Tätä postausta pitäisi ehkä kutsua kaupalliseksi yhteistyöksi, sillä se sisältää runsaasti ruotsalaisten työtoverieni ja emoyhtiömme kehumista, mutta en silti ole kirjoittanut tätä rahasta vaan ihan vain kertoakseni, että olisipa itsekin mukavaa osata olla hieman ruotsalaisempi joissakin asioissa.
Aloittaessani 1,5 vuotta sitten työharjoitteluni ruotsalaisessa kosmetiikan verkkokaupassa aloin samalla myös välittömästi kirjoittaa opinnäytetyötäni, jonka työstäminen helpottikin kovasti työharjoitteluani ja myöhemmin myös työtäni ja oli niiden onnistumisen suhteen suorastaan välttämätöntä.
Opinnäytetyöni aiheeksi valikoitui itsestäänselvästi selvitys siitä, millaisia tekijöitä menestyvän verkkokaupan laseerauksen ja toiminnan taustalla oli ja kuinka voisin soveltaa niitä kosmetiikka-alan yritykseen. Kirjottaessani opinnäytetyötäni kävin läpi runsaan määrän erilaisia artikkeleita, joissa useassa vertailtiin suomalaisia ja ruotsalaisia yrityksiä ja kiteytettiin yhdeksi ratkaisevaksi eroksi niiden välillä se, kuinka suomalainen yritys usein arastelee kokeilla uutta ensimmäisenä ja tarkkailee muita ensin mielellään ennen kuin itse tarttuu ideaan. Ruotsalaiset yritykset puolestaan edustavat monesti täysin vastakkaista tyyppiä ja ruotsalaisyritysten menestyksen salaisuudeksi arveltiinkin artikkeleissa ja blogikirjoituksissa usein juuri niiden rohkeutta keksiä uusia juttuja ja tarttua uusiin ideoihin pelkäämättä epäonnistumista.
Naureskelin tätä erottelua hieman, mutta varsinkin viimeisen vuoden aikana olen yllätyksekseni saanut huomata, että olen huomaamattani sujahtanut siihen suomalaisten arkailijoiden kategoriaan ihan tahtomattani.
Kollegani Ruotsissa ovat nimittäin varsin innovatiivisia ja aina valmiita kokeilemaan uusia juttuja eivätkä he tunnu stressaavan samalla lailla kuin minä siitä, että voiko homma mennä pieleen. Heihin on ilmeisesti tarttunut äidinmaidon mukana tällaista suomalaista hämmentävä asenne, jonka mukaan kaikkea voi kokeilla avoimin mielin ja jos jokin menee pieleen niin sittenpähän tiedetään ettei se toimi ja keksitään joku ratkaisu. Heillä ei ole todellakaan samanlaista pelkoa itsensä mokaamisesta tai sen aiheuttamasta maailmanlopusta kuin allekirjoittaneella suomalaisella on.
Toissasyksynä ennen Suomen elevenin lanseerausta katselinkin, kun kollegani keksivät idean polkupyörälähettien toimittamista ilmaisista kosmetiikkalahjoista.
Ruotsin tiimi kasasi useamman sata boksillista kosmetiikkaa ja julisti polkupyörälähettien jakavan niitä Tukholmassa viikonloppuna ilmaiseksi ihmisille, jotka latasivat itsestään ja sijainnistaan kuvan Instagramiin tunnisteella #makeupmessenger.
Polkupyörälähettimme polkivat perjantain ja lauantain aikana illanviettoaan aloitteleville ihmisille parisen sataa ilmaista kosmetiikkapakettia ja tempauksen vastaanotto oli melkoinen. Tässä vaiheessa aloin miettiä Suomen elevenin lanseerausta vielä odotellessani, että voisiko tällainen toimia meilläkin keksien kuitenkin sata stressiä aikaansaavaa tekijää ja vähintään yhtä monta tapaa, jolla homma voisi epäonnistua.
Uusien ja varsinkin erilaisten toimitustapojen keksiminen onkin ruotsalaisista hauskaa minun pyöritellessäni vieressä silmiä ja miettien, että hei haloo, kuka tuotakin muka käyttäisi.
Ruotsalaisessa yrityksessämme on esimeriksi yhtenä toimistustapana valittavissa toimitus Volvon takakonttiin.
Kyllä, luit ihan oikein. Volvon kanssa yhteistyössä toimivassa palvelussa asiakas ilmoittaa tilauksen tehtyään, missä hänen autonsa sijaitsee tietyllä aikavälillä ja lähetys toimitetaan hänen Volvonsa takakonttiinsa lähetin käyttäessä kertakäyttöavainta, jonka avulla takakontin saa auki ja takaisin lukkoon. Parkkeeraa vain auto kadun varteen työpäivän ajaksi tavalliseen tapaan ja illalla kotiin lähtiessä tilaamasi tavarat on toimitettu sen takaluukkuun – kätevää!
Suomalaisena mietin jälleen, että hei haloo, me myydään kosmetiikkaa ja etupäässä naisille. Haluavatko he (tai joku ylipäätänsä) tilata kosmetiikkatuotteensa Volvonsa takakonttiin toimitettuina? Ja siis miksi muka? Kannattaako tällaiseen palveluun käyttää aikaa? Ruotsalaiset taas olivat innolla kokeilemassa konseptia. Sittenhän se nähdään.
Emoyhtiömme on myös varsin kokeileva sosiaalisessa mediassa ja halusi olla ensimmäisten yritysten joukossa markkinoillamme ottamalla käyttöön Olapic-kuvanjaon, jota jo esimerkiksi usea kosmetiikkafirmia Jenkeissä käyttää.
Olapic on palvelu, jonka avulla yritykset saavat asiakkaansa osallistutettua toimintaansa jakamalla heidän Instagram-kuviaan verkkosivuillaan ja muilla kanavillaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun asiakas jakaa Instagramissa kuvan elevenin valikoimasta löytyvistä tuotteista, viimeisimmästä eleven-tilauksestaan tai mistä tahansa myymiimme tuotteisiin liittyvästä ja täggää sen tunnisteella #elevenbeauty voimme kuvapalvelun kautta pyytää kuvan julkaisijalta lupaa saada jakaa kuvan verkkosivuillamme Instagram-käyttäjän tunnuksella kyseisen tuotteen esittelyn yhteydessä tai muissa materiaaleissamme.
Nämä kuvat ovat olleet ihan mahtava juttu ja Olapic onkin käytössä myös meillä Suomessa. On huippua nähdä kauniita kuvia tuotteista, katsoa ostopäätöstä tehdessään muiden swatcheja ja inspiroitua kuvista voiden heti klikata itsensä niissä näkyviin tuotteisiin. Itse täggään aina omiin Instagram-kuviini #elevenbeauty-hashtagin jos kuvissani näkyvää tuotetta vain on meillä myynnissä, sillä bloggaajana saan sen kautta myös näkyvyyttä. Kuvia voi myös halutessaan ladata sivullemme tunnuksellaan ilman Instagramia.
Ruotsin elevenin Tukholman myymälä oli myös ensimmäinen kauppa maailmassa, jossa asiakas saattoi myymälässä asioidessaan ottaa tuotteet vain kännykkää käyttämällä ruotsalaisten suosimalle ja verkkokaupoista tutulle Klarnan laskulle ja shoppailla sillonkin kun rahapussi oli jäänyt kotiin.
Tällaisia vastaavia esimerkkejä pakko-saada-kokeilla-ekana-jutuista minulla on meiltä töistä useita (joista moni on parhaillaan työnalla enkä siksi voi kertoa niistä vielä lisää) ja jo pelkkä työkavereideni ideoiden kuuntelu saa minulle aikaan kylmän hien, stressin ja ahdistuksen. Tunnen itseni juuri niin suomalaiseksi kuin opinnäytetyössäni käyttämäni lähdeartikkelit minut kuvailivat. Olenko oikeasti niin arkajalka kokeilemaan uusia juttuja?
Yksi viimeisimmistä toteutetuista työkaverieni ideoista on myös ollut omia suosikkejani siitäkin huolimatta, että konseptia vielä hiottaessa pelasimme suomalaisen kollegani kanssa Pessimistibingoksi leikkisästi kutsumaamme peliä. Pelin alkuvalmisteluna mietimme suomalaisittain, mikä kaikki hommassa voisi mennä pieleen ja tarkkailimme sitten vierestä antaen ruotsalaisten ensin kokeilla itse hommaa seuraten syntyykö meille pieleen menneistä jutuista bingo-rivi. Ei syntynyt, sillä vaikka niin moni asia olisi voinut mennä pieleen eivät ne silti menneet. Olimmeko sittenkin vain liian pessimistisiä?
Tämä suosikkijuttuni on ollut meidän Suomenkin verkkokauppaamme juuri lanseerattu kosmetiikkatuotteiden kaiverruttaminen.
Asiakas voi tilata valikoitujen kosmetiikkatuotteiden joukosta haluamansa tuotteen ja tilata siihen itse valitsemansa kaiverruksen. Kaiverrus voi olla mitä tahansa (hyvän maun mukaista) ja korkeintaan 25 viiden merkin tilaan voi laittaa esimerkiksi oman nimensä, rakkaudentunnustuksen, hymyä aikaansaavan inside-vitsin tai mitä tahansa persoonallista. Valittavina on tällä hetkellä tiettyjen merkkien tuotteita, jotka on mahdollista kaivertaa ja kaiverruksen tilaaminen maksaa alle neljä euroa, mikä on minusta varsin kohtuullinen lisä tehdä tuotteesta todella henkilökohtaiselta tuntuva.
Jos minun pitäisi siis kertoa jotain erityistä, mitä olen yrittänyt opetella ruotsalaisilta työkavereiltani kuluneen reilun vuoden aikana, on se ehdottomasti ruotsalaista rohkeutta ja heittäytymistä uusiin ideoihin.
Myönnän olevani siinä vielä toistaiseksi hieman huono ja tarkkailevani mielelläni ensin hetken sivusta, kuinka ruotsalaiset homman klaaraavat ja vasta sitten uskaltavani tarttua siihen itse, mutta yritän opetella hommassa ruotsalaisemmaksi. Onhan se nimittäin pakko myöntää, ettei niitä suuria juttuja synny arkailemalla liikaa.
Tunnistaako joku muu tämän eron suomalaisessa ja ruotsalaisessa yrityskulttuurissa?
Kiva blogi sinulla. Terveisin Henna http://akkapentu.blogspot.fi/
Tuo meikkien kaiverrusjuttu kuulostaa kivalta! Voisin tilata sellaisen jos tulee tarve ostaa jokin meikki joka kestääkin käytössä useamman vuoden että kaiverrus ei mene ”hukkaan”. 🙂 Just vaikka lahjaksi olis ihana jos keksii jonkun meikin josta vastaanottaja varmasti pitää. Ja tuo uusien, innovatiivisten ideoiden keksiminen kuulostaa hyvältä, olen huomannut ainakin joissakin ruotsalaisissa elintarvikemerkeissä sitä että brändi on todella uskalias – vaikka onkin samalla ammattimainen – ja sitä myötä todella mielenkiintoa herättävä ja samaistuttava (esim. leikkisät pakkaustekstit ja markkinointiviestintä). Kuulin tällaisen sitaatin jostain, joka on antanut minulle rohkeutta toteuttaa omia persoonallisia ideoita ja olla oma itsensä oikeastaan millä tahansa elämänalueella: ”If you’re not prepared to be wrong, you’ll never come up with anything original”.
Kiitos osuvasta kirjoituksesta! Työskentelen itse myös ruotsalaisessa yrityksessä ja olen havainnut aivan saman kuin sinäkin ruotsalaisten ideoista ja kokeiluista! Pääkonttorilta sataa mitä hullumpia ideoita päivittäin ja niitä myös toteutetaan sen enempää miettimättä lopputulosta. Kädet saveen vaan. Tykkään suuresti tästä asenteesta ja tekemisen meiningistä, mutta samalla huomaan, kuinka arka ja pessimistinen itse olen monessa asiassa. Toivon todella, että pikkuhiljaa ”ruotsalaistun” tämän asian suhteen 😀
No siis ihan juurikin näin! En ole koskaan ajatellut olevani hirveä pessimisti, mutta töissä tämä piirre nousee TODELLA usein esiin ja saan työkavereilta pahaa silmää kun muiden ideoidessa ”onnistuvaa juttua” heittelen ääneen asioita, jotka voivat mennä pieleen ja jotka kannattaisi huomioida. Moni juttu on sellainen, etteivät he edes rehellisesti ajattele, että sitä kannattaisi miettiä. Ihanaa kuulla, että joku muukin on huomannut tämän jutun! 🙂
Mahtava kirjoitus, osu ja uppos 🙂 mulla ollut ihan samanlaisia ajatuksia. Mun omien kokemuksien mukaan täällä Ruotsissa opetetaan innovatiivisuutta ja asennetta mennä tuntemattomia uusia asioita kohti jo koulussa. Ainakin musta tuntui, ettei mitään anneta ns. valmiina, vaan pitää ite kehitellä erilaisia juttuja ja hullumpia ideoita kaikista asioista! 😀
Ainakin laivalla työskennellessä huomasin jo pienistä lapsista, kuinka reippaampia ja rohkeampia ruotsalaiset ovat. Kun suomalainen lapsi tuli kassalle maksamaan sanoi se tuskin sanaakaan ja juoksi äkkiä pois. Ruotsalainen lapsi taas huusi reippaasti heit, kysyi kassan nimeä ja rupatteli mielellään tuntemattoman kassatädin kanssa… 😀
Nämä Suomi-Ruotsi-maaottelukirjoitukset on sitten älyttömän jänniä! Näitä lukee joka kerta ihan ahmien. Ja suomalainen pessimismi on ihan käsinkosketeltavaa joka päivä, joka paikassa.
Jep, täällä tuntuu välillä koko elämä olevan yhtä maaottelua näiden kanssa… 😀
Tämä sama kaiken uuden kokeilu ja hulluttelu on nähtävissä myös ruåtsalaisessa mainonnassa, joka on todella paljon edellä suomalaista. Tästä esimerkkinä vaikka Absolut -vodkan mainonta menneinä vuosina. Heillä oli todella nerokkaita kanpanjoita lehdissä.
Joo, ruotsalaiset uskaltavat kyllä hullutella suomalaisia paremmin. Välillä kollegani ovat leikkineet markkinointimateriaaleissa sanoilla niin paljon engöanniksi, että olen vain kieltäytynyt käyttämätä niitä siinä muodossa, koska Suomessa ne kuulostaisivat vain siltä, että olemme tehneet pahan kielioppivirheen ja sekös suomalaista nolottaisi… 😀
Hyvä postaus! Tänään on Iltalehdessä julkaistu tämä kaiverrus juttu. Saitte elevenille mainosta ihan valtakunnallisesti. Hyvä hyvä!! 🙂 Uskoisin, että täältä blogista haettu tieto.
Kiitos, että vinkkasit! Piti heti lukea juttu. 🙂
Tässä onkin syy siihen, miksi IKEA on saanut alkunsa Ruotsissa, eikä Suomessa..
Kyllä! 🙂
Minäkään en koskaan pitänyt itseäi mitenkään erityisen negatiivisena tai pessimistisenä ennen Tukholmaan muuttoani (Älvsjö calling…). Näiden vuosien aikana olen oppinut ja muuttunut paljon sosiaalisemmaksi ja positiivisemmaksi, energisemmäksi ja avoimemmaksi. Silti saan työ- ja opiskeluelämässä aina silloin tällöin (yleensä hyväntahtoisia) kommentteja havaitusta negatiivisuudestani? Huh huh, vielä on siis hiomista, kaipa se tietynlainen suhtautumistapa istuu selkäytimessä.
Ei vitsi, tää oli hyvä teksti! Päivääkään en ole ruotsissa asunut tai ollut töissä ruotsalaisessa yrityksessä niin ihailen suuresti mitä kaikkea ruotsalaiset keksivät. Kaupoissa Tukholmassa ihastelin esillepanoja, ah niin houkuttelevia! Niin haluisin olla töissä jossain superinspirpivassa ja innovaatisessa porukassa, Suomeen ja suomalaisiin lisää tälläistä! Ja tunnistan kyllä itsessäni pessimistin ja negatiivisuudenkin