen vaatisi valtavia resursseja. Aina luonnosta saatava vaihtoehto ei välttämättä ole edes ekologisin.

Esiin nousi myös viisaita ajatuksia siitä, kuinka osa luonnonmukaisista ainesosista on todella hyviä valintoja ja osa taas eräällä tavalla katsottuna huonoja.

On esimerkiksi hyvä, että teollisuuden sivuvirtana syntyvistä marjojen siemenistä puristetaan öljyjä, joka käytetään hyödyksi kosmetiikassa, mutta jopa suorastaan hullua, että kosmetiikan käyttöön kasvatetaan manteleita, joista puristetaan öljyä, kun maailmassa nähdään nälkää ja ravinteikkailla manteleilla voitaisiin ruokkia ihmisiä.

Monien luonnonmukaisten ainesosien tuottamiseen voi liittyä myös erilaisia ihmisoikeuskysymyksiä, joten luonnonmukainen ei aina tarkoita vastuullisinta vaihtoehtoa.

En siis itse halua lähestyä vastuullista kosmetiikan käyttöä mustavalkoisella ajatuksella vain väittämällä, että jokaisen tulisi suosia luonnonkosmetiikkaa – sitäpaitsi myös luonnonkosmetiikkaa ylikulutetaan helposti hankkimalla sitä yli omien tarpeiden.

Vastuullisuus ei myöskään tarkoita muovipakkausten välttelyä, sillä muovillakin on etunsa: se on esimerkiksi kevyt materiaali kuljettaa painavaan lasiin verrattuna ja muovipakkaukset vaativat lasipakkauksia vähemmän suojamateriaalia eivätkä ne hajoa yhtä helposti – jokainen hajonnut kosmetiikkatuote kun on valmistettu turhaan.

Usein minusta myös tuntuu, etten tiedä tarpeeksi osatakseni edes muodostaa kunnollista mielipidettä asioista. En osaa aina ottaa huomioon jokaista liikkuvaa osaa tai edes kykene miettimään kaikkia taustatekijöitä.

Joskus liiallinen mietintä myös lamaannuttaa ja saa aikaan olon siitä, etten voisi ostaa kosmetiikkaa ollenkaan tai nauttia siitä yhtään, mitä en tietenkään halua.

Sen sijaan olen yrittänyt miettiä itselleni omia linjauksia siihen, kuinka voin edelleen nauttia mistä tahansa kosmetiikasta, mutta tehdä sen vastuullisesti.

Tämän postauksen kirjoittaminen tuntuikin sekä tärkeältä mutta rehellisesti sanottuna myös vaikealta — ei nimittäin ole koskaan helppoa sanoa, että on itse käyttäytynyt pitkään tavalla, jonka nykyään itsekin mieltää vastuuttomaksi. Erityisen vaikeaa se on tehdä verkossa kymmenien tuhansien ihmisten edessä.

Toisaalta jos oman hölmöilyn avoimella myöntämisellä voi avata keskustelua, jolla voi olla positiivinen vaikutus muihin, pidän sitä tärkeänä. Voin siis rehellisesti sanoa, että alle listaamani jutut ovat asioita, joiden mukaan en ole ennen elänyt, mutta samalla ajattelen, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan -sanonta pätee tässäkin asiassa.

Nämä ovat siis omat kultaiset vastuullisen kosmetiikan kuluttamisen sääntöni, joiden mukaan yritän nykyään elää:

1. Ostan vain, mitä aion oikeasti käyttää

Uskon, että yksi suurimmista kosmetiikan ylikulutukseen liittyvistä ongelmista on yleinen suhtautumisemme kosmetiikkaan. Tuotteita ostetaan ilman suurempaa harkintaa eikä niitä hankkiessa pysähdytä välttämättä edes miettimään, tuleeko tuotteen oikeasti käyttäneeksi alusta loppuun asti.

Itse ostin ennen kosmetiikkaa todella spontaanisti ihan vain siksi, että tuote oli ihana. En edes miettinyt, ehtisinkö käyttää sen tai ylipäätään haluaisinko sitoutua siihen niin pitkäksi aikaa, että tuote loppuisi – sehän oli vain kosmetiikkaa.

En myöskään pysähtynyt miettimään, aikoisinko oikeasti käyttää uuden luomiväripaletin jokaisen sävyn tai ehtisinkö käyttää sen kuudennen korostuspuuterin joskus loppuun. Jos olisin pysähtynyt tekemään niin olisi tietysti ollut selvää, etten ehtisi tai edes aikoisikaan tehdä niin.

Totuus on kuitenkin, että jokainen nurkissani turhaan seisova ja käyttämättä jäävä tuote on kuluttanut luonnonvaroja aivan turhaan. Esimerkiksi koko luomiväripaletti oli saatettu valmistaa vain siksi, että käytin sitä itse korkeintaan kymmenen kertaa, mikä tuntuu nyt aivan hullulta.

Jos siis hankin kosmetiikkaa, on lähtöolettamuksenani nykyään oltava, että tosiaan aion käyttää tuotteen enkä vain osta sitä uteliaisuuttani.

2. En osta kosmetiikkaa vain siksi, että se on uutta

Jatkuva uusien kosmetiikkatuotteiden lanseeraus on mielestäni yksi kosmetiikka-alan isoimmista ongelmista. Markkinoille pusketaan väkisin uusia tuotteita ja kuluttajille keksitään niiden myötä tarpeita, joita ei ennen välttämättä edes ollut olemassa.

Tästä on helppoa syyttää yrityksiä ja antaa vastuu heille, mutta tosiasiassa kuluttajilla on iso vastuu siitä, kuinka otamme uutuuslanseeraukset vastaan. Itse olen ennen ollut se tyyppi, joka on ollut aivan täpinöissään jokaisesta uudesta keksinnöstä ja fiilistellyt sitä ihan vain siksi, että se on uutta.

Uutuus on ollut kiehtova juttu ja tuonut iloa hetken, mutta hyvin usein sille ei ole ollut mitään tarvetta. Jokainen kuluttaja voikin omalta osaltaan valita, mihin suuntaan haluaa kosmetiikkateollisuuden etenevän. Jos me kuluttajat emme jatkuvasti kärtä uusia tuotteita elämäämme piristämään, ei kosmetiikkayritysten myöskään kannata tuottaa niitä.

Uutustuotteiden lanseeraamiseen liittyy myös yksi suuri ongelma: kaikki se myymälöihin tuotettava markkinointimateriaali telineen osista mainoskyltteihin on tuotettu vain sitä lanseerausta varten ja päätyy lopulta roskiin.

Itse olen esimerkiksi lakannut somessa seuraamasta tilejä, jotka keskittyvät vain uutuustuotteiden esittelyyn enkä ole kokenut jääväni mistään paitsi.

3. En kuluta kosmetiikkaa kuin pikamuotia

Kun elämään kaipaa pientä piristystä, on kosmetiikan ostaminen helppo tapa saada sitä. Uusi asuun sopiva kynsilakka tai viimeisen trendin mukainen luomiväri ovat nekin helppoja ja edullisia hankintoja, jotka tuntuvat tuovan nopeasti kivaa fiilistä – näin ainakin itse koin.

Kosmetiikasta onkin tullut pikamuotia vaateteollisuuden rinnalle. Tuotteita ostetaan harkitsematta ja vain siksi, että ne sattuivat silmiin ja ovat trendikkäitä. Uusi on parempi kuin vanha ja jos tuote ei olekaan hyvä, ei sillä ole väliä, sillä eihän se maksanut juuri mitään. 

Halvalla pikamuodilla on kääntöpuolensa, jota kosmetiikan yhteydessä ei tule aina ajateltua. Kun ainesosia tuotetaan halvalla ja tuotteet valmistetaan pilkkahintaan on selvää, ettei jokainen ketjussa mukana oleva voi saada kohtuullista korvausta työstään eikä jokainen tuotantoketjun vaihe ole välttämättä kovin inhimillinen.

En sano, että en itse osaisi koskaan edullista kosmetiikkaa, sillä käytän kosmetiikkaa nykyään melko vähän ja tuntuu hullulta laittaa siihen siksi paljon rahaa.

Oma ajatukseni on, että ostan edullistakin kosmetiikkaa kuitenkin vain harvoin ja oikeaan tarpeeseen, jotta omat kulutustottumukseni eivät ole enää ruokkimassa kosmetiikan pikamuoti-ilmiötä.

Jos halpismerkin tuotteita myydään tuhannen sijaan kymmenen, joutuu yritys miettimään strategiansa uudelleen.

4. Ostan tuotteita, jotka vastaavat ihoni omia tarpeita

Tämä kohta on helppoa ajatella itsestäänselvyytenä, mutta hyvin usein tulee syystä tai toisesta langenneeksi tuotteisiin, jotka eivät vastaa ihon omia tarpeita.

Itse ajattelen, ettei suurin ongelma ole erilaisten tuotteiden ostaminen vaan se, ettei omaan ihon ja sen tarpeisiin syventymiseen oteta edes aikaa, vaan ratkaisu halutaan löytää vain tuotteita käyttämällä.

Törmään itse todella usein siihen, ettei oman ihon tarpeita ole pohdittu eikä välttämättä edes tiedetä, miksi ja miten erilaisia ihonhoitotuotteita käytetään – niitä vain käytetään ja usein siksi heikolla menestyksellä.

Yritän tällöin usein suositella uusien tuotteiden hankkimisen sijaan lukemaan esimerkiksi Täydellinen iho -kirjani, sillä se auttaa selventämään oman ihon tarpeita sekä kertoo, miksi ja miten erilaisia ihonhoitotuotteita voi käyttää. Moni kuitenkin sanoo, ettei jaksa lukea mitään kirjoja tai syventyä aiheeseen, vaan haluaisi vain hyvät tuotteet.

Itse koen, että oman ihon kuulostelu ja omien tarpeiden selvittäminen on kuitenkin olennainen osa hyvää ihonhoitoa. Omalle iholle sopivia tuotteita on vaikeaa osata löytää, jos ei aluksi perehdy perusasioihin.

Ihon tarpeiden määrittelyyn voi ottaa avuksi myös kosmetologin. Lisäksi apua voi hakea tästä ihotyypin määrittelyä käsittelevästä postauksestani.

5. En osta tuotetta vain siksi, että se on suosittu

Tämä kohta kulkee käsi kädessä edellisen kohdan kanssa. Todella usein tuotteita tulee ostaneeksi siksi, että ne ovat suosittuja pysähtymättä miettimään, sopivatko ne oikeasti omalle iholle ja onko ihonhoitorutiinissa edes paikkaa niille.

Muilta kuultu hyvä palaute tuotteista on tietysti hyvä asia ja voi auttaa ostopäätöstä tehdessä, mutta se, että tuote on suosittu ei välttämättä tarkoita, että tuote sopii itselleen tai että oikeasti tarvitsee sitä.

Itse olen aina ollut kiinnostunut kokeilemaan suosittuja tuotteita, mutta nyt olen yrittänyt parhaani mukaan olla lankeamatta tuotteisiin vain siksi, että niitä kehutaan kaikkialla. Jos kuulen tuotteesta kehuja selvitän ensisijaisesti, miksi se on suosittu ja sopisiko tuote minulle.

Sitäkin enemmän mietin kuitenkin sitä, tarvitsenko tuotetta oikeasti. Yritän yhä paremmin sisäistää niin kosmetiikassa kuin kaikessa muussakin ajatuksen, että vaikka joku asia on ihana, ei minun tarvitse itse välttämättä omistaa sitä. Riittää, että minulla on tuotteet, joita käytän ja tarvitsen.

6. Käytän tuotteen viimeiseen pisaraan asti

Tämän kohdan mukaan olen yrittänyt aina elää, vaikka en siinä toki ihan aina onnistukaan. Yritän kuitenkin huolehtia siitä, että jos olen antanut tuotteen tulla kotiini, on minun velvollisuuteni nauttia siitä alusta loppuun asti.

En siis ota uutta tuotetta käyttöön ennen kuin vanha tuote on lopussa ja anna vanhan tuotteen jämien seisoa jossakin, kunnes ne lopulta lentävät roskiin.

Monet kosmetiikkapakkaukset voidaan kierrättää, mutta olettamuksena on tällöin, että ne ovat tyhjiä. Käytän siis parhaan kykyni mukaan tuotteet niin loppuun kuin mahdollista ja jos tuotteen materiaali vain mahdollistaa sen, leikkaan pakkauksen auki saadakseni kaiken ulos.

Jos tuotepakkaus on suunniteltu niin, että tuotetta jää runsaasti käyttämättä, jätän tuotteen ainakin jatkossa hankkimatta.

Tiedostava kuluttaja antaisi tästä toki myös palautetta valmistajalle, sillä jos valmistaja kuulee samansuuntaista palautetta paljon, on sillä paine muuttaa pakkaustaan.

7. En shoppaile pelkällä tunteella

Omalla kohdallani kosmetiikan ostaminen on ennen ollut todella tunnevoittoista puuhaa, eli järki on ollut kaukana kateissa ostopäätöksiä tehdessäni.

Minulle on riittänyt, että tuote on vaikuttanut ihanalta, tuoksunut hyvältä, ollut söpö tai näyttänyt kauniilta – mitä tahansa, mikä on saanut minussa aikaan tunteita siitä, että minun on pakko saada tuote elämääni.

Tunteella ostaessa en ole miettinyt, tarvitsenko tuotetta oikeasti. Tai oikeastaan tunteella mennessäni olen saanut itseni kuvittelemaan, että oikeasti tarvitsen tuotetta, vaikka en tarvitsisikaan.

Silloin en ole kyseenalaistanut sitä, että minulla on kotona jo kolmekymmentä huulipunaa, joita voisin ihan hyvin käyttää, sillä onhan tämä uusi huulipuna niin upea.

Olen myös vain keskittynyt siihen, että uusi luomiväripaletti on myynnissä vain rajoitetun ajan, joten minun on pakko ostaa se, etten jää ilman.

Nyt sisäistän paremmin, ettei yksi huulipuna muuta elämääni eikä elämänlaatuuni oikeasti liiemmin vaikuta se, että jään paitsi jostakin uudesta tuotteesta. Onko se edes oikeasti paitsijäämistä?

En lähde väittämään, etten edelleenkin tekisi ostoksiani tunteella, sillä juuri eri tuotemerkkien herättämät tunteet ovat kieltämättä niitä, jotka saavat aikaan ostopäätöksen silloinkin, kun hankin tuotteita tarpeeseen. Yritän kuitenkin olla antamatta tunteille valtaa silloin, kun en oikeasti tarvitse jotakin.

Tuote voi olla ihana, mutta se ei silti tarkoita, että minun pitäisi hankkia se.

8. Käytän ensin loppuun mitä jo omistan

Kun aloin melkein 12 vuotta sitten kirjoittaa blogiani ostolakossa olemisesta, oli tämä ainoa sääntö, joka minulla oli. Olisi luullut, että siinä olisi ollut helppoa pysyä, mutta ei se vain ollut.

Nyt koen kuitenkin, että juuri tämä takaraivoni kulmilla jo pitkään notkunut ajatus on kenties keskeisin itselleni asettama sääntö vastuullisessa kosmetiikan kuluttamisessa. Yritän parhaani mukaan hankkia vain tuotteita, jotka voin käyttää alusta loppuun ja sitten myös tehdä sen. Vasta sen jälkeen voin ostaa uutta.

Uskon, että pelkästään tämän varsin yksinkertaisen ja loogisen ajatuksen mukaan elämällä voitaisiin ratkaista monet kosmetiikan ylikulutukseen liittyvät ongelmat. Ongelmana kun ei mielestäni ole niinkään se, että kosmetiikkaa käytetään liikaa vaan se, että sitä hankitaan enemmän kuin mitä ehdimme kuluttaa.

Jos uusia tuotteita ostettaisiin oikeasti vasta sitten, kun vanhat tuotteet on käytetty loppuun, pienenisi kosmetiikan myynti ja ylikultus varmasti huomattavasti.

9. En anna tuotteiden mennä vanhaksi

Jos tuotteita omistaa yli omien käyttötarpeidensa, vanhenee osa kosmetiikasta väkisinkin. Tuotteita tulee säilyttäneeksi avattuna pidempään kuin suositellaan ja pahimmassa tapauksessa sen myötä hierottua kasvoilleen päivittäin haitallisia mikrobeja, jotka ovat ehtineet pesiytyä tuotteeseen ja aiheuttavat salakavalasti ongelmia.

Aina tuotteen vanhenemista ei voi päätellä härskiintyneeltä haisevasta tai väriään muuttaneesta koostumuksesta. Joskus voi käydä niin, että tuotteen aktiiviaineet ovat kaikessa hiljaisuudessa vanhentuneet eikä tuote vain enää tee sitä mitä sen pitäisi tehdä. Alunperin hyvä tuote voi siis muuttua lopulta huonoksi tai ainakin aivan turhaksi tuotteeksi.

Olen aina yrittäny parhaani mukaan huolehtia, että laitan kiertoon ne kosmetiikkatuotteet, joita en itse ehdi käyttää, joten tämä ei ole ollut suuri ongelma – suurempi ongelma on oikeastaan ollut se, että olen oikeuttanut itselleni uuden kosmetiikan hankinnan ja vastaanottamisen sillä, että olen antanut tuotteita ahkerasti eteenpäin.

Yritän kuitenkin jatkossakin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että omistan vain tuotteita, jotka ehdin käyttää ennen kuin ne menevät vanhaksi eikä minulle sen myötä kerry varastoja, jotka pitäisi laittaa kiertoon.

10. Uskon, että valinnoillani on merkitystä

On helppoa ajatella, ettei juuri omilla valinnoilla ole vaikutusta, mutta usein ongelmana on, että jokainen meistä uskoo, ettei juuri minun pienillä valinnoillani ole merkitystä ja lopputuloksena on, ettei kukaan koe tarvetta ottaa vastuuta omista valinnoistaan.

Kosmetiikkateollisuus on kuitenkin minusta näyttänyt selkeästi, että meidän valinnoillamme on todellakin merkitystä ja se, kuinka kuluttajat yhdessä käyttäytyvät saa brändeille aikaan painetta oman toiminnan puntaroinnissa.

Juuri kuluttajien tietoiset valinnat ovat saaneet aikaan niin toivottuja kuin ei-toivottujakin ilmioitä, jotka ovat suoraan vaikuttaneet siihen, millaisia tuotteita markkinoille lanseerataan.

Kuluttajien vaatimusten vuoksi valmistajat ovat esimerkiksi alkaneet tehdä parabeenittomia tuotteita, clean beauty -ilmiö on paisunut hulluihin mittoihin ja pikamuotikosmetiikan tarjonta on kasvanut.

Ei edes tarvitse ajatella, että emmehän me täällä pienessä Suomessa voi vaikuttaa mihinkään, sillä juuri meillä kuluttajilla täällä pienessä Suomessa on valtava voima vaikuttaa nimenomaan Suomen kosmetiikkamarkkinoihin omalla käytöksellämme.

Haluan itse uskoa, että jokaisella meistä on yksilöllinen vastuu käyttäytyä niin, että luomme maailmaa, jollaisessa haluamme huomenna elää.

Tämän ajatuksen myötä pyrin siis tekemään sellaisia valintoja, joihin voin itse olla tyytyväinen. Se ei tarkoita, että jokainen valintani olisi täydellinen, mutta pienet muutokset ja harkitsevat teot voivat yhdessä saada aikaan isomman muutoksen.

Minulle tämä esimerkiksi tarkoittaa, etten tule myöskään tulevana Black Fridayna tekemään hankintoja, joita en oikeasti tarvitse.

Millaisia ajatuksia teillä on kosmetiikan vastuullisesta kuluttamisesta?