Tykkään ihan älyttömästi ostaa. On jotenkin mahtava fiilis nimenomaan valita se sopiva tuote, kävellä sen kanssa kassalle tai laittaa ostos virtuaaliostoskoriin ja mennä maksamaan. Vitsi, kohta tuo ihanuus on minun, kohta minä omistan sen!
Tämä ei onneksi päde kaikkiin tavaroihin vaan lähinnä vain kaikkeen kosmetiikkaan ja siihen liittyvään. Mietin, mitä kaikkea kivaa voisin tehdä tuotteilla, kun ostan ne. Nimenomaan voisin, sillä kun omistan ne, katoaa kiinnostus usein nopeasti. Tai ei oikeastaan katoa, sillä voin hiplailla ja räpläillä tuotteita tuntikausia, mutta en välttämättä tule käyttäneeksi kaikkea niin paljon, kun etukäteen kuvittelin.
Minä en kuitenkaan haluaisi, että kaava menisi noin. Tahtoisin nimenomaan, että malttaisin ensin kuluttaa vastaavat tuotteet loppuun ja ostaa sitten vasta uutta, sillä olisi varmasti vielä mielettömämpi tunne, jos kotiin tullessaan tietäisi, että uuden tuotteen saa oikeasti ottaa käyttöön ihan samantien eikä mitään vanhaa vastaavaa ole nurkissa pyörimässä.
Te olette nähneet kuvia äitini jemmoista, joten kyllä te ihan tasan tarkkaan tiedätte, mistä tämä taipumus on peräisin. (Vitsit, kuinka kivaa vanhempia onkaan syyttää kaikesta ja väittää kaiken olevan periytyvää ilman, että joutuu itse ottamaan vastuuta omista teoistaan!)
Kuten saatoitte eilisestä yhteenvedosta huomata, villiinnyin viimekuussa aivan täysin shoppailemaan. Päätin kuitenkin, etten aio luisua väärille raiteille, joten vimmalle on laitettava ajoissa stoppi.
Pidin tammikuun absoluuttista ostolakkoa ja nyt päätin aluksi tehdä samaa maalis- ja huhtikuun ajan. En ostaisi yhden yhtä kauneudenhoitotuotetta. En, vaikka joku loppuisikin täysin (mitä en todellakaan usko tapahtuvan). Minulta löytyisi varmasti jotain, mitä voisin käyttää luovasti korvaamassa. Olin päättänyt, etten ostaisi, vaikka vastaan kuinka tulisi mieletön once in a life time -tarjous. Olin päättänyt pysyä tosi pysyn tiukkana.
Sitten aloin pohtia, oppisinko tuosta yhtään mitään. Toki tavarat varmasti vähentyisivät, mutta olisiko toukokuussa taas edessä helmikuun kaltainen ostovimma? Todennäköisesti.
Päätin keksiä jotain järkevämpää ja hyödyllisempää.
Koska totaalinen ostamisen kieltäminen ei ole minua ennenkään hillinnyt eikä näköjään opettanut minulle tarpeeksi, oli kehitettävä jokin systeemi, jonka avulla oppisin kontrolloimaan ostoksieni määrää ja miettimään todellisia tarpeitani sekä priorisoimaan, mitä oikeasti tarvitsisin.
Tämän pohdinnan pohjalta päätinkin sitten, että asetan itselleni kuukausirahan.
Joka kuukaudelle on siis budjetoitu tietty summa, jonka kosmetiikkaan voi käyttää. Tuolla summalla ostan niin tarpeelliset kuin tarpeettomatkin tuotteeni. Ylijäänyttä kuukausirahaa voi laittaa säästöön, mutta sitä ei voi tuhlata etukäteen esimerkiksi seuraavalta kuulta.
Aluksi ajattelin asettaa itselleni kiinteän kuukausirahan, mutta päätin sitten muuttaa tätä käytäntöä. On paljon fiksumpaa asettaa kuukausiraha etukäteen järkeväksi ja realistiseksi sen sijaan, että vain päättäisin voivani joka kuukausi kuluttaa kosmetiikkaan vaikkapa 50 euroa, vaikken joka kuukausi niin paljoa edes tarvitsisi. Tuollainen tuntuisi vaan oikeuttavan minut tuhlailemaan.
Päätin siis, että maalis- ja huhtikuun budjetti on kummallekin kuukaudelle 20 euroa. En tähän hätään keksinyt mitään akuuttia ostotarvetta, joten 20 euroa kuussa tuntui ihan sopivalta. Jos siis vaikkapa kynsilakanpoistoaine loppuu tai törmään kaupassa kynsilakkaan, joka on pakko saada, voin ostaa ne, mutta minun on pysyttävä kuukausibudjetissani.
Toisaalta opin myös toivottavasti priorisoimaan tarpeitani ja tunnistamaan, mitkä ovat oikeasti tarpeitani ja minkä vain uskottelen olevan minulle tarpeellista. Saatan pysähtyä ajattelemaan, kannattaako minun sittenkään raahata kotiini sitä kolmatta jalkavoidetta, jos minulta kohta loppuu viimeinen deodorantti ja tarvitisisin sen lisäksi vielä uuden silmämeikinpoistoaineenkin. Kaikkea kun ei voi budjettiin mahduttaa.
Katsotaan, voisiko tästä systeemistä olla minulle mitään apua, vai osoittaudunko lopulta vaan ihan mahdottomaksi tuhlariksi, jolla ei ole minkäänlaista itsekontrollia… (Millaiseksi minut voisi toki jo viimekuun perusteella tuomita.)
(Kuvituksen teille tarjosivat kaappieni ja jemmojeni kätköt.)
Itselläkin oli tänään hyvin ajankohtaista tuo äidin syyttäminen ostostottumuksista. Äitini on vuosien saatossa oppinut häpeilemään tuhlaamistaan turhanpäiväisyyksiin ja sen myötä alkanut salailemaan ostoksia isältäni. Homma toimii siis niin että kassit piilotetaan välittömästi kaappiin josta tavaraa otetaan pikku hiljaa esille ettei kukaan huomaa kuinka paljon on taas kerralla ostettu. Sillähän ei ole mitään väliä kiinnostaako muita ostosten määrä ja hinta, lähinnä tämä johtuu huonosta omatunnosta ja on totaalista itsepetosta.
Itse pidin joulun jälkeen tähän päivään saakka totaalisen ostoslakon. Pakolliset kosmetiikat sain ostaa, muuten en rahaa turhanpäiväisyyksiin tuhlannut. Ja sitten otin ja ostin tänään kerralla niin paljon että nyt hävettää ja kotiin tullessa toimin opitun mallin mukaisesti ja piilotin pussit kaappiin. Otin ne sieltä vasta hetki sitten esiin miehen lähdettyä yöksi töihin ja kaikki oli kuin olikin tarpeellista (okei ehkä ne saippuapumput olisi voinut jättää ostamatta ja se IsaDoran Inliner Kajal ei välttämättä ollut tarpeellinen mutta kun sitä niin suosittelit! :D) ja voin hyvillä mielin sanoa rakastavani jokaista tuotetta. Pakko ottaa omaa häpeää nyt niskasta ja nakata romppeet aamulla miehen silmien alle niin pääsee tästäkin piinasta 😀
(Pakko tähän loppuun vielä todeta että perusteellisten laskutoimitusten jälkeen jokaisen tuotteen keskihinnaksi jäi vaivaiset 10,30! Ja selittely-yritykset jatkuvat…)
Toi on niin tuttua! Tykkään ostaa kosmetiikkaa ja keittiötarvikkeita. Keittiötarvikkeet kyllä tulee usein tarpeeseen, mutta ylipäätään se ostamisen ja omistamisen fiilis on niin huimaava.
Kosmetiikassa mulla on kans se, että jotain tosi hyviä tuotteita en millään raaski käyttää ihan loppuun asti ja pitkään jemmailen pikkuruisia jämiä.
Viime vuoden aikana blogisi seurailun myötä päätin minäkin opetella kuluttamaan tuotteita loppuun ja sain vähennettyä iät kaiket kylpyhuoneessani pyörineitä purnukoita.
Opin hyödyntämään tätä "minimalismia" myös muihin tavaroihini. Mulla on lapsesta asti ollut tapana säästää ihan kaikki ja esimerkiksi kulahtaneita tai erikoisia vaatteita en voi heittää pois kun "nää käy vielä kotiasusta" ja "entä jos tarviin tällasia joihinkin naamiaisiin". Opettelin luopumaan vanhasta ja kyllä vaan siitä tuli hyvä olo kun sai vietyä vanhat romppeet kierrätykseen tai lahjotettua entiset lempivaatteet kavereille.
Aion nyt ryhtyä myös suunnitelmallisempaan taloudenpitoon. On paljon palkitsevampaa miettiä etukäteen paljonko on budjetti mihinkin asioihin, niin oppii erottamaan mielihalut oikeista tarpeista.
On muutenkin helpompaa noudattaa sellaista systeemiä, jossa sallii itselleen tietyn määrän jotain kuin ankarasti rajoittaa että yhtään et nyt törsää tähän.
Kiitos taas inspiroivasta postauksesta.
Mielellään katselisin enemmänkin sun varastoja, josta tulikin mieleeni että olis hauska joskus lukea sellainen päivä Virven kanssa -postaus. En muista oletko sellaista aiemmin tehnyt, mutta kertoisit ja kuvaisit mitä kosmetiikkatuotteita tulet päivän aikana käyttäneeksi ja miksi päädyit juuri siihen valintaan.
Mä niin tykkään sun blogista ja siitä, että maailmassa on joku toinenkin "kosmetiikkahullu" kuin vain minä! 😀 Mä en kerta kaikkiaan voi vastustaa jos jossain tulee eteen hyvä kosmetarjous. Niinkuin eilen, kävin Cittarissa kaupassa ja siellä oli jostain syystä Cutrinin My Code-hiustenhoitotuotteet 2 kpl hintaan 9,90 €!! Juu, ostin ne tietty 😀
Mä teen kauneuskonsultin hommia harrastuksena ja saan sen puolesta kosmetiikkaa. Onneksi mä olen sen verran älynnyt, että tuotteet jotka eivät ihan selkeästi ole mulle itselle sopivia, esim. jotkut tuoksut, mä laitan ne "saa ottaa"-pussiin 😀
Mutta tosiaan, on lohdullista huomata, että on muitakin kosmetiikkaa hamstraavia ihmisiä 🙂
Aurinkoista viikonloppua!
Olen huomannut sen, että minulla kosmetiikan pakkomielteinen ostelu liittyy selkeästi itsetunto-ongelmiin. Keksin nettikaupoissa tai kaupungilla käydessäni, että mikä tuote voisi tehdä minusta kauniimman, ihanemman, sievemmän, jne, mutta todellisuudessa ahdistun entistä enemmän, kun huomaan, että olenkin käyttänyt säästötililtäni yli puolet turhan päiväiseen. Loppujen lopuksi ongelma on minun sisälläni, ei ulkokuoressa.
Yksi tapa, millä olen saanut hillittyä ostelua on se, että kerään kaikki kuitit ja nettiostokset vihkoon ja joka viikko merkitsen värikynillä heräteostokset sekä lasken, että paljonko rahaa on mennyt yhteensä kuukaudessa kosmetiikkaan. Erään kuukauden saldo oli kivat 238 e. Näky ja shokki on aika karmaiseva välillä, mutta pitää yrittää oppia virheistään ja olla armollinen.
Oletko koskaan miettinyt muuta syytä kuin äitisi kosmetiikkahamstraamisen? Oletko aidosti tyytyväinen ja onnellinen kaikkiin elämäsi puoliin? Onko ostelu oire jostakin? Minunkin äitini on hamstraaja, että kaapissa pitää olla kaksi samanlaista tuotetta odottamassa, että ei tarvitse heti mennä ostamaan lisää. Minulla on sama mentaliteetti, mutta muutos tapahtuu silloin kuin tiedostaa syy-seuraus-suhteet. Tsemppiä projektiisi!!
Sonja
Taas olisi yksi kysymys oi ihana kosmetiikka jumala:) Sain lumenen Time Freeze sarjan kiineyttävän päivävoiteen, mitä se tekee 25vuotiaalle iholleni? Onko siitä mitään haittaa käyttää tuollaista tuotetta?Aktiivisina ainesosina on avobenzone ja octinoxate
Kuulostaapa hyvältä suunnitelmalta. 20 euroa kuussa on aika vähän kosmetiikkaan.. Mutta kun et kerran tarvi mitään ehdottomasti ja just nyt, niin se on oikein hyvä raja heräteostoksille. Onnea koitokselle! Ja voi kun sulla on jo niin paljon ihania purnukoita!
Minulla on halpa, tosin sotkuinen vinkki vartalonkuorintaan. Bongasin tämän mummoni joka naisen kauneuskirjasta. Pehmeät kädet saa pesemällä ne kahvinpuruilla. Laajensin tätä ja kokeilin kahvinpuruja koko vartalolle ja toimii! Otan suodatinpussin puruineen kylpyammeeseen, otan suihkugeeliä ja sekoitan puruja siihen ja ei muuta kun hieromaan. Kahvissa on rasvaa, joten iho jää pehmeäksi, eikä kahvintuoksu ainakaan itsellä tartu ihoon.
Ihanaa kun löysin blogisi! Aikaisemmin luulin olevani ainut joka sekoaa uusista kosmetiikkatuotteista. Iltaisin odotan aamu, jotta pääsen kokeilemaan uusia mineraali sampleja =)
toivottavasti onnistut tavoitteessa. Mulla on vähän samankaltainen ongelma siinä että meikkejä on ihan mieletön määrä, ja oonkin ollu totaalisessa ostoklakossa jo pidemmän aikaa, ne vaan ei tunnu kuluvan loppuun mitenkään, mutta uusia en osta, en vaikka kuinka kivoja tulis vastaan 🙂 tähänkin on jo tottunu… ehkä vois lieventää jossain vaiheessa jos joku tosi ihana juttu huutaa mun nimeä kaupassa 😀
T:Ruu
That sounds like a plan!
älä huoli, olet ihan normaali – ainakin kosmetiikkafriikin silmin :D!
ja 20 euron pläni kuulostaa hyvältä… itse odottelen, että pääsen kuukauden päästä tax freehen shoppaamaan, tosin en ole ihan varma löytyykö sieltä enää oikein mitään 'omia' tuotteitani hurahdettuani mineraaleihin ja ole henrikseniin :/ … toisaalta, rahaa jää enemmän karkkiin jos ostaa vain muutaman lash queenin ja YSL kulmakynän 😉
/nanna
Tuosta viimeisestä kuvasta päätellen… Oletko vienyt Wantsun viimeisenkin kolon säilyttää omia tuotteitaan kylppärin kaapista?! 😀
Mulla ei umpimetsässä asuvana ole juurikaan kaupoissa kosmetiikkahoukutuksia, mutta netti… Useamman kerran on käynyt niin, ettei postilaatikkoomme ole kunnolla mahtuneet kaikki samana päivänä tulleet meikkiostokseni:P
Olen yrittänyt hillitä itseäni niin, että käytän paypal-tilinäni erillistä tiliä, johon laitan esim. 100-200€, näin pysyn paremmin selvillä tuhlailuni laajuudesta.
Minullakin ostelu liittyy itsetuntoon. En toisaalta osta mitään mitä en pysty käyttämään ja onneksi olen myös niin köyhä että sekin rajoittaa ostelua:)
Mulla on vähän sama ongelma,tosin en vielä omista ihan NOIN montaa saippuaa esimerkiksi. Just eilen annoin suihkusaippuoita pois,ja kun multa kysyttiin et enkö käytä niitä sit kun muut loppuu niin oli sanottava että en,kun sillon en pääse ostamaan uusia 😀
Saanhan lisätä sinut blogilistalleni? 0)
Kuulostaa hyvältä!! Uskon että onnistut! Itse ei tule kauheasti vielä tuhlailtua, olen aina ollut sellainen tyyppi joka käyttää samanlaisen ennaltaolevan tuotteen loppuun ennekuin pärähtää ostamaan uuden. Toisaalta se käy tylsäksi kun ei vanha tuote meinaa loppua!
Onnea yritykseen! Itsellä on ihan sama juttu, tulee osteltua ihan sen ihanan tunteen takia. Mut tää sun blogi on auttanut sikäli, että olen huomannut, että voi ostaa välillä jotain ihan halpaa, ihanaa tavaraa, josta olet kertonut täällä. Ja tunne on oikeastaan vielä parempi, kun ei olekaan tuhlannut ihan hirveesti, ja silti on saanut jotain kivaa hankittua. Ja kyllä pystyn silti vielä hillitsemään ostamista, että ollaan välillä oikein 'ostolakossa' 😉 Kiitos kivasta, hyödyllisestä ja hyvin kirjoitetusta blogista. tv rouva 45
Hei! Ajattelin kysyä, että osaatko suositella minulle jotain kevyttä, mutta peittävää meikkivoidetta. Ihoni on rasvainen ja epäpuhdas, sekä poskissani on aknen aiheuttamia arpia. Meikkivoiteen pitäisi maksaa alle 20 euroa eli markettituotetta haen. Aitoja mineraalimeikkejä (Bare Minerals, Lily Lolo, Everyday Minerals) käyttäisin mielelläni, mutta en saa tilattua niitä ulkomailta ja ne ovat melko kalliita. Ehkä sitten joskus pääsen niitäkin käyttämään. Osaisitko suositella minulle jotain hyvää ja mahdollisimman vähän turhia aineita sisältävää meikkivoidetta? Olen miettinyt Lorealin True Match meikkivoidetta Glossystä lukemieni arvostelujen perusteella, mutta mietin onko se liian kosteuttava iholleni (tuotehan ei tietääkseni ole öljytön). Kiitos kovasti, jos viitsit neuvoa 🙂 Muuten blogisi on mielenkiintoinen ja olen saanut täältä paljon hyviä vinkkejä kauneudenhoitoon.
Kimmie: Minä kyllä mielelläni esittelen ostoksiani wannabe-insinöörille -jos hän vain jaksaisi kunnella niistä. 😉
Jotenkin se mopo vaan helposti lipsahtaa käsistä kunnolla, kun vähän ottaa löysemmin…
minou: Itse olen minimalisti kaikessa muussa: vaatteet, asusteet, kodintarvikkeet, sisustus… Ainoastaan kosmetiikkaan aina lankean uteliaisuuttani. 🙂
Ja niin, tällainen postaus löytyy joulukuulta: http://ostolakossa.blogspot.com/2009/12/kosmetiikkapaivakirja.html 🙂
Nonnu: Ehdottomasti ihanaa kuulla, että muitakin on! 🙂
Sonja: Itse puolestani nautin enemmän siitä, että pääsen kokeilemaan ja testaamaan uusia tuotteita ja kehittämään ammattitaitoa. Olen siis utelias. En keksi, mistä voisi olla oire, että tahtoo tietää mahdoliisimman paljon alasta ja tuotteista. 🙂
Menojen seuraaminen on toki hyödyllistä, itse seuraan niitä Balancion avulla ja välillä aina järkyttyy…
asta: Nuo aktiiviset aineosat ovat vain aurinkosuoja-aineosat, jotka käsittääkseni USA:ssa pitää mainita. Ilmeisesti sinulla on siis se SPF 15 versio? Periaatteessa tuote voi toki nuorempikin iho käyttää. Jos voide ei sovikaan jostain syystä, ilmenee se iholla näppyinä. Itse olen käyttänyt voidetta purkillisen ilman ongelmia. 🙂
Anonyymi: Tykkään muutenkin kokeilla halpiksia. 🙂
Anonyymi: Tuota olenkin monesti kuullut vinkattavan. Vielä kun joisi kahvia. 😉
Ihana kuulla muistakin samanhenkisistä! 🙂
Ruu: Minä olen onneksi onnistunut vähentämään meikkejä hyvin, ihonhoito on enemmän se ongelma nykyään. 🙂
Anonyymi: Jes! 🙂
nanna: Kuinka itse odotankaan, että pääsen kesällä laivalle töihin ja ehkä vähän villiintymään tax freessa. 😉
Timangy: Hah, en sentään. Tuo on vessan kaappi, kylppärissä säilytän vain jatkuvasti käytössä olevat tuotteet. 🙂
Basu: Netti on kyllä paha! Kuvittele, kun on sen lisäksi vielä kaupatkin! 😛
Anonyymi: Itselläni osteleminen liittyy kiinnostukseen ja kokeilunhaluun sekä uteliaisuuteen ja ammattitaidon kehittämiseen. 🙂
Läpi lasien: Toki. 🙂
Hannukkaz: Mutta juuri noin se on ehdottomasti fiksuinta. 🙂
rouva 45: Minulle tulee melkeinpä parempi mieli ostaa kaikkea kivaa ja oikeasti hyvää halpaa kun tuhlata omaisuutta. 🙂
Anonyymi: Lorkun True Match ei pidä ihoa tehokkaasti mattaisena, mutta jättää sellaisen puolimatan pinnan. Kevyt koostumukseltaan ja peittävyydeltään, muttei välttämättä pysy rasvaisemmalla iholla kovin hyvin läpi päivän. Edullisempien meikkivoiteiden ongelmana on usein, ettei ohuella koostumuksella löydy peittävää ja rasvaisemmalle iholle sopivaa, mutta tässä ainakin muutama ehdotus: Max Factor Second Skin foundation (kevyin), Mac Factor Lasing performance ja Loreal Infallible. Loreal on noista mattapintaisin. 🙂
Tällä hetkellä Ostomania olisi oiva muutos blogin nimelle:)
Anonyymi: Hahaa. 🙂 Blogin nimi kertoo ehkä nykyään enemmän siitä utopistisesta tilasta, johon pyrin. 😉
Osoitin tänään huikeaa itsehillintää: Lähiostarilla oli Lushin myymälässä yllätyspusseja, jotka maksoi 25€ ja sisällön arvoksi ilmoitettiin 50€. Enkä ostanut! Onnistuin pitämään järjen päässä lähinnä sen ansiosta, että pusseissa oli myös kylpytuotteita, joita en ammeettomana pystyisi käyttämään. Toisaalta voisin antaa ne siskolle… Mutta pysyn tiukkana!
smykkityttö: Onneksi kaikki ovat kuitenkin luonnon raaka-aineita edelleen. 🙂
Lauroyl lysine on on käsittääkseni aminohappo, joka on peräisin kookosöljystä ja tekee meikille sen silkkisen pinnan.
Calcium silicate (jota tuotteessa siis on calcium silican sijaan) on googlettelun mukaan peräisin kalkkikivestä ja imee tehokkasti itseensä kosteutta.
Soil minerals on sitten ihan vaan maaperän mineraaleja, mutta minusta noin epätarkasti ei saisi aineosaa laittaa pakkausselosteeseen, sillä eihän tuosta tiedä tarkasti, mitä mineraaleja tuo sisältää.
Muut ovatkin sitten mineraaleja.
Eli ilmeisesti lisätty pari ainetta, jotta koostumus olisi optimaalisin, muttei kuivattava (esim. kaolinia olisi varmasti ollut helppo lisätä, mutta tekisi meikistä helposti kuivan tai kuivattavan). 🙂
Kosmetiikkaa on jotenkin hirveän helppo shoppailla, se on heti tokana kirppistelyn jälkeen mun suosikkilistassa. Kun ei ole kooltaan ihan standardi, vaan plösö keskeltä, ei vaatteita voi ostaa sovittamatta, mutta kosmetiikkaapa voi! Eli nettikaupat vaan sauhuaa mulla, kun en jaksa vaatteiden kanssa miettiä, mikä ois sopiva koko jne.
Onneksi nyt maltoin ja vaikka surffailin kaikki maholliset kaupat läpi, kirjasin vain ylös, mitä mistäkin on "pakko saada" ja tilaan ne ehkä joskus… Ei tuosta vaan kerralla 🙂
Onneksi huomenna on muutto maalle! Siellä ei ainakaan mennä kauppaan tuosta vaan shoppaileen, nyt vähän sekosin Anttilassa kun oli tarjouksia. argh 😀
Helpottavaa huomata etten olekaan niin outo kuin luulin, kun tulee hamstrattua tuota kosmetiikka. Itse yritän aloittaa project 10 pan:in ( nimi tulee youtube beauty gurujen käyttämästä nimityksestä), jossa ei saa ostaa uutta kosmetiikkaa ennen kuin on saanut käytettyä 10 vanhaa tuotetta loppuun.
Itselläni tuo 20 euron kuukausi raha ei tulisi toimimaan, sillä olen todella huono seuraamaan rahan käyttöäni, joten täyskieltäytyminen on minulle "the way to go".
Jännä lukea kommentteja ja huomata kuinka paljon kosmetiikka friikkejä oikeastaan on :).
Mietin itsekin syytä tähän kosmetiikka shoppailuun, mutta en oikein usko että minun kohdalla se olisi itsetuntokysymys. En ikinä ajattele kuinka näyttäisin kauniimmalta, kun ostan kosmetiikkaa ennemminkin mielessäni pyöriin, että haluan tuon kauniin esineen/purkin/värin, vaikka sitä ikinä tulisi käyttämäänkään päivittäin.
P.S. Ihana blogi 🙂
Juu, ymmärrän kyllä, että ammattitaitoa pitää pitää yllä ja mielenkiintosi kohdistuu erityisesti kosmetiikkaan! Päätin kommentoida sillä perusteella, että minä luulin olevani muuten vain kosmetiikkaintoilija, mutta pintaa rapsuttamalla löytyikin muita syitä. Ajattelin raapaista sinun pintaasi 🙂
Ole onnellinen nainen, jos uteliaisuus on ainoa syysi, sillä sitä ei tarvitse parantaa!
Sonja
norppa: Minäkään en tykkää shoppailla vaatteita, kosmetiikkaa on paljon helpompi ja kivempi ostaa. 🙂
Anne: Joskus yritin moista, pitäisiköhän uudelleen… 🙂
Sonja: Kiitos, kun laitoit minut ja monet pohtimaan asiaa. 🙂