Espanjalaiset, lehmän hermoja vaativat kassajonot

Kun saavuin joulukuussa Espanjaan, aloin tarkastella maata ja sen asukkaita uteliain silmin.

Olin erityisen kiinnostunut näkemään omin silmin sitä paljon puhuttua espanjalaisten leppoisuutta.

En ollut varma, mistä tätä kuuluisaa leppoisuutta kannattaisi lähteä etsimään, mutta onnekseni, tai oikeastaan rehellisyyden nimissä silloin vielä suureksi ärsytyksekseni, kohtasin sen heti ensimmäisellä kauppareissullani espanjalaisessa ruokamarketissa.

Lue myös: Espanjalaiset, pään kirjaimellisesti sekoittavat kirjahyllyt

Suomalaisen tehokkuusajattelun tuote

Taustatarinana kerrottakoon, että kutsuisin itseäni ihmiseksi, joka asioi kaupan kassalla tehokkaasti.

Nostelen ostokseni hihnalle ripeästi ja kaivan maksukorttini ulottuvilleni jo kauan ennen omaa maksuvuoroani, jotta voi heilauttaa sitä maksupäätteellä sukkelasti.

Olen myös ottanut valmiiksi esiin mukanani tuoman repun ja/tai kestokassit ja avannut ne, jotta voin olla vikkelästi nostelemassa ostoksiani niihin heti kun myyjä on saanut luettua niiden hinnat laitteillaan.

Tuntuu lähes kunnia-asialta, että ehtii varmasti pakata omat ostokset kasseihin ennen kuin seuraavan asiakkaan olisi päästävä pakkaamaan omia ostoksiaan samalla puolella pakkaushihnaa.

Jos jotakin yllättävää tapahtuu enkä ole valmis, saatan yrittää pelastaa tilanteen nostelemalla odottavat ostokset tilapäisesti pois tieltä esimerkiksi viereiselle suljetulle kassalle ja jatkaa pakkaamista siellä.

Toisin sanoen yritän siis tehdä mitä vain, ettei kukaan vain joutuisi minun takiani odottelemaan vuoroaan.

Lue myös: Tämän vuoksi matkustan – 2 tärkeintä syytäni

En lähde väittämään, että olisin tässä asiassa jotenkin poikkeuksellinen ihminen, vaan enemminkin kutsuisin itseäni kasvuympäristöni tuotteeksi.

Kokemukseni mukaan hyvin suuri osa suomalaisista ja ruotsalaisista käyttäytyy näin, sillä kassajonon seisottaminen koetaan usein kiusalliseksi eikä kukaan sen vuoksi halua olla se tyyppi, jonka vuoksi jono seisoo ja kasvaa.

(Suomalainen tai ruotsalainen kassatehokkuus ei toki vedä vertoja saksalaiselle kassatehokkuudelle, joka on kuulemma aivan omaa luokkaansa, mutta kutsuisin sitä silti varsin tehokkaaksi.)

Espanjalainen kassatehokkuus, tai oikeammin sanottuna kassatehottomuus on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Ensimmäisinä päivinä se sai minut kiristelemään hampaitani, niitä seuraavina viikkoina otin sen puolestaan rentoutumisharjoituksena ja nyt en enää juuri vaivaa sillä päätäni.

Maassa maan tavalla.

Lue myös: 7 syytä, joiden vuoksi viihdyn Torreviejassa

Millaista espanjalaisella ruokakaupan kassalla on?

Kokemukseni mukaan espanjalaisissa ruokamarketeissa kassahihnat eivät ensinnäkään ole yleensä kovin pitkiä.

Toki poikkeuksia on, mutta yleensä nämä poikkeukset ovat tuontitavaraa, eli niitä esiintyy lähinnä Lidlin kaltaisilla kansainvälisillä ketjuilla, jotka ponnistavat tehokkuutta arvostavista maista.

Tämä tarkoittaa sitä, että Espanjassa on hyvin yleistä, että hihnalle mahtuvat vain sen asiakkaan ostokset, joka on juuri maksuvuorossa – varsinkin, jos asiakas on ostamassa useamman päivän ostoksia.

Koska kassahihnat ovat lyhyitä, ei eri asiakkaiden ostokset jaottelevia kassakapuloitakaan ole yleensä useita. Tyypillisesti niitä on vain yksi.

Jo tämän kapulan käyttö on mielestäni Espanjassa mielenkiintoista, sillä itse olen ajatellut kapulan perimmäisen tarkoituksen olevan viestiä kassahenkilölle, mihin kohtaan yhden asiakkaan ostokset loppuvat ja toisen alkavat, jotta hän osaa laskuttaa oikein.

Asioin itse eniten Espanjan suurimman ruokakauppaketju Mercadonan myymälöissä, joiden kassoilla kiinnitän toistuvasti huomion siihen, kuinka sen yhden ja ainoan kassakapulan hallinnointivastuu tuntuu olevan kassahenkilöllä itsellään.

Kapulaa ei siis yleensä aseta ostosten väliin asiakas, vaan kassahenkilö siirtää sitä itse.

Tästä päästään sitten tietysti kysymykseen siitä, mitä virkaa on kassakapulalla, jonka tarkoitus on merkitä jako eri asiakkaiden ostosten välille myyjää varten, jos myyjä itse siirtää kapulaa ja näin ollen jo tietää, mistä jako menee, mutta ehkä se ei ole olennaista.

Lue myös: Tämän vuoksi päädyin Torreviejaan

Espanjalaisella kassalla ei voi kiirehtiä

Omien kokemuksieni mukaan espanjalaiset kassat ovat mitä parhaimpia paikkoja löytää sisäinen rauhansa tai tarkalleen ottaen ainakin harjoitella sen löytämistä.

Niillä asiointi nimittäin kestää, kestää ja kestää eikä sille vain voi mitään. Asia vain on niin ja siihen täytyy tottua.

Kun siihen tottuu, voi sen jo alkaa ottaa positiivisena mahdollisuutena hengähtää hetken ja muistaa, ettei tässä maailmassa olekaan ehkä ihan niin kiire kuin mitä jatkuvasti uskottelemme itsellemme meillä olevan.

Espanjalaisilla kassoilla ei tyypillisesti ole isoja ja tilavia pakkausalueita eikä varsinkaan sellaisia, jotka olisi kätevästi jaettu kahteen osaan kassajonon etenemisen nopeuttamiseksi.

Tilanjakajia saattaa toki joskus näkyä, mutta niiden käyttöä näkyy sitäkin vähemmän.

Tyypillisesti tilanne espanjalaisella kassalla menee niin, että kun asiakas on saanut nosteltua koko kärryllisensä ostoksia lyhyelle hihnalle, on myyjä alkanut jo piipata laitteistoihinsa niiden hintoja.

Tässä vaiheessa asiakas ei suinkaan vielä ryntää täyttämään ostoskassejaan, vaan vasta muistaa, että on tullut liikkeeseen oman kauppakärrynsä kanssa, joka odottaa parkissa kassojen jälkeisessä tilassa ja lähtee hakemaan sitä.

Sillä aikaa myyjä jatkaa ostosten piippailua ja kompakti pakkausalue kassan päässä jatkaa täyttymistään.

Lue myös: Kotona maailmalla

Me suomalaiset saatamme kutsua näitä kärryjä leikkisästi mummokärryiksi viitaten siihen, että niitä näkee etupäässä ikäkkäämmillä rouvilla.

Ainakin täällä Espanjan Torreviejassa ne ovat kuitenkin kaiken ikäisten kaupassakävijöiden vakiovarusteita sukupuoleen katsomatta, sillä suuremmatkin ostokset saa niillä kätevästi kotiin.

Nämä kärryt parkkeerataan kauppaan tullessa kassojen lähettyville niille suunniteltuun kärryparkkiin, josta ne sitten tosiaan noudetaan omalla kassavuorolla. Myymälän puolelle niitä ei saa tuoda.

Kun kärryt on noudettu, aletaan ostoksia pakata.

Ostosten määrästä riippuen voi olla, että myyjä on ehtinyt piipata kaikki ostokset läpi kassasta ja odottaa maksua, mutta toisinaan voi myös olla, että ostoksia on vielä jäljellä.

Koska pakkaustilat espanjalaisilla kassoilla ovat hyvin pienet, täyttyvät ne viikoittaisella suurostajalla helposti.

Voi siis olla, että kassan täytyy odottaa hetki, että pakkausalueelle vapautuu tilaa, jotta hän voi jatkaa ostosten piippailua.

Tyypillisesti pakkaushihna on edelleen täynnä tavaraa siinä vaiheessa, kun myyjä on saanut selville ostosten loppusumman.

Suomessa myyjä siirtäisi tässä vaiheessa pakkaustilat erottelevan tilanjakajan niin, että seuraavan asiakkaan ostokset voidaan juoksuttaa toiselle puolelle pakkausaluetta, asiakas siirtyisi maksamaan ostoksiaan ja viimeistelisi niiden pakkaamisen seuraavan asiakakan asioinnin aikana.

Espanjassa tilanne ei kuitenkaan mene noin.

Lue myös: Miksi on niin vaikeaa ottaa rennosti?

Espanjassa koko kassajono odottaa

Espanjassa koko kassajono seisoo odottamassa, kun myyjä on saanut kaikkien ostosten viivakoodit luettua ja asiakas pakkaa ostoksiaan.

Tämän jälkeen tyypillisesti myös myyjä vain odottaa, että asiakas on saanut ostoksensa pakattua.

Kun asiakas sitten vihdoin on pakannut kaikki ostoksensa myyjän ja koko kassajonon edelleen odottaessa, on aika alkaa miettiä niiden maksua.

Koska asun itse käteisvapaana yhteiskuntana nykyään pidetyssä Ruotsissa, ei minulla ollut vuosiin ollut käteistä.

Meillä Ruotsissa korttimaksuilla hoidetaan kaikki ja mikä ei onnistu niillä, hoituu MobilePay -järjestelmää vastaavalla Swish-järjestelmällä.

Jopa katusoittajille swishataan puhelimella rahaa ja kuulemma kirkossa kolehtikin hoituu swishaamalla.

Kaupoissa ja kahviloissa puolestaan on jo pitkään ollut lappuja, jotka kertovat, ettei käteistä rahaa edes oteta vastaan.

Espanja on kuitenkin edelleen vahvasti käteisyhteiskunta, joten täällä kaupan kassalla maksetaan ostokset tyypillisesti käteisellä.

Ja ai niin, täällä on käytössä myös yhden ja kahden sentin kolikot.

Kun myyjä siis saa selville asiakkaalta veloitettavan summan, on istunut toimettomana odottamassa, että asiakas saa pakattua kaikki ostoksensa, voi hän vihdoin alkaa odottaa, että asiakas saa etsittyä oikean määrän euroja.

Toki maksaessa käytetään usein seteleitä, mutta niiden rinnalle kipataan usein reilu määrä kolikkoja, joiden seasta etsitään juuri ne kolme euroa ja seitsemänkymmentäkolme senttiä.

Käteismaksujen yleisyyteen nähden hämmentävää on myös se, ettei käteisen kokoamiselle ole yleensä mitään erillistä tasoa, vaan asiakkaat tiputtelevat rahoja kassahihnalle enkä entisenä kassahenkilönä voi olla miettimättä, millaista tuuria on, etteivät rahat putoile kassahihnan rakoihin.

Lue myös: Tarvitseeko Ruotsiin matkustaessa ottaa mukaan käteistä?

Aivan kuten yllä ollutta tilannekuvaustakaan ei luettu ihan nopeasti, ei itse tilannekaan kaupassa suju millään tavalla ripeästi. Se vie aikaa ja toistuu useimpien asiakkaiden kohdalla yhä uudelleen ja uudelleen.

Espanjalaisten kassahenkilöiden voisikin siis ajatella olevan melkoisilla lehmän hermoilla varustettuja zen-munkkeja.

(Disclaimerina todettakoon, että tietenkään jokainen espanjalainen asiakas ei ole suurostaja, toimi edellä kuvatulla tavalla tai maksa käteisellä, vaan kuvaus on vain stereotyyppinen esimerkki kassakokemuksesta.)

Muutamalla ensimmäisellä kauppakerralla tämä tehottomuus ja hitaus tuntui minusta siihen tottumattomana ärsyttävältä.

Kihisin mielessäni, kuinka epäkunnioittavaa on antaa koko jonon sillä tavalla odottaa, että itse suvaitsee saada asiointinsa kokonaan loppuun. Eikö voisi vähän ajatella muita?!?

Tuumin, että minä aion ainakin aina olla todella tehokas ettei kukaan ainakaan joudu odottamaan minun takiani.

Muutaman päivän kuluttua aloin kuitenkin jo miettiä, että oikeastaan kassajonossa seisominen on ihan hyvä tilaisuus pysähtyä ja muistaa, ettei tässä nyt ole kiire minnekään.

Minne minulla sitäpaitsi ihan oikeasti oli kiire? Tarvitsiko sitä aina olla niin kiire?

Kun parin viikon päästä liityin ruokakaupassa kassajonoon käsissäni vain muutama ostos, tarjosi edelläni oleva, ostoskärrynsä kukkuroilleen täyttänyt herra minulle paikkaa hänen edellään.

Koin saavuttaneeni omalla mittapuullani jonkin sortin zen-tilan, kun hymyilin hänelle maskini takaa, kiitin tarjouksesta ja sanoin, ettei minua haittaa jonottaa.

Siitä päivästä lähtien aloin nauttia espanjalaisista kauppajonoista ja nautin niiden kiireettömyydestä edelleen.

Vieläkään en kuitenkaan osaa olla jonottaessa kaivamatta maksukorttia käteeni jo valmiiksi ja huolehtimatta, että kestokassini ovat pakkaamisvalmiudessa, mutta olen ajatellut, että sinä päivänä, kun huomaan alkavani miettiä maksua vasta ostokset pakattuani, voin sanoa olevani espanjalaistunut.

Lue myös: Määmatkalla – miksi yksin matkustaminen kannattaa

Millaisia kokemuksia teillä on espanjalaisista kassajonoista?