Blogillani on tulevalla viikolla vuosipäivä ja joka vuosi se saa minut aina miettimään asioita ja pohtimaan kuluneita vuosia sekä ennen kaikkea ajattelemaan, mitä elämälleni kuuluu juuri nyt.
Olen pitänyt blogia nyt 11 vuotta, mikä on aika tarkalleen kolmasosa elämästäni, sillä täytin viime viikolla 33 vuotta. Käytännössä blogi on siis ollut osa elämääni suurimman osan siitä ajasta, kun olen ollut aikuinen.
Olen näiden vuosien aikana saanut tietysti säännöllisesti kuulla joltakin hieman harmitellen esitetyn kommentin siitä, ettei blogini ole “sama kuin ennen”. Eihän se tietenkään ole, sillä blogini on hyvin suuri osa elämääni ja nivoutuu sen kanssa yhteen. Jos nyt en sentään ihan kaikkea täällä kerro, niin pääpiirteittäin elämästäni kuitenkin – parit lyhyet parisuhteet ja jopa yhden yhteenmuutonkin olen täällä kuitenkin jättänyt vuosien varrella kertomatta.
Minusta olisi jopa hurjaa ja jollain tavalla myös masentavaa ajatella, että blogini sisältö olisi pysynyt kaikki nämä vuodet samanlaisena, sillä minulle se myös tarkoittaisi, etten olisi mennyt elämässäni yhtään eteenpäin. En todellakaan koe olevani sama ihminen nyt kuin 22-vuotiaana, 26-vuotiaana tai edes 30-vuotiaana. On ihanaa vanheta, oppia uutta, ehkä vähän tehdä virheitäkin siinä samalla ja saada uusia kokemuksia.
Minulle elämässä onkin parasta juuri se eteenpäin meneminen. Sen ei tarvitse tarkoittaa ammatillista menestymistä ja uraputkea, vaan ihan vain sitä jatkuvaa muutosta, jonka vaikutuksesta elämä kehittyy kokoajan edes joltakin osalta, mikä taas lisää omaa hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään.
Yhdessä hetkessä joku asia kiinnostaa paljon, toisessa hetkessä taas toinen. Onkin ollut mukavaa saada vuosien varrella blogin mukaan lukijoiksi ihmisiä, joista osa on lukenut blogia pidempään ja osa taas lyhyemmän aikaa sellaisina ajanjaksoina, kun blogin aiheet ovat olleet omien intressien mukaisia – vähän kuin tavallisissakin ihmissuhteissa jotkut ihmiset ovat mukana vain joissakin elämänvaiheissa ja katoavat sitten vähitellen, kun mitään yhteistä ei enää löydykään. Se on luonnollista.
Olen todella kiitollinen, että blogini matkassa on vuodesta toiseen riittänyt ihmisiä.
Kun lopetin päivätyössäni ja aloin radikaalimmin muuttaa elämäntyyliäni mietin, mitä se tarkoittaisi blogini kannalta. Muutin samoihin aikoihin omalle blogialustalle, mikä tarkoitti myös säännöllisten kuukausitulojen totaalista katoamista sekä hakukoneliikenteen ainakin hetkellistä putoamista. Se jännitti paljon.
Tiesin, että en tulisi välttämättä enää kirjoittamaan yhtä paljon kosmetiikasta kuin ennen ja sekin jännitti. Toisaalta koin, että jos minun pitäisi päivästä toiseen kirjoitella vain kosmetiikasta, joka ei enää välttämättä ollut se suurin intressini, tulisi se väistämättäkin näkymään työni jäljessä. Jos kirjoitat jostakin, mikä sinua ei oikeasti kiinnosta yhtään, jaksat feikata ehkä hetken, mutta on mahdoton ajatus rakentaa kokonaista aktiivisesti päivittyvää blogia sen ympärille.
Päätinkin, että silläkin uhalla, että blogin kävijämäärä laskisi, toimisin jatkossakin kuten aina ennenkin: kirjoittaisin juuri siitä, mistä tuntuu innostavalta kirjoittaa. Sainhan aikonaan jopa aasialaisesta kosmetiikasta kirjoittamaan ryhtyessäni aluksi kommentteja, joissa minua pyydettiin lopettamaan siitä postaaminen, koska ketään ei hei kiinnosta. Onneksi kuuntelin itseäni, sillä muuten olisi jäänyt melko paljon tapahtumatta.
Hauskaa kyllä, blogin aiheiden laajeneminen ei ole varsinaisesti vaikuttanut lukijamääriin – ainakaan negatiivisessa mielessä. Tottakai niihin tuli blogimuuton myötä automaattisesti notkahdus alaspäin, sillä vanhalla sivustolla jo pelkästään Googlen kautta blogiin tuli jopa yli 60 000 uniikkia lukijaa kuukaudessa ja menee kuukausia päästä Google-liikenteessä tuohon samaan lukuun.
Toisaalta on kuitenkin tuntunut hyvältä ajatella, että vaikka blogissa olisikin lopulta pienempi kävijämäärä, saan ainakin tehdä päivästä toiseen juuri sitä, mitä itse haluan ja järjestää elämäni sen mukaan. Juuri se oli sitä, mitä halusinkin tehdessäni päätöksen omalle alustalle siirtymisestä ja päivätöiden lopettamisesta.
Koska kuitenkin rakastan seurata blogin statistiikkoja, on myös aina hauskaa huomata, että itseasiassa juuri ne kosmetiikkaan liittymättömät postaukset ovat nykyään niitä, jotka keräävät eniten liikennettä ja lukukertoja. Myönnän, että siitä tulee erityisen hyvä olo.
Ennen mietin todella paljon, mitä kosmetiikkatuotteita minun pitää saada käsiini, jotta voisin kirjoittaa kiinnostavaa blogia. Tavarat olivat siis hyvinkin ratkaisevassa osassa elämääni ainakin kauneudenhoidon osalta.
On ollut vapauttavaa tajuta, että voin kirjoittaa kiinnostavaa blogia myös ilman jatkuvaa kosmetiikan haalimista. Kirjoitan edelleen mielelläni hyvistä kosmetiikkatuotteista ja annan kivoja vinkkejä silloin, kun innostun niistä, mutta en enää ota painetta kirjoittaa niin paljon kosmetiikasta. Blogissa on edelleen satoja tai oikeastaan jopa tuhansia kosmetiikkaan liittyviä postauksia, joista monet ovat varsin ikivihreitä, eli kosmetiikkaan liittyvää sisältöä löytyy paljon ja ihonhoidosta kiinnostuneille on tarjolla myös kirjoittamani kirja.
Kosmetiikka on kuitenkin ollut koko työhistoriani ajan elämäni keskiössä, joten on ollut ihanan vapauttavaa elää vaihteeksi elämää, jossa se ei enää ole sitä.
Mietin ennen pitkään, mitä tekisin, jos en työskentelisikään kosmetiikan parissa, mutta en keksinyt siihen vastausta. Vastauksen puute jopa esti minua lopettamasta päivätyöni, sillä mietin vain, että tämänhän on ihan kivaa enkä nyt keksi, mitä muutakaan tekisin. Lopulta päätin, että se laastari olisi vain pakko repäistä pois ja selvittää, millä elämäni alkaisi täyttymään, jos en valitsisi täyttää sitä kosmetiikalla. Sitäpaitsi voisihan päivätöihin kosmetiikan parissa aina palata.
Minulla ei ole edelleenkään vastausta siihen, minkä parissa haluaisin kosmetiikan sijaan työskennellä, mutta on ollut sitäkin mielenkiintoisempaa huomata, kuinka monet uudet asiat ovat täyttäneet ajatukseni nyt, kun kosmetiikan ei ole enää töiden vuoksi ollut pakko olla niin keskeinen osa elämääni.
Olen saanut valtavan määrän uusia kiinnostuksen kohteita, tutustunut uusiin tapoihin ajatella, löytänyt uusia näkökulmia ja voinut suunnitella uusia seikkailuja. Se vapauden tunne, jonka “vanhasta elämästä” luopuminen on minulle tuonut on jotain aivan huikeaa ja tehnyt minut päivittäin aivan suunnattoman iloiseksi. Jotenkin kaikki vain aina järjestyy.
On ollut erityisen huikeaa saada lähteä selvittämään, kuka minä oikeasti olen ja mikä minua kiinnostaa. On ollut ihanaa olla muutakin, kuin kosmetiikka-alalla työskentelevä kosmetiikkabloggaaja, joka rakastaa vapaa-ajallaan tutkia kosmetiikkaa. Olen ollut niin pitkään lukkiutunut tuohon ajatukseen, etten edes oikein osannut ajatella muuta. Tai enhän minä edes vuosia ollut minä, vaan se Ostolakossa-bloggaja. Jo ihan pelkästään se, että on saanut nyt olla ihan vain Virve Fredman on jo tuntunut hyvältä.
On ollut ihanaa saada postata myös muusta kuin kosmetiikasta ja on aivan erityisen ihanaa, kuinka hyvin muut aiheet on otettu vastaan. Oli puhe sitten minimalismista, kirjoista, rahasta tai mistä tahansa muusta, olen saanut teiltä todella mielenkiintoisia kommentteja, joista monet ovat vaikuttaneet ajatusmaailmaani todella suuresti ja avanneet silmiäni ihan uusille asioille.
En aio tulevaisuudessakaan lakata kirjoittamasta kosmetiikasta, sillä se kiinnostaa minua edelleen. Luen parhaillaan superkiinnostavaa Johanna Gillbron Ymmärrä ihoasi: Myyttejä, faktoja ja hyviä neuvoja -kirjaa, ryhdyin jatkamaan Formula Botanican formulointiopintojani luonnonmukaisten hiustuotteiden parissa ja itseasiassa uudehko kiinnostukseni investointia kohtaan pitää tuntosarveni jatkuvasti pystyssä kosmetiikka-alan yritysten suhteen.
Viimeisten kuukausien aikana olen kuitenkin huomannut, että minulle on aivan suunnattoman tärkeää saada käyttää aikani siihen, mistä nautin eniten. Sen vuoksi en enää aio ottaa paineita siitä, että blogissa tulisi olla joku kosmetiikan kiintiösisältö. Instagraminikin on keskittynyt tänä vuonna yhä enemmän minimalismiin ja simppeliin elämään, sillä ne ovat asioita, jotka ovat tuoneet minulle iloa.
Toivon, että meillä jokaisella on rohkeutta elää itsensä näköistä elämää, täyttää se asioilla, jotka itsestään tuntuvat hyviltä ja olla huolehtimatta, mitä muut sanovat. Lopulta ympärillämme on kaikkien valintojemme ansiosta niitä ihmisiä, jotka jakavat kanssamme samat kiinnostuksen kohteet kun vain uskallamme olla oma itsemme ja kertoa muillekin, mikä meitä kiinnostaa. <3
Hyvä postaus! Minkä tahansa blogin sisällön muuttuminen saa lukijoissa kriiseilyä aikaan, etenkin jos blogi on pitkään edustanut tiettyä linjaa. Mutta tosi tärkeä näkökulma onkin juuri tuo, että blogi elää kirjoittajansa kautta ja elämä kasvattaa ja muuttaa meitä.
Tää viimeisin kappalle on juuri se oivallus, jota olen miettinyt itse pitkän aikaa! Sekä, jonka mukaan haluan elää nykyään!!
Et voisi paremmin kiteyttää tätä oivallusta. Kunpa kaikki vain uskaltaisivat elää näin, niin elämä olisi aika paljon helpompaa ❤❤👏
Periaatteessa jokaista ihmistä ohjaa ja estää sisäinen muutosvastarinta, ja poikkeamat siitä ovat harvassa. Tämä on tavallaan sisäsyntyistä ajalta, jolloin mikä tahansa riskinotto saattoi tarkoittaa hengenlähtöä. Seikkailunhalu on harvinaisempaa kuin vakauden ja turvallisuuden kaipuu. Jos ihmisellä on ollut äärettömän turvallinen ja huoleton kasvuympäristö, seikkailunhalu ja rohkeus eivät tunnu samalla tavalla riskiltä kuin niille, joiden elämä on ollut turvatonta ja kasvuympäristö epävakaa.
Siltikin ihmisten kannattaisi suunnata kiinnostuksensa sellaisiin asioihin, joihin on lahjakkuutta tai intoa tai uteliaisuutta. Pakolla ei onnistu oikein mikään. Ei meillä formulakuskejakaan koulunpenkiltä tule tai huippubloggaajia tai -tubettajia. Oma intohimo sen tekee yhdistettynä pitkäjänteiseen työhön.
Hyppy tuntemattomaan ei tällaisissa länsimaisissa hyvinvointivaltioissa – ainakaan täällä Pohjoismaissa – tarkoita loppuelämän kurjuutta, jos jokin menee pieleen, kuten lähes missä tahansa muualla voi käydä.
Aiempi Yhdysvaltain suurlähettiläämme Bruce Oreck sanoi kerran, että suomalaiset käyttävät turvaverkkoa riippumattona sen sijaan, että käyttäisimme sitä trampoliinina.
Seuraavaksi kirja sun minimalismiprojektista ja säästämisestä, jooko jooko? 😍
Kiitos vuosista ja onnea uudelle suunnalle. Valitettavasti olen yksi lukijoista joka putoaa lukijoistasi tässä vaiheessa. Yritin vielä lukea juttuja, mutta valitettavasti aihepiireissä ei oikein ole itselleni mitään, vähän haikea fiilis itselläkin, mutta niin se elämä muuttuu. Onnea uudelle suunnalle, tee sitä mikä tuntuu itsestä oikealta ja nauti lifestyle bloggaajan urasta. 🙂
Kiitos. <3
Tarkennan nyt vielä, että tämähän ei tosiaan tarkoittanut, etten jatkossakin postaisi kosmetiikasta vaan ihan vain sitä, etten ota painetta siitä, että suurimman osan postauksista pitäisi koskea kosmetiikkaa. 🙂
Eikös se ole just ok, jo ihan vuorovaikutuksenkin kannalta, että lukijakuntasi vaihtuu blogisi aiheiden mukaan? Että lukijoinasi on juurikin noita saman kiinnostuksen kohteiden jakajia? Luonnonlaki mielestäni, että jos kiinnostaa juurikin vain se kosmetiikka, niin tällä hetkellä blogisi ei ole se napakymppi ja voi siirtyä muualle. Mä aloin about 10 vuotta sitten seuraamaan tätä juurikin kosmetiikan vuoksi, mutta kas, olen itsekin muuttunut ja yhä edelleen seuraan tätä vähintäänkin mielenkiinnolla. Kiinnostaa yhä kosmetiikka mutt myös niin moni muu asia. Olen saanut kirjoituksistasi paljon ja viihdyn blogisi parissa – myös ilman kosmetiikka-aiheita. Onnea blogillesi sekä Sulle! <3
Ps. mitä vihki- ja kihlasormuksillesi kuuluu? Ne on niin kauniit, muttei näy liki koskaan instassa eikä täällä 😉
Niin olen itsekin sen ajatellut, että kun kirjoittaa siitä, mikä itseään kiinnostaa, on ympärillä ihmisiä, joita samat aiheet kiinnostavat. On myös ihanaa tosiaan huomata, että siinä missä lukijani inspiroivat minua vinkeillään ja ajatuksillaan uusien juttujen pariin, voin minäkin vastaavasti tehdä sitä ja saada ihmisiä kiinnostumaan uusisita asioista. 🙂
Pidän sormuksia kotona ollessani harvoin, joten kotona otetuissa kuvissa tai Instgram Stories -tarinoissa niitä ei siksi usein näy. Otan ne aina yöksi pois sormesta ja siinä missä niiden laitto sormiin oli päivätyössä ollessa aina osa aamurutiineja, ei se ole enää samalla tavalla kuulunut niihin. Samasta syystä minulla ei näy korviksiakaan nykyään usein, vaikka töissä ne aina kuuluivat korviin. Jos lähden kaupungille laitan aina automaattisesti kellon ranteeseen, sormuksen sormeen ja korvikset korviin. 🙂
Täällä yksi lukija, joka ei ole kiinnostunut ollenkaan kosmetiikka-aiheista, mutta seuraan blogiasi muiden mielenkiintoisten aiheiden takia. Erityisesti juuri minimalismi-, raha- ja kirjapostaukset kiinnostavat ja tällaiset yleisemmät pohdinnat 🙂
Ihana kuulla, kiitos ilmoittautumisesta!❤️ On ollut mahtavaa huomata, että nämä aiheet tosiaan kiinnostavat monia! 🙂
Kiitos upeasta blogista! Oon seurannut mukana jostain 2010-11 ja tullut aina uusille alustoille välittömästi, uskon että ne lukijat jotka paljon blogistasi pitävät, tekevät samoin. 🙂 mitä sitten jos lukijoita putoaa, parastahan on se että mukana kyllä pysyvät ne jotka ovat oikeasti kiinnostuneita teksteistäsi. ^^ ja mahtavaa kuulla että pystyt tekemään tätä hommaa sydämellä ilman paineita siitä että osa lukijoista saattaa kadota! Blogisi on sitä paitsi pysynyt hyvin trendien aallonharjalla, uusia lukijoita varmasti on tullut juuri siksi että olet uskaltanut kirjoittaa niin paljon minimalistista. Sehän on nyt aika trendikästä, ei tavaran tai kosmetiikan älytön haaliminen jota entistä enemmän tuntuvat ihmiset kritisoivan. 😀 on ollut mukava olla mukana näin pitkään kun omat kiinnostuksen kohteenikin ovat sattuneet olemaan samassa linjassa kuin mistä kirjoitat. Ja instan valloituksesi on myös ollut huikeaa, tykkään paljon stooreistasi siellä!