Olen saanut (en voi uskoa, että ihan oikeasti käytän tätä sanamuotoa tässä yheydessä…) tutustua Lontoossa opiskellessani minulle aivan uuteen opetustapaan, josta olen teille muutamaan kertaan viimeaikojen postauksissani ohimennen maininnut.
Olen kertonut, että minulla on eräs erittäin tiukka ja vaativa opettaja, jonka kanssa alkutaival tuntui aluksi hieman hankalalta, mutta joka sitten syksyn progress tutorial -keskustelun jälkeen alkoikin olla huomattavasti inhimillisemmän oloinen tyyppi.
Tämä opettaja on aivan mielettomän vaativa. Hän todellakin tahtoo, että täällä tehdään toitä, mistä itse oikeastaan pidän, mutta mikä aiheuttaa minulle samalla stressiä ja jopa tunteen, etten vaan ole riittävän hyvä.
Kerroin teille, kuinka kamalalta tämä lukukauden puoliväliviikko minusta tuntui ja kuinka kauhuissani olin sen kamalan tiistain suhteen. Nyt en jälleen jälkikäteen katsottuna tiedä, pitäisiko minun itkeä vai nauraa sille.
Kauhutiistain aamun pakkausteknologian tunti alkoi sillä, että saimme takaisin edellisen viikon testimme. Opettaja piti puheen siitä, kuinka pettynyt hän oli tuloksiimme, sillä moni ei näyttänyt edes yrittäneen. Hän oli kuulemma tyytyväinen vain parin kolmen oppilaan saavuttamiin tuloksiin. Hymyilin mielessäni, sillä olin juuri saanut takaisin testipaperin, jonka kaikki vastaukset olivat oikein lukuunottamatta sitä yhtä kysymystä, jonka olin ymmätänyt kieliongelmien vuoksi väärin. Siinä sinulle metallipakkauksien valmistusta in your face, hemmetti!
Tätä seurasi testi paperinvalmistuksesta ja olin senkin jälkeen vielä hyvin tyytyväinen. Kerrankin osasin vastata kaikkiin kysymyksiin haluamallani tavalla ja aika ei loppunut kesken kuten se usein tuntui loppuvan. Ehdin jopa lukea vastauksiani uudelleen läpi ja jäin siihen tunteeseen, että vain yhden kysymyksen kanssa oli ongelmia sillä en ollut ihan varma, mitä hän kysymyksellään haki.
Pilvilinnani ja hymyni romahtivat kuitenkin melko nopeasti, kuten täällä aina päivittäin asiaan kuuluu. Olen oppinut nauttimaan niistä varttitunneista, joina tunnen oloni onnistuneeksi, sillä ne ovat täällä välillä melko harvassa.
Oppitunti jatkui nimittäin kemian polymeerien läpikäynnillä alkaessamme keskustelemaan muoveista. Osasin perusteet, mutta nyt mentiin syvälliseksi… Ei minulla ollut vastauksia hänen ääneen kuulustelemiinsa viime vuoden luentoihin perustuviin ”kertauskysymyksiin”, olin vasta opiskeluvaiheessa ja toivonut, että tämä tunti antaisi minulle suunnan sille, mitä tietäisin seuraavalla viikolla opiskella.
Opettajamme oli käskenyt meitä lukemaan etukäteen eräästä kirjasta kappaleen, joka käsitteli eri muovityyppejä, niiden ominaisuuksia ja rakenteita ja kysyi meitä hetken opetettuaan, kuinka moni oli lukenut tuon kappaleen. Vain minä ja se aiemmassakin postauksessa esillä ollut Neiti Goodgrade viittasimme. Kun hän jatkoi kysymällä, kuinka moni ymmärsi kappaleen, jouduin puistelemaan päätäni: en todellakaan ymmätänyt lukemastani yhtään mitään ja toivoin, että oppisin sen tuolla luennolla.
Opettajan reaktio siihen, ettei 90 prosenttia oppilaista ollut lukenut hänen määräämänsä materiaalia oli hämmentävä ja oikeastaan sellainen, etten ole ennen edes nähnyt moista. Tai siis vieläkin oikeammin sellainen, etten edes tiennyt, että niin voisi reagoida. En voisi sanoa sitä huudoksi, sillä sitä se ei missään tapauksessa ollut, mutta sanotaanko, että se oli hyvin kiihkeäluonteisesti ja vahvalla äänenpainolla ilmaistu monologi siitä, kuinka hän ei nähnyt mitään pointtia pitää koko luentoa ja opettaa meille yhtään mitään, mikäli emme tehneet kotona asioita, joita hän on meitä pyytänyt tekemään. ”Menkää lukemaan se kirjan kappale ja tulkaa takaisin sitten kun olette lukeneet sen!”
Ööh, okei? Avasin e-kirjan iPadillani ja aloin lukea uudelleen. En edelleenkään ymmärtänyt tuon taivaallista, mutta minua hymyilytti. Moni luokkakaverini pyöritteli silmiään ja painui kirjaston koneelle etsimään kirjaa. Jotkut kaivoivat kännykkänsä esiin lukeakseen samaa versiota, jota itsekin tavasin ja jotkut vain skippasivat koko homman ja leikkivät puhelimillaan muuten vaan. Minua hymyilytti, sillä vaikka opettaja oli mielestäni aivan hullu asettamiensa vaatimusten kanssa ja todellakin venytti minua äärirajoilleni pidin samaan aikaan ihan suunnattomasti siitä, että joku pakotti minut venymään ja piiskasi oppimaan. Kieroa…
Kun luento sitten vihdoin alkoi, olin pihalla kuin lumiukko. Tiedostin sen aikana jatkuvasti, mitä minun on luettava ja opiskeltava, jotta voisin ymmärtää kaiken ja tunsin hirveitä turhautumisen ja itkupotkuparun hetkiä miettiessäni, etten ikinä oppisi ymmärtämään kaikkea, mutta samalla hykertelin mielessäni masokistisesti sille, miten mahtavat kiksit saisin siitä, kun opiskelisin asiat ja lopulta ensiviikolla voisin todeta ymmärtäväni tämän tällä hetkellä minulle ylitsepääsemättömän vaikean asian. Alan varmasti tulla hulluksi täällä ihan oikeasti!
Tunnin lopussa kykenin jo ymmärtämään hieman, mistä puhuimme ja mitä minun oletettiin ymmärtävän. Lopputuloksena oli ohjeistus ryhätyöhön siinä samassa ryhmässä, jonka ihanuudesta kerroinkin teille jo aiemmin. PowePoint -esityksen tulisi olla valmiina ensiviikolla. Katsotaan, olenko seonnut siihen mennessä itseaiheutetusti, opettajan painostuksesta vai ryhmäni ansiosta!
Entäs miten se tiistainen ihonhoidon välitentti puolestaan meni tämän samaisen opettajan kanssa?
”Tässä on teille 16 avointa kysymystä ja teillä on 30 minuuttia aikaa vastata niihin. Be specific with your answers!” Hemmetti, että ihan oikaasti jollain sairaan kierolla tavalla pidän tuosta opettajasta. Kyllä alle kaksi minuuttia per kysymys ja vastaus on aivan tarpeeksi!
Tämänkin tentin lopuksi olin tyytyväinen, sillä taisin olla niitä harvoja, jotka ehtivät (tai joita kiinnosti…) vastata jokaiseen kysymykseen ja olin vieläpä suht tyytyväinen lähes kaikkiin vastauksiini.
Haluatteko vielä kuulla, miten sen lainsäädännön tentin kanssa eilen meni?
Opiskelimme vaihtarikaverini kanssa keskiviikkona kuusi tuntia nostamatta takapuolta penkistä muuten kuin vessassa käydäksemme ja kävimme läpi termi termiltä ja lause lauseelta kaiken niin, että molemmat ymmärsivä varmasti, mistä oli kyse ja miten se selitetään englanniksi. Minä valvoin yöllä kolmeen asti yrittäen painaa mieleeni tiettyjä määritelmiä ja asiakokonaisuuksia ja vaihtarikaverini heräsi aamulla viideltä tekemään samaa. Olimme ihan pirun valmiita tenttiin!
…jota ei sitten ollutkaan. ”Anteeksi, sanoinko minä viimeksi, että se on tällä viikolla? Tarkoitin kyllä seuraavaa. Mutta tosi kiva, että olette nyt sitten jo varautuneet!”
Hullujenhuone kiittää ja toivottaa hyvää viikonloppua!
Mitä ihmettä?! Miksi nuo ihmiset edes käyvät tuota koulua, jos heitä ei tippaakaan kinostele tehdä siellä mitään? En ole ikinä ymmärtänyt, että miksi tehdä jotain (työtä tai koulua) jos ei edes itse pidä sitä merkityksellisenä tai mielenkiintoisena. Samalla logiikalla on mun mielestä melko pyllystä tulla töihin kiukuttelemaan sen kurjuutta ja pilata samalla muiden päivä.
-Tiia
Kun on luokkayhteiskunta (jollainen täällä kyllä edelleen vallitsee) niin yliopistopaperi on ehdotonta saada käteensä. Kai sen voi sitten hankkia jostakin, mikä "abaut ehkä vois kiinnostaa". Varmasti luokallani on hyvin motivoivuneitakin oppilaita, mutta ehkä se vain näkyy eri tavalla… 😛
Opiskelen maisterintutkintoa Yhdysvalloissa, ja viime jaksossa oli tilastotieteen kurssi.. Joka oli aivan yhtä kamaluutta alusta loppuun, mutta tunnollisena opiskeljana tein kotona töitä todella paljon. Opiskelin välitenttiä varten yhden päivän aamusta pitkälle aamuyöhön, vain kuullakseni seuraavana päivänä, että tentin sijaan saammekin vain kotitehtäviä. Noh, tietysti hulluna raahdoin kotitehtävien kanssa, saavuin valmiina tunnille ja proffa toteaa, että arvioimme toistemme paperit.. Ja tunnin lopuksi totesi "kaikki saavat 100%, olette te aika ahkeria". Mielessäni kirosin, kuinka paljon olin tehnyt töitä kun vierustoverilla oli vain puolet kotitehtävistä tehtynä. Noh, lopputenttiä varten jatkoin opiskelua, ja monta tuntia työstin muistiinpanopaperia tenttiä varten (lupa oli tuoda yksi oma muistiinpanopaperi), jotta kaikki tärkeät asiat mahtuisi siihen lappuseen.. Noh, tottakai saimme sitten kuulla, että "reippautemme takia" saamme käyttää oppikirjaa tentin tekemisessä.. Vieläkin kiukuttaa, onneksi se kurssi on ohi!
Tsemppiä siulle opintoihin! 🙂
Haha, voi ei, ymmärrän täysin kiukkusi! NIin ärsyttävältä kuin tämä kuulostaakin, niin ainakin opit ihan elämää varten sitten hemmetisti muita enemmän, mutta olisihan se silti ollut kiva saada tentissäkin loistaa ihan oman tyydytyksen vuoksi. 🙂
Hieman ohi postauksen, mutta tiedätkö mikä tekee huulipuniin sen ominaisen tuoksun?
Nuuskin Dior Addict punia, ei juuri mitään tuoksua. Rouget taas ovat näitä "huulipunan" hajuisia. Eikä luulisi vanhuudesta tulevan, kun kesän LE lemppaa kanssa.
Veikkaan, että tarkoitat erilaisten vahojen tuoksua? 🙂
Juu, voipi olla.
Jotenkin vain miellän sen tuoksun hieman vastenmieliseksi.
Kiitos.
Ei tosiaan kyllä ole aina houkutteleva tuoksu. Yritän tulevaisuudessa perehtyä enemmän huulipunien valmistukseen niin ehkä sitten osaan kommentoida asiaa vielä paremmin. Kiitos inspiraatiosta! 🙂
Hei, nyt on ihan pakko tulla kommentoimaan. 🙂
Nää sun kosmetiikka ja koulupostaukset on ihan mahtavaa luettavaa ! Täytyy tunnustaa, että taidan olla saanut vähän kosmetiikka(kemisti)hulluuden puraisun.. tä aamu on mennyt kosteusvoiteen ja kasvoveden inci-listoja selvitellessä ja pohtiessa. Laborantiksi kun opiskelen, koin sen myös todella mielenkiintoisena. Löysin sivuston nimeltä incihaku, ja sitä mietin, kun siellä oli glyseriini merkitty myös hajusteeksi. Itse en mitenkään sitä välttele, mutta mietin, että voiko se olla hajuste? Ja miksi sitä sitten saa käyttää hajusteetttomissa tuotteissa?
Ja mietin tässä että onkohan tämä vakavaakin kun kirjoittelen vihkoon kosmetiikkaruotteiden inci-listoja ja etsin kauan aikaa heprealta kuulostaville ainesosille selityksiä…
Voi kuinka mielenkiintoisia kosmetiikka ja kemia ovatkaan ! 🙂
Tsemppiä kouluun, itsenikin pitäisi mennä lukemaan lukion kemian ykköskurssin kokeeseen (käyn kaksoistutkintoa)… 🙂
Voi vitsit, ihan mahtavaa kuulla!
Kun olet saanut sisäistettyä kemian ykköskurssin asiat itsellesi kunnolla, voit jatkaa helposti tutkimuksia kosmetiikan maailmassa. Tässä sinulle pari henkilökohtaista vinkkiä:
-Cosing (http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/consumer_safety/statements/index_en.htm) on virallinen sivusto, jossa löytyvät kaikki kosmetiikan raaka-aineet ja niiden funktiot. Kun skrollaat sivua alaspäin saat hakukentän, johon voit jokaisen ainesosan syöttää (pidä yläpalkissa "EC regulation" niin tulee tämänhetkisen lainsäädännön mukaan). Kone antaa funktiot englanniksi, mutta ne oppii nopeasti ymmärtämään ja täällä on vielä selitykset, mitä kaikki termit tarkoittavat: http://ec.europa.eu/consumers/cosmetics/cosing/index.cfm?fuseaction=ref_data.functions
Jos haluat lähteä syventämään tuosta, niin lataa tämä raamattu koneellesi:
http://aucops.files.wordpress.com/2013/04/handbook-of-cosmetic-science-and-technology-third-edition.pdf
Handbook of Cosmetic Science and technology on piiitkä raamattu, mutta kurkkaapas jo se sisällysluettelosta kappaleiden nimiäkin. Todella kiinnostavia, jos oikeasti innostuu lukemaan!
Tsemppiä kaksoistutkintoon ja INCI-tutkimiseen! 🙂
Voi kiitos tosi paljon ! 🙂
Eipä mitään, toivottavasti innostuksesi pysyy yllä ja kasvaa vaan! 🙂