Rentoutumista Balilla: Oma huvila ja uima-allas

Kuten vähän aikaa sitten kerroin, lähdimme Ruotsalaisen kanssa heti hääviikonlopun jälkeen häämatkalle.

Tuntui, että molemmat meistä todellakin kaipasimme lepoa ja rentoutumista erittäin työntäyteisen talven ja kevään jälkeen sekä suurien, tulevaisuuteen liittyvien päätösten vuoksi, joten tuntui mitä parhaimmalta ajatukselta aloittaa häämatkamme ottamalla iisisti viikon ajan Balilla paossa maailmalta.

Minä ja Ruotsalainen olemme molemmat todella huonoja loman suunnittelijoita. Emme ota asioista etukäteen selvää tai tee tarkkoja suunnitelmia sen suhteen, mitä kohteessa kannattaisi tehdä. Matkustamme melkoisella tuuripelillä ja tarkastamme kaikki asiat aina viimetipassa tai sitten vasta kohteessa.

Olenkin täysi vastakohta esimerkiksi matkustelua rakastaville vanhemmilleni, joilla on aina etukäteen mietittynä tarkkaan reilusti etukäteen, mitä lomalla tehdään ja mitä kohteessa voi nähdä. Myönnän, että tämä suunnitelmallisuus tuo lomailuun tiettyä rauhallisuutta ja mukavuutta, mutta en vain koskaan etukäteen tunnu ehtivän tehdä sitä. Tai ehtisin varmasti, mutta en jaksa keskittyä siihen. Ehtiihän sitä sitten kohteessakin selvitellä juttuja, vai mitä?

Me tarkastamme hotellin nimen tavallisesti matkaa edeltävänä päivänä, tutkimme ennen nukahtamista kuinka hotellille pääsee lentokentältä ja muistamme vasta lentokentällä pohtia, pitäisikö minun nostaa varmuuden vuoksi suomalaiselta tililtäni vielä Ruotsin lentokentällä euroja. Tarkempia lomasuunnitelmia alamme tehdä vasta päästyämme perille kohteeseen ja lyötyäni Pinterestiin hakusanan ”what to do in X”.

Balilla meidän tavoitteenamme oli muutenkin ottaa rennosti, joten suunnitelmien puute ei haitannut pätkääkään. Emme tosin olleet etukäteen selvittäneet, ettei hotellimme sijainti Jimbaran alueella ollut kovin idyllinen, mikäli ulos halusi lähteä vain kävelylle.

Hotellin lähellä ei ollut kävelyteitä ja kauppojakin oli vain niukasti, joten jos tien pientareella kuljeskelu mutkissa tuuttailevien autojen ja skoottereiden seassa ei huvittanut, oli hieman lirissä. Onneksi Balilla on mielettömän halpaa mennä taksilla ja parilla eurolla pääsee jo useita kilometrejä.

Meille oli kuitenkin varsin ok pysytellä enimmäkseen hotellillamme. Olimme vuokranneet oman ”huvilan” viiden tähden hotellista ja yllätyimme silti täysin, kuinka upea paikka oli. Yli sata neliötä käsittävässä huvilassamme oli kaksi kerrosta ja oma uima-allas, joka yllätti reilulla koollaan kaikki odotuksemme.

Olimme kuvitelleet, että saisimme kooltaan lähinnä paljua vastaavan dippautumispaikan, mutta oma suojaisa, viidakkomaiseen ympäristöön aukeava privaattiallasalue oli aivan mieletön juttu.

Kävimme lomamme aikana mm. Kutan alueella, joka on huomattavasti parempi vaihtoehto niille lomailijoille, jotka tahtovat ympärilleen aktiviteetteja, maata rannalla, shoppailla, kävellä pitkin katuja ja jopa juhlia. Meidän häämatkamme intressit olivat Balin suhteen kuitenkin aivan toisenlaiset: nauttia toistemme seurasta ja viettää yhteistä aikaa, rentoutua, lukea kirjoja, katsoa Netflixiä ja vain ottaa rennosti.

Mies oli Balilla täysin elementissään ja nautti selvästi sydämestään luonnon läheisyydestä ja rauhallisuudesta sekä kauniista luonnosta. Minun täytyy kuitenkin myöntää, että ajatus siitä, etten tekisi mitään alkoi tuntua yllättävän haastavalta ja tunsin jopa huonoa omaatuntoa täydestä lusmuilusta, vaikka loman pitäisikin olla juuri sitä varten. Muutaman lomapäivän jälkeen minua alkoikin jo kovasti ahdistaa keskellä luontoa olo eivätkä esimerkiksi hotellin seinillä kiipeilleet (onneksi sentään hyönteisiä popsineet) liskot tai suihkutiloista pariin otteeseen löytyneet sammakot helpottaneet oloani.

Olen ehdoton kaupunki-ihminen ja vaikka en ole sosiaalinen, tykkään olla epäsosiaalinen ihmisten ympäröimänä ja kaupunkiympäristössä. Aina sanotaan, kuinka ihminen rentoutuu parhaiten luonnossa ihan kuin se olisi joku yleinen fakta, joka pätee jokaiseen ihmiseen. Minusta luonnon keskellä oli ihan kivaa, mutta syvältä palleastani ei lähtenyt samanlaisia rentoutuneita henkäyksiä, mitä näin mieheltäni lähtevän.

Bali oli kaunis paikka, mutta viikko siellä riitti minulle oikein hyvin ja sai minut odottamaan innolla matkan seuraavaa pysähdystä, eli Singaporea.  Olin varsin tietoinen suurkaupunkeja rakastavasta sydämestäni, mutta oli suorastaan hassua huomata, kuinka vahvana kaipuu kaupunkiin iski ja miestä se suorastaan nauratti, sillä hän näki sen ilman sanojakin.

Muita vannoutuneiksi city-ihmisiksi tunnustautuvia?