Tuttuni kysyvät minulta usein tavatessamme, että ”No, joko Ruotsi on kivempi kuin Englanti?”
Ei se ole eikä varmasti koskaan tule olemaankaan. Englanti on varmasti minulle aina se ainoa maa, jossa jo lentokoneella lähestyessä ja maahan alas katsoessa tunnen vatsanpohjassani asti, että olen tullut kotiin. Edes Suomi ei tuo minulle sellaista oloa, mikä on aika hassua. Mutta maana Ruotsi ei kyllä tuo ollenkaan sellaista fiilistä.
Tukholmassa minulla on kotoisa olo, kun saavun kotiimme. Se on ainoa paikka sitten lapsuudenkodin, jossa olen tuntenut olevani täysin kotonani pysyvästi, vaikkakin minusta tuntuu yhä uskomattomalta ajatukselta, että minun ei tarvitse lähteä muuttaa sieltä mihinkään ja että voin oikeasti rakentaa sinne kodin.
Mitä Tukholmaan tulee kaupunkina niin minä vasta harjoittelen. Kaupungissa on minulle uutuudenviehätystä, minkä vuoksi viihdyn siellä, mutta se ei ole aina samanlaista uutuudenviehätystä kuin mitä koin Lontoossa. Siellä kaikki oli vaan ihanaa, hauskaa, mahtavaa ja ihanan britiläistäkin, vaikka joku asia saattoikin olla pielessä. Siellä se oli ok, koska olinhan päässyt Lontooseen.
Täällä ne pienet epäkohdat lähinnä tuskastuttavat. Tukholma on niin samanlainen kuin Helsinki, mutta silti täällä on moni asia niin erilailla. Kyse on pienistä yksityiskohdista, joista osa on positiivisia ja osa negatiivisempia, mutta jotka muistuttavat, että olen muualla kuin Suomessa ja ja se paikka ei ole ainakaan Lontoo.
Tukholmassa ei vaikkapa voi ostaa bussilippua bussista. Jos tahdot hypätä kyytiin, on lippu täytynyt ostaa etukäteen tai matkakortilla täytyy olla aikaa tai rahaa ladattuna. Ja voi sitä pirun aamua, kun hyppäät bussiin ja kortti piippaa nollaa kruunua. No can do, etsi joku kioski, jossa voit lippuasi ladata ennen kun pääset bussiin. Suomessa tilanteesta olisi selvinnyt rahalla.
Bussit myös näyttävät sisältä todella erilaisilta kuin meillä Suomessa pääkaupunkiseudulla. Haitaribusseja on vaikka kuinka ja bussien penkit ovat valtavia, aivan kuin meidän pitkän matkan busseissamme.
Tukholmalaisia bussikuskeja minä rakastan. He ovat niin kilttejä ja ystävällisiä ja odottavat kiltisti aina matkustajia, jotka juoksevat kiireellä bussiin. Ne eivät sulje ovia ja lähde kaasuttamaan pysäkiltä juoksijan ehdittyä hengästyneenä jo bussin keskiovien kohdalle.
Raahasin kerran matkalaukkuani kohti erästä bussia, mutta en ollut varma, pääsisinkö sillä kotiin, joten en pitänyt turhaa kiirettä sitä kohti kävellessäni ja selaisin samalla kännykästäni, veisikö kyseinen linja minut perille. Kun pääsin bussin kohdalle olin selvittänyt sen vievän ja hyppäsin bussin kyytiin tyytyväisenä siitä, että se vielä satumalta oli pysäkillä. Vastassa oli hymyilevä bussikuski, joka totesi minulle ruotsiksi leikkisästi, että no tulithan sinä sieltä, minä odottelinkin sinua. Eikä kukaan bussissa näyttänyt harmistuneelta pienestä viivytyksestä, sillä ruotsalaiset vaan ovat niin ihanan onnellista porukkaa.
Suurin kohtaamani huijaus on ollut ruotsalainen viili. Kun ensimmäisiä kertoja menin ruokakauppaan katselin viilin ystävänä haltioituneena maitokaappeja: täällähän on viilejä vaikka kuinka ja vieläpä isoissa litran pöniköissä! Huijaus paljastui minulle vasta kotona purkin avattuani ja tajuttuani, että nämä pirulaiset kutsuvat piimää viiliksi.
Parin kuukauden jälkeen minua kuitenkin lykästi, sillä löysin kaupasta litran pönikän lång filiä, joka nyt vihdoin oli sitä oikeaa viiliä. Olin taivaissa siitä, että tuotetta sai litran pöniköissä ja kirosin Arlan, joka ei ole tuonut tuotetta Suomessa myyntiin. Saatavilla ei ollut kevytversiota, mutta olin silti iloinen. Onneksi olin muuttanut maahan, josta saan salmiakin ja Fazerin Sinisen lisäksi myös viiliä.
Seuraavalla kerralla viiliä ostaessani hylly oli sen kohdalta tyhjä, mutta vieressä oli toinen fil-purkki, jossa oli kuva viilistä isolla lautasella lusikan kanssa. Noin ei ainakaan piimää syödä, joten pakkohan tämänkin oli olla viiliä, vieläpä sitä 0,5% kevytviiliä, josta olin uskaltanut vaan unelmoida. Ravistelin purkkia saadakseni tuotteeseen tuntumaa ja jäykältähän se vaikutti, eli ostoskoriin vaan. Kotona koin jälleen pettymyksen löytäessäni fil-tuotteen kolmannen olomuodon: tällä kertaa kyse oli piimää paksummasta, mutta viiliä ohuemmasta luonnonjogurttia muistuttavasta tuotteesta. Pirun svennet!
Vaikeus löytää kevyttuotteita ei koske vaan viiliä vaan sama ongelma on myös jogurttien puolella. Meillä Suomessa monilla merkeillä on tarjolla kevytjogurtteja, joissa kalorimäärä on n. 40 kaloria sataa grammaa kohti. Tykkään jogurtista enkä lähde väittelemään kalorien ja rasvan määristä kenenkään, mutta minä nyt vain henkilökohtaisesti tahdon yleensä jogurttini kevyinä, piste. Pyysin kerran Ruotsalaista tuomaan minulla kaupasta jogurttia todeten vaan, että ihan sama mitä tuot, kunhan siinä on joku maku ja n. 40 kaloria. Mies saapui kaupasta ilman jogurttia pahoitellen, että käytti varmasti vartin kaikkien kaupan jogurttien läpikäymiseen, mutta haluamaani jogurttia ei vaan ole olemassa täällä.
Syvennyttyäni asiaan itse tarkemmin huomasin, että siinä missä meillä Suomessa vähärasvaisuus on jogurttien kohdalla pop ei Ruotsissa olla yhtään samalla linjalla. Kaikissa jogurteissa on yleensä se pari grammaa rasvaa ja vähintään 60 kaloria sadassa grammassa. Lopulta olen löytänyt Arlan Yoggi Mini -jogurtit, jotka ovat ainoita, joissa on 40 kaloria sadassa grammassa. Koska makuvaihtoehtoja on tarjolla vain kolmea, olen joutunut joustamaan rajoitteissani.
Ja mitä jogurtteihin tulee on ollut pirun vaikeaa löytää niitä muuten kuin litran pöniköissä! Normaalisti litra kelpaa nyt täällä asuessani, mutta kun keväällä reissasin kahden maan väliä, en välillä tahtonut viikonlopuksi litran jogurttia ja pienempikin olisi riittänyt. Annospakkaukset ovat kuitenkin kiven alla ja niitä myydään vain muutamista tuotteista ja nekin lähinnä sellaisia, jotka ovat kansainvälisessä myynnissä (esim. Activia). Ja turha edes toivoa, että annospakkauksissa saisi haluamaani kevyttä jogurttia…
Ruokakaupoissa riittää muutakin ihmeteltävää. Syön punaista lihaa, mutta en oikeastaan koskaan kokkaa sitä itse. Jos siis ruuanlaitto on ollut minusta kiinni, on ravinto kasvispainotteista ja liha on kanaa. Suomessa broilerisuikaleet olivat minulle yksi helpoimmista ja nopeimmista ruokavaihtoehdoista, sillä ne olivat melko edullisia sekä helppoa ja nopeaa valmistaa.
Täällä Ruotsissa asia on aivan toisin, sillä ilmatiiviisti pakatut broilerisuikaleet maksavat kaupoissa omaisuuksia ja fileet myydäänkin täällä pakastettuina. Kilon tai parin jättimäiset pakasteesta löytyvät broilerinfileepussit ovat ruotsalaisille ihan peruskauraa eikä mies ole täysin ymmärtänyt miksi ne hämmentävät minua. Minulle taas ei ole koskaan tullut mieleenkään, että hakisin broilerini pakastealtaasta! Se siitä nopeasta ja helposta ruuanlaitosta kun syväjäässä olevan broilerin sulatusta saa alkaa miettiä jo vuorokautta aiemmin…
Ja mitä tulee ruotsalaiseen logiikkaan on sekin ihan omiaan. Tapahtuipa kerran ICA:ssa, ruotsalaisten omassa K-Kaupassa:
Minä: ”Anteeksi, näiden piti olla 2kp/20kr. Ostin neljä, joten eikö niiden pitäisi olla yhteensä 40kr eikä 48kr?”
Kassa: ”Miten niin?”
Minä: ”No jos kaksi on kaksikymmentä niin…”
Kassa: ”Mutta sinä ostit neljä?”
Minä: ”Joo, mutta ei siinä ollut mitään ostorajoitusta.”
Kassa: ”No mutta sinähän sait 2kpl/20kr?”
Minä: ”Joo, mutta ne kaksi muuta… Äh, antaa olla!”
Vatvoin tilannetta läpi Ruotsalaisen kanssa moneen kertaan ja nyt ymmärsin, miksi laivalla ruotsalaisilta asiakkailtamme kimpoaa välillä meidän myyjien korviimme hieman hassuja kysymyksiä useamman tuotteen yhteishinnasta tuollaisten vastaavien kimppatarjousten kohdalla. Myös työkaverini allekirjoittavat väitteen siitä, että ruotsalainen kysyy suomalaista huomattavasti useammin, että jos näitä kynsilakkoja saa kolme kahden hinnalla niin paljonko kuusi sitten maksaisi. Suomalainen ei kysy, suomalainen on vaan osannut laskea. Ruotsalainen kysyy, sillä toisin kuin olimme luulleet osaa hänkin laskea, mutta hän on vaan oppinut, ettei asia aina menekään silti järjen mukaan.
Ja niin, muistatteko kun Lontoossa hämmästelin hulluja citykettuja, jotka riehuivat takapihallani työkalujen kanssa? Täällä Tukholmassa homma on mennyt entistä villimmäksi huomattuani, että voin katsella kotimme ikkunasta citypeuroja. WTF, CITYPEUROJA?! Kyllä nyt on ollut kaupunkilaistyttö hämmennyksissä!
Viimeisin ihmetykseni on ollut maan postilaitos.
Opintoni Suomessa ovat yhä kesken ja olen virallisesti edelleen kirjoilla siellä enkä Ruotsissa, joten minun sukunimeäni ei lue asuntomme postilaatikossa tai kerrostalon nimitaulussa. Tämän vuoksi postini kulkeekin tänne c/o merkinnällä, jossa omaa nimeäni seuraa varsin selkeästi c/o:na mieheni nimi, joka löytyy niin postilaatikosta kuin nimitaulustakin. Ja silti pakettien saaminen tänne on ollut ihan mahdotonta!
Parin viimepäivän aika sähköpostiini on sadellut Suomesta blogiyhteistyöfirmoilta ilmoituksia noutamatta jääneistä paketeista. Täh, mistä paketeista, enhän minä edes ole saanut postista noutolappua? Outoa, sillä postilaatikkoomme mahtuneet paketit ovat kyllä tulleet minulle perille.
Lähdin selvittämään asiaa postista ja syy sille, etteivät paketit löydä perille taisi selvitä: Jos postilaatikossa ja kerrostalon rappukäytävän nimitaulussa ei lue nimeäni ei posti voi toimittaa pakettia. No joo, kyllä minä sen arvasin ja siksi siinä luke c/o -merkintänä mieheni nimi. Joo, ei silti auta, pitäisi lukea postilaatikossa ja nimitaulussakin vielä.
Oikeasti, voisinko nähdä sen postinjakajan, joka seisoo postilaatikoiden edessä ja tavaa nimiä todeten, että paketti pitäisi toimittaa jollekin, jonka nimi on Virve Vee c/o Herra Ruotsalainen, mutta täällä asuu vaan joku Herra Ruotsalainen, enpä voi toimittaa pakettia?!
Ruotsissa asuntojen numeromerkinnöillä ei muutenkaan ole postia kuljettaessa mitään väliä ja usein postimerkinnöissä lukeekin vain talon numero, ei asunnon numeroa. Jos siis postilaatikossa ja nimitaulussa ei kerrostaloasukkaalla lue oikeaa nimeä ei posti vaan kulje perille. Järjetöntä!
Laivalla töissä ollessani opin, etteivät ruotsalaisvitsi ole tuulesta temmattuja vaan ihan aiheesta usein syntyneitä. Viimeaikoina olen puolestaan oppinut, että sen ruotsalaisen hymyn takana ei ole pelkkä iloisuus vaan mitä luultavimmin autuas hölmöys.
Minulla voi myös mennä hetki aikaa tottua ruotsalaisten miesten keskiseen hämmentävän läheisen kanssakäymisen näkemiseen (ne halailut ja kädet toisten ympärillä ovat outoa!) aivan kuten niihin kiusallisen lyhyiltä ja värikkäiltä näyttäviin miesten kesäshortseihinkin, joita on alkanut kauppojen hyllyillä jo vilahdella. En tiedä, mitä tapahtuu, kun alan nähdä niitä katukuvassa…
Älkää siis kysykö, joko Ruotsi tuntuu kodilta ja paremmalta kun Lontoo. En olisi osannut edes aavistaa, että yhden pienen meren takana voisi elämä olla välillä niin erilaista!
Myö käytiin joku kesä sitten Tukholmassa ja hämmästelin siinä sitten paikallisen kaupan kassaa, kun seteli tuli käteen, mutta kolikot tuli automaatista, josta ne sitten itse noukittiin. 😀 Ei vaan suomessa ole tuommoisia..
Kaverin kanssa käytiin yhdessä fanitapahtumassa, kun voitettiin liput ja reippaina suomalaisina kysyttiin sitten eräältä vastaantulijalta neuvoa, sillä oltiin hieman eksyksissä. Iloinen mies neuvoi ja kysyi tietenkin, että mistä ollaan. Kun kuuli, että suomesta, niin sieltä tuli terävästi "Moi!" ja ne perinteiset kirosanat, mutta löydettiin sen neuvoilla sitten hotelliinkin.
Nuo vaihtoraha-automaatit ovat tosiaan hauskoja! 🙂
Tyttäreni asui juuri neljä kuukautta Tukholman vieressä ( 7 kilsaa Tukholman keskustaan) ja häneltä sain hyvin samantyyppistä palautetta. Mutta kaikesta huolimatta nautti olostaan, tuli kyllä jo mielellään kotiin..
Ne on ne pienet jutut, jotka tosiaan yllättävät, mutta kyllä ne monet muut jutut onneksi tasapainottavat tilanteen. 🙂
jos sun elämän suurin ongelma on jonkun viilin ja vähäkalorisen aspartaamilla kyllästetyn jogurtin puuttuminen, on sulla kyllä aika luksuselämä….
Ja voi kuinka hyvältä se tuntuukaan! 😉
Musta on ihana taas lukea näitä tämäntyyppisiä postauksia, muistan Lontooseen muuton aikaiset pankkitili + asunto-mietinnät ja oli hauskaa lukea samanlaista tekstiä pitkästä aikaa! Kirjoitustyylisi on hulvaton mutta silti erittäin informatiivinen ja on aikamoinen lukunautinto (:
Kiitos, kiva kuulla! Ja onhan se ihanaa bloggajallekin, että on joku kanava, jonne näitä tuntemuksia pääsee vähän purkamaan. Miehelle kun näitä ei viitsi niin ottaa esiin muuten kuin ohimennen ettei toiselle tule ikävä olo siitä, että olen muuttanut tänne ja luulee, etten ollenkaan viihdy, vaikka kyse ei ole yhtään siitä. Eikä hän näihin asioihin tottuneena varmasti aina edes täysin ymmärrä kun ihmettelen jotakin. 🙂
Oon usein miettiny, että olis kiva ehkä jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille, mutta sitten kun miettii miten hyvin asiat täällä meillä Suomessa on, niin kummasti sitä kotimaa alkaa viehättämään enemmän.
Kyllä vaan tosiaan Suomessa on moni asia yllättävän hyvin! 🙂
Ihan loistava postaus 😀 Hihittelin tätä itsekseni ja tulin hyvälle tuulelle, kiitos 🙂
Haha, kiva kuulla! 🙂
Ulkomailla matkustellessakin käyn mielelläni paikallisissa ruokakaupoissa, aina on pientä seikkailun makua!
Minäkin rakastan käydä ulkomailla ruokakaupoissa ja käyn niiden hyllyjä aina antaumuksella läpi. Pieni ärsytys meinaa tosin puskea läpi siinä vaiheessa, kun ei enää olekaan ulkomailla vaan käymässä ja täytyy keksiä uudelleen, miten niistä saatavilla olevista jutuista muokataan sopiva versio kotimaassa totutusta. 🙂
Mielenkiintoisia pikkueroja 😀 Kiva että nyt tuntuu kodilta, itsekin odottelen että koska saa taas kokea kodin tunnun, se ei ole niin itsestäänselvää.
Ei se tosiaan ole! 🙂
Heips, mä ostin tumman hiusvärin ja nyt tulikin mieleen että tekisi mieli mennä kesäksi vähän vaaleampaan… Mutta en löytänyt purkista mistään tietoa kauanko väri säilyy hyvänä? Osaatko auttaa? Jos käytän värin sittenkin vasta syksyllä/talvella… 🙂
Hiusväri säilyy hyvänä varmasti jopa parikin vuotta jos säilytät aineet suojassa pahvipaketissaan huoneenlämmössä (eli ei esim. kosteassa kylppärissä tai pöydällä, jonne aina aurinko paistaa osan päivästä). Eli säästä siis huoletta väri myöhemmäksi! 🙂
Ja täällä Suomessa kun pidämme ruotsalaisia hieman parempina ja edelläkävijöinä meihin verrattuna 😀 Ei päde näemmä ihan joka asiassa.
Ei ihan joka asiassa tosiaan pidä paikkaansa, vaikka monissa kyllä pitääkin. 🙂
Hahaha täällä hihitellään kans, kun olen jo ehtinyt odottaa tämäntyyppistä postausta 😀 Kyllähän täällä viihtyykin, mutta voin kertoa että monta ihmetyksen aihetta on vielä edessä 😉 Odotahan esim. isompaa, mielestäsi tietenkin aiheellista reklamaatioasiaa – kyllä tulee kuluttajansuojaa ikävä! Kivasti ajateltu, ettet liikaa päivittele näitä kummallisuuksia miehellesi. Toivottavasti ilonaiheet ja positiiviset yllätykset painaa vaa'assa enemmän 🙂 Tsemppiä uusiin haasteisiin!
Apua, kuulostaa pelottavalta! 😉
Ruotsissa asuessa tuli havaittua että ne pakastekanat sulavat nopeiten altaassa vesihauteessa 😉 muuten tuttuja "ongelmia", oli hauska lukea! 🙂 teetkö töitä ruotsalaisissa tiimeissä? Minulla meni vaihtariaikana niin hermot ruotsalaisten keskustelevaan otteeseen, kaikki asiat (mitä yksi kertaisemmat niin sitä ihanampaa) piti sopia erikseen ja esim. kolmen hengen ryhmätyötä tehdessä tehtiin ensin porukalle yhteiset säännöt, joita sovittiin monenmonta tuntia ja joihin kuului mm. että kaikki tulevat paikalle ja jos ei pääse niin pitää ilmoittaa…. 😀
Joo, ruotsalainen diskuteeraus on ihan oma juttunsa… Aloitan syksyllä työharjoittelun täällä, joten sitten pääsen varmasti syventymään siihenkin konseptiin enemmän. Innolla jo odotan… 😛
Meiänkin kerrostalon pihalla asustaa citypeuroja! 😀 Asun Espoossa, parisen kilometriä Kehä III:n sisäpuolella ja jo vain täällä on monet kerrat bongattu peuroja… Kettuja samaten.
Ymmärrän, mitä koet Lontoota kohtaan, itselläni saman fiiliksen tuo New York, vaikken ole siellä koskaan asunutkaan. Se on silti aina se kotoisin paikka kaikista ja se, jota ikävöin….
Meille vantaalaisille Espoo onkin aina ollut kovin eksoottinen paikka! 😉
Hahaha voi miten voinkaan allekirjoittaa nämä havainnot! Kyllä sitä on opittu kuinka yllättävän erilaisesti suomalaiset ja ruotsalaiset arkensa hoitavat – hyvässä sekä pahassa. Opiskelen uumajassa ja vielä vuoden jälkeenkin opin uusia havaintoja arjessa. Valitettavasti täällä pohjoisessa kohtaamani ruotsalaiset eivät ole sitä kuuluisaa positiivista sakkia vaan yhtä nyreitä ja happamia kuin kotona suomessa..mikälie erottavana tekijänä Tulholman ja Uumajan välillä 😀 täällä myös ainaisia harmaita hiuksia aiheuttaa kävelytekniikka kadulla. Syntyperäiset Uumajalaiset tallaavat vasemmalla ja pyörien kuuluisi huristella oikealla ja ohi. Tämä ei käytännössä kuitenkaan toimi niin, sillä kaupunkiin muuttaneet eivät noudata samaa linjausta jonk seurauksena pyörällä ajaessa saa ajella siksakkia ohitallaavia kävelijöitä väistellen… :S
Terveisin Eveliina