3 parasta säästövinkkiäni, jotka sopivat kaikille

*Sis. mainoslinkin

Kuten tiedätte, tykkään puhua rahasta ja säästämisestä. Raha itsessään on ehkä vähän tylsä aihe, sillä rahalla ei varsinaisesti ole väliä, mutta raha mahdollistaa monia asioita, joten sillä on väliä enemmän oikeastaan silloin, jos siitä tulee puutetta.

Postasin pari päivää sitten sijoittamisesta ja siihen ryhtymisen helppoudesta. Aihe kiinnosti monia ja varsinkin Instagram Stories -tarinoideni puolella olen saanut monia ihania viestejä siihen liittyen ja toiveita postata aiheeseen liittyvistä asioista lisää.

(Instagram-profiilini highlights-kohdasta voi muuten katsoa koosteen Instagramin sijoitusjutuistani.)

3 parasta säästövinkkiä Virve Fredman

Yksi asia, joka sijoittamiseen tietysti usein liittyy on se, että mistä ihmeestä sitä rahaa siihen sitten oikein saa. Itse kerroin, että sijoitan Nordnetissa kuluttomiin rahastoihin, joihin voi lähteä sijoittamaan niinkin pienillä summilla kuin 15 eurolla. Sijoittaminen ei siis vaadi valtavaa pääomaa.

Erilaisissa elämäntilanteissa olevilla on tietysti erilaiset mahdollisuudet sijoittaa, mutta uskon, että monilla perustuloisilla kuluu kuukaudessa muutamia kymppejä ihan huomaamattaankin loppujen lopuksi varsin turhiin juttuihin, joissa voisi säästää.

Inhoan itse niitä ”lakkaa ostamasta take away -latteja” -tyylisiä säästövinkkejä, sillä niihin on vaikea monien samaistua – joskus se take away -latte sitäpaitsi on todellakin hintansa arvoinen. Niiden sijaan halusin koota tähän postaukseen kolme hyvinkin helppoa säästövinkkiä, jotka toimivat lähes jokaisella elämäntilanteesta riippuen.

Lue myös: Näin helppoa ja on alkaa sijoittaa vaikka heti

3 parasta säästövinkkiä Virve Fredman

1. Tarkista tilisi suoraveloitukset

Moni tulee huomaamattaan sitoutuneeksi maksamaan automaattisesti ja kuukaudesta toiseen ties mitä kyseenalaistamatta koskaan, tarvitseeko oikeasti niitä kaikkia. Niitä vain maksaa, kun ne kerran on aloittanut ja käyttää, kun niistä kerran maksaa – jos edes oikeasti käyttää.

Minulla oli jossakin vaiheessa suoraveloituksessa Spotify, Netflix, LinkedIn Learning, äänikirjapalvelu, pilvipalveluun liittyvä maksu ja vielä jotain muuta. Aluksi tajusin, että en tarvitse Netflixiä, sillä jos haluan katsoa jotain, voin katsoa ilmaiseksi televisiokanavien nettisivuilta ohjelmia ja niiden lisäksi YouTube on täynnä hyviä sarjoja.

Sitten huomasin, etten oikeastaan ole käyttänyt viime aikoina LinkedIn Learning -alustan tarjoamia kursseja, joten lopetin sen. Huomasin myös, että vaikka olin melkein 10 vuotta maksanut Spotifyn kuukausimaksua, voisin kokeilla ilmaista versiota. Nyt olen käyttänyt sitä jo useamman kuukauden ja se on riittänyt.

On tehnyt todella hyvää kokeilla lopettaa sellaisia juttuja, jotka veloitetaan tililtä automaattisesti ja katsoa, mitä niistä ihan oikeasti jää kaipaamaan. Ei menetä mitään, jos sopimuksia sanoo irti tai edes laittaa tauolle nähdäkseen, mitä niistä oikeasti jää kaipaamaan, sillä ne voi kyllä ottaa käyttöön uudelleen koska tahansa.

Parhaimmillaan palvelusta saa sitäpaitsi jo pian perästä viestiä, jolla tarjotaan ilmaista tai vähintään edullista käyttöaikaa, jos palvelun pariin haluaakin palata.

Monet palvelut ovat kuitenkin jopa sellaisia, että niitä käyttää, koska niistä kerran on maksanut. Kun vaikkapa lopettaa Netflixin (ja mahdollisesti myös sen toisen vastaavan palvelun, josta myös samaanaikaan maksaa) huomaa, että yhtäkkiä päivässä onkin enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia tehdä jotain sellaista, mille on kaivannut aikaa.

Lue myös: Kaikki rahasta – tämän takia siitä pitää puhua

3 parasta säästövinkkiä Virve Fredman

2. Kilpailuta palvelusi

Koska olet ihan oikeasti viimeksi tarkistanut, että sähkösopimuksesi ja vakuutuksesi tai lainasi kulut ovat varmasti parhaan mahdollisen sopimuksen mukaisia? Nämä ovat usein sellaisia juttuja, joihin sitoutuu kerran ja sitten elää pitkään vertailematta vaihtoehtoja, vaikka vertailun ansiosta voisi säästää pitkän pennin.

Me esimerkiksi havahduimme vasta ihan vähän aikaa sitten siihen, ettei sähkösopimuksemme ollut enää paras mahdollinen. Samoin itse tajusin, että vaikka olin tähän asti roikottanut suomalaista, Ruotsissakin täydellisesti palvelevaa puhelinliittymääni itselläni, maksoin siitä kuukaudessa 29,90 euroa, mutta voisin pärjätä halvemmallakin.

Vaihdoin liittymäni edullisempaan vaihtoehtoon, joka maksaa vain 7,90 euroa kuukaudessa. Tajusin, ettei minulla oikeasti tarvitse olla käytössäni kodin ulkopuolella rajatonta ja todella nopeaa nettiä ja on itseasiassa jopa parempi, jos niin ei olisi – tulisi nimittäin oikeasti harkittua, pitääkö siihen puhelimeen kokoajan tarttua ja voisiko olla mielummin läsnä hetkessä.

Kun olimme puoli vuotta Thaimaassa, maksoin hölmönä kiltisti 29,90 euron kuukausittaista puhelinlaskuani pitääkseni numeroni ja sopimukseni, sillä siitä luopuminen olisi tarkoittanut, etten enää saisi käyttööni minulla sillä hetkellä ollutta, mutta ei enää tarjolla olevaa diiliä. Nyt kun lähdemme reissuun, aion vaihtaa liittymäni Telian Dot-liittymään, jossa maksan vain siitä, mitä käytän, eli Aasiassa ollessa laskuni voi hyvin olla 0 euroa kuukaudessa.

Jo pelkkä puhelinliittymän tsekkaus ja omien tarpeideni puntarointi säästivät minulta ainakin noin 275 euroa vuodessa, eli lisäsivät kuukausittaista sijoitussummaa 23 eurolla. Kaikkien käyttämien perusjuttujen kilpailuttamisella voi siis helposti säästää kymppejä tai jopa satasia vuodessa.

Esimerkiksi sähkösopimuksen kilpailuttaakseen ei nykyään edes tarvitse itse soitella ympäriinsä, vaan *Sähkömittari-sivuston kautta sopimuksensa voi kilpailuttaa ilmaiseksi parissa minuutissa.

Lue myös: Mitä meillä syödään ja paljonko siihen kuluu rahaa?

3 parasta säästövinkkiä Virve Fredman

3. Katso, mihin rahasi oikeasti menevät

Kun olen kertonut omista menoistani, olen kuullut useammalta, etteivät he pärjäisi samalla budjetilla – tai etteivät he kyllä toisaalta ole edes varmoja, mihin ne omat rahat edes menevätkään, mutta ennen uutta palkkapäivää niitä ei silti ole enää kauheasti jäljellä.

Minusta on todella tärkeää tiedostaa, että jokaisella meillä on uniikki elämäntilanne ja erilaiset halut, mahdollisuudet ja prioriteetit rahojen käytölle, eli kenenkään ei tarvitse elää sellaisella budjetilla, millä joku muu elää. Toisaalta muiden menoista kuullessaan voi kuitenkin saada inspiraatiota omien menojensa punnitsemiseen ja suhteellistamiseen.

On jopa hieman ärsyttävää kuulla yleisiä vinkkejä, jotka sen take away -kahvin välttelyn lisäksi kertovat, että syö vähemmän ulkona, käytä vähemmän rahaa alkoholiin ja tupakkaan tai käy harvemmin leffassa, sillä noista ei yksikään kosketa minua millään tavalla.

Koska jokaisen menot ovat uniikkeja, kannustan sen sijaan katsomaan, mihin ne omat rahat ihan oikeasti kuluvat. Kun menojaan käy läpi verkkopankin korttimaksujaan selaten ja mielellään myös kirjoittaa menot alas ne kaikki kategorisoiden, näkee ihan oikeasti, kuluuko johonkin asiaan huomaamattaan jopa melko kohtuuttomia summia.

Jos tajuaa, että vaikka kahden hengen taloudessa kauppalasku on 800 euroa kuukaudessa voi pohtia, onko sen välttämätöntä olla sen verran ja voisiko siitä nipistää. Mitä sieltä kaupasta ostetaan? Vain itse voi tietää, onko summa itselleen kohtuullinen, mutta toki netistä löytää helposti inspiraatiota siihen, mitä muilla vastaavassa tilanteessa olevilla kuluu.

Jos taas huomaa, että käyttää kuukaudessa 400 euroa verkkoshoppailuun, on hyvä purkaa sitä lohkoa tarkemmin ja selvittää, mitä sillä rahalla ihan oikeasti shoppailee ja ovatko ne kaikki tarpeen. Tai että tili on täynnä mitä ihmeellisimpiä pieniä ostoksia, jotka sitten yhdessä muodostavat ison könttäsumman ja paljastuvat toistuviksi välipalaostoksiksi.

Tärkeintä on ihan oikeasti käydä ne kaikki omalta tililtä lähteneet maksut läpi, jotta hahmottaa, mihin ne rahat itsellään menevät, sillä kukaan muu ei voi antaa toimivia säästövinkkejä, jos ei itse tiedä, mitkä ovat niitä omia pahimpia rahareikiään. Ei voi säästää, jos ei tiedä, mihin rahat kuluvat.

On helppoa laskeskella teoriassa päässään, että kuukaudessa menoja on tietyn summan verran, mutta silloin helposti unohtaa ne satunnaiset, joskus toistuvat, toisinaan täysin yllätyksenä tulevat menot. Omista menoistaan pääsee oikeasti parhaiten kärryille kun käy jokaisen ostoksensa läpi.

Itse tein tätä kun laskin joitakin kuukausia sitten aiempaa postaustani varten kuukausimenojani ja olen tehnyt sitä senkin jälkeen tarkastaakseni, pitikö arvioni paikkansa. Piti se, mutta jälkikäteen olen edelleen tuon tavan kautta karsinut pois muutamia juttuja (kuten sen ylikalliin kännykkälaskun) ja vastaavasti taas tajunnut, etten ollut laskenut budjettiin mukaan kummilasteni joululahjoja ja synttärilahjoja, sillä niiden kaltaisia kaksi kertaa vuodessa tapahtuvia  juttuja ei vain tule miettineeksi, kun miettii omia keskimääräisiä kuukausimenojaan.

Kun siis tietää, mihin omat rahat menevät ja sen jälkeen ihan oikeasti kriittisesti miettii, tarvitseeko niihin kaikkiin mennä rahaa, voi moni onnistua nipistämään budjetistaan säästöön (ja ehkä jopa sijoitettavaksi) sen pienen summan.

Lue myös: Näin paljon kulutan rahaa kuukaudessa

3 parasta säästövinkkiä Virve Fredman

Onko teillä muita hyviä säästövinkkejä?

13 kommenttia artikkeliin ”3 parasta säästövinkkiäni, jotka sopivat kaikille”

  1. Mietin aina ostosta seuraavaan päivään. Oon säästäny huiman summan rahaa tällä konstilla. Joko seuraavana päivänä en oo enää edes muistanu koko asiaa tai ainakin alennusmyynneissä käy useimmiten niin, että jos sitten päätän seuraavana päivänä kuitenkin haluavani kyseisen vaatteen tai tavaran, niin sitähän ei ole enää jäljellä. Joskus se tietysti hiukan harmittaa, mutta sitten hetken päästä oon iloinen etten, Julia Thurénia lainatakseni, ostanut mitään turhaa paskaa 😄

    Vastaa
    • Tämä on kyllä ihan totta! Olen itse ollut TODELLA spontaani ostaja, eli kun olen saanut päähäni, että haluan jotain, olen ostanut sen heti. Nykyään yritän antaa miettimiselle aikaa ja sen myötä tosiaan huomaa lähes aina, että se, mikä oli hyvä idea, ei kohta enää olekaan sitä. 🙂

      Vastaa
  2. Hyvä idea on tuo että ottaa selvää kunnolla mihin omat rahat menevät. Tein vuoden budjettivihkoa ja aina sama toistui: ulkona syömiseen meni tolkuttomasti rahaa, usein yli 100 euroa ja joskus lähelle 200 kuussa 😀 se oli selkeästi se oma heikkous. Tänä vuonna tein tavoitteekseni että kuukaudessa saa käyttää 30 euroa ulkonasyömiseen.
    Oon alkanut itsekin miettimään tuota liittymäasiaa, että jos sitä kuitenkin pärjäisi jopa ilman omaa nettiä ja käyttäisi aina vaan wifiä. Kerrassaan hurja ajatus nykypäivänä. 😀

    Vastaa
    • On tosiaan mielenkiintoista kun huomaa, mihin ne omat rahat oikeasti menevätkään. 🙂

      Minulla on nyt liittymä, jossa on täällä ulkomailla rajoitettu määrä nettiä (silti enemmän kuin omat tarpeeni) ja superhidas, mutta silti riittänyt hyvin. Usein juuri se netin määrä ja nimenomaan nopeus tuovat hintaa, mutta harvoin niillä on niin väliä kaupungilla mennessä. 🙂

      Vastaa
  3. Antaisin vielä neuvon, että aina ennen laskun maksamista, tarkasta lasku. Veloitetaanko sinulta jotain, mitä et ole tilannut tai et enää halua. Pahimmassa tapauksessa maksat monta kuukautta tai peräti vuotta jotain palvelua, jota et edes halua.

    Toinen neuvo vanhemmille, tarkastakaa, että lastesi matkapuhelinliittymissä on vahvat estot kaikenlaiseen viihdetarjontaan (puhelut ja tekstiviestit). Älä oleta, että estot siellä ovat, vaan ota yhteyttä operaattoriisi ja varmista asia. Pyydä sellaiset estot, jotka estävät soitot numerotiedusteluun.

    Vastaa
  4. Hei Virve! Taloudessa säästöillä on myös toinen puoli, eli tulopuoli. Eli kiinnostaisiko sua kirjoittaa siitä miten olet hoitanut palkkaneuvottelut? 🙂

    Mua kiinnostaisi, koska sä olet ollut pöydän molemmilla puolilla näissä neuvotteluissa ja kaipaisin vinkkejä keinoista, jotka on tepsiviä palkkaneuvotteluihin. Miehet aina kehtaa pyytää niin paljon, ja itseä aina hirvittää tilanne, muttei halua jäädä jalkoihinkaan.

    Vastaa
    • Tämä onkin kiinnostava aihe!

      Täytyy myöntää, että itse olen aina vihannut palkkaneuvotteluja, eli en voi sanoa olevani niissä mitenkään ässä. Olen saanut aika perustuloa tai neuvotellut sen kyllä ihan vähän paremmaksi voidessani osoittaa, mitä sillä rahalla minulta saa, mutta olen sitten keskittynyt enemmän siihen, että minulla on muuten töissä joustoa, eli olen voinut tehdä töitä omilla ehdoillani ja niiden juttujen parissa, jotka ovat kiinnostaneet. Käytännössä tämä on tarkoittanut ensin neljäpäiväistä ja sitten kolmepäiväistä työviikkoa, puolen vuoden työskentelyä Thaimaasta etänä osa-aikaisilla tunneilla, sellaisten projektien kanssa puuhailua, jotka olen itse saanut päättää yms.

      Päivätyö oli minulle oikeastaan sellainen kiva ”kakkostyö”, jos rahallisesti puhutaan, eli sillä tienasi vähemmän kuin blogilla, mutta käytin sen itse kouluttautumistilaisuutena ja mahdollisuutena kehittyä.

      Käytännössä olen ajatellut, että saan työstä sellaisen summan, ettei ärsytä mennä töihin, mutta summa on myös sellainen, että jos joku olisi vaatinut minua tekemään jotain sellaista, mistä en olisi ollut innoissani, olisin sanonut, että ei käy tällä rahalla, jos maksatte vain tämän verran enkä saa keskittyä juttuihin, joihin haluan, niin pitäkää tunkkinne. 😀

      Jos kuitenkin vielä menisin palkkatyöhön, tulisin kyllä ehdottomasti karaisseeksi itseäni parilla aiheeseen liittyvällä opuksella, sillä olen edelleen usein liian arka pyytämään ansaitsemiani summia.

      Vastaa
  5. Kolmoskohtaan liittyen oon itse todennut, että vaikka muistaisinkin jakaa vuosittain toistuvat menot kuukausitasolle, niin satunnaisia menoja riittää silti melkein joka kuukaudelle: On lahjat, kulttuuririennot, kurssit, ystävien seurassa nautitut ravintolaillat, talvikengät rikki menneiden tilalle jne. Kun yritin aikoinaan päästä kärrylle kulutuksestani, pelkkä pakollisten menojen ynnäys ei johtanut vielä mihinkään ja verkkopankin kuukausitiliotteet hylkäsin yksi toisensa jälkeen periaatteella ”tässä nyt oli tämmöinen poikkeusmeno”. Kesti aikaa ymmärtää, että ”poikkeukselliset” satunnaiserät on kiinteä osa mun elämääni.

    Nykyään kutsummekin puolisoni kanssa satunnaiseriä nimellä ”humputteluraha”. Noloa tai ei, humputteluun kohdistuu meillä helposti ihan yhtä paljon rahaa kuin ns. pakollisiinkin kuluihin. Tämän asian hyväksyminen ja sen noteeraminen budjetoinnissa on vähentänyt rahamorkkista, kun tiedämme, että meidän elämämme vaatii asumisen, ruuan ja sähkön yms. lisäksi myös humputtelun 🙂

    Mun paras säästövinkki on täysin päinvastainen kuin take away -kahveista säästäminen. Musta oleellista on ottaa ensin tarkasteluun kaikista isoimmat menot kuten asuminen ja liikkuminen ja pohtia, saisiko niitä pienennettyä. Tällöin voi helposti saada satoja euroja joka kuukausia vain yhdellä päätöksellä. Meilla esimerkiksi on pieni asuntolaina (ja vähän neliöitä…), mikä on mahdollistanut paljon muita juttuja.

    Vastaa
    • Joo, budjetissa kannattaa kyllä tosiaan ehdottomasti olla se lohko niille random-menoille. 🙂

      Ja hei tuo oli tosi hyvä lähestymistapa, että aloittaa nimenomaan niiden isojen menojen tutkimisesta ja kyseenalaistamisesta! 🙂

      Vastaa
  6. Jos ostat Take away-kahveja ota oma kuppi. Jos aiot juoda kahvisi kahvilassa, juo kahvilan posliini-kupista.
    T. Kahvilan täti joka myy kymmeniä tai satoja kiloja noita mukeja vuodessa=roskaa, useimmiten turhaa roskaa.

    Vastaa
    • Hyvä pointti, kestokupit ovat ehdottomasti hyvä juttu ja niitä kannattaa suosia! 🙂

      Minä toisaalta jatkaisin tätä myös niin, että jos tietää, että niin toistuvasti käy hakemassa take away -kahvia, että siihen jo osaa aina varautua omalla kupilla, kannattaa ehkä miettiä, voisiko niistä edes jotkut kerrat skipata ja korvata jotenkin, eli vaikka tekemällä kotona kahvit hyvään termoskannuun, joka voi pitää kahvin lämpimänä koko päivän. 🙂

      Vastaa
  7. Olen aina pyrkinyt säästämään, työttömyyskorvauksestakin, mutta nyt viime aikoina olen vähän epäillyt sen mielekkyyttä. Pelkään syöpää, koska minulla on jotain epämääräisiä oireita ja elämä on muutenkin niin hirveän lyhyt. Tietysti syöpähoitoja voi jatkaa omalla rahalla, jos ei enää julkiselta saa, mutta tuskin omat muutaman tonnin säästöni riittävät pidentämään elämää.
    Tämä kuulostaa kyllä varmaan hullulta 😀

    Vastaa

Jätä kommentti