Moni oli kiinnostunut kuulemaan lisää Etelä-Korean vaateshoppailuistani. En ole fashion- tai lifestylebloggaaja, joten vaatteiden kuvaileminen ei ole minulle kovin tuttu juttu. Koska kuitenkin olen innoissani löydöistäni, haluan tietysti jakaa ne teidänkin kanssanne ja yritin hieman kuvailla niitä.
Kuten tiedätte, olen yrittänyt vähentää tavaroitani. Lähdin kuitenkin reissuun sillä asenteella, että jos törmäisin siellä johonkin kivaan, ostaisin sen taatusti. Varmistaakseni tämän mahdollisuuden, pakkasin kaikki kahden viikon tavarani pieneen käsimatkakokoiseen laukkuun ja heitin sen ison, tyhjän matkalaukun sisään. Isoa laukkua voisi sitten halutessaan täyttää vaikka sen Finskin salliman 23 kilon edestä jos tulisi tarve.
En ole mikään mieletön shoppailija ja olen myös yleensä melkoisen pihi, joten voi pojat, mikä taivas minulle aukenikaan tajutessani, että olen keskiverto korealaisen naisen kokoinen. Kaikki vaatteet olivat kuin minulle tehtyjä! Asia, johon 156 senttisenä harvoin törmää.
Shoppailen mieluiten halvalla, mutta se ei ollut automaattista Koreassa.
Normaalihintaiset vaatteet olivat saman hintaisia kuin Suomessa elleivät välillä kalliimpiakin ja oikeiden paikkojen löytäminen vaati työtä. Kun ne oikeat paikat kuitenkin löytyivät, olin taivaissa.
Suunnistin jokaisessa kaupassa aina ensin alerekeille. Lähes kaikissa liikkeissä oli tasasummien alerekkejä ja tein oikeastaan jokaisen löytöni niistä.
Aluksi olin taivaissa huomatessani, että saan kymmenellä eurolla upeita mekkoja, hameita ja paitoja.
Parin päivän jälkeen tajusin, että voisin laskea kipurajani seitsemään euroon. Silläkin irtoaisi jo monessa paikassa ihana vaate.
Viimeisinä päivinä olin niin pihi löydettyäni Express Buss Terminalin alta ostosparatiisin, että asetin kipurajakseni 3,50 euroa ja löysin yhä vaikka kuinka monta kassillista vaatteita.
Minulla kävi todellinen tuuri, sillä Etelä-Korea oli minulle oikea ostosparatiisini. Naiset olivat juuri minun kokoisiani ja myynnissä olevat eteläkorealaiset konservatiiviset ja naiselliset vaatteet olivat aivan minua.
Koreassa ei missään näkynyt rintavakoa (heh, johtunee myös siitä, ettei paikallisilla sitä liiemmin yleensä ollut…), mutta sääret vilkkuivat senkin edestä. Naiset kulkivat kauniissa lyhyissä hameissa ja olin aivan taivaissa shoppaillessani noita ihanuuksia itselleni pilkkahintaan.
Jos en osannut päättää, missä värissä hameeni haluan, otin sen usein parissakin värissä. 3,50 euroa kun ei ollut paha hinta.
Minulla oli pieni ostomorkkis, sillä ostin reissuni aikana aivan valtavasti vaatteita. Perustelin asiaa kuitenkin itselleni sillä, että joskus se vaatekaappikin olisi uudistettava ja mikä olisikaan parempi hetki kun nyt, kun olen oikean kokoisten, näköisten ja ennen kaikkea juuri oikean hintaisten vaatteiden keskellä. Yritän siis elää sen asian kanssa, ett shoppailin juuri valtavat määrät vaatteita.
Erityisen ihanaa shoppailusta teki se, ettei minun tarvinnut sovittaa mitään. Shoppailin oikeastaan vain pienissä liikkeissä, joissa ei yleensäkään edes ollut sovituskoppeja tai jos olikin, sai niissä sovittaa vain normaalihintaisia vaatteita.
Noissa pienissä liikkeissä oli kaikkia vaatteita esillä vain yksi kappale eikä kokovaihtoehtoja ollut. Ja kas kummaa, tuon ihanan maan jokainen yhden koon vaate oli tehty suoraan minun kokoiselleni tytölle!
Oli aivan mielettömän mahtavaa voida shoppailla kauniita ja ennen kaikkea oman tyylisiä vaatteita poimien ilman, että jokaista tarvitsi sovittaa -Suomessa kun aina sovitan kaikkea varmistuakseni siitä, että vaate on oikean kokoinen.
Tuossa ihanassa maassa kaikki kuitenkin oli tehty juuri minun kokoiselleni ja ennen kaikkea pituiselleni ihmiselle.
Kerrankin sain ostaa pitkän hameen, joka oli juuri oikean pituinen minulle ilman, että sitä tarvitsi taitella vyötäröltä! Tämä onkin ensimmäinen pitkä hameeni.
Hameet ja mekot olivat sopivan pituisia eikä koskaan tullut tilannetta, että sopivan kokoiseksi luulemani kaunis polven korkeudelle jääväksi suunniteltu alaosa olisikin jo melkein lähennellyt nilkkojani.
Korealainen naisellinen tyyli pitää sisällään tosin paljon lyhyitä hameita, joista osa saattaa Suomessa tuntua jopa hieman häiritsevänkin lyhyeltä, mutta jotka sopivat kuitenkin hyvin lyhyille ihmisille -varsinkin konservatiivisempien yläosien kanssa käytettyinä.
Oma etumukseni on keskiverto korealaista kookkaampi, mutta koska paikalliset neidot suosivat todella löysiä ja reilun kokoisia yläosia, löysin sieltä niitäkin vaivatta. (Rintaliivejä olisi tosin ollut aivan turhaa edes etsiä…)
Ostin muutamat kengätkin, mutta niiden ostaminen oli tällaiselle maata pitkin kasvamaan keskittyneelle lättäjalalle hieman hankalaa, sillä oma 38-kokoinen leveä jalkani ei kovin helpolla istunut paikallisiin siroihin kenkiin. Omaksi kengänkookseni osoittautui paikallisittain 245, joka oli toisiksi isoin saatavilla oleva naisten koko oikeastaan kaikkialla. (Koko 250 vastasi kokoa 39, koko 240 kokoa 37, koko 235 kokoa 36 jne.)
Ostin kolmet matalat kengät ja jäin kaiholla kaipailemaan kauniita kiiltäviä nudekorkkareita, jollaiset jalassa kaikki upeat koreattaret viilettivät. Kengät olivat muutenkin lähes kaikkialla yllättävän kalliita ja saisin niitä Suomesta ja varsinkin Englannista sinne taas mennessäni jopa halvemmalla.
Rakastan naisellisia hameita ja tyttömäisiä juttuja, joten täytin laukkuni sellaisilla.
Kuten postauksen kuvista näkyy, tein todella paljon löytöjä.
Eivätkä näissä kuvissa edes ole kaikki löytöni…
Suosittelisinkin Etelä-Koreaa ja varsinkin Soulia shoppailuparatiisiksi lyhyille xs-s -kokoisille tytöille. Isompiakin kokoja toki löytyy, mutta edullisimmat löydöt ovat juuri meille pienille ihmisille. (Keskivertokokoiset brittinaiset älkää vaivautuko.)
Voinkin siis todeta olleeni kuin kotonani maassa, jossa kaikki vaatteet oli valmistettu kokoiselleni ja tyyliselleni ihmiselle sekä jossa kaikista meikkivoiteista löytyi aina tarpeeksi vaaleita sävyjä huomattavasti Suoma helpommin.
Nyt minulla onkin tosiaan tyhkä tili, mutta vaatekaappi sitäkin täydempänä vaatteita, jollaisissa tahdon tulevan kesäni viettää!
Reissun ylivoimainen lempparilöytöni oli muuten ohut ja kevyenä laskeutuva beige trenssitakki, jollainen jokaisella soulilaisella nuorella naisella oli päällään.
Pahoittelen siis tätä shoppailusyntieni määrää, mutta näitä kerran elämässä -tilaisuuksia ei vaan voi jättää käyttämättä!
Ihania hameita ja kiva et löysit just sulle sopivia vaatteita lomamatksalta.
T.Johanna
Varsinkin Japanissa ja toki myös Koreassa ei yleensä näytellä paljoa kaulan ja rintojen väliin jäävää aluetta tai olkapäitä, joten kovin isokaula-aukkoisia paitojakaan ei hirveästi näe 🙂 se on ilmeisesti tällainen kulttuurinen juttu, heille on ok näyttää paljon reittä hyvinkin lyhyillä hameilla, mutta kuulemma esim. naruolkaimiset topit ovat no-no varsinkin ilman jotain villatakkia tms peittämässä olkapäitä. Toki nykyaikana varsinkin isoissa kaupungeissa näkee varmasti sellaisiakin jotka käyttävät lähes napaan asti auki olevia paitoja, mutta yleinen tapa on tämä 🙂
Aaaaaaa haluun tuonne ostoksille!! 🙂 160 cm ja xs on välillä hankala yhdistelmä, kun hihat ja helmat tai lahkeet on kaikki liian pitkiä….samoin albiinon vaalea iho, olis kiva mennä ostamaan meikkivoidetta ilman, että myyjä sanoo: "sori, mikään merkki ei valmista noin vaaleaa sävyä" 😀
Saat synninpäästön ainakin täältä! Hameongelma on niin tuttu, päädyn usein niihin normaalipituisten minihameisiin, jotka minulla ovatkin ihan siveellisen mittaisia 😉 Terkuin 155 cm kengät jalassa…
Kävin juuri Shanghaissa ja itselläni oli sama tilanne – kaikki vaatteet olivat täydellisen kokoisia ja ihan mun tyylisiä! Vihaan Suomessa shoppailua, sillä vaatteet ovat niin epäfeminiinisiä ja liian muodikkaita. Klassinen ja tyttömäinen tyyli on ihanin.
Shoppailin harmikseni liian vähän, koska tilin saldo ei enempää sallinut – mutta jos jollain muulla kommentoijalla olisi mielessään mitään edullisia ja hyviä aasialaisia nettikauppoja niin kertokaa! :>
en tosiaan ymmärrä, miksi vaatteita on pakko shoppailla säkkitolkulla. ihminen ihan oikeasti pärjää vähemmälläkin. varsinkin kun voi melkein arvata, että noistakin suuri osa jää käyttämättä ja nähdään täällä blogissa sitten myynnissä…
kurjinta on, että noilla hinnoilla ja etelä-korean talouden huomioon ottaen nuokin ovat ties missä hikipajoissa tehtyjä rytkyjä. eikö sitäkin voisi vähäksi aikaa pysähtyä miettimään? ja muutenkin melkoisen elämäntapasi jättämää ekologista jalanjälkeä, niin onko siihen nyt vielä lisättävä tuokin rättien hamstraus? sori, mutta olet kyllä melkoinen vapaamatkustaja. tulee surku kun miettii millaisissa pilvilinnoissa kaltaisesi suruttomasti lentävät ja kuluttavat materialistit oikein elävät.
pakko sanoa, että olen hieman pettynyt, sillä blogiasi kaaaauan lukeneena olen ollut viime aikoina niin iloinen, sillä vaikutti siltä, että olet päässyt "mahdollisimman halvalla mahdollisimman paljon" -hamstrauksesta yli.
joo ja totta kai edullisia vaatteita on kiva ostaa kun niitä kohdalle sattuu. mutta oikeasti, tarviiko niitä silti säkkitolkulla? pesukoneet on keksitty, vähemmälläkin pärjää.
Minusta kommenttisi oli todella asiaton henkilöltä, joka ei tiedä asiasta enempää ja vetää vaan itse johtopäätöksiä.
Minulla oli entuudestaan _vähän_ vaatteita ja uudistin tosiaan vaatekaappini. Vasteshoppailen todella vähän ja kaikki vuodenajat käsittävä vaatekokoelmani mahtuu yhä tavallisen kaksiovisen vaatekaapin vaatetankoon roikkumaan. Se on siis yhä huomattavasti pienempi kuin useammilla naisilla. Suosin helppoja ja klassisia vaatteita, joita säilytän yleensä pitkään.
Mitä tulee kommenttiisi vaatteiden hinnoista, ovat ne alunperin olleet hinnoiltaan ihan sitä samaa suomalaista hintatasoa elleivät kalliimpia, mutta pihinä ihmisenä minä nyt vaan satun ryntäämään ensimmäisenä niille alerekeille, joita joka paikassa on.
Kaikki vaatteeni mahtuvat siis edelleen yhteen matkalaukkuun. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka hamstraavat niitä säkkitolkulla, mutta toisaalta en myöskään ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka tulevat anonyymeinä laukomaan kommenttibokseihin mielipiteitä ihan vaan, koska "mulla nyt vaan oli tällainen mielipide tästä".
Pieni knoppi (en tiedä, tiesitkö jo) tuosta reisien vilkkumisesta ja rintavakojen puutteesta: meillä Euroopassa todella lyhyet hameet katsotaan huorahtavaksi, mutta jokaisella on päällään hyvin syvään uurrettu paita – eikä se oli ongelma. Koreassa (lähes kaikissa muissakin Aasian maissa) asia on toisin päin: hameesi voi suurin piirtein näyttää alushoususi, eikä se haittaa – mutta jos paitasi näyttää senttiäkään rintalastasta, olet auttamattomasti huora, ja jokainen vastaantulija kavahtaa kauemmas.
Tästä monet myös neuvovat Aasiaan matkustavia naisia – ottakaa mukaan vain ne paidat, jotka eivät rinnuksia näytä, muuten teidän voidaan luulla myyvän itseänne.
Hitsi, pitäisiköhän ittekki harkita reissua Etleä-Koreaan? Ihania vaatteita <3 Olen itsekin pituudeltani 156cm ja oikeankokoisten vaatteitten löytäminen on vähän työn ja tuskan takana, eteenkin kun en ole kauhean siro…
Tarttee näemmä siis laittaa tuo maa vierailtavien maiden, koko ajan kasvavalle, listalle 😀
Tää oli odotettu postaus, koska halusin nähdä tarkemmin, mitä ihanuuksia oot löytänyt. Kannatti hyödyntää tilaisuus, koska sait tosi ihania vaatteita melkein ilmaiseksi 🙂 Oon kateellinen etenkin pitkistä hameista, koska täältä Suomesta ei saa sopivan pituista nilkkoihin asti yltävää hametta mistään (oon 158cm).
Usko tai älä, mutta jos ton jutun missä on helmiä ja musta rusetti pohjavärin vaihtais pinkistä vaikka kermaan, se ois ihan mun näköiseni. Oikeasti.
En tiennyt, että olet "vain" 156cm, olen aina ajatellut kuviesi perusteella, että olet jotain 170-180cm välistä! Itsekin siis olen jotain 154cm, joten ymmärrän mistä puhut tässä postauksessa.
Blogisi kuuluu suosikkeihini, olenkin lukenut jo pari vuotta ainakin anonyyminä.:)
Ihania ostoksia
Aivan ihania ostoksia <3_<3 kai sita nyt pitaa ostaa jos kerrankin loytyy oman kokoisia vaatteita!
159-senttiä ja XS-S = Tahtoo Koreaan!
Samaistun hyvin anonyymin (22.47) kommenttiin. Ihmettelen lisäksi, että millä logiikalla pidät tätä ainutlaatuisena tilaisuutena? Ajatteletko, että maltat lopunikääsi pysytellä poissa Aasiasta? Ainutlaatuisen tästä tekee pikemminkin se, että tuolla ostosmäärällä voisi elää ainakin kymmenen vuotta ilman, että tarvitsisi käydä muissa vaateliikkeissä kuin alusvaatteita myyvissä lainkaan. Tämä ei eroa lainkaan kosmetiikkahamstrauksesta, joka aiemmin oli ongelmasi. Tai laukuista tai koruista. Jos muutat syksyllä Lontooseen, niin otatko tämän kaiken mukaasi ja olet siellä ostolakossa? Vai jätätkö Suomeen varastoon? Muistatko niitä enää kotimaahan palattuasi, ovatko ne silloin enää oman tyylisiäsi?
Toivon todella, että elämässäsi on muutakin kuin hamstraus. Jotakin merkityksellisempää ja arvokkaampaa kuin mikään materia. Tällainen maaninen shoppailu viittaa omasta mielestäni siihen, että sillä yritetään korvata jotain muuta elämästä puuttuvaa. Pahoittelen vuodatustani, jos olen mielestäsi ihan hakoteillä, mutta en osaa ajatella ostoskäyttäytymistäsi mitenkään normaalina, hyväksyttävänä tai varsinkaan sellaisena, mitä tämä maapallo kestäisi.
Tuota… kaikki vaatteeni mahtuvat edelleen yhteen kaksioviseen vaatekaappiin sen vaatetankoon. Minulla ei ollut niitä liiemmin entuudestaan ja nyt niitä on yhä vähemmän kuin useimmilla tutuillani. En liiemmin vasteshoppaa ja nyt vain päivitin kaappini.
Ostamani vaatteet ovat olleet alunperin normaalihintaisista eli oikeastaan jopa kalliimpia kuin Suomessa vastaavat, keräsin ne vain itse kotiin alerekeiltä.
On melko ikävää saada tuollainen syytösvyöry niskaan ihmiseltä, joka perustaa sen vain omiin johtopäätöksiinsä.
Oih, miten eettistä kuluttamista.