Useimmat lukijani varmasti tietävät ja arvaavatkin, ettei kesällä tekemäni päätös muuttaa pois ihanasta Lontoosta takaisin Suomeen ollut minulle millään lailla helppo. Tiedätte, että rakastin (ja rakastan yhä) Lontoota.
En koskaa esitellyt teille, millaisessa asunnossa Lontoossa asuin. Vilautin siitä muutaman kuvan sinne muutettuani ja sieltä poismuuttaessani, mutta siellä asuessani en halunnut esitellä sitä tarkemmin. Olisi tuntunut liian intiimiltä jakaa kaikkien kanssa tuo oma paikkani. Enkä sitä paitsi halunnut esitellä tarkemmin netissä asuntoa, josta puhuttaessa olin tehnyt selväksi sen olevan usein tyhjillään minun ja Englantilaistuneen Herrasmiehen työkuvioiden vuoksi. Sehän olisi suorastaan pyytänyt jotakuta käymään tyhjentämässä sen!
Nyt kun asunto on vihdoin siirtynyt eteenpäin seuraaville vuokralaisille, voin vihdoin esitellä sen.
Pidin ensimmäisen kerroksen asunnostamme kovasti.
Se ei ollut täydellinen, mutta pidin siitä.
Asunto ei ollut peribrittiläinen vaan kuutisen vuotta aiemmin valmistunut talo oli modernin siisti kaakeli- ja laminaattilattioineen ja asunnoista löytyivät kaikki mukavuudet.
Ihan erityisesti pidin sen siististä kylpyhuoneesta.
Asunto ei ollu sisustukseltaan täydellisesti makuani vastaava, sillä se oli vuokrattu kalustettuna, mutta sopi minulle silti hyvin. Siellä tuntui kotoisalta.
Asunnossa oli asuuinalueen ainoa yhtä iso ja suojainen piha, jota ympäröivän aidan takana oli valvottu työmaa-alue, eli pihalla sai totaalisen rauhan.
Asunto oli kauniin asuinalueen reunalla hauskassa talossa ja sen lähettyvillä oli turvallista liikkua. Minun ei tarvinnut myöhäänkään kotiutuessani pelätä eivätkä naapurit olleet häiriöksi.
Asunalue oli niin ihanaa, kaunista, täydellistä ja mahtavaa, etten varmastikaan enää koskaan elämäni aikana tule saamaan asua noin täydellisellä paikalla aivan Tower Bridgen vieressä.
Kun tein muuttoa Lontoosta, kysyi moni läheisistäni, olenko ihan tosissani ja aivan satavarma asiasta. Vaihtaisinko sen kaiken muka… noh, johonkin, mistä en vielä aluksi edes tiennyt mitään.
Olin minä. Lontoo tulee aina olemaan minulle maailman rakkain paikka, mutta kun vaan uskaltaa sanoa hyvästit hyvälle, tarjoaa elämä varmasti vielä jotakin parempaakin.
Voin kuitenkin kertoa, ettei elämäni todellakaan ole ollut satua. En muuttanut Suomeen minua valmiina odottaneeseen luksuslukaaliin ja alkanut viettää täydellistä elämää. Ehei. Vietin pari viikkoa vanhempieni luona täyteenahdetun huoneen vuodesohvalla nukkuen, kunnes lopulta sain avaimet pääkaupunkilaisen soluasuntoni huoneeseen. Opiskelijakämppään.
En ollut koskaan nähnyt asuntoa tai kämppiksiäni ennen muuttopäivää enkä todellakaan tiennyt, mitä minulla oli vastassa. En ollut ennen muuttopäivää tarkistanut täysin, missä asuntoni tarkalleen edes sijaitsee!
Alue, jolle muutin on maineeltaan hieman kyseenalainen, mutta minulle tutu nuoruudesta, joten vaikka alueen ilmapiiri on vähintään yhtä kansainvälinen kuin Lontoon metropolin eikä monikaan ystävistäni tahtoisi liikkua siellä pimeän tultua yksin, en jaksa stressata tai panikoida. Otan tämän seikkailuna.
Yksi huone vanhassa opiskelijakämpässä ei ole glamouria. Sain huoneeseen veljeni asunnossa lainassa olleet vanhan sänkyni sekä peilini ja vahemmilta lipastoni sekä lampun. Kattolamppua minulla ei vielä ole. Tarvitseeko sellaista edes?
Pahvilaatikot ovat mainioita sisustuselementtejä niin tavaroidensäilytyksen kannalta kuin esimerkiksi työpöytinäkin. Lattialla on mukavaa istua lapsuuden matolla läppäriä pahvilaatikonpäältä näpytellen. Kuka sitä turhaan huonekaluja haluaisi, kun niistä täytyy kuitenkin taas joskus hankkiutua eroon? (Älkää kysykö, mikä tämä asenne on… en minäkään tiedä.)
Seinät ovat lommoilla ja elämää nähneet ja niille ripustamista on rajoitettu. Lattia on elämää nähnyt ja täynnä pinttynyttä likaa, naarmuja ja elämänjälkiä. Kaikki ei ole asunnossa nättiä ja täydellistä.
Olohuone on tyyliltään hyvin erilainen, kuin mihin oma modernia ja pelkistettyä tyyliä rakastavan silmäni on ihastunut.
Keittiökin on hyvin erilainen kuin se, mihin olin tottunut.
Kylpyhuone on hyvin laitoksenomainen. Lattia on harmaa kuin seitsemänkymmentälukulaisen kerrostalon parveke ja katto on täynnä epämääräisiä läiskiä.
Asun siis karusti solussa, mutta arvatkaapa mitä? Sen sijaan, että kauhistelisin elämänmuutostani, erilaista asuinympäristöäni, karua asumistapaani tai parkuisin enää Lontoon perään, olen minä itseasiassa hyvin tyytyväinen kaikkeen.
Ennen kaikkea olen onnellinen. Ja jos jotain olen tässä viimekuukausina oppinut niin sen, että se on se mikä ratkaisee.
Ihminen jää liian helposti jumittamaan siihen varmaan ja turvalliseen vaihtoehtoon siinä pelossa, ettei usko yhtä hyvän voivan tulla kohdalle toiste eikä varsinkaan usko, että aina voi olla olemassa jotain parempaakin, minkä kyllä saavuttaa, kun vaan uskaltaa ottaa riskejä ja olla rohkea.
Ihan tosi, ottakaa riskejä! Elämä voi yllättää!
Terveisin yksi onnellinen.
PS. Teleks – Onnellinen vuoden päästä
Minusta tuo oli hyvinkin "peribrittiläinen" asunto! Merkillinen pitkä käytävä, ei kiinteitä vaatekaappeja, kylpyhuoneessa kaakelit ja amme, todnäk ammeen ulkopuolella ei ole ollenkaan vesieristystä. Tiiviin aidan ympäröimä "puutarha", jossa patio. Pyykinpesukone, jos sellainen on, on yleensä keittiössä.
Loungen puolta et juurikaan kuvannut, mutta voisin arvella sielllä olevan takan, jonka yläpuolella on usein iso peili tai taulu.
Laminaatti ja kaakeli alkavat olla vanhoissakin taloissa suosittuja lattiamateriaaleja, enää ei kovin usein näe kokolattiamattoja, muutakuin sisäportaiden peittona. Tai sitten viktoriaanisissa taloissa (kuten meillä) vaan revittin kokolattiamatot pois ja lakattiin alta paljastuneet lankut.
Ei ollut takkaa. 🙂
Minä miellän peribrittiläiseksi asunnoksi ne moneen kerrokseen sijoittuvat, kapeaportaikkoiset ja kokolattiamattoiset hirvitykset, joiden kattolampuista tippuu vettä suihkun ollessa päällä. 😛
No talot ovatkin kapeaportaikkoisia, myös uudet, kumma kyllä. En ole tainnut nähdä ainoatakaan, jossa ei olisi kummallisia kapeita portaikkoja.
Takka oli meilläkin muurattu umpeen, mutta rempassa se seinä avattiin ja siihen ostettiin – mikäs muukaan kuin marmorikehyksinen kauniisti kaiverrettu takka. Epäilin hiukan sen olevan vain koristesellainen, mutta kuulemma siinä voi kyllä pitää tulta, vaikka toistaiseksi sitä ei ole kokeiltu.
Kiinteiden vaatekaappien ja eteisen säilytystilan ja kunnon naulakon puuttuminen ottaa päähän 🙁 Tai ei ole siis kunnon eteistä edes.
Tuon Lontoon kodin patio oli mahtava! Muistan, kun esittelit siellä vierailleen ketun. 😀 Tulee ihan omat opiskeluajat mieleen tuosta sun nykyisestä kämpästä, silloin, kun olin vielä nuori ja no, vähemmän ryppyisempi. 😀
Minäkin pidin siitä, vaikken osannut oikein käyttä sitä tarpeeksi hyödyksi. 🙂
Voi miten noin nuori tyttö voi olla noin kypsä!!! tiedän saman tunteen …mailmalla on oltu mutta kotisuomi voittaa kaiken!! ja uusi onni on varmasti ovella ennen kuin huomaakaan
Kiitos, olipa ihanasti sanottu. 🙂 Ja kyllä se onni aina on nenän edessä tosiaan kun vain osaa katsoa. 🙂
Sul on paras asenne!! 🙂
Kiitos! 🙂
Ihanaa, kerrankin blogi, jossa opiskelija ei asu sävy-sävyyn täydellisesti sisustetussa lukaalissa, vaan samallalailla opiskelija-asunnossa kuin me muutkin 🙂
Vuodesta toiseen blogiasi lukeneena on kiva huomata, että olet edelleen onnellinen 🙂
tsemppiä opiskelijarientoihin toivottaa toinenkin opiskelija
Eivätkä verhotkaan ole silitetyt. 😉
Hyrrrr, tuosta asunnosta tulee ihan mieleen solu missä asuin kun etsin omaa kämppää Helsingistä (voi sitä onnenpäivää kun se upea yksiö sitten löytyi <3 :)). Sitä ja soluasumista ei todellakaan ole ikävä, mutta onpahan sellainenkin nyt koettu.
Oon itse huomannut että mitä vähemmän kotona viettää ja haluaa viettää aikaa sen rempallaan se koti aina on eikä asiat ole niin justiinsa. Nyt kun ihana ja kaunis koti on yksi tärkeimpiä asioita (ollut aina) niin siihen kyllä panostaa ja siellä haluaa ollakin. Jännästi sinkkuvuosina siis koti näytti hyvinkin usein ei-niin-justiinsa-asunnolta :'D.
Onnea uusiin tuuliin! Ruokakuvasta tuli nälkä.
Haha, nakkimakaroonikattila on uusi suosikkini. 😉
Mistä oikein vuokrasit tuon ihanan Lontoon asunnon? Olisi nimittäin tarvetta 🙂
Se on vuokrattu ihan yleisten vuokravälitystoimistojen kautta. 🙂
solussa on kivaa kun siihen tottuu! mä oon helmikuusta saakka asunut HOASin solussa itä-helsingissä yksin (oon 17) ja en oo kyllä hetkeekään katunu 🙂 lontoossa en oo kämppäilly mutta täytyy sanoa että samanlaiset fiilikset on tota oikeeta kotia kohtaan, vaikka se kuinka sijaitseekin keskellä peltoa 😀
mutta tsemppiä opiskeluihin toiselta opiskelijalta 🙂
Kiitoksia, tsemppiä myös sinne opiskelijalukaaliin! 🙂
Olen erittäin onnellinen puolestasi Virve! Olet uskaltanut tehdä isoja elämänmuutoksia joista minä (ja varmaan muutama muukin) vain haaveilee. Tämä antaa minulle toivoa. Haluan luopua "unelmatyöpaikasta" ja lähteä reissaamaan maailmalle. Työpaikkani oli ennen unelmani, mutta nyt 4 vuoden jälkeen unelmani on muuttunut. Tai oikeastaan se on tullut enemmän esille ja huomaan nykyään miettiväni että hei, se voisikin olla mahdollista. Se vain vaatii luopumista nykyisestä työstä ja sen eduista (vakituiset tulot, kiva yhteisö) jotta saan tilalle uutta ja mahdollisesti vielä parempaa!
Kiitos 🙂
Minäkin luulin olleeni unelmatyössäni, mutta olen todella onnellinen, että uskalsin ottaa riskin ja mennä elämässä eteenpäin. Olisi kuitenkin vain myöhemmin kaduttanut, mikäli en olisi uskaltanut sitä tehdä.
Tsemppiä sinulle pohdintoihisi ja toivottavasti uskallat mennä tekemään sitä, mitä olet haaveillut tekeväsi! 🙂
Ei tuo minusta ole peribrittiläinen, joitain elementtejä (kuten amme oli ja kiinteät kaapit puuttuivat), mutta mun avomiehen asunto oli kyllä ihan peribrittiasunto – kokolattiamatot, kaksio kahdessa kerroksessa, kylpyhuoneessakin kokolattiamatto, ikkunoiden tiivisteet eivät pitäneet hyvin ja toisaalta ilma ei kiertänyt tarpeeksi (aina kosteaa ja kylmää). Todella hyvä paikka kyllä asunnolla.
Kylpyhuone ja kokolattiamatto siellä wtf :D? Näin olen kuullut aikaisemminkin mutta tuo kauhistuttaa silti joka kerta yhtä paljon, yäk!
Minun tuttavapiirissäni ei kenelläkään ole kokolattiamattoa kylppärissä, mutta pännivä yksityiskohta oli se, että keittiössä ja kylppärissä ei ollut lämmitystä. Keittiö tosin lämpeni hyvin kun siellä hääräsi, mutta kylppärin yksinkertainen ikkuna ja tuuletusaukko…välillä talvisin miltei takamus jäätyi vessanrenkaaseen. Hrrrr…..
Jos et olisi maininnut, että uusi asuntosi on pääkaupunkiseudulla, olisin veikannut sen olevan Tampereella, Hervannan Paawolassa. On meinaan niin samannäköistä ja kuntokin täsmää. Mutta niin tai näin: onnea uuteen kotiin!
Haha ja kiitos! Asuin itse Hervannassa parisen vuotta sitten muutaman vuoden ajan. 🙂
Miten sinun ja herrasmiehen suhteen laita on? Erositteko, vai oletteko yhä yhdessä?
Elämässä tulee ottaa riskejä, ja vielä hienompaa on huomata, että isojen päätösten jälkeen ne tuntuvat täysin oikeilta.
Kaikkea hyvää opiskeluun! 🙂
Niin totta ja kiitos! Jatkoimme Englantilaistuneen Herrasmiehen kanssa eri teille. 🙂
Ihana teksti ja ihana toi sanonta "If you're brave enough to say goodbye, life will reward you with a new hello" Itse en ihan toiseen maahan muuttanut, mutta 300km päähän kotoa, samalla jättäen perheen ja kaikki ystävät. Muutin siis rakkauden vuoksi kaupunkiin jossa en ollut edes ikinä ennen käynyt, alkuvaikeuksia jälkeen tämä on silti paras päätös jonka olen tehnyt(tähän mennessä) 🙂
http://darlinglilymakeup.blogspot.fi/
Suuret ja pelottaviltakin tuntuvat päätökset osoittautuvat usein niiksi parhaiksi päätöksiksi. Ihana kuulla, että jolet tehnyt noin rohkean päätöksen noin onnellisin seurauksin! 🙂
Hei vaan! 🙂 Mulla olis vähän kysyttävää Lontoosta ja siellä asumisesta, jos ei haittaa 🙂
Mää valmistun tässä ensi syksynä lukiosta, ja mulla on se puolivuotta aikaa kehittää itseäni ennen hakua yliopistoon, joten oon vähän ajatellu matkustelua. Mua aikalailla kutkuttais lähtee Lontooseen vaikka kuukaudeksi-kolmeksi, ja oon ettiny tosi paljon tietoa netistä erilaisista majoitusvaihtoehdoista, kursseista ja mahd. työpaikoista, koska kaupunki on kuitenkin sen verran kallis, ettei siellä huvikseen muutamaa kuukautta asuta. Mutta kaipaisin myös vähän vinkkejä näin, kun siellä olet asunut. Esim. mitä kannattaa tämmösen lyhtaikaisen asumispaikan etsimisessä miettiä? Ja kuinka hyvin lontoossa saa töitä, ellei ole minkään alan koulutusta. Pääsekö esim. marketteihin ja vastaaviin myyjäksi ihan lukio-pohjalta, ja täysi-ikäisyyden pohjalta? Olisin tosi kiitollinen, jos vastaisit, mutta ymmärrän, jos et ehdi/halua/jaksa/osaa vastata hieman epämääräisesti määriteltyihin kysymyksiini 🙂
Heippa!
Anteeksi, että vastaaminen kesti. Toivottavasti vielä näet tämän. 🙂
Itse koin, että Lontoossa oli hieman vaikeaa kaikki perusasioiden järjestely ja moni juttu oli tuuripeliä. Minä pääsin asioissa vielä suht helpolla (ja jos luet syyskuun 2012 postauksiani huomaat, ettei sekään kovin helppoa ollut…) silloisen poikaystäväni ollessa Lontoossa töissä ja asuttua maassa pitkään, jolloin asiat hoituivat helpommin. Suomesta tulevan on kuitenkin helpointa vain yrittää saada asunnon sijaan huone jostakin, sillä Lontoon kalliiden vuokrien vuoksi kimppakämppäily on siellä enemmän kuin suosittua. Suosittelen kurkkaamaan Gumtreen ja Spareroomin nettisivustot ja kontaktoimaan ihmisiä sitä kautta. Homma voi olla haastavaa, mutta joskus voi käydä tuuri.
Työnhakemisesta minulla ei valitettavasti ole Lontoossa minkäänlaista kokemusta itseni tai lähipiirini puolesta. En tiedä, kuinka tuollaiset "helpot" työpaikat täytetään, mutta uskoisin töitä kyllä löytyvän, sillä moni kaupan tai kahviloiden, ravintoloiden yms. työntekijöistä oli selvästi ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita, joten kun vaan on reipas, löytyy sitä varmasti. Varsinkin supermarketeissa on yleensä töissä paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta, eli jos kaikenlainen työ kelpaa, niin anna mennä vaan.
Ihan harmittaa, etten oikein osaa auttaa näissä asioissa sen enempää. :/ Itsekin olen lähdössä syksyllä takaisin Lontooseen tällä kertaa opiskelijana ja minulla on edessä tuo asunnonetsintärumba. Jos sinua kiinnostaa kuulla siitä enemmän, laita minulle vaikka kesämmällä sähköpostia niin kerron, kuinka oma asunnonetsimisprojektini etenee ja mitä kautta olen etsintöjä tehnyt. Ongelmana on tuolla usein nimittäin myös se, että asunnot tulevat vapaiksi todella lyhyellä varoitusajalla, eli paria kuukauttakin etukäteen on ihan turha yrittää etsiä mitään. :/